Säilytä ilosi Jehovan palveluksessa
Säilytä ilosi Jehovan palveluksessa
”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (FILIPPILÄISILLE 4:4)
1, 2. Miten eräs veli ja hänen perheensä pystyivät säilyttämään ilonsa, vaikka he menettivät koko omaisuutensa?
JAMES, Sierra Leonessa asuva 70-vuotias kristitty, oli koko ikänsä tehnyt kovasti työtä. Kuvittele, miten iloinen hän oli saatuaan lopulta säästettyä niin paljon rahaa, että hän pystyi ostamaan vaatimattoman nelihuoneisen talon! Vähän sen jälkeen, kun James oli perheineen muuttanut siihen, maassa syttyi kuitenkin sisällissota ja heidän kotinsa poltettiin poroksi. He menettivät talonsa, mutta eivät iloaan. Miksi eivät?
2 James ja hänen perheensä eivät keskittäneet huomiotaan siihen, mitä he olivat menettäneet, vaan siihen, mitä heillä oli vielä jäljellä. James selittää: ”Tuona kauheana aikanakin pidimme kokouksia, luimme Raamattua, rukoilimme yhdessä ja jaoimme toisille siitä vähästä, mitä meillä oli. Pystyimme säilyttämään ilomme, koska keskitimme ajatuksemme siihen suurenmoiseen suhteeseen, joka meillä on Jehovaan.” Kun nämä uskolliset kristityt ajattelivat siunauksiaan, joista suurin on läheinen henkilökohtainen suhde Jehovaan, he pystyivät ’iloitsemaan jatkuvasti’ (2. Korinttilaisille 13:11). Heidän ei tietenkään ollut helppo kestää ahdistavia olosuhteitaan, mutta he eivät lakanneet iloitsemasta Jehovassa.
3. Miten jotkut varhaiskristityt säilyttivät ilonsa?
3 Varhaiskristityt kohtasivat samantapaisia koettelemuksia kuin James ja hänen perheensä. Silti apostoli Paavali kirjoitti heprealaiskristityille seuraavasti: ”Te – – suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstämiseen.” Sitten Paavali selitti, mistä heidän ilonsa oli peräisin: ”Koska tiesitte, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.” (Heprealaisille 10:34.) Noilla ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli tosiaankin vahva toivo. He odottivat luottavaisesti saavansa jotakin sellaista, mitä ei voida ryöstää: kuihtumattoman ”elämän kruunun” Jumalan taivaallisessa valtakunnassa (Ilmestys 2:10). Kristillinen toivomme – olkoonpa se taivaallinen tai maallinen – voi nykyään auttaa meitä säilyttämään ilomme silloinkin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä.
”Iloitkaa toivossa”
4, 5. a) Miksi Paavalin neuvo ”iloitkaa toivossa” tuli roomalaisille oikeaan aikaan? b) Mikä voisi saada kristityn menettämään toivonsa näkyvistään?
4 Apostoli Paavali kannusti Roomassa asuvia uskovia iloitsemaan ikuisen elämän toivossa (Roomalaisille 12:12). Tuo neuvo tuli roomalaisille juuri oikeaan aikaan. Vähemmän kuin kymmenen vuotta sen jälkeen kun Paavali oli kirjoittanut heille, heitä alettiin vainota ankarasti ja keisari Neron määräyksestä jotkut kidutettiin kuoliaaksi. Epäilemättä heidän uskonsa siihen, että Jumala antaisi heille luvatun elämän kruunun, piti heitä yllä heidän kärsimyksissään. Miten on meidän laitamme nykyään?
5 Kristittyinä mekin osaamme odottaa vainoa (2. Timoteukselle 3:12). Sitä paitsi tajuamme, että ”aika ja sattuma” kohtaavat meitä kaikkia (Saarnaaja 9:11). Onnettomuus voi riistää elämän joltakulta meille rakkaalta ihmiseltä. Isä tai äiti tai läheinen ystävä saattaa menehtyä vakavaan sairauteen. Ellemme pidä Valtakunnan toivoamme jatkuvasti kirkkaana silmiemme edessä, voimme tällaisten koettelemusten sattuessa olla hengellisesti vaarassa. Siksi meidän on hyvä kysyä itseltämme: Iloitsenko toivossa? Miten usein käytän aikaa sen mietiskelemiseen? Onko tuleva paratiisi minulle todellinen? Näenkö itseni siellä? Odotanko nykyisen asiainjärjestelmän loppua yhtä innokkaasti kuin silloin, kun ensi kerran kuulin totuudesta? Miksi meidän on syytä pohtia vakavasti viimeksi mainittua kysymystä? Koska jos olemme terveitä, meillä on kohtuulliset tulot ja asumme sellaisessa maailman osassa, jossa ihmiset eivät juuri kärsi sodan, elintarvikepulan tai luonnononnettomuuksien vuoksi, voisimme – ainakin hetkellisesti – menettää näkyvistämme sen, miten kipeästi Jumalan uuden maailman tuloa tarvitaan.
