Onko Paholaista olemassa?

”Paholainen, Beelsebub tai Saatana, pimeyden ruhtinas, oli kristillisen kirkon historiassa aikoinaan yhtä todellinen ja voimakas hahmo kuin ’Jumala’ on hupenevalle ihmisjoukolle nykyään. Hän oli juutalaisten ja varhaiskristittyjen keksimä puoliksi ihmisen ja puoliksi eläimen hahmoinen olento, jonka välityksellä he antoivat muodon ympärillään näkemälleen pahuudelle. Myöhemmin kristityt tajusivat, että kyseessä oli mielikuvitusolento, jolla ei ollut todellisuuspohjaa, ja kaikessa hiljaisuudessa hylkäsivät hänet.” (Ludovic Kennedy, All in the Mind—A Farewell to God)

KUTEN kirjailija ja radio- ja televisiotoimittaja Ludovic Kennedy toteaa, kukaan kristikunnassa ei satoihin vuosiin epäillyt Paholaisen olemassaoloa. Sitä vastoin toisinaan ”ajatus Saatanan ja hänen demoniensa voimasta piinasi kristittyjä”, niin kuin professori Norman Cohn asian ilmaisee (Europe’s Inner Demons). Näin ei ollut ainoastaan yksinkertaisten, koulunkäymättömien talonpoikien keskuudessa. Esimerkiksi uskomus, jonka mukaan Paholainen johti saatanallisia ja paheellisia rituaaleja eläimen hahmossa, ”ei kuulunut oppimattoman enemmistön kansanperinteeseen, vaan päin vastoin sivistyneen älymystön maailmankatsomukseen”, sanoo professori Cohn. Tämä ”sivistynyt älymystö”, johon kuului myös oppineita kirkonmiehiä, oli vastuussa noitavainoista, jotka raivosivat Euroopassa 1400-luvulta 1600-luvulle. Kirkollisten ja maallisten viranomaisten sanotaan kiduttaneen ja tappaneen niiden aikana noin 50000 noidaksi väitettyä ihmistä.

Ei siis ihme, että monet ovat hylänneet Paholaista koskevat käsitykset järjettöminä ja taikauskoisina. Jo vuonna 1762 Daniel Defoe pilkkasi uskomusta, jonka mukaan Paholainen olisi kauhea hirviö, ”jolla on lepakon siivet, sarvet, pukinsorkat, pitkä häntä, kaksihaarainen kieli ja muuta vastaavaa”. Hän sanoi, että tällaiset käsitykset olivat kaikenlaisten ”pirun loihtijoiden ja pirun luojien” keksimiä ”järjettömiä perättömiä joutavuuksia” ja että he ”huijasivat tietämätöntä maailmaa itse luomallaan paholaisella”.

Ajatteletko sinä näin? Oletko sitä mieltä, että ”paholainen on todellisuudessa ihmisten keksintöä, jolla haluttiin selittää heidän omaa syntisyyttään”? Tämä ajatus esiintyy Raamatun tietosanakirjassa The Zondervan Pictorial Encyclopedia of the Bible, ja monet kristityiksi tunnustautuvat yhtyvät siihen. Jeffrey Burton Russellin mukaan kristikunnan teologit ovat yleisesti ”[heittäneet] Paholaisen ja demonit mielestään taikauskoisina jäänteinä”.

 Joillekuille Paholainen on kuitenkin mitä totisinta totta. Heidän mielestään pahuuden läpitunkemaan ihmishistoriaan täytyy olla syynä jokin yli-inhimillinen pimeä voima. Russell arveleekin, että ”1900-luvun kauhut” ovat yksi syy siihen, että ”usko Paholaiseen on pitkän tauon jälkeen heräämässä nopeasti eloon”. Kirjailija Don Lewisin mukaan monia valistuneita nykyihmisiä, jotka ”hymyilevät ymmärtäväisesti sivistymättömien esi-isiensä” taikauskoisille käsityksille ja peloille, ”kiehtookin jälleen yli-inhimillisen pimeä puoli” (Religious Superstition Through the Ages).

Mikä on siis asian todellinen laita? Onko Paholainen pelkkää taikauskoista hölynpölyä? Vai onko hän todellinen persoona, johon tulisi suhtautua vakavasti vielä 2000-luvullakin?

[Kuva s. 4]

Kuten käy ilmi tästä Gustave Dorén kaiverruksesta, entisaikojen taikauskoisten käsitysten mukaan Paholainen oli hahmoltaan puoliksi ihminen ja puoliksi eläin

[Lähdemerkintä]

The Judecca–Lucifer/The Doré Illustrations For Dante’s Divine Comedy/Dover Publications Inc.