Ainoa tapa tehdä loppu vihasta

”Vihaa ei ole ilman pelkoa. – – Vihaamme sitä, mitä pelkäämme, joten missä on vihaa, siellä on pelkoa.” (CYRIL CONNOLLY, KIRJALLISUUSKRIITIKKO JA TOIMITTAJA)

MONET sosiologit uskovat, että viha on juurtunut syvälle ihmisen piilotajuntaan. ”Suuri osa siitä voi jopa kuulua meihin kiinteästi”, luonnostaan, sanoi eräs valtiotieteilijä.

On ymmärrettävää, että ihmisluonnon tutkijat päätyvät tällaisiin arvioihin. Heidän ainoat tutkimuskohteensa ovat ihmisiä, jotka ovat syntyneet ’erheisinä’ ja ”synnissä”, kuten henkeytetyssä Raamatussa sanotaan (Psalmit 51:5). Itse Luojakin näki arvioidessaan ihmisiä tuhansia vuosia sitten, ”että ihmisen pahuus maan päällä oli hyvin suuri ja että hänen sydämensä ajatusten kaikki taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1. Mooseksen kirja 6:5).

Ennakkoluuloisuus, syrjintä ja niistä johtuva viha ovat ihmisen synnynnäisen epätäydellisyyden ja itsekkyyden tuotteita (5. Mooseksen kirja 32:5). Valitettavasti yksikään ihmisjärjestö tai -hallitus ei politiikastaan riippumatta ole kyennyt muuttamaan ihmisen sydäntä tällaisissa asioissa. Ulkomaankirjeenvaihtaja Johanna McGeary totesi: ”Mikään maailmanpoliisi, olipa sillä kuinka paljon valtaa tahansa, ei pysty pyyhkäisemään pois sitä vihaa, joka on saanut veren virtaamaan Bosniassa, Somaliassa, Liberiassa, Kashmirissa ja Kaukasiassa.”

Ennen kuin kuitenkaan alamme etsiä ratkaisuja vihan poistamiseen, meidän täytyy saada jonkinlainen käsitys siitä, mitä sen takana on.

Pelko ruokkii vihaa

Vihan ilmenemismuotoja on monenlaisia. Kirjoittaja Andrew Sullivan tiivisti asian osuvasti: ”On olemassa pelonsekaista vihaa ja puhtaasti halveksuvaa vihaa; vihaa, joka ilmentää valtaa, ja vihaa, joka johtuu vallan puutteesta; on kostonhimoa ja kateudesta johtuvaa vihaa. – – On olemassa sortajan vihaa ja uhrin vihaa. On vihaa, joka kytee hiljalleen, ja vihaa, joka sammuu. Ja on olemassa vihaa, joka räjähtää, ja vihaa, joka ei koskaan syty.”

Epäilemättä joitakin pääsyitä vihamieliseen käyttäytymiseen ovat tänä aikana yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät. Voimakkaita ennakkoluuloja ja vihanpurkauksia esiintyy usein alueilla, joilla taloudellinen hyvinvointi on keskittynyt vähemmistölle. Samoin vihaa on  usein siellä, missä ulkomaalaisten maahanmuutto on uhkana yhteiskunnan jonkin osan elintasolle.

Jotkut saattavat ajatella, että maahanmuuttajat kilpailevat työpaikoista pienemmillä palkoilla tai että heidän vuokseen kiinteistöjen arvo laskee. Se, ovatko tällaiset pelot aiheellisia vai eivät, on toinen asia. Ihmiset kuitenkin pelkäävät, että he kärsivät taloudellisia menetyksiä, että yhdyskunnan taso laskee tai että he joutuvat muuttamaan elämäntyyliään, ja se riittää ruokkimaan ennakkoluuloja ja vihaa.

Minkä pitäisi olla ensimmäinen askel vihan pois kitkemisessä? Asenteiden muuttaminen.

Muutos asenteissa

”Todellinen muutos voi tapahtua vain, jos osapuolina olevat kansat tahtovat sitä”, McGeary totesi. Miten ihmisten tahtoa sitten voitaisiin muuttaa? Kokemus on osoittanut, että kaikkein voimakkain, innostavin ja kestävin vihaa torjuva vaikutus on Jumalan sanalla Raamatulla. Tämä johtuu siitä, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset” (Heprealaisille 4:12).