6. a) Mihin Paavali ja Silas keskittivät ajatuksensa, kun he kärsivät ahdistusta? b) Miten Paavalin ja Silaksen esimerkki voi rohkaista meitä nykyään?
6 Paavali neuvoi edelleen roomalaisia: ”Kestäkää ahdistuksessa.” (Roomalaisille 12:12.) Ahdistus ei ollut Paavalille tuntematon asia. Kerran hän näki näyn miehestä, joka kutsui häntä ’tulemaan yli Makedoniaan’, jotta hän auttaisi siellä asuvia ihmisiä saamaan tietoa Jehovasta (Apostolien teot 16:9). Silloin Paavali lähti yhdessä Luukkaan, Silaksen ja Timoteuksen kanssa purjehtimaan Eurooppaan. Mikä noita innokkaita lähetystyöntekijöitä odotti? Ahdistus! Kun Paavali ja Silas olivat saarnanneet Filippin kaupungissa Makedoniassa, heitä piestiin ja heidät heitettiin vankilaan. Selvästikään jotkut Filippin asukkaista eivät tyytyneet vain suhtautumaan välinpitämättömästi Valtakunnan sanomaan, vaan vastustivat sitä katkerasti. Riistikö tämä tapahtumien käänne innokkailta lähetystyöntekijöiltä heidän ilonsa? Ei. Pieksemisen ja vankilaan joutumisen jälkeen ”keskiyön vaiheilla Paavali ja Silas rukoilivat ja ylistivät Jumalaa lauluin” (Apostolien teot 16:25, 26). Pieksemisestä johtuva tuska ei tietenkään tuonut Paavalille ja Silakselle iloa, mutta nuo kaksi lähetystyöntekijää eivät keskittäneet huomiotaan siihen. Heidän ajatuksensa keskittyivät Jehovaan ja siihen, miten hän siunasi heitä. Kestämällä iloiten ahdistuksessa Paavali ja Silas antoivat erinomaisen esimerkin Filippissä ja muualla asuville veljilleen.
7. Miksi meidän pitäisi sisällyttää rukouksiimme kiitosta?
7 Paavali kirjoitti: ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa.” (Roomalaisille 12:12.) Rukoiletko silloin, kun levottomuus valtaa mielesi? Mitä asioita rukoilet? Todennäköisesti mainitset ongelmasi ja pyydät Jehovalta apua. Mutta voit samalla myös kiittää saamistasi siunauksista. Kun syntyy ongelmia, sen miettiminen, millaista hyvyyttä Jehova osoittaa meitä kohtaan, auttaa meitä ’iloitsemaan toivossa’. Daavid, joka koki paljon vastoinkäymisiä, kirjoitti: ”Oi Jehova, minun Jumalani, moninaisia olet sinä tehnyt: ihmeellisiä tekojasi ja sitä, mitä olet ajatellut hyväksemme; ketään ei voida verrata sinuun. Jos haluaisin kertoa ja puhua niistä, ne ovat tulleet lukuisammiksi kuin voin laskea.” (Psalmit 40:5.) Jos me Daavidin tavoin mietiskelemme säännöllisesti siunauksia, joita saamme Jehovalta, emme voi olla iloitsematta.
Säilytä myönteisyys
8. Mikä auttaa kristittyä pysymään onnellisena silloin, kun häntä vainotaan?
8 Jeesus kehotti seuraajiaan pysymään myönteisinä, kun he kohtaavat erilaisia koettelemuksia. Hän sanoi: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni häpäisevät teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa.” (Matteus 5:11.) Mitä syytä meillä on olla onnellisia sellaisissa olosuhteissa? Se, että pystymme kestämään vastustusta, on todiste siitä, että Jehovan henki on päällämme. Apostoli Pietari kirjoitti hänen aikanaan eläneille kristityille: ”Jos teitä häväistään Kristuksen nimen vuoksi, niin olette onnellisia, koska kirkkauden henki, niin, Jumalan henki, lepää teidän päällänne.” (1. Pietarin kirje 4:13, 14.) Henkensä välityksellä Jehova auttaa meitäkin kestämään ja sen ansiosta säilyttämään ilomme.
