Iloitse onnellisen Jumalan kanssa

”Lopuksi, veljet, iloitkaa jatkuvasti, – – niin rakkauden ja rauhan Jumala on teidän kanssanne.” (2. KORINTTILAISILLE 13:11)

1, 2. a) Miksi monien elämästä puuttuu ilo? b) Mitä ilo on, ja miten voimme kehittää sitä?

NÄINÄ synkkinä aikoina monet eivät näe paljoakaan syytä iloitsemiseen. Kun onnettomuus kohtaa heitä tai jotakuta heille rakasta ihmistä, he voivat ajatella entisaikojen Jobin tavoin: ”Ihminen, naisesta syntynyt, on lyhytikäinen ja täynnä kiihtymystä.” (Job 14:1.) Nämä ”kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä”, synnyttävät monenlaisia paineita, eivätkä kristityt ole niille immuuneja. Siksi ei ole yllättävää, että Jehovan uskolliset palvelijat joskus masentuvat. (2. Timoteukselle 3:1.)

² Kristityt voivat silti olla iloisia koettelemuksissakin (Apostolien teot 5:40, 41). Ymmärtääksemme, miten tämä on mahdollista, pohdimme ensin sitä, mitä ilo on. Se on määritelty ’tunteeksi, jonka synnyttää jonkin hyvän saaminen tai sen odotus’. * Jos siis käytämme aikaa nykyisten siunauksiemme ajattelemiseen samalla kun mietiskelemme niitä iloja, jotka odottavat meitä Jumalan uudessa maailmassa, voimme olla iloisia.

3. Missä mielessä voidaan sanoa, että jokaisella on ainakin joitakin syitä iloon?

³ Jokaisella on joitakin siunauksia, joista voi olla kiitollinen. Perheenpää saattaa menettää työpaikkansa. Hän on luonnollisesti huolissaan, koska hän haluaa huolehtia perheensä tarpeista. Mutta jos hän on fyysisesti voimakas ja terve, hän voi olla kiitollinen tästä. Jos hän löytää työtä, hän pystyy tekemään sitä ahkerasti. Joku kristitty nainen saattaa puolestaan kärsiä hivuttavasta sairaudesta. Silti hän voi kiittää sellaisten rakkaudellisten ystävien ja perheenjäsenten tuesta, jotka auttavat häntä kestämään sairautensa arvokkaasti ja rohkeasti. Ja kaikki tosi kristityt voivat olosuhteistaan riippumatta iloita siitä, että he tuntevat Jehovan, ”onnellisen Jumalan”, ja Jeesuksen Kristuksen, ”onnellisen ja ainoan Valtiaan” (1. Timoteukselle 1:11; 6:15). Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tosiaankin äärimmäisen onnellisia. He ovat säilyttäneet ilonsa huolimatta siitä, että maan päällä vallitsevat olosuhteet ovat aivan erilaiset kuin Jehova alun perin tarkoitti. Heidän esimerkkinsä voi opettaa meille paljon ilon säilyttämisestä.

 He eivät ole koskaan menettäneet iloaan

4, 5. a) Miten Jehova suhtautui ensimmäisten ihmisten kapinointiin? b) Miten Jehova säilytti myönteisen asenteen ihmiskuntaa kohtaan?

⁴ Aadamilla ja Eevalla oli Eedenin puutarhassa loistava terveys ja täydellinen mieli. Heillä oli tuottoisaa työtä ja ihanteellinen ympäristö sen tekemiseen. Mikä parasta, he saivat olla säännöllisesti kanssakäymisissä Jehovan kanssa. Jumalan tarkoitus oli, että heidän tulevaisuutensa olisi ollut onnellinen. Mutta ensimmäiset vanhempamme eivät tyytyneet kaikkiin näihin hyviin lahjoihin; he varastivat kielletyn hedelmän ”hyvän ja pahan tiedon puusta”. Tämä tottelematon teko laski pohjan kaikelle sille murheelle, josta me, heidän jälkeläisensä, kärsimme nykyään. (1. Mooseksen kirja 2:15–17; 3:6; Roomalaisille 5:12.)

