Miten Kristuksen rauha voi vallita sydämessämme?

”Vallitkoon – – sydämessänne Kristuksen rauha, johon teidät kutsuttiinkin yhdessä ruumiissa.” (KOLOSSALAISILLE 3:15)

1, 2. Millä tavoin ”Kristuksen rauha” vallitsee kristityn sydämessä?

VALLITSEMINEN kuulostaa monista vastenmieliseltä sanalta, koska se voi joskus tuoda mieleen pakottamisen ja manipuloimisen. Tältä kannalta sekin, että Paavali toivoi ’Kristuksen rauhan vallitsevan’ Kolossassa asuvien kristittyjen veljiensä sydämessä, voisi joidenkuiden mielessä herättää kysymyksiä (Kolossalaisille 3:15). Eikö meillä ole moraalista toimintavapautta? Miksi meidän pitäisi antaa jonkin tai jonkun vallita sydämessämme?

² Paavali ei kehottanut kolossalaisia luopumaan tahdonvapaudestaan. Kolossalaiskirjeen 3:15:ssä sanalla ”vallita” käännetty kreikkalainen sana on sukua sellaista tuomaria tarkoittavalle sanalle, joka myönsi palkinnot noina päivinä järjestettävissä urheilukilpailuissa. Kilpailijoilla oli ottelun sääntöjen puitteissa jossain määrin vapautta, mutta lopuksi palkintotuomari päätti, kuka oli noudattanut sääntöjä ja näin ollen voittanut kilpailun. Samoin meillä on vapaus tehdä monia ratkaisuja elämässä, mutta tehdessämme niitä Kristuksen rauhan pitäisi aina olla ”palkintotuomarina” tai, kuten kääntäjä Edgar J. Goodspeed tämän ajatuksen ilmaisee, ”hallitsevana periaatteena” sydämessämme.

3. Mitä on ”Kristuksen rauha”?

³ Mitä on ”Kristuksen rauha”? Se on tyyneyttä, sisäistä levollisuutta, jonka saamme, kun meistä tulee Jeesuksen opetuslapsia ja kun saamme tietää, että Jehova Jumala ja hänen Poikansa rakastavat meitä ja hyväksyvät meidät. Kun Jeesus oli lähdössä opetuslastensa luota, hän sanoi heille: ”Minä – – annan teille oman rauhani. – – Älköön sydämenne tulko levottomaksi älköönkä arkailko pelosta.” (Johannes 14:27.) Tuosta rauhasta ovat nauttineet lähes 2000 vuoden ajan Kristuksen ruumiin uskolliset voidellut jäsenet, ja nykyään heidän kumppaninsa, ”muut lampaat”, ovat hekin osallisia siitä (Johannes 10:16). Tuon rauhan pitäisi olla vallitsevana eli ohjaavana voimana sydämessämme. Kun meillä on jokin vakava koettelemus, se voi estää meitä joutumasta lamauttavan pelon valtaan tai olemasta ylen määrin huolissamme. Katsotaanpa, miten tämä pitää paikkansa silloin, kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta, kun huolet painavat meitä ja kun tunnemme itsemme arvottomiksi.

Kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta

4. a) Miten Jeesus sai omakohtaisesti kokea epäoikeudenmukaisuutta? b) Miten kristityt ovat suhtautuneet kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuuteen?

⁴ Kuningas Salomo teki seuraavan huomion: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.) Jeesus tiesi näiden sanojen pitävän paikkansa. Ollessaan taivaassa hän näki, miten törkeää vääryyttä ihmiset tekivät toisilleen. Maan päällä hän itse kärsi pahinta mahdollista epäoikeudenmukaisuutta, kun häntä, synnitöntä ihmistä, syytettiin rienauksesta ja hänet surmattiin rikollisena (Matteus 26:63–66; Markus 15:27). Nykyään epäoikeudenmukaisuus rehottaa edelleen, ja tosi kristityt ovat kärsineet tavattomasti ollessaan ”kaikkien kansakuntien vihan kohteina” (Matteus 24:9). Vaikka heillä on ollut kauhistavia kokemuksia natsien kuolemanleireillä ja Neuvostoliiton työleireillä, vaikka he ovat joutuneet joukkoväkivallan, väärien syytösten ja panettelun uhreiksi, Kristuksen rauha on pitänyt heidät  lujina. He ovat jäljitelleet Jeesusta, josta kerrotaan: ”Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (1. Pietarin kirje 2:23.)

5. Jos kuulemamme perusteella näyttää siltä, että seurakunnassa on toimittu epäoikeudenmukaisesti, mitä meidän pitäisi ensimmäiseksi pysähtyä miettimään?

