Origenes – miten hänen opetuksensa vaikutti kirkkoon?

”Kirkon suurin opettaja apostolien jälkeen.” Näin Hieronymus, latinalaisen Vulgata-raamatunkäännöksen tekijä, ylisti 200-luvulla elänyttä teologia Origenesta. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet Origenesta yhtä suuressa arvossa. Jotkut ajattelivat hänen olleen myrkyllinen juuri, josta harhaopit versoivat. Erään 1600-luvulla vaikuttaneen kirjoittajan mukaan Origeneen arvostelijat sanoivat: ”Hänen oppinsa on suurimmaksi osaksi järjetöntä ja turmiollista, Käärmeen kuolettavaa myrkkyä, jonka hän oksensi maailmaan.” Kolmisensataa vuotta kuolemansa jälkeen Origenes julistettiinkin harhaoppiseksi.

MIKSI Origenes herätti sekä ihailua että suuttumusta? Millainen vaikutus hänellä oli kirkon opin kehitykseen?

Innokas kirkon puolesta

Origenes syntyi vuoden 185 tienoilla Egyptissä Aleksandrian kaupungissa. Hän sai perusteellista opetusta Kreikan kirjallisuudessa, mutta hänen isänsä Leonidas vaati häntä paneutumaan yhtä suurella tarmolla myös Raamatun kirjoitusten tutkimiseen. Kun Origenes oli 17-vuotias, Rooman keisari antoi julistuksen, jonka mukaan uskonnon vaihtaminen oli rikos. Origeneen isä heitettiin vankilaan, koska hänestä oli tullut kristitty. Täynnä nuoruuden intoa Origenes aikoi hänkin mennä vankilaan ja kuolla isänsä kanssa marttyyrina. Tämän tajuttuaan Origeneen äiti piilotti hänen vaatteensa estääkseen häntä lähtemästä kotoa. Niinpä Origenes lähetti isälleen kirjeen, jossa hän aneli: ”Ethän vain muuta mieltäsi meidän tähtemme.” Leonidas pysyi lujana, hänet teloitettiin, ja perhe jäi ilman isää. Origenes oli kuitenkin edistynyt jo niin pitkälle opinnoissaan, että hän pystyi elättämään äitinsä ja kuusi nuorempaa veljeään opettamalla Kreikan kirjallisuutta.

Keisarin tavoitteena oli pysäyttää kristillisyyden leviäminen. Koska hänen julistuksensa kohdistui kristinuskoa opiskelevien lisäksi myös sitä opettaviin, kaikki kristinopin opettajat pakenivat Aleksandriasta. Kun sitten jotkut ei-kristityt kääntyivät nuoren Origeneen puoleen ja pyysivät häntä antamaan heille raamatullista opetusta, hän otti työn vastaan Jumalan suomana tehtävänä. Monet hänen oppilaistaan kärsivät marttyyrikuoleman, jotkut jopa ennen kuin ehtivät päättää opintonsa. Origenes saattoi itsensä suureen vaaraan, sillä hän kannusti oppilaitaan avoimesti, olivatpa nämä tuomarin edessä, vankilassa tai teloitettavina. 300-luvulla elänyt historioitsija Eusebios kertoo, että kun oppilaita vietiin kuolemaan, Origenes ”suurella rohkeudella tervehti marttyyreja suudelmalla”.

 Origenes joutui monien ei-kristittyjen vihoihin, koska he katsoivat hänen olevan vastuussa heidän ystäviensä kääntymyksestä ja kuolemasta. Hän pelastui usein täpärästi väkijoukon hyökkäykseltä ja väkivaltaiselta kuolemalta. Vaikka hän joutui siirtymään paikasta toiseen vältelläkseen vainoojiaan, hän ei luopunut opettamisesta. Tällainen pelottomuus ja antaumuksellisuus teki vaikutuksen Aleksandrian piispaan Demetriokseen. Siksi Demetrios nimitti Origeneen Aleksandrian teologisen koulun johtajaksi tämän ollessa vasta 18-vuotias.

