Lukijoiden kysymyksiä

Jesajan luvussa 53 on Messiasta koskeva kuuluisa ennustus. Jakeessa 10 sanotaan: ”Jehova itse mieltyi hänen musertamiseensa; hän teki hänet sairaaksi.” Mitä tämä tarkoittaa?

On helppo ymmärtää, miksi Jesajan 53:10 saattaa herättää kysymyksiä. Tosi kristityt eivät ajattele, että sääliväinen ja hellä Jumalamme mieltyisi kenenkään musertamiseen tai sairaaksi tekemiseen. Voimme olla Raamatun perusteella varmoja, että Jumala ei iloitse viattomien kiduttamisesta (5. Mooseksen kirja 32:4; Jeremia 7:30, 31). Vuosisatojen kuluessa Jehova on voinut aika ajoin sallia kärsimyksiä syistä, jotka ovat sopusoinnussa hänen viisautensa ja rakkautensa kanssa. Mutta hän ei varmasti aiheuttanut rakkaan Poikansa, Jeesuksen, kärsimyksiä. Mitä tämä raamatunkohta sitten todellisuudessa merkitsee?

Voimme ymmärtää sen paremmin, jos tarkastelemme koko jaetta ja panemme merkille, että jakeen loppuosassa puhutaan ilosta. Jesajan 53:10:ssä sanotaan: ”Mutta Jehova itse mieltyi hänen musertamiseensa; hän teki hänet sairaaksi. Jos sinä panet hänen sielunsa syyllisyysuhriksi, hän saa nähdä jälkeläisensä, hän jatkaa päiviään pitkään, ja hänen kädessään se, mikä on Jehovan ilo, menestyy.”

Raamatun yleissanoma osoittaa, että jakeen lopussa mainittu ”Jehovan ilo” keskittyy hänen Valtakunnan välityksellä toteuttamaansa tarkoitukseen. Toteuttaessaan tarkoituksensa Jehova saattaa kunniaan suvereeniutensa ja mahdollistaa sen, että perisynti – meidän syntimme – poistetaan tottelevaisilta ihmisiltä. (1. Aikakirja 29:11; Psalmit 83:18; Apostolien teot 4:24; Heprealaisille 2:14, 15; 1. Johanneksen kirje 3:8.) Kaiken tämän avain on se, että Jumalan Pojan täytyi tulla ihmiseksi ja antaa elämänsä lunastusuhriksi. Kuten tiedämme, se merkitsi Jeesukselle kärsimyksiä. Raamatussa kerrotaan, että hän ”oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi”. Jeesus siis hyötyi kokemastaan kärsimyksestä. (Heprealaisille 5:7–9.)

Jeesus tiesi etukäteen, että tuohon jaloon tekoon, johon hän ryhtyisi, sisältyisi tuskaa. Se käy ilmi hänen sanoistaan, jotka on kirjoitettu muistiin Johanneksen 12:23, 24:ään: ”Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Totta totisesti minä sanon teille: ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon hedelmää.” Jeesus tosiaan tiesi, että hänen täytyisi säilyttää nuhteettomuutensa jopa tuskalliseen kuolemaan saakka. Kertomus jatkaa: ”’Nyt minun sieluni on levoton, ja mitä minun pitää sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Sittenkin, tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen. Isä, kirkasta nimesi.’ Sen tähden taivaasta kuului ääni: ’Olen kirkastanut sen ja olen kirkastava sen jälleen.’” (Johannes 12:27, 28; Matteus 26:38, 39.)

Tätä taustaa vasten voimme ymmärtää Jesajan 53:10:n. Jehova tiesi hyvin, että kaiken sen lisäksi, mitä hänen Poikansa kokisi, tämä ikään kuin muserrettaisiin. Koska Jehova kuitenkin piti mielessään loistoisan ja kauaskantoisen lopputuloksen, hän mieltyi siihen, mitä Jeesuksen täytyisi kokea. Siinä mielessä Jehova ”mieltyi hänen [Messiaan] musertamiseensa” eli murskaamiseensa. Jeesuksellekin toi iloa se, mitä hän pystyi tekemään ja tekikin. Aivan kuten Jesajan 53:10:n lopussa sanotaan, ’hänen kädessään se, mikä on Jehovan ilo, menestyi’.