Mitä eroa on hallintoelimellä ja laillisella yhdistyksellä

PENNSYLVANIASSA rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on pitänyt vuosikokouksia tammikuusta 1885 lähtien. Kun voideltujen kristittyjen kokoaminen oli meneillään 1800-luvun loppupuolella, tuon yhdistyksen virkailijoilla ja muilla johtokunnan jäsenillä oli taivaallinen toivo. Itse asiassa näin on ollut lähes aina.

Yksi poikkeus on kuitenkin ollut. Vuonna 1940 Seuran johtokunnan jäseneksi valittiin Hayden C. Covington, joka toimi tuolloin Seuran lainopillisena neuvonantajana ja jolla ”muihin lampaisiin” kuuluvana oli maallinen toivo (Johannes 10:16). Hän toimi Seuran varapresidenttinä vuosina 1942–45. Vuonna 1945 veli Covington jätti johtokunnan jäsenen tehtävät mukautuakseen siihen, mikä näytti silloin olevan Jehovan tahto: että kaikkien Pennsylvanian yhdistyksen johtokunnan jäsenten ja virkailijoiden tuli olla voideltuja kristittyjä. Lyman A. Swingle tuli Hayden C. Covingtonin tilalle johtokuntaan ja Frederick W. Franz valittiin varapresidentiksi.

Miksi Jehovan palvelijat uskoivat, että kaikkien Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johtokunnan jäsenten ja virkailijoiden tuli olla voideltuja kristittyjä? Koska tuohon aikaan Pennsylvanian yhdistyksen johtokunta ja virkailijat samastettiin läheisesti Jehovan todistajien hallintoelimeen, joka on aina koostunut ainoastaan hengellävoidelluista miehistä.

Historiallinen vuosikokous

Pittsburghissa 2. lokakuuta 1944 pidetyssä vuosikokouksessa Pennsylvanian yhdistyksen jäsenet hyväksyivät kuusi päätöstä, jotka muuttaisivat yhdistyksen peruskirjaa. Peruskirjassa oli edellytetty, että äänioikeusosakkeita annettaisiin niille, jotka lahjoittivat varoja Seuran työhön, mutta kolmas muutos poisti tuon järjestelyn. Tuosta vuosikokouksesta kertovassa raportissa sanottiin: ”Seuran jäsenmäärä rajoitetaan 500:aan – –. Jokaisen valitun täytyy olla Seuran kokoaikainen palvelija tai jonkin Jehovan todistajien ryhmän [seurakunnan] osa-aikainen palvelija, ja hänen täytyy osoittaa Herran henkeä.”

Siitä lähtien Jehovalle täysin vihkiytyneet henkilöt valitsivat äänestämällä Seuran johtokunnan jäsenet eikä merkitystä ollut sillä, miten paljon rahaa äänestäjä lahjoitti Valtakunnan työn edistämiseen. Tämä oli sopusoinnussa Jesajan 60:17:n kanssa, jossa oli ennustettu, että parannuksia tapahtuisi vähitellen: ”Kuparin sijaan tuon kultaa, ja raudan sijaan tuon hopeaa ja puun sijaan kuparia ja kivien sijaan rautaa, ja minä nimitän valvojiksesi rauhan ja voudeiksesi vanhurskauden.” Viittauksellaan ”valvojiin” ja ”vouteihin” tämä ennustus kiinnittää huomion järjestön toimintaan liittyviin parannuksiin Jehovan kansan keskuudessa.

Tämä tärkeä askel järjestön saattamisessa teokraattiseen järjestykseen otettiin Danielin 8:14:ssä mainittujen ”kahdentuhannen kolmensadan illan ja aamun” lopulla. Tuolloin ”pyhä paikka” saatettiin ”oikeaan tilaansa”.

Vuoden 1944 historiallisen vuosikokouksen jälkeen jäi kuitenkin avoimeksi eräitä tärkeitä kysymyksiä. Koska hallintoelin samastettiin tuolloin läheisesti Pennsylvanian yhdistyksen seitsenjäseniseen johtokuntaan, tarkoittiko tämä sitä, että hallintoelimen muodostaisi aina korkeintaan seitsemän voideltua kristittyä? Lisäksi koska yhdistyksen jäsenet valitsivat johtokunnan, valitsivatko he myös hallintoelimen jäsenet vuosikokouksessa joka vuosi? Ovatko Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johtokunnan jäsenet ja virkailijat sama  asia kuin hallintoelimen jäsenet, vai onko heidän välillään jokin ero?

Toinen unohtumaton vuosikokous

Näihin kysymyksiin vastattiin vuosikokouksessa, joka pidettiin 1. lokakuuta 1971. Tuossa tilaisuudessa yksi puhujista kiinnitti huomion siihen, että ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” hallintoelin oli ollut olemassa satoja vuosia ennen Pennsylvaniassa rekisteröityä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraa (Matteus 24:45–47). Hallintoelin perustettiin vuoden 33 helluntaina – yli 1800 vuotta ennen kuin Pennsylvanian yhdistys tuli olemassaoloon. Aluksi hallintoelin koostui 12 apostolista, ei siis 7 miehestä. Ilmeisesti sen jäsenmäärä kasvoi myöhemmin, koska ’apostolit ja vanhimmat Jerusalemissa’ ottivat johdon (Apostolien teot 15:2).

Vuonna 1971 tuo sama puhuja selitti, että Vartiotorni-seuran jäsenet eivät voisi valita voidellun hallintoelimen jäseniä. Miksi eivät? ”Koska ’orjaluokan’ hallintoelintä ei nimitä kukaan ihminen. Sen nimittää – – Jeesus Kristus, tosi kristillisen seurakunnan Pää ja ’uskollisen ja ymmärtäväisen orjaluokan’ Herra”, hän sanoi. Näin ollen minkään laillisen yhdistyksen jäsenet eivät selvästikään voi valita hallintoelimen jäseniä.

Puhuja mainitsi myöhemmin seuraavan hyvin merkittävän seikan: ”Hallintoelimellä ei ole sellaisia virkailijoita kuin Seuran johtokunnalla on, nimittäin presidenttiä, varapresidenttiä, sihteeri-rahastonhoitajaa ja sihteeri-rahastonhoitajan apulaista. Sillä on vain puheenjohtaja.” Useiden vuosien ajan Pennsylvanian yhdistyksen presidentti oli myös hallintoelimen huomattavin jäsen. Näin ei olisi enää. Vaikka kaikilla hallintoelimen jäsenillä ei ole samanlaista kokemusta tai samanlaisia kykyjä, heillä olisi yhtä suuri vastuu. Puhuja lisäsi: ”Kuka tahansa hallintoelimen jäsen voi toimia puheenjohtajana, vaikkei hän olisikaan – – [Seuran] presidentti. Hallintoelimen puheenjohtajan tehtävän hoitaminen määräytyy vuorottelujärjestelmän perusteella.”

Tuossa unohtumattomassa vuoden 1971 vuosikokouksessa hallintoelimen hengellävoideltujen jäsenten ja Pennsylvanian yhdistyksen johtokunnan jäsenten välille tehtiin selvä ero. Hallintoelimen jäsenet palvelivat silti edelleen Seuran johtokunnan jäseninä ja virkailijoina. Nykyään herää kuitenkin kysymys: onko olemassa mitään raamatullista syytä, jonka vuoksi Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran johtokunnan jäsenten pitäisi kuulua hallintoelimeen?

Vastaus on: ei. Pennsylvanian yhdistys ei ole ainoa Jehovan todistajien käyttämä laillinen yhdistys, vaan niitä on muitakin. Yksi niistä on New Yorkissa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura. Se helpottaa työtämme Yhdysvalloissa. Tuolla yhdistyksellä on selvästikin ollut Jehovan siunaus, vaikka sen johtokunnan jäsenet ja virkailijat ovat olleet pääasiassa ”muita lampaita”. Britanniassa käytetään Kansainvälistä Raamatuntutkijain Seuraa. Toisissa maissa Valtakunnan etujen edistämiseen käytetään muita laillisia yhdistyksiä tai yhteisöjä. Ne kaikki auttavat yksimielisesti hyvän uutisen julistamisessa kautta maailman, ja niillä on oma osansa tuossa työssä. Riippumatta siitä, missä nämä yhdistykset toimivat tai keitä niiden johtokunnan jäsenet tai virkailijat ovat, hallintoelin ohjaa ja käyttää niitä teokraattisesti. Näin ollen tällaisille yhdistyksille on uskottu tehtäviä, jotka liittyvät Valtakunnan etujen edistämiseen.

On hyödyllistä, että käytössämme on laillisia yhdistyksiä. Sillä tavoin mukaudumme paikallisiin ja kansallisiin lakeihin, kuten Jumalan sana vaatii (Jeremia 32:11; Roomalaisille 13:1). Painamalla Raamattuja, kirjoja, lehtiä, kirjasia ja muuta aineistoa lailliset yhdistykset helpottavat Valtakunnan sanoman levittämistä. Ne myös palvelevat laillisina välikappaleina, kun käsitellään muun muassa omistusoikeuteen, avustustyöhön ja konventtitilojen käyttösopimuksiin liittyviä asioita. Olemme kiitollisia tällaisten laillisten yhdistysten palveluksista.

 Jehovan nimi tunnetuksi

Vuonna 1944 Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran peruskirjan toista artiklaa muutettiin yhdistyksen tavoitteiden korostamiseksi. Peruskirjan mukaan Seuran päämääriin kuuluu seuraava olennainen tavoite: ”saarnata Kristuksen Jeesuksen hallitseman Jumalan valtakunnan evankeliumia kaikille kansoille todistukseksi Kaikkivaltiaan Jumalan JEHOVAN nimestä, sanasta ja ylimmyydestä”.

Vuodesta 1926 lähtien ’uskollinen orja’ on tehnyt Jehovan nimeä tunnetuksi. Erityisen huomionarvoinen oli vuosi 1931, jolloin raamatuntutkijat omaksuivat nimen Jehovan todistajat (Jesaja 43:10–12). Niihin Seuran julkaisuihin, joissa on painotettu Jumalan nimeä, kuuluvat kirjat Jehova (1934, suom. 1938), ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” (1961, suom. 1963) ja ”Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova” – miten? (1971, suom. 1973).