⁵ Jehova ei kuitenkaan antanut Aadamin ja Eevan kiittämättömän asenteen riistää häneltä iloa. Hän luotti siihen, että ainakin jotkut heidän jälkeläisistään palvelisivat häntä sydämensä halusta. Hän oli tästä niin varma, että jo ennen kuin Aadam ja Eeva olivat saaneet ensimmäistäkään lasta, hän kertoi tarkoituksestaan lunastaa heidän tottelevaiset jälkeläisensä! (1. Mooseksen kirja 1:31; 3:15.) Seuraavina vuosisatoina ihmiskunnan enemmistö vaelsi Aadamin ja Eevan askeleissa, mutta Jehova ei kääntänyt ihmisille selkäänsä tällaisen laajalle levinneen tottelemattomuuden vuoksi. Sen sijaan hän keskitti huomionsa miehiin ja naisiin, jotka ’ilahduttivat hänen sydämensä’, jotka todella ponnistelivat miellyttääkseen häntä, koska he rakastivat häntä (Sananlaskut 27:11; Heprealaisille 6:10).

6, 7. Mitkä seikat auttoivat Jeesusta pysymään iloisena?

⁶ Entä Jeesus – miten hän säilytti ilonsa? Ollessaan mahtavana henkiolentona taivaassa Jeesus saattoi helposti tarkkailla maan päällä elävien miesten ja naisten toimia. Vaikka heidän epätäydellisyytensä oli ilmeinen, Jeesus rakasti heitä (Sananlaskut 8:31). Myöhemmin kun hän tuli maan päälle ja todella ”asui meidän keskuudessamme”, hänen suhtautumisensa ihmiskuntaan ei muuttunut (Johannes 1:14). Mikä auttoi täydellistä Jumalan Poikaa säilyttämään myönteisen näkemyksen syntisestä ihmisperheestä?

⁷ Ennen kaikkea Jeesus oli järkevä siinä, mitä hän odotti itseltään ja muilta. Hän tiesi, että hän ei tulisi käännyttämään maailmaa (Matteus 10:32–39). Siksi hän iloitsi, kun yksikin vilpitön ihminen osoitti vastakaikua Valtakunnan sanomalle. Vaikka Jeesuksen opetuslasten käytös ja asenne jättivät joskus paljonkin toivomisen varaa, hän tiesi, että sydämessään he todella halusivat tehdä Jumalan tahdon, ja hän rakasti heitä sen vuoksi (Luukas 9:46; 22:24, 28–32, 60–62). On merkille pantavaa, miten Jeesus kuvaili opetuslastensa siihenastista myönteistä toimintaa, kun hän sanoi rukouksessa taivaalliselle Isälleen: ”He ovat noudattaneet sinun sanaasi.” (Johannes 17:6.)

8. Mainitse joitakin tapoja, joilla voimme jäljitellä Jehovaa ja Jeesusta ilon säilyttämisessä.

⁸ Epäilemättä me kaikki hyötyisimme sen esimerkin pohtimisesta, jonka Jehova Jumala ja Kristus Jeesus ovat antaneet tässä asiassa. Voimmeko jäljitellä paremmin Jehovaa kenties siten, ettemme huolestu liiaksi, kun kaikki ei sujukaan aivan niin kuin olimme toivoneet? Voimmeko seurata tarkemmin Jeesuksen jalanjälkiä suhtautumalla myönteisesti nykyisiin olosuhteisiimme ja olemalla järkeviä siinä, mitä odotamme itseltämme ja toisilta? Katsotaanpa, miten joitakin näistä periaatteista voitaisiin soveltaa käytännössä asiaan, joka on lähellä innokkaiden kristittyjen sydäntä kaikkialla, nimittäin kenttäpalvelukseen.

Säilytä myönteinen näkemys palveluksesta

9. Miten Jeremia sai takaisin ilonsa, ja miten hänen esimerkkinsä voi auttaa meitä?

⁹ Jehova haluaa, että olemme iloisia hänen palveluksessaan. Ilomme ei pitäisi riippua siitä, millaisia tuloksia saamme (Luukas 10:17, 20). Profeetta Jeremia saarnasi  tuottamattomalla alueella vuosikausia. Kun hän keskittyi ajattelemaan ihmisten kielteistä suhtautumista, hän menetti ilonsa (Jeremia 20:8). Mutta kun hän mietiskeli itse sanoman suurenmoisuutta, hän sai ilonsa takaisin. Jeremia sanoi Jehovalle: ”Sinun sanasi löytyivät, ja minä ryhdyin syömään niitä; ja sinun sanastasi tulee minulle riemu ja sydämeni ilo, sillä sinun nimiisi minut on otettu, oi Jehova.” (Jeremia 15:16.) Jeremia tosiaan iloitsi siitä, että hän sai saarnata Jumalan sanaa. Mekin voimme iloita siitä.