⁵ Pohditaanpa asiaa, joka voi tulla eteen omassa elämässämme. Saatamme uskoa, että jotakuta on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti kristillisessä seurakunnassa. Sellaisessa tapauksessa meistä voi tuntua samalta kuin Paavalista, joka sanoi: ”Kenet saatetaan kompastumaan minun tulistumatta?” (2. Korinttilaisille 11:29.) Mitä voimme tehdä? Meidän pitäisi kysyä itseltämme, onko todella kyse epäoikeudenmukaisuudesta. Emme useinkaan tiedä kaikkia tosiasioita. Saatamme reagoida voimakkaasti kuunneltuamme jotakuta, joka väittää olevansa perillä asiasta. Raamattu sanoo hyvin aiheellisesti: ”Kokematon uskoo joka sanan.” (Sananlaskut 14:15.) Meidän tulee siis olla varovaisia.

6. Miten voimme menetellä, jos uskomme kärsineemme vääryyttä seurakunnassa?

⁶ Oletetaanpa kuitenkin, että uskomme henkilökohtaisesti kärsineemme vääryyttä. Miten ihminen, jolla on Kristuksen rauha sydämessään, reagoisi? Saatamme nähdä tarpeelliseksi puhua sen ihmisen kanssa, joka on mielestämme toiminut väärin meitä kohtaan. Sen sijaan että tämän jälkeen keskustelisit asiasta kenen tahansa kanssa, joka haluaa kuunnella, miksi et esittäisi asiaa rukouksessa Jehovalle ja luottaisi siihen, että hän huolehtii oikeudenmukaisesta lopputuloksesta? (Psalmit 9:10; Sananlaskut 3:5.) Voi hyvinkin olla, että tehtyämme näin olemme valmiit karkottamaan asian mielestämme ja ’pysymään vaiti’ (Psalmit 4:4). Useimpiin tapauksiin soveltuu Paavalin kehotus: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:13.)

7. Mitä meidän pitäisi aina muistaa, kun olemme tekemisissä veljiemme kanssa?

⁷ Teemmepä mitä hyvänsä, meidän tulee kuitenkin muistaa, että vaikka emme voikaan vaikuttaa tapahtuneeseen, voimme vaikuttaa omaan suhtautumiseemme. Jos suhtaudumme tasapainottomasti epäoikeudenmukaisuuteen, jota uskomme kärsineemme, se voi häiritä rauhaamme pahemmin kuin itse tuo epäoikeudenmukaisuus (Sananlaskut 18:14). Voisimme jopa kompastua ja vetäytyä pois seurakunnan yhteydestä, kunnes tuo epäoikeudenmukaisuus on mielestämme hyvitetty. Psalmista kirjoitti, että Jehovan lakeja rakastaville ’ei ole kompastuskiveä’ (Psalmit 119:165). Totuus on, että jokainen saa aika ajoin osakseen epäoikeudenmukaista kohtelua. Älä koskaan anna sellaisten ikävien kokemusten estää sinua palvelemasta Jehovaa. Anna sen sijaan Kristuksen rauhan vallita sydämessäsi.

Kun tunnemme huolta

8. Mitkä asiat voivat aiheuttaa huolia, ja mihin huolestuneisuus voi johtaa?

⁸ Huolestuneisuus kuuluu olennaisena osana elämään näinä ”viimeisinä päivinä” (2. Timoteukselle 3:1). On totta, että Jeesus sanoi:  ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne.” (Luukas 12:22.) Kaikki huolestuneisuus ei kuitenkaan johdu siitä, että on levoton aineellisesta toimeentulostaan. Lootia ”vaivasi suuresti” Sodoman turmeltuneisuus (2. Pietarin kirje 2:7). Paavalia painoi ”huoli kaikista seurakunnista” (2. Korinttilaisille 11:28). Jeesus oli kuolemaansa edeltäneenä yönä sellaisen tuskan vallassa, että ”hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi, jotka putosivat maahan” (Luukas 22:44). On selvää, ettei kaikki huolestuneisuus ole osoitus heikosta uskosta. Johtuupa huolestuneisuus mistä tahansa, niin jos se on syvää ja pitkällistä, se voi kuitenkin riistää meiltä rauhan. Jotkut ovat joutuneet siinä määrin huolien valtaan, että heistä on tuntunut mahdottomalta jatkaa Jehovan palvelemiseen liittyvien velvollisuuksien hoitamista. Raamatussa sanotaan: ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa.” (Sananlaskut 12:25.) Mitä voimme siis tehdä, jos huolet painavat mieltämme?