On myönnettävä, etteivät ennakkoluulot ja viha häviä automaattisesti eikä niitä kitketä yhdessä yössä. Mutta ne voidaan kitkeä pois. Jeesus Kristus motivoi ihmisten sydämen ja herkisti heidän omantuntonsa, ja hän sai heidät tekemään muutoksia. Miljoonat ihmiset ovat onnistuneet noudattamaan hänen  viisasta neuvoaan, joka kuuluu: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matteus 5:44.)

Opetuksilleen uskollisena Jeesus otti luotetuimpien ystäviensä joukkoon Matteuksen, entisen veronkantajan, joka oli ollut juutalaisessa yhteiskunnassa vihattu ja hyljeksitty ihminen (Matteus 9:9; 11:19). Lisäksi Jeesus pani alulle puhtaan palvontamuodon, jonka piiriin tulisi aikanaan kuulumaan tuhansia juutalaisuuden ulkopuolelle jääneitä, vihattuja pakanoita (Galatalaisille 3:28). Ihmisistä tuli Jeesuksen Kristuksen seuraajia kaikkialla silloin tunnetussa maailmassa (Apostolien teot 10:34, 35). Hänen seuraajansa tunnettiin poikkeuksellisen suuresta rakkaudestaan (Johannes 13:35). Kun eräät miehet vihan vimmassa kivittivät Jeesuksen opetuslapsen Stefanoksen kuoliaaksi, tämän viimeiset sanat olivat: ”Jehova, älä lue heidän syykseen tätä syntiä.” Stefanos halusi niiden parasta, jotka vihasivat häntä. (Apostolien teot 6:8–14; 7:54–60.)

Nykyiset tosi kristityt ovat samoin noudattaneet Jeesuksen neuvoa tehdä hyvää paitsi kristityille veljilleen myös niille, jotka vihaavat heitä (Galatalaisille 6:10). He yrittävät kovasti poistaa pahantahtoisen vihan mielestään. He tiedostavat ne voimakkaat tekijät, jotka saattaisivat synnyttää heissä vihaa, ja ryhtyvät myönteiseen toimintaan korvatakseen vihan rakkaudella. Kuten eräs viisas mies muinoin sanoi, ”viha riitoja lietsoo, mutta rakkaus peittää jopa kaikki rikkomukset” (Sananlaskut 10:12).

Apostoli Johannes sanoi: ”Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja, ja te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä.” (1. Johanneksen kirje 3:15.) Jehovan todistajat uskovat tämän. Siitä syystä heitä kootaan nyt kaikista etnisistä ja poliittisista taustoista, kulttuureista ja uskonnoista yhdeksi yhtenäiseksi yhteisöksi – aidoksi maailmanlaajuiseksi veljesseuraksi, jonka jäsenet eivät vihaa toisiaan. (Ks. oheisia tekstiruutuja.)

Vihasta tullaan tekemään loppu!

Saatat kuitenkin ajatella, että sepä hyvä, että jotkut ovat rauhassa keskenään, mutta se ei hävitä vihaa maapallolta kokonaan. Se on totta. Vaikka itse ei tuntisi vihaa sydämessään, voi silti joutua sen kohteeksi. Meidän täytyykin etsiä todellista ratkaisua tähän maailmanlaajuiseen ongelmaan Jumalalta.

Jumalan tarkoitus on, että viha poistetaan maan päältä viimeistä piirtoa myöten. Tämä tapahtuu sen taivaallisen valtakunnan  alaisuudessa, jota Jeesus opetti meitä rukoilemaan seuraavasti: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:9, 10.)

Kun tuohon rukoukseen vastataan lopullisesti, vihaa ruokkivia olosuhteita ei enää ole. Myös olosuhteista, joissa vihaa käytetään hyväksi, on tehty loppu. Propagandan, tietämättömyyden ja ennakkoluuloisuuden ovat korvanneet valistus, totuus ja oikeamielisyys. Silloin Jumala on tosiaankin pyyhkinyt pois ”kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole” (Ilmestys 21:1–4).

Eikä tässä vielä kaikki! Kiistattomat todisteet osoittavat, että me elämme ”viimeisiä päiviä”. Voimme siksi olla varmoja siitä, että näemme jumalattoman vihan häviävän tämän maan päältä pian. (2. Timoteukselle 3:1–5; Matteus 24:3–14.) Jumalan lupaamassa uudessa maassa vallitsee aito veljeyden henki, koska ihmiskunta on ennallistettu täydellisyyteen (Luukas 23:43; 2. Pietarin kirje 3:13).