10. Miten voimme säilyttää ilomme sananpalveluksessa, vaikka alueemme ei olisikaan tällä hetkellä tuottoisa?

¹⁰ Silloinkin kun enemmistö kieltäytyy ottamasta hyvää uutista vastaan, meillä on kaikki syyt iloita osallistuessamme kenttäpalvelukseen. Muista: Jehova selvästikin luotti siihen, että joidenkin ihmisten sydän panisi heidät palvelemaan häntä. Jehovan tavoin meidän tulisi pitää hellittämättä yllä toivoa, että ainakin jotkut lopulta ymmärtävät kiistakysymyksen ja ottavat vastaan Valtakunnan sanoman. Meidän ei tule unohtaa, että ihmisten olosuhteet muuttuvat. Kohdatessaan jonkin odottamattoman menetyksen tai kriisin omahyväisinkin ihminen voi alkaa ajatella vakavasti elämän tarkoitusta. Oletko sinä paikalla auttamassa, kun sellainen ihminen tulee ’tietoiseksi hengellisestä tarpeestaan’? (Matteus 5:3.) Joku alueellasi asuva voi olla valmis kuuntelemaan hyvää uutista, kun seuraavan kerran menet sinne!

11, 12. Mitä tapahtui eräässä kaupungissa, ja mitä voimme oppia siitä?

¹¹ Alueemme luonnekin voi muuttua. Otetaan yksi esimerkki. Eräässä pienessä kaupungissa asui kiinteä ryhmä nuoria perheitä. Kun Jehovan todistajat kävivät näiden luona, he saivat joka ovella saman vastauksen: ”Ei kiinnosta!” Jos joku osoitti kiinnostusta Valtakunnan sanomaa kohtaan, naapurit menivät kiireimmän kaupalla varoittamaan häntä olemasta enää missään tekemisissä todistajien kanssa. On tarpeetonta sanoakaan, että siellä saarnaaminen oli haastavaa. Todistajat eivät kuitenkaan luovuttaneet; he jatkoivat saarnaamista. Millaisin tuloksin?

¹² Aikanaan monet tuossa kaupungissa syntyneistä lapsista varttuivat aikuisiksi, menivät naimisiin ja perustivat sinne oman kodin. Tajuttuaan, ettei heidän elämäntapansa ollut tuottanut aitoa onnellisuutta, jotkut näistä nuorista aikuisista alkoivat etsiä totuutta. He löysivät sen ottaessaan vastaan todistajien julistaman hyvän uutisen. Niinpä vasta vuosien kuluttua tuo pieni seurakunta alkoi kasvaa. Kuvittele niiden Valtakunnan julistajien iloa, jotka eivät olleet luovuttaneet! Tuokoon hellittämättömyys loistoisan Valtakunnan sanoman kertomisessa iloa myös meille!

Toiset uskovat tukevat sinua

13. Keiden puoleen voimme kääntyä, kun olemme masentuneita?

¹³ Mistä voit etsiä lohdutusta, kun sinulle kasaantuu paineita tai elämässäsi sattuu jokin  onnettomuus? Miljoonat Jehovan vihkiytyneet palvelijat kääntyvät ensin rukouksessa Jehovan puoleen ja ottavat sitten yhteyttä kristittyihin veljiinsä ja sisariinsa. Ollessaan maan päällä Jeesus itse arvosti suuresti opetuslastensa tukea. Kuolemaansa edeltäneenä iltana hän sanoi heille: ”Te olette – – pysyneet minun kanssani minun koettelemuksissani.” (Luukas 22:28.) Nuo opetuslapset olivat tietysti epätäydellisiä, mutta heidän uskollisuutensa lohdutti Jumalan Poikaa. Mekin voimme ammentaa voimaa toisilta uskovilta.