Aikanaan Origeneesta tuli huomattava oppinut ja tuottelias kirjailija. Joidenkuiden mukaan hän kirjoitti 6000 kirjaa, mutta määrää on todennäköisesti liioiteltu. Hänet tunnetaan parhaiten valtavasta, 50-osaisesta Raamatun heprealaisten kirjoitusten laitoksestaan nimeltä Heksapla. Origenes jaotteli Heksaplan tekstin kuudelle vierekkäiselle palstalle, joissa oli 1) heprealainen ja aramealainen teksti, 2) saman tekstin kreikkalainen translitteraatio, 3) Aquilan kreikkalainen käännös, 4) Symmakhoksen kreikkalainen käännös, 5) kreikkalainen Septuaginta, jota Origenes korjasi, jotta se vastaisi tarkemmin heprealaista tekstiä, ja 6) Theodotionin kreikkalainen käännös. ”Tämän tekstien yhdistelmän avulla”, kirjoitti raamatunoppinut John Hort, ”Origenes toivoi voivansa luoda valoa monien sellaisten kohtien merkitykseen, joita kreikkalainen lukija joko ei ymmärtäisi tai jotka hän ymmärtäisi väärin, jos hänellä olisi edessään vain Septuaginta.”

Origenes menee ”yli sen, mikä on kirjoitettu”

Kolmannen vuosisadan sekava uskonnollinen ilmapiiri vaikutti kuitenkin syvällisesti tapaan, jolla Origenes selitti Raamattua. Vaikka kristikunta oli vasta taipaleensa alussa, se oli jo saastunut epäraamatullisista käsityksistä ja sen hajallaan olevat kirkot opettivat monia erilaisia oppeja.

Origenes hyväksyi joitakin näistä epäraamatullisista opeista pitäen niitä apostolien opetuksina, mutta tunsi voivansa rakennella vapaasti teorioita muiden kysymysten pohjalta. Monet hänen oppilaistaan askartelivat tuolloin senaikaisten filosofisten kysymysten parissa. Origenes yritti auttaa nuoria oppilaitaan ja tutki huolellisesti niitä lukuisia filosofisia koulukuntia, jotka vaikuttivat heidän mieleensä. Hän päätti yrittää löytää tyydyttävät vastaukset heidän filosofisiin kysymyksiinsä.

Yrittäessään sovittaa Raamatun ja filosofian yhteen Origenes tukeutui voimakkaasti Raamatun allegoriseen eli vertauskuvalliseen selitystapaan. Hän oletti, että raamatunkohdalla oli aina hengellinen merkitys mutta ei välttämättä kirjaimellista merkitystä. Kuten eräs oppinut totesi, tämä antoi Origeneelle ”mahdollisuuden liittää Raamattuun mitä tahansa epäraamatullisia ajatuksia, jotka sopivat hänen omaan oppijärjestelmäänsä, samalla kun hän sanoi (ja epäilemättä vilpittömästi itse kuvitteli) olevansa erityisen innokas ja uskollinen Raamatun ajatuksen tulkitsija”.

Origeneen kirje yhdelle hänen oppilaistaan auttaa meitä ymmärtämään hänen ajattelutapaansa. Hän käsitteli kirjeessään sitä, miten israelilaiset valmistivat välineitä Jehovan temppeliin egyptiläisestä kullasta. Tämän hän tulkitsi perusteeksi kreikkalaisen filosofian käytölle kristinuskon opettamisessa. Hän kirjoitti: ”Miten hyödyllisiä Israelin lapsille olivatkaan ne Egyptistä tuodut esineet, joita egyptiläiset eivät olleet panneet oikeaan käyttöön mutta joita heprealaiset Jumalan viisauden opastamina käyttivät Jumalan palvelemiseen.” Niinpä Origenes kannusti oppilastaan ”ottamaan kreikkalaisten filosofiasta sen, mitä voi käyttää tutkimusaiheena tai kristillisyyteen valmistavana opetuksena”.

Tällainen pidäkkeetön Raamatun tulkinta sumensi kristillisen opin ja kreikkalaisen filosofian välisen rajan. Kirjassaan De principiis (Perusteista) Origenes esimerkiksi kuvaili Jeesusta ”ainosyntyiseksi Pojaksi, joka on syntynyt – – mutta ilman alkua”. Hän jatkaa: ”Hänen syntymänsä on – – iankaikkinen ja ainainen – – häntä ei tehnyt Pojaksi elämän hengen saaminen, ei mikään ulkoinen teko, vaan – – [Jumalan] oma olemus.”

Tätä ajatusta Origenes ei löytänyt Raamatusta, sillä Raamattu opettaa, että Jehova Jumalan  ainosyntyinen Poika on ”luomakunnan esikoinen” ja ”Jumalan luomakunnan alku” (Kolossalaisille 1:15; Ilmestys 3:14). Historioitsija August Neanderin mukaan Origenes päätyi käsitykseensä ”iankaikkisesta syntymästä” platonisteilta saamansa filosofisen opetuksen ansiosta. Origenes siis rikkoi seuraavaa Raamatun perusperiaatetta: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu.” (1. Korinttilaisille 4:6.)