Sinun ei kuitenkaan tarvitse odottaa siihen saakka voidaksesi nauttia aidosta veljeydestä. Kuten myös oheiset kokemukset osoittavat, kristillinen rakkaus on jo löytänyt tiensä miljooniin sydämiin, jotka voisivat muuten olla täynnä vihaa. Sinäkin olet tervetullut osaksi rakkaudellista veljesseuraa.

[Tekstiruutu s. 5]

”Mitä Jeesus olisi tehnyt”

Kesäkuussa 1998 kolme valkoista miestä hyökkäsi Texasin maaseudulla Yhdysvalloissa mustan James Byrd juniorin kimppuun. He veivät hänet syrjäiselle, asumattomalle alueelle, hakkasivat hänet ja sitoivat hänen jalkansa kettingillä. Sen jälkeen he kiinnittivät hänet avolavaisen pakettiauton perään ja vetivät häntä tiellä viitisen kilometriä, kunnes hänen ruumiinsa osui tierumpuun. Tätä tapausta on sanottu 1990-luvun hirvittävimmäksi vihasta johtuvaksi rikokseksi.

James Byrdin kolme sisarta ovat Jehovan todistajia. Mitä he tuntevat tämän hirveän rikoksen tekijöitä kohtaan? He sanoivat yhteislausunnossaan: ”Rakkaan ihmisen joutuminen kidutettavaksi ja lynkattavaksi aiheutti käsittämättömän syvän menetyksen ja tuskan tunteen. Miten tuollaiseen raakaan tekoon reagoi? Kosto, vihamielinen puhe tai vihan kyllästämän propagandan tukeminen ei koskaan edes tullut mieleemme. Mietimme, mitä Jeesus olisi tehnyt, miten hän olisi reagoinut. Vastaus oli täysin selvä. Hänen sanomansa olisi ollut rauhan ja toivon sanoma.”

Yksi niistä raamatunkohdista, jotka auttoivat näitä sisaruksia vastustamaan vihan tunteita, oli Roomalaiskirjeen 12:17–19. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle, sillä on kirjoitettu: ’Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Jehova.’”

Sisarten lausunto jatkui: ”Muistamme kirjallisuudestamme sellaisia todenmukaisia ajatuksia, että jotkin vääryydet ja rikokset ovat niin hirvittäviä, että on vaikeampaa sanoa: ’Saat anteeksi’, ja jättää asia sikseen. Anteeksi antaminen voisi tuollaisissa tapauksissa merkitä sitä, että vain unohtaa kaunansa voidakseen jatkaa eteenpäin ja välttääkseen sairastumasta fyysisesti tai henkisesti kaunan kantamisen takia.” Miten erinomainen todistus Raamatun voimasta estää syvää vihaa juurtumasta ihmismieleen.

[Tekstiruutu s. 6]

Vihollisuus vaihtui ystävyydeksi

Viime vuosina Kreikkaan on virrannut tuhansia siirtolaisia etsimään työtä. Heikentyvä taloudellinen tilanne on kuitenkin vähentänyt työpaikkoja, ja kamppailu niistä on kiristynyt. Tästä syystä jotkin etniset ryhmät suhtautuvat toisiinsa hyvin vihamielisesti. Tyypillinen esimerkki on albanialaisten ja bulgarialaisten siirtolaisten välinen kiihkeä kilpailu eri puolilla Kreikkaa.

Peloponnesoksen koillisosassa sijaitsevassa Kiaton kaupungissa eräs bulgarialainen perhe ja albanialainen mies tutustuivat toisiinsa alettuaan tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Kun he alkoivat noudattaa Raamatun periaatteita, erilaisista etnisistä taustoista johtuva viha suli heidän väliltään. Heidän välilleen myös kasvoi aito veljellinen ystävyys. Bulgarialainen Ivan jopa auttoi albanialaista Loulista löytämään asunnon oman talonsa naapurista. Nuo kaksi perhettä jakavat usein keskenään sekä ruokansa että vähän aineellisen omaisuutensa. Molemmat miehet ovat nyt kastettuja Jehovan todistajia, ja he osallistuvat yhdessä hyvän uutisen saarnaamiseen. Sanomattakin on selvää, ettei tällainen kristillinen ystävyys jää naapureilta huomaamatta.

[Kuva s. 7]

Jumalan valtakunnan alaisuudessa viha poistetaan maan päältä viimeistä piirtoa myöten