14, 15. Mikä auttoi erästä avioparia kestämään poikansa kuoleman, ja mitä heidän kokemuksensa opettaa sinulle?

¹⁴ Kristityt Michel ja hänen vaimonsa Diane havaitsivat, miten arvokasta heidän veljiensä ja sisartensa tuki voi olla. Heidän 20-vuotiaalla pojallaan Jonathanilla, kristityllä joka pursui energiaa ja jonka tulevaisuus oli näyttänyt valoisalta, todettiin aivokasvain. Lääkärit näkivät paljon vaivaa pelastaakseen Jonathanin hengen, mutta hän heikkeni heikkenemistään, kunnes hän myöhään eräänä iltapäivänä nukahti pois. Michel ja Diane olivat surun murtamia. He muistivat, että siksi illaksi järjestetty palveluskokous oli juuri lopuillaan. Mutta koska he tarvitsivat epätoivoisesti lohdutusta, he pyysivät vanhinta, joka oli heidän luonaan, lähtemään heidän kanssaan valtakunnansalille. He saapuivat sinne juuri kun seurakunnalle ilmoitettiin Jonathanin kuolemasta. Kokouksen jälkeen veljet ja sisaret kokoontuivat itkevien vanhempien ympärille, halasivat heitä ja lohduttivat heitä sanoillaan. Diane muistelee: ”Saapuessamme saliin mielemme oli hyvin apea, mutta saimme veljiltä valtavasti lohdutusta: he todella kohottivat mielialaamme. Vaikka he eivät voineet ottaa pois tuskaamme, he auttoivat meitä kestämään paineen!” (Roomalaisille 1:11, 12; 1. Korinttilaisille 12:21–26.)

¹⁵ Vastoinkäyminen saattoi Michelin ja Dianen lähemmäksi veljiään. Lisäksi se lähensi heitä toisiinsa. Michel sanoo: ”Olen oppinut antamaan rakkaalle vaimolleni entistäkin enemmän arvoa. Ollessamme masentuneita puhumme toisillemme Raamatun totuudesta ja siitä, miten Jehova tukee meitä.” Diane lisää: ”Valtakunnan toivo merkitsee meille nykyään entistäkin enemmän.”

16. Miksi on tärkeää ottaa aloite ja kertoa tarpeistamme veljillemme?

¹⁶ Kristityt veljemme ja sisaremme voivat tosiaan toimia meille ”vahvistavana apuna” elämän vaikeina hetkinä ja näin auttaa meitä säilyttämään ilomme (Kolossalaisille 4:11). He eivät tietenkään pysty lukemaan ajatuksiamme, joten kun tarvitsemme tukea, on hyvä kertoa siitä heille. Sitten voimme ilmaista aitoa arvostusta sitä lohdutusta kohtaan, jota veljemme pystyvät antamaan, ja katsoa sen tulevan ikään kuin Jehovalta. (Sananlaskut 12:25; 17:17.)

Katsele seurakuntaasi

17. Millaisia haasteita eräs yksinhuoltajaäiti kohtaa, ja miten suhtaudumme hänen kaltaisiinsa ihmisiin?

¹⁷ Mitä tarkemmin katselet toisia uskovia, sitä enemmän opit arvostamaan heitä ja saat iloa heidän seurastaan. Katsele seurakuntaasi. Mitä näet? Näetkö yksinhuoltajan, joka ponnistelee kasvattaakseen lapsensa totuuden tiellä? Oletko miettinyt, miten hyvän esimerkin hän antaa? Yritä kuvitella, millaisia ongelmia hänellä on. Jeanine-niminen yksinhuoltajaäiti mainitsee joitakin näistä: yksinäisyys, miesten ei-toivotut lähentelyt työpaikalla ja hyvin niukat rahavarat. Suurin vaikeus hänen mukaansa liittyy kuitenkin hänen lastensa tunneperäisistä tarpeista huolehtimiseen, sillä jokainen lapsi on ainutlaatuinen. Jeanine esittää vielä yhden ongelman: ”Voi olla todellinen haaste torjua sitä taipumusta, että pitää poikaansa perheen päänä korvatakseen näin aviomiehen poissaolon. Minulla on myös tytär, ja on vaikeaa muistaa, etten saisi kuormittaa häntä pitämällä häntä uskottunani.” Tuhansien Jumalaa pelkäävien yksinhuoltajien tavoin Jeanine tekee kokopäivätyötä ja elättää huonekuntansa. Lisäksi hän tutkii Raamattua lastensa kanssa, valmentaa heitä sananpalveluksessa ja tuo  heidät seurakunnan kokouksiin (Efesolaisille 6:4). Jehovan täytyy olla todella onnellinen, kun hän tarkkailee päivästä toiseen tämän perheen ponnisteluja nuhteettomuuden säilyttämiseksi! Eikö sydäntämme ilahdutakin se, että meillä on tällaisia ihmisiä keskuudessamme? Aivan varmasti.

