Lohtua Jumalan täsmällisestä tuntemuksesta

SE MITÄ Raamattu kertoo Jumalan rakkaudesta ja armosta, herättää joidenkuiden mielessä pulmallisia kysymyksiä. He pohtivat: jos Jumala haluaa hävittää pahuuden ja tietää, miten se on mahdollista, ja kykenee siihen, niin miksi pahuus vain kukoistaa? Heidän ongelmanaan on kolmen väittämän yhteen sovittaminen: 1) Jumala on kaikkivoipa; 2) Jumala on rakkaudellinen ja hyvä; ja 3) maailmassa tapahtuu jatkuvasti kauheuksia. He päättelevät, että koska viimeinen väittämä on kiistatta tosi, ainakin jompikumpi kahdesta muusta on epätosi. Heidän mielestään Jumala joko ei kykene lopettamaan pahuutta tai ei välitä siitä.

Muutamia päiviä New Yorkin World Trade Centerin tuhoutumisen jälkeen muuan tunnettu yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja sanoi: ”Minulta on kysytty satoja kertoja elämässäni, miksi Jumala sallii murhenäytelmiä ja kärsimyksiä. Minun täytyy tunnustaa, etten todellisuudessa tiedä tyhjentävää vastausta, en edes sellaista, joka tyydyttäisi minua itseäni.”

Saatuaan tietää tästä lausunnosta eräs teologian professori kirjoitti, että tuon uskonnollisen johtajan saarnaama ”hyvä teologia” teki häneen vaikutuksen. Hän yhtyi myös erään toisen oppineen seuraaviin sanoihin: ”Kärsimyksen käsittämättömyys on osa Jumalan käsittämättömyyttä.” Mutta onko meidän todella mahdotonta ymmärtää, miksi Jumala sallii pahuutta?

Pahuuden alkuperä

Toisin kuin uskonnolliset johtajat saattavat väittää, Jumalan pahuudensallinta ei ole Raamatun valossa käsittämätöntä. Ratkaisevan tärkeää on ymmärtää, että Jehova ei luonut pahaa maailmaa. Hän loi ensimmäisen ihmisparin täydelliseksi, synnittömäksi. Jehova katsoi kaikkea, mitä hän oli luonut, ja totesi sen olevan ”erittäin hyvää” (1. Mooseksen kirja 1:26, 31). Hänen tarkoituksensa oli, että Aadam ja Eeva olisivat laajentaneet Eedenin paratiisin kattamaan koko maan ja täyttäneet sen onnellisilla ihmisillä hänen rakkaudellisen hallintonsa suojeluksessa (Jesaja 45:18).

Paha sai alkunsa henkiluomuksesta, joka oli alun perin uskollinen Jumalalle mutta alkoi haluta osakseen palvontaa (Jaakobin kirje 1:14, 15). Hänen kapinansa kävi ilmi maan päällä, kun hän sai ensimmäisen ihmisparin liittymään hänen Jumalan vastaiseen toimintaansa. Aadam ja Eeva eivät noudattaneet Jumalan selvää käskyä olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää tai olla koskematta siihen, vaan he ottivat ja söivät sitä. (1. Mooseksen kirja 3:1–6.) Näin tehdessään he paitsi rikkoivat Jumalaa vastaan myös osoittivat haluavansa olla riippumattomia hänestä.

 Moraalinen kiistakysymys

Tämä Eedenissä tapahtunut kapina herätti moraalisen kiistakysymyksen, joka koski koko kaikkeutta. Kapinalliset ihmiset kyseenalaistivat Jehovan tavan hallita luomuksiaan. Oliko Luojalla oikeus vaatia ihmisiltä täydellistä tottelevaisuutta? Olisiko ihmisten parempi olla riippumattomia hänestä?

Jehova käsitteli tämän hallitusvaltaansa koskevan kiistakysymyksen tavalla, joka osoitti hänen rakkautensa, oikeudenmukaisuutensa, viisautensa ja voimansa täydellisen tasapainon. Hän olisi voinut käyttää voimaansa ja tukahduttaa kapinan heti. Se olisi voinut näyttää oikeudenmukaiselta, sillä hänellä olisi ollut oikeus tehdä niin. Se ei kuitenkaan olisi vastannut herätettyihin moraalisiin kysymyksiin. Toisaalta Jumala olisi vain voinut jättää synnin huomiotta. Tämä vaihtoehto saattaisi tuntua joistakuista rakkaudelliselta. Mutta sekään ei olisi vastannut siihen Saatanan väitteeseen, että ihmisten olisi parempi hallita itse itseään. Eikö sellainen ratkaisu olisi sitä paitsi kannustanut yhä useampia poikkeamaan Jehovan teiltä? Tämä olisi johtanut loputtomiin kärsimyksiin.

Viisaudessaan Jehova on sallinut ihmisten kulkea omia teitään. Vaikka tämä onkin merkinnyt pahuuden tilapäistä sallimista, ihmiset ovat näin saaneet tilaisuuden näyttää, kykenevätkö he hallitsemaan itseään menestyksellisesti riippumattomina Jumalasta, omien oikeaa ja väärää koskevien normiensa mukaisesti. Mikä on ollut tulos? Ihmishistoriaa on kauttaaltaan leimannut sota, epäoikeudenmukaisuus, sorto ja kärsimys. Jehovan vastaisen kapinan perinpohjainen epäonnistuminen ratkaisee Eedenissä herätetyt kiistakysymykset lopullisesti.

Tällä välin Jumala on osoittanut rakkautensa antamalla Poikansa Jeesuksen Kristuksen, joka luovutti ihmiselämänsä lunastusuhriksi. Tämän ansiosta tottelevaiset ihmiset voidaan vapauttaa synnistä ja kuolemasta, johon Aadamin tottelemattomuus  heidät syöksi. Lunastus on avannut kaikille Jeesukseen uskoville mahdollisuuden ikuiseen elämään. (Johannes 3:16.)

Jehova vakuuttaa lohduttavasti, että ihmisten kärsimys on väliaikaista. ”Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole”, kirjoitti psalmista. ”Sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:10, 11.)

Turvallinen ja onnellinen tulevaisuus

Raamatun ennustusten täyttyminen osoittaa, että aika, jolloin Jumala tekee lopun sairaudesta, surusta ja kuolemasta, on käsillä. Huomaa, millaisen suurenmoisen ennakkovälähdyksen tulevaisuudesta apostoli Johannes sai näyssä. Hän kirjoitti: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ole. – – Jumala itse on heidän [ihmisten] kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” Johannekselle korostettiin näiden lupausten luotettavuutta sanomalla: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” (Ilmestys 21:1–5.)

Entä ne miljardit viattomat ihmiset, jotka ovat kuolleet Eedenin kapