Maailmanlaajuisessa veljesseurassa pidetään huolta toinen toisesta

KAIKKIALLA on ihmisiä niin kauas kuin silmä kantaa. Monet ovat iäkkäitä, jotkut heistä niin huonokuntoisia, että jaksavat tuskin kävellä. On raskaana olevia naisia ja nuoria pareja pikkulapsia vanavedessään. He kaikki – miehet, naiset ja lapset – ovat pakolaisia, joiden on täytynyt paeta kodeistaan ja hakea turvaa naapurimaasta sisällissodan, luonnononnettomuuden tai jonkin muun syyn vuoksi. Joidenkuiden on täytynyt jättää kotinsa monta kertaa. Havaitessaan merkkejä levottomuuksista tai uhkaavasta luonnononnettomuudesta he pakkaavat mukaansa joitakin taloustarvikkeita, kokoavat lapsensa ja suuntaavat turvallisemmille seuduille. Kun olosuhteet sitten normalisoituvat, monet pakolaiset palaavat rakentamaan kotinsa uudelleen ja aloittavat kaiken alusta.

Keski-Afrikan tasavalta on vuosien mittaan avannut ovensa useista maista tulleille pakolaisille. Viime aikoina tuhansien ihmisten, myös monien Jehovan todistajien, on ollut pakko paeta sodan repimästä Kongon demokraattisesta tasavallasta Keski-Afrikkaan, missä olot ovat suhteellisen turvalliset.

Veljet tulevat apuun

Keski-Afrikan tasavallan Jehovan todistajat ovat olleet iloisia voidessaan antaa humanitaarista apua. Saapuville kristityille veljille on järjestetty majapaikat. Ensin huoneita saatiin yksityiskodeista, mutta kun pakolaisten määrä kasvoi, kävi selväksi, että laajemmat järjestelyt olivat tarpeen. Valtakunnansaleja muutettiin väliaikaisiksi yhteismajoitustiloiksi. Majoitettavien mukavuudeksi paikalliset todistajat ryhtyivät asentamaan saleihin lisävaloja, liittämään niitä vesijohtoverkkoon ja valamaan niihin betonilattioita. Pakolaiset itse osallistuivat työhön yhdessä paikallisten veljien kanssa. Kaikki seurakunnankokoukset järjestettiin myös lingalan kielellä, jotta tulokkaat saisivat elintärkeää hengellistä ravintoa. Paikallisten todistajien ja heidän vieraittensa läheinen yhteistyö osoitti, että kansainvälinen veljesseura on todellisuutta.

Pakolaisperheet eivät aina saapuneet yhdessä. Joskus kävi niin, että toisistaan eroon joutuneet perheenjäsenet löysivät toisensa vasta määränpäässä. Jokaisella valtakunnansalilla  pidettiin luetteloa turvallisesti perille päässeistä. Puuttuvien löytämiseksi tehtiin järjestelyjä. Haaratoimisto, joka ohjaa Jehovan todistajien työtä Keski-Afrikan tasavallassa, lähetti päivittäin kolme autoa auttamaan edelleen matkalla olevia todistajia ja etsimään mahdollisesti eksyksissä olevia. Autoihin oli merkitty näkyvästi teksti ”VARTIOTORNI – Jehovan todistajat”.

Kuvittele, miten iloisia seitsemän vanhemmistaan eroon joutunutta pakolaislasta olivatkaan, kun he huomasivat Jehovan todistajien omistaman auton. He juoksivat heti sen luokse ja ilmoittivat olevansa Jehovan todistajia. Veljet auttoivat heidät kyytiin ja veivät heidät valtakunnansalille, missä he lopultakin pääsivät takaisin perheittensä pariin.

Mikä on auttanut näitä vilpittömiä kristittyjä selviytymään tällaisissa olosuhteissa, eikä ainoastaan kerran vaan useaan otteeseen? He ovat täysin vakuuttuneita siitä, että me elämme Raamatussa ennustettuja viimeisiä päiviä (2. Timoteukselle 3:1–5; Ilmestys 6:3–8).

Näin ollen he tietävät, että Jehova Jumala tekee pian lopun sodista, vihasta, väkivallasta ja selkkauksista. Pakolaisongelma tulee kuulumaan menneisyyteen. Sillä välin Jehovan todistajat pyrkivät pitämään huolta toisistaan sopusoinnussa 1. Korinttilaiskirjeen 12:14–26:een muistiin merkityn apostoli Paavalin kehotuksen kanssa. Erottivatpa heitä toisistaan joet, rajat, kielet tai välimatka, he ovat kiinnostuneita toisistaan, ja he toimivat nopeasti, kun joku on avun tarpeessa (Jaakobin kirje 1:22–27).

[Kartta s. 30]

(Ks. painettu julkaisu)

AFRIKKA

Keski-Afrikan tasavalta

Kongon demokraattinen tasavalta

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuvat s. 30]

Kolme valtakunnansalia muutettiin vastaanottokeskuksiksi

[Kuva s. 31]

Keittiötilat asennettiin heti

[Kuva s. 31]

Lisää väkeä tuli kaiken aikaa

[Kuvat s. 31]

Vastasyntyneitä ja jo pakolaisia