18, 19. Valaise sitä, miten voimme syventää arvostustamme seurakunnan jäseniä kohtaan.

¹⁸ Katsele jälleen seurakuntasi jäseniä. Saatat nähdä uskollisia leskiä, jotka eivät ole ”koskaan poissa” kokouksista (Luukas 2:37). Tuntevatko he aika ajoin itsensä yksinäisiksi? Tietysti. He kaipaavat kovasti puolisoaan! Mutta he ahkeroivat jatkuvasti Jehovan palveluksessa ja ovat henkilökohtaisesti kiinnostuneita toisista. Heidän vakautensa ja myönteisyytensä lisäävät seurakunnan iloa! Eräs kristitty, joka on ollut kokoaikaisessa sananpalveluksessa yli 30 vuotta, huomautti: ”Suurimpia ilonaiheitani on sen näkeminen, että monia koettelemuksia läpäisseet vanhemmat veljet ja sisaret palvelevat Jehovaa yhä uskollisesti!” Keskuudessamme olevat iäkkäämmät kristityt ovat tosiaan suureksi rohkaisuksi nuoremmille.

¹⁹ Entä uudet, jotka ovat tulleet vasta äskettäin seurakunnan yhteyteen? Eikö olekin virkistävää kuunnella, kun he ilmaisevat uskonsa kokouksissa? Ajattele, miten paljon he ovat edistyneet siitä lähtien, kun he alkoivat tutkia  Raamattua. Jehovan täytyy olla hyvin mielistynyt heihin. Olemmeko me? Annammeko heille tunnustusta ja kiitämmekö heitä heidän ponnisteluistaan?

20. Miksi voidaan sanoa, että jokaisella jäsenellä on seurakunnassa tärkeä osa?

²⁰ Oletko naimisissa, naimaton tai yksinhuoltaja? Oletko isätön (tai äiditön) poika tai tyttö tai leski? Oletko tullut seurakunnan yhteyteen useita vuosia sitten tai vasta äskettäin? Voit luottaa siihen, että esimerkkisi uskollisuudesta rohkaisee meitä kaikkia. Ja kun yhdyt laulamaan Valtakunnan laulua tai kun vastaat kokouksessa tai sinulla on harjoitustehtävä teokraattisessa palveluskoulussa, panoksesi lisää iloamme. Mikä vielä parempaa, se ilahduttaa Jehovan sydäntä.

21. Mihin meillä on monia syitä, ja mitä kysymyksiä herää?

²¹ Näinä tukalinakin aikoina voimme olla iloisia palvoessamme onnellista Jumalaamme. Meillä on monia syitä noudattaa Paavalin kehotusta: ”Iloitkaa jatkuvasti, – – niin rakkauden ja rauhan Jumala on teidän kanssanne.” (2. Korinttilaisille 13:11.) Entä jos kohtaamme luonnononnettomuuden, vainoa tai vakavia taloudellisia vaikeuksia? Onko mahdollista säilyttää ilomme sellaisissakin tilanteissa? Voit päätellä sen itse, kun tarkastelet seuraavaa kirjoitusta.

[Alaviite]

Osaatko vastata?

• Miten iloa kuvaillaan?

• Miten myönteisen asenteen säilyttäminen voi auttaa meitä pysymään iloisina?

• Mikä voi auttaa meitä suhtautumaan myönteisesti seurakuntamme alueeseen?

• Missä suhteissa arvostat seurakuntasi veljiä ja sisaria?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 10]

Alueellamme asuvat ihmiset voivat vaihtua

[Kuva s. 12]

Mitä haasteita seurakuntasi jäsenet kohtaavat?