9. Mitä voimme käytännössä tehdä vapautuaksemme huolestuneisuudesta, mutta mitä huolen syitä ei voida poistaa?

⁹ Joissakin tilanteissa pystymme ehkä ryhtymään käytännön toimiin. Jos huoliemme taustalla on jokin terveysongelma, olisi järkevää kiinnittää siihen huomiota, vaikka tällaiset asiat onkin ratkaistava henkilökohtaisesti (Matteus 9:12). * Jos harteillamme on monia rasittavia velvollisuuksia, voisi olla mahdollista jakaa joitakin niistä toisille (2. Mooseksen kirja 18:13–23). Joillakuilla – esimerkiksi vanhemmilla – on kuitenkin raskaita vastuita, joita ei voi siirtää toisille. Ja mitä on sanottava kristitystä, joka elää vastustavan aviopuolison kanssa? Entä perheestä, joka on taloudellisesti hyvin ahtaalla tai elää sodan jaloissa? On selvää, ettemme voi poistaa kaikkia huolen aiheita tässä asiainjärjestelmässä. Silti voimme säilyttää Kristuksen rauhan sydämessämme. Miten?

10. Millä kahdella tavalla kristitty voi pyrkiä vähentämään huolestuneisuutta?

¹⁰ Yksi tapa on etsiä lohdutusta Jumalan sanasta. Kuningas Daavid kirjoitti: ”Kun levottomuutta herättävät ajatukseni lisääntyivät minussa,  sinun lohdutuksesi alkoivat hyväillä sieluani.” (Psalmit 94:19.) Jehovan ”lohdutuksia” voidaan löytää Raamatusta. Tuon henkeytetyn Kirjan säännöllinen lukeminen auttaa meitä säilyttämään Kristuksen rauhan sydämessämme. Raamatussa sanotaan: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Psalmit 55:22.) Paavali kirjoitti samaan tapaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.) Harras ja säännöllinen rukoileminen auttaa meitä säilyttämään rauhamme.

11. a) Miten Jeesus oli erinomainen esimerkki rukoilemisessa? b) Miten meidän pitäisi suhtautua rukoilemiseen?

¹¹ Jeesus oli tässä suhteessa erinomainen esimerkki. Joskus hän puhui rukouksessa taivaalliselle Isälleen tuntikausia kerrallaan (Matteus 14:23; Luukas 6:12). Rukous auttoi häntä kestämään pahimmatkin koettelemukset. Kuolemaansa edeltäneenä yönä hän joutui hyvin suureen tuskaan. Mitä hän teki? Hän rukoili ”yhä hartaammin” (Luukas 22:44). Täydellinen Jumalan poika oli siis rukouksen mies. Miten paljon tärkeämpää hänen epätäydellisten seuraajiensa olisikaan pitää yllä tapaa rukoilla! Jeesus opetti opetuslapsilleen, että heidän piti ”aina rukoilla eikä hellittää” (Luukas 18:1). Rukous on todellista ja tärkeää yhteydenpitoa Häneen, joka tuntee meidät paremmin kuin me itse (Psalmit 103:14). Jos haluamme säilyttää Kristuksen rauhan sydämessämme, me ’rukoilemme lakkaamatta’ (1. Tessalonikalaisille 5:17).

Rajoitustemme voittaminen

12. Mistä syistä jotkut saattavat ajatella, että heidän palveluksensa on riittämätöntä?

¹² Jehova pitää jokaista palvelijaansa kallisarvoisena, ’aarteena’ (Haggai 2:7; vuoden 1992 kirkkoraamattu). Monien on kuitenkin vaikea uskoa tätä. Jotkut voivat olla masentuneita korkean iän, kasvavien perhevelvollisuuksien tai terveyden heikkenemisen vuoksi. Toiset saattavat ajatella olevansa huonossa asemassa surkean taustansa vuoksi. Joitakuita taas voivat vaivata heidän menneisyydessä tekemänsä virheet, ja he saattavat miettiä, voiko Jehova koskaan antaa heille anteeksi (Psalmit 51:3). Miten menetellä sellaisten tunteiden suhteen?

13. Miten Raamattu lohduttaa niitä, jotka kärsivät riittämättömyyden tunteesta?

¹³ Kristuksen rauha saa meidät vakuuttuneiksi Jehovan rakkaudesta. Voimme palauttaa tuon rauhan sydämeemme, kun mietimme sitä tosiasiaa, ettei Jeesus koskaan sanonut, että arvomme mitattaisiin vertaamalla meidän toimintaamme toisten toimintaan (Matteus 25:14, 15; Markus 12:41–44). Hän painotti nimenomaan uskollisuutta. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 24:13.) Jeesus oli itse ”halveksittu” ihmisten keskuudessa, mutta hän ei silti epäillyt sitä, että Isä rakasti häntä (Jesaja 53:3; Johannes 10:17). Ja hän sanoi opetuslapsilleen, että heitäkin rakastettiin (Johannes 14:21). Jeesus korosti tätä sanomalla: ”Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisesta kolikosta? Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä. Mutta teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut. Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.” (Matteus 10:29–31.) Todella lämmin vakuutus Jehovan rakkaudesta!