Erityisesti on mainittava Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös, joka julkaistiin kokonaisuudessaan englanniksi vuonna 1960 (suom. 1995). Siinä on Jehovan nimi jokaisessa kohdassa, jossa Tetragrammi esiintyy Heprealaisissa kirjoituksissa. Tässä käännöksessä on Jumalan nimi myös Kreikkalaisissa kirjoituksissa 237 kohdassa, joissa huolellinen tutkimus osoitti sen aiheelliseksi. Miten kiitollisia olemmekaan siitä, että Jehova on sallinut ”orjan” ja sen hallintoelimen käyttää monin tavoin hyväkseen julkaisumahdollisuuksiaan ja laillisia yhdistyksiään, jotta hänen nimensä voitaisiin tehdä tunnetuksi maailmanlaajuisesti!

Työskentelyä Jumalan sanan levittämiseksi

Jehovan kansa on johdonmukaisesti todistanut hänen nimestään ja pitänyt kunniassa hänen Sanaansa julkaisemalla ja levittämällä miljoonia Raamattuun perustuvia julkaisuja samoin kuin itse Raamattuja. Varhain 1900-luvulla Vartiotorni-seura hankki Benjamin Wilsonin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kreikkalais-englantilaisen rivienvälisen käännöksen The Emphatic Diaglottin kustannusoikeudet. Seura julkaisi Kuningas Jaakon käännöksestä Raamatuntutkijain laitoksen, johon kuului 500-sivuinen liite. Vuonna 1942 se julkaisi Kuningas Jaakon käännöksen, jossa oli reunaviitteet. Sitten vuonna 1944 Seura alkoi painaa vuonna 1901 valmistunutta Amerikkalaista standardikäännöstä (American Standard Version), jossa käytetään Jumalan nimeä. Jehovan nimen käyttö oli tunnusomaista myös Stephen T. Byingtonin käännöksessä The Bible in Living English, jonka Seura julkaisi vuonna 1972.

Jehovan todistajien käyttämät lailliset yhdistykset ovat olleet apuna kaikkien näiden raamatunkäännösten painamisessa ja levittämisessä. Huomattavinta on kuitenkin ollut Vartiotorni-seuran ja voidelluista Jehovan todistajista koostuvan Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitean hyvin tiivis yhteistyö. Olemme iloisia siitä, että tähän mennessä tätä käännöstä, joko koko laitosta tai osia siitä, on painettu yli 106400000 kappaletta 38 kielellä. Pennsylvaniassa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on tosiaan raamattuseura!

’Uskollinen orja’ on ’asetettu isäntänsä kaiken omaisuuden hoitajaksi’. Siihen sisältyvät päätoimiston tilat New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa ja ne 110 haaratoimistoa, jotka nykyään toimivat ympäri maailmaa. Orjaluokkaan kuuluvat tietävät, että heidät kutsutaan tekemään tili siitä, miten he ovat käyttäneet  heille uskottua omaisuutta (Matteus 25:14–30). Tämä ei kuitenkaan estä ’orjaa’ antamasta pätevien ”muihin lampaisiin” kuuluvien valvojien huolehtia lakisääteisistä ja hallinnollisista tehtävistä. Itse asiassa tällä tavoin hallintoelimen jäsenet voivat omistaa enemmän aikaa ”rukoukseen ja sanan palvelukseen” (Apostolien teot 6:4).

Niin kauan kuin tämän maailman olosuhteet sallivat, ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” edustava hallintoelin tulee käyttämään laillisia yhdistyksiä. Ne ovat tarkoituksenmukaisia, mutta eivät välttämättömiä. Jos hallitus määrää jonkin laillisen yhdistyksen lakkautettavaksi, saarnaamistyö jatkuu siitä huolimatta. Nytkin sellaisissa maissa, joissa on rajoituksia ja joissa ei käytetä mitään laillisia yhdistyksiä, julistetaan Valtakunnan sanomaa ja tehdään opetuslapsia, ja teokratian kasvu jatkuu. Näin tapahtuu, koska Jehovan todistajat istuttavat ja kastelevat, ja ’Jumala saa aikaan jatkuvan kasvun’ (1. Korinttilaisille 3:6, 7).

Katsoessamme tulevaisuuteen luotamme siihen, että Jehova huolehtii kansansa hengellisistä ja aineellisista tarpeista. Hän ja hänen Poikansa, Jeesus Kristus, antavat edelleen taivaallista ohjausta ja tukea, jota tarvitaan Valtakunnan saarnaamistyön suorittamiseksi loppuun. Mitä sitten saammekin aikaan Jumalan palvelijoina, se ei tapahdu ’sotaväellä eikä voimalla, vaan Jehovan hengellä’ (Sakarja 4:6). Rukoilemme siksi Jumalan apua, koska tiedämme, että Jehovan antaman voiman ansiosta voimme suorittaa loppuun sen työn, jonka hän on antanut tehtäväksemme tänä lopun aikana!