9. Mikä auttoi joitakuita veljiä löytämään ilonaiheita, kun he olivat uskonsa takia vankilassa?
9 Keskellä tukalimpiakin olosuhteita voimme löytää syitä iloon. Adolf-niminen kristitty havaitsi tämän todeksi. Hän asuu maassa, jossa Jehovan todistajien työ oli useita vuosia kiellettyä. Adolf ja monet hänen kumppaninsa pidätettiin ja tuomittiin pitkiksi ajoiksi vankilaan, koska he kieltäytyivät luopumasta Raamattuun perustuvista uskonkäsityksistään. Vankilaelämä oli kovaa, mutta Paavalin ja Silaksen tavoin Adolf ja hänen kumppaninsa löysivät syitä kiittää Jumalaa. He panivat merkille, että heidän vankilakokemuksensa auttoi heitä vahvistamaan uskoaan ja kehittämään arvokkaita kristillisiä ominaisuuksia, esimerkiksi anteliaisuutta, empatiaa ja veljellistä kiintymystä. Esimerkiksi kun joku heistä sai kotoa paketin, hän jakoi sen sisällön toisten uskovien kanssa. Nämä puolestaan katsoivat näiden ylimääräisten elintarpeiden tulevan Jehovalta, joka on perimmältään ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antaja. Tällaiset huomaavaiset teot toivat iloa sekä antajalle että saajille. Näin ollen juuri se kokemus, jonka oli tarkoitus murtaa heidän uskonsa, tekikin heidät hengellisesti vahvemmiksi! (Jaakobin kirje 1:17; Apostolien teot 20:35.)
10, 11. Miten eräs sisar suhtautui herkeämättömään kuulusteluun ja sitä seuranneeseen pitkään vankeuteen?
10 Myös Ella asuu maassa, jossa Valtakunnan työ oli pitkään kiellettyä, ja hänet pidätettiin siksi, että hän kertoi kristillisestä toivostaan toisille. Häntä kuulusteltiin herkeämättä kahdeksan kuukauden ajan. Lopulta hänet vietiin oikeuteen ja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi sellaiseen vankilaan, jossa ei ollut keitään muita Jehovan palvojia. Ella oli silloin vasta 24-vuotias.
11 Ellaa ei tietenkään innostanut tieto siitä, että hän viettäisi aikuisuutensa ensi vuodet vankisellissä. Mutta koska hän ei pystynyt muuttamaan tilannettaan, hän päätti muuttaa asenteensa. Niinpä hän alkoi pitää vankilaa omana todistusalueenaan. ”Saarnaamistyötä oli niin paljon”, hän sanoo, ”että vuodet kuluivat hyvin nopeasti.” Yli viiden vuoden kuluttua Ellaa kuulusteltiin jälleen. Huomatessaan, että vankilan ristikot eivät olleet murtaneet hänen uskoaan, kuulustelijat sanoivat hänelle: ”Emme voi vapauttaa sinua; et ole muuttunut.” ”Olenpas!” vastasi Ella päättäväisesti. ”Olen nyt paremmalla mielellä kuin vankilaan joutuessani, ja uskoni on paljon vahvempi kuin aiemmin!” Sitten hän lisäsi: ”Jos te ette halua vapauttaa minua, niin jään tänne, kunnes Jehova näkee hyväksi vapauttaa minut.” Viiden ja puolen vuoden vankeus ei ollut riistänyt Ellalta hänen iloaan! Hän oppi olemaan tyytyväinen missä tahansa oloissa. Voitko oppia jotakin hänen esimerkistään? (Heprealaisille 13:5.)
12. Mikä voi tuoda kristitylle mielenrauhan vaikeissa olosuhteissa?
12 Älä ajattele, että Ellalla on jokin epätavallinen lahja, jonka ansiosta hän pystyy kohtaamaan tällaisia haasteita. Hän myöntää tuomion julistamista edeltäneestä kuukausien mittaisesta kuulusteluajasta: ”Muistan, että hampaani kalisivat ja tunsin olevani kuin pelästynyt varpunen.” Ellalla on kuitenkin luja usko Jehovaan. Hän on oppinut luottamaan häneen (Sananlaskut 3:5–7). Siksi Jumala on hänelle todellisempi kuin ennen. Hän selittää: ”Joka kerta kuulusteluhuoneeseen astuessani tunsin, miten rauha valtasi mieleni. – – Mitä pelottavampi oli tilanne, sitä syvemmäksi tuo rauha tuli.” Jehova oli tuon rauhan lähde. Apostoli Paavali selittää: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.)