14. Miksi voimme olla varmoja, että Jehova arvostaa meitä jokaista?

¹⁴ Jeesus sanoi lisäksi: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä.” (Johannes 6:44.) Koska Jehova on vetänyt meidät seuraamaan Jeesusta, Hänen täytyy haluta, että pelastumme. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Taivaassa olevan Isäni tahto [ei] ole, että yksikään näistä pienistä menehtyy.” (Matteus 18:14.) Jos siis palvelet ehyellä sydämellä, voit riemuita hyvistä töistäsi (Galatalaisille 6:4). Jos menneet virheet vaivaavat sinua, voit olla varma, että Jehova  antaa ”paljon” anteeksi niille, jotka todella katuvat (Jesaja 43:25; 55:7). Jos olet jostain syystä masentunut, muista, että ”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki” (Psalmit 34:18).

15. a) Miten Saatana yrittää riistää meiltä rauhamme? b) Millainen luottamus meillä voi olla Jehovaan?

¹⁵ Saatana haluaa kovasti riistää sinulta rauhasi. Hän on syypää perisyntiin, jonka kanssa me kaikki taistelemme (Roomalaisille 7:21–24). Hän haluaisi varmasti sinun ajattelevan, että Jumala ei voi hyväksyä palvelustasi epätäydellisyytesi vuoksi. Älä koskaan anna Panettelijan riistää sinulta itseluottamusta! Pysy selvillä hänen suunnitelmistaan, ja saakoon tietoisuus niistä sinut päättämään, että kestät (2. Korinttilaisille 2:11; Efesolaisille 6:11–13). Muista, että ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken” (1. Johanneksen kirje 3:20). Jehova näkee enemmän kuin puutteemme. Hän näkee myös vaikuttimemme ja aikomuksemme. Ammenna siksi lohtua psalmistan sanoista: ”Jehova ei hylkää kansaansa, eikä hän perintöänsä jätä.” (Psalmit 94:14.)

Yhdistettyjä Kristuksen rauhassa

16. Missä mielessä emme ole yksin, kun ponnistelemme kestääksemme?

¹⁶ Paavali kirjoitti, että meidän pitäisi antaa Kristuksen rauhan vallita sydämessämme, koska meidät ’kutsuttiin yhdessä ruumiissa’. Voidellut kristityt, joille Paavali kirjoitti, kutsuttiin olemaan osa Kristuksen ruumista, samoin kuin voidelluista jäljellä olevat ovat nykyään. Heidän ”muihin lampaisiin” kuuluvat kumppaninsa on yhdistetty heidän kanssaan ”yhdeksi laumaksi” ”yhden paimenen”, Jeesuksen Kristuksen, alaisuuteen (Johannes 10:16). Yhteensä miljoonia ihmisiä käsittävä maailmanlaajuinen ”lauma” antaa Kristuksen rauhan vallita sydämessään. Sen tietäminen, että emme ole yksin, auttaa meitä kestämään. Pietari kirjoitti: ”Asennoitukaa häntä [Saatanaa] vastaan vahvoina uskossa, koska tiedätte, että samoja kärsimyksiä aiheutetaan koko veljesseurallenne maailmassa.” (1. Pietarin kirje 5:9.)

17. Mikä kannustaa meitä antamaan Kristuksen rauhan vallita sydämessämme?

¹⁷ Vaalikaamme kaikki siis edelleen rauhaa, tätä hyvin tärkeää Jumalan pyhän hengen hedelmää (Galatalaisille 5:22, 23). Niitä joiden Jehova toteaa olevan tahrattomia ja moitteettomia ja rauhassa, siunataan lopulta siten, että he saavat elää ikuisesti paratiisimaassa, jossa vanhurskaus on asuva (2. Pietarin kirje 3:13, 14). Meillä on kaikki syyt antaa Kristuksen rauhan vallita sydämessämme.

[Alaviite]

Muistatko?

• Mitä on Kristuksen rauha?

• Miten Kristuksen rauha voi vallita sydämessämme, kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta?

• Miten Kristuksen rauha auttaa meitä selviytymään huolestuneisuudesta?

• Miten Kristuksen rauha lohduttaa meitä, kun tunnemme itsemme arvottomiksi?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

Jeesus jätti itsensä syyttäjiensä edessä Jehovan huomaan

[Kuva s. 16]

Rakkaudellisen isän lämpimän syleilyn tavoin Jehovan lohdutukset voivat tyynnyttää mielemme

[Kuva s. 18]

Kestävyydellä on suuri arvo Jumalan silmissä