”Itkevä” puu ja sen monikäyttöiset ”kyyneleet”

”Ottakaa palsamia – – kipuun”, sanotaan Jeremian 51:8:ssa. Etsiessämme yhtä tämän tehokkaasti kipua lievittävän ja parantavan aineen lähdettä päädymme Egeanmeren saarelle nimeltä Khios.

KHIOSLAISET viljelijät valmistautuvat alkukesällä sadonkorjuuseen melko poikkeuksellisella tavalla. Ensin he lakaisevat maan eräiden pensasmaisten ainavihantojen puiden, mastiksipistaasien, alta ja valmistavat sitten niiden ympärille valkoisesta savesta litteän alustan. Sen jälkeen viljelijät tekevät puunkuoreen viiltoja, niin että puut alkavat ”itkeä”. Ne vuodattavat kelmeitä hartsikyyneleitä. Kahden kolmen viikon kuluttua hartsitipat kiinteytyvät ja viljelijät keräävät ne joko suoraan rungoilta tai savialustoilta. Nämä ”kyyneleet” ovat mastiksihartsia, jota on käytetty palsamin valmistukseen.

Ennen kuin mastiksia voidaan korjata, tarvitaan kuitenkin kärsivällisyyttä ja kovaa työtä. Kiemuraiset, harmaat rungot kasvavat hyvin hitaasti. Puu saavuttaa täyden mittansa, tavallisesti noin 2–3 metrin korkeuden, vasta 40–50 vuoden iässä.

Mastiksin tuottamiseksi täytyy tehdä muutakin kuin viillellä rungot ja kerätä ”kyyneleet”. Kun viljelijät ovat keränneet mastiksitipat, he seulovat ja pesevät ne ja lajittelevat ne koon ja laadun mukaan. Myöhemmin mastiksi puhdistetaan vielä uudelleen, minkä jälkeen sitä voidaan käyttää moneen tarkoitukseen.

Kallisarvoisen kasvin historia

Mastiksia vastaava kreikkalainen sana on sukua verbille, joka merkitsee ’kiristellä hampaita’. Nimitys viittaa siihen, että mastiksihartsia on muinaisista ajoista lähtien käytetty purukumina hengityksen raikastamiseen.

Vanhimmat tiedot mastiksista tulevat kreikkalaiselta historioitsijalta Herodotokselta, joka eli 400-luvulla eaa. Toiset antiikin ajan kirjailijat ja lääkärit, muun muassa Apollodoros, Dioskorides, Theofrastos ja Hippokrates, kertoivat mastiksin lääketieteellisestä käytöstä. Vaikka mastiksipistaaseja kasvaa kaikkialla Välimeren rannikolla, mastiksin tuotanto on rajoittunut suunnilleen vuodesta 50 lähtien lähes yksinomaan Khiokseen. Mastiksi oli myös Khioksen valloittajien pääasiallinen kiinnostuksen kohde – roomalaisista aina genovalaisiin ja osmaneihin saakka.

Monikäyttöinen mastiksi

Muinaisen Egyptin lääkärit käyttivät mastiksia monenlaisten sairauksien, esimerkiksi ripulin  ja niveltulehduksen, hoitamiseen. He myös polttivat sitä suitsukkeena ja käyttivät sitä muumioinnissa. Mastiksipistaasi on kenties ollut yksi lähde, josta on saatu Raamatussa mainittua Gileadin palsamia, joka tunnettiin lääkinnällisistä ominaisuuksistaan sekä käytöstään kosmetiikassa ja palsamoinnissa (Jeremia 8:22; 46:11). On jopa arveltu, että puu, josta saatiin hajupihkaa – pyhään käyttöön rajoitetun hyvänhajuisen suitsukkeen yhtä ainesosaa – kuuluu mahdollisesti mastiksipistaasien sukuun (2. Mooseksen kirja 30:34, 35).

Nykyään mastiksia on lakoissa, jotka suojaavat öljymaalauksia, huonekaluja ja soittimia. Sitä käytetään eristeenä ja vedenpitäväksi tekevänä aineena ja sitä pidetään yhtenä parhaista tekstiilivärien ja kuvataiteessa käytettävien maalien stabilointiaineista. Mastiksia on käytetty myös kiinnitysaineiden valmistukseen ja nahan parkitsemiseen. Miellyttävän tuoksunsa ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi se sopii saippuoihin, kosmetiikkaan ja hajuvesiin.

Mastiksista on kuvaus 25 virallisessa, eri puolella maailmaa julkaistussa lääkeluettelossa. Arabimaissa sitä käytetään edelleenkin usein perinteisissä lääkkeissä. Lisäksi mastiksia käytetään hampaiden paikka-aineissa ja lääkekapseleiden sisäpuolen pinnoitteissa.

”Itkevän” mastiksipistaasin monikäyttöiset ”kyyneleet”, joista saadaan palsamia, ovat lievittäneet kipua ja parantaneet vuosisatojen ajan. Jeremian profetiassa sanotaan siis hyvällä syyllä, että ”ottakaa palsamia – – kipuun”.

[Kuvat s. 31]

Khios

Mastiksin korjuuta

Mastiksikyyneleet kerätään huolellisesti talteen

[Lähdemerkinnät]

Khiosta ja korjuutyötä esittävät teokset: Korais Library; kaikki muut kuvat: Kostas Stamoulis