13. Mikä tekee meidät vakuuttuneiksi siitä, että jos kohtaamme ahdistusta, meillä on voimaa kestää?
13 Ella, joka on sittemmin vapautettu, säilytti ilonsa vaikeuksista huolimatta. Hän ei tehnyt tätä omassa voimassaan vaan siinä voimassa, jonka Jehova antoi hänelle. Sama piti paikkansa apostoli Paavalista, joka kirjoitti: ”Ylpeilen erittäin mielelläni ennemmin heikkouksistani, jotta Kristuksen voima pysyisi ylläni kuin teltta. – – Sillä kun olen heikko, silloin olen voimallinen.” (2. Korinttilaisille 12:9, 10.)
14. Valaise sitä, miten kristitty voisi suhtautua myönteisesti koettelevaan tilanteeseen ja millaisia tulokset saattavat olla.
14 Nykyään kohtaamasi paineet saattavat olla erilaisia kuin ne, joita olemme tarkastelleet. Mutta ovatpa paineet millaisia hyvänsä, niiden kanssa on vaikea tulla toimeen. Esimerkiksi työnantajasi voi suhtautua työhösi hyvin kriittisesti, paljon kriittisemmin kuin sellaisten työntekijöiden työhön, jotka kuuluvat muihin uskontokuntiin. Et ehkä pysty saamaan muuta työtä. Miten voisit säilyttää ilosi? Muista Adolfia ja hänen kumppaneitaan, joita vankilakokemus opetti kehittämään hyvin tärkeitä ominaisuuksia. Jos ponnistelet vilpittömästi täyttääksesi työnantajasi toiveet – sellaisenkin työnantajan, jota on ”vaikea miellyttää” – sinussa kehittyy kristillisiä ominaisuuksia, esimerkiksi kestävyyttä ja pitkämielisyyttä (1. Pietarin kirje 2:18). Sitä paitsi sinusta saattaa hyvinkin tulla arvokkaampi työntekijä, mikä voi lisätä mahdollisuuksiasi saada joskus tyydyttävämpää työtä. Käsitelläänpä nyt joitakin muita tapoja, joilla voimme säilyttää ilomme Jehovan palveluksessa.
Elämän yksinkertaistaminen tuo iloa
15–17. Millä eräs pariskunta totesi mahdolliseksi helpottaa painetta, vaikka sen aiheuttajaa ei voitukaan täysin poistaa?
15 Et ehkä pysty paljonkaan vaikuttamaan siihen, millaista ansiotyötä teet tai missä sitä teet, mutta elämässäsi voi olla muita asioita, joihin pystyt jossakin määrin vaikuttamaan. Tarkastellaanpa seuraavaa kokemusta.
16 Muuan kristitty aviopari kutsui erään vanhimman kotiinsa aterialle. Illan mittaan veli ja hänen vaimonsa kertoivat, että he olivat viime aikoina tunteneet musertuvansa elämän paineiden vuoksi. Heillä kummallakin oli vaativa kokopäivätyö, mutta heillä ei ollut mahdollisuuksia etsiä toisenlaista työtä. He miettivät, miten pitkään he vielä jaksaisivat.
17 Kun he pyysivät vanhimmalta neuvoa, tämä vastasi: ”Yksinkertaistakaa.” Miten? Heiltä kului joka päivä työmatkoihin kolmekin tuntia. Tuo pariskunnalle hyvin tuttu vanhin ehdotti, että he harkitsisivat muuttamista lähemmäksi työpaikkaansa voidakseen vähentää työmatkoihin päivittäin kuluvaa aikaa. Säästyneen ajan he voisivat käyttää muista tärkeistä asioista huolehtimiseen – tai vain lepäämiseen. Jos elämän paineet riistävät sinulta iloa, niin voisit tarkastella tilannettasi nähdäksesi, pystytkö helpottamaan sitä tekemällä joitakin korjauksia.