Tuomitaan harhaoppiseksi

Origeneen opettajantoimen varhaisina vuosina eräs Aleksandriassa pidetty kirkolliskokous erotti hänet pappisvirastaan. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että piispa Demetrios kadehti Origeneen kasvavaa mainetta. Origenes muutti Palestiinaan, missä hän yhä nautti suunnatonta arvonantoa kristinopin puolustajana, ja siellä hän toimi edelleen pappina. Kun idässä ilmeni harhaoppisuutta, häneltä itse asiassa pyydettiin apua, jotta erehtyneet piispat saataisiin palaamaan oikeaoppisuuteen. Vuonna 254 tapahtuneen kuolemansa jälkeen Origenes joutui kuitenkin erityisen huonoon valoon. Miksi?

Kun nimikristillisyydestä tuli huomattava uskonto, kirkon oikeaoppiseksi hyväksymä opetus määriteltiin tarkemmin. Näin ollen myöhemmät teologien sukupolvet eivät hyväksyneet monia Origeneen teoreettisia ja toisinaan epätarkkoja filosofisia näkemyksiä. Hänen opetuksensa aiheuttivat siksi katkeria kiistoja kirkon piirissä. Näiden riitojen ratkaisemiseksi ja kirkon sisäisen ykseyden säilyttämiseksi Origenes julistettiin virallisesti harhaoppiseksi.

Origenes ei ollut ainoa, joka erehtyi. Raamatussa oli ennustettu, että Kristuksen puhtaista opetuksista poikettaisiin yleisesti. Tämä luopumus alkoi kukoistaa ensimmäisen vuosisadan lopulla Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen (2. Tessalonikalaisille 2:6, 7). Aikanaan jotkut kristityiksi tunnustautuvat julistautuivat ”oikeaoppisiksi” ja pitivät kaikkia muita ”harhaoppisina”. Todellisuudessa kristikunta oli kuitenkin poikennut kauas tosi kristillisyydestä.

”Valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’”

Origeneen monista teorioista huolimatta hänen teoksensa sisältävät hyödyllisiäkin aineksia. Esimerkiksi Heksaplassa esiintyy Jumalan nimi alkuperäisessä nelikirjaimisessa heprealaisessa muodossaan, jota sanotaan Tetragrammiksi. Tämä on tärkeä todiste siitä, että varhaiskristityt tiesivät Jumalan persoonanimen Jehova ja käyttivät sitä. 400-luvulla elänyt kirkon patriarkka Teofilos kuitenkin varoitti: ”Origeneen teokset ovat kuin niitty, jolla kasvaa kaikenlaisia kukkia. Jos löydän sieltä kauniin kukan, poimin sen, mutta jos jokin näyttää minusta okaiselta, kartan sitä kuin mitä tahansa piikkiä.”

Raamatun opetusten ja kreikkalaisen filosofian sekoittaminen johti siihen, että Origeneen oppijärjestelmä vilisi virheitä, ja siitä oli kristikunnalle tuhoisat seuraukset. Esimerkiksi, vaikka useimmat Origeneen umpimähkäiset teoriat hylättiin myöhemmin, hänen näkemyksensä Kristuksen ”iankaikkisesta syntymästä” loi pohjaa epäraamatulliselle kolminaisuusopille. Eräässä kirkon alkuvaiheista kertovassa teoksessa todetaan, että Origeneen alulle panema ”mieltymys filosofiaan ei ollut häviävä nopeasti”. Mitä siitä seurasi? ”Kristillisen uskon yksinkertaisuus turmeltui, ja kirkkoon tulvi suunnaton määrä erheellisiä käsityksiä.” (The Church of the First Three Centuries.)

Origenes olisi voinut omalta osaltaan noudattaa apostoli Paavalin kehotusta ja välttää myötävaikuttamasta luopumukseen ”[kääntymällä] pois tyhjistä puheista, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, ja sen ristiriitaisuuksista, jota valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’”. Koska Origenes sen sijaan perusti suuren osan opetuksistaan tällaiseen ”tietoon”, hän ’poikkesi uskosta’. (1. Timoteukselle 6:20, 21; Kolossalaisille 2:8.)

[Kuva s. 31]

Origeneen ”Heksapla” osoittaa, että Jumalan nimeä käytettiin Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa

[Lähdemerkintä]

Published by permission of the Syndics of Cambridge University Library, T-S 12.182

[Kuvan lähdemerkintä s. 29]

Culver Pictures