18. Miksi on hyvin tärkeää miettiä asioita huolellisesti ennen ratkaisujen tekemistä?
18 Toinen tapa vähentää painetta on miettiä asioita huolellisesti ennen ratkaisujen tekemistä. Esimerkiksi eräs kristitty päätti rakentaa talon. Hän valitsi erittäin monimutkaiset piirustukset, vaikkei hän ollut koskaan ennen rakentanut taloa. Nyt hän tajuaa, että hän olisi voinut välttää tarpeettomia ongelmia, jos hän olisi ’harkinnut askeleitaan’ ennen talonsa piirustusten valintaa (Sananlaskut 14:15). Eräs toinen kristitty suostui takaamaan toisen uskovan lainan. Sovittiin, että jos lainanottaja ei pystyisi maksamaan velkaa takaisin, takaaja joutuisi maksamaan sen. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta jonkin ajan kuluttua lainanottaja alkoi laiminlyödä maksujaan. Lainanantaja hermostui ja vaati takaajaa maksamaan takaisin koko lainan. Se aiheutti tälle paljon painetta. Olisiko se voitu välttää, jos hän olisi harkinnut huolellisemmin kaikkia seikkoja ennen kuin suostui ottamaan vastuuta velasta? (Sananlaskut 17:18.)
19. Muun muassa millä keinoilla voimme lievittää painetta elämässämme?
19 Kun väsymme, älkäämme koskaan ajatelko, että voimme lievittää painetta ja saada takaisin ilomme vähentämällä henkilökohtaista Raamatun tutkimista, kenttäpalvelusta ja kokouksissa käymistä. Nämähän ovat elintärkeitä tapoja saada Jehovan pyhää henkeä, jonka yksi tuote ilo on (Galatalaisille 5:22). Kristilliset toiminnot ovat aina virkistäviä eivätkä yleensä liian väsyttäviä (Matteus 11:28–30). Paljon todennäköisemmin väsymyksemme syynä ovat ansiotyöhön tai vapaa-ajan toimintoihin liittyvät asiat. Se että opimme menemään levolle ajoissa, voi auttaa meitä pääsemään taas tasapainoon. Pieni määrä ylimääräistä lepoa voi saada aikaan paljon. N. H. Knorrilla, joka toimi Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenenä kuolemaansa saakka, oli tapana sanoa lähetystyöntekijöille: ”Ensimmäinen lääke masennukseen on levätä hiukan. Hyvän yöunen jälkeen tuntuu yllättävän paljon helpommalta ratkaista melkein mikä tahansa ongelma!”
20. a) Mainitse lyhyesti joitakin keinoja, joiden avulla voimme säilyttää ilomme. b) Mitä syitä iloon tulee sinun mieleesi? (Ks. sivun 17 yläosassa olevaa luetteloa.)
20 Kristityt saavat palvella ”onnellista Jumalaa” (1. Timoteukselle 1:11). Kuten olemme nähneet, voimme säilyttää ilomme silloinkin, kun kärsimme vakavista ongelmista. Pitäkäämme Valtakunnan toivo mielessämme, muuttakaamme tarvittaessa näkemystämme ja pitäkäämme elämämme yksinkertaisena. Onpa tilanteemme silloin millainen hyvänsä, voimme noudattaa apostoli Paavalin sanoja: ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (Filippiläisille 4:4.)
Mieti huolellisesti näitä kysymyksiä:
• Miksi kristittyjen pitäisi keskittää huomionsa Valtakunnan toivoon?
• Mikä voi auttaa meitä säilyttämään ilomme vaikeissa olosuhteissa?
• Miksi meidän pitäisi yrittää yksinkertaistaa elämäämme?
• Millä alueilla jotkut ovat yksinkertaistaneet elämäänsä?
[Tutkistelukysymykset]
[Tekstiruutu/Kuvat s. 17]
Lisäsyitä iloon
Kristittyinä meillä on monia syitä iloon. Mietihän seuraavia:
1. Tunnemme Jehovan
2. Olemme oppineet Jumalan sanan totuuden
3. Syntimme voidaan antaa anteeksi sen perusteella, että uskomme Jeesuksen uhriin
4. Jumalan valtakunta hallitsee – uusi maailma on lähellä!
5. Jehova on tuonut meidät hengelliseen paratiisiin
6. Saamme olla tervehenkisessä kristillisessä seurassa
7. Saamme osallistua saarnaamistyöhön
8. Olemme elossa ja kohtalaisissa voimissa
Miten monta muuta syytä iloon voit mainita?
[Kuva s. 13]
Paavali ja Silas olivat iloisia vankilassakin
[Kuvat s. 15]
Onko katseesi kohdistunut iloiseen odotteeseen Jumalan uudesta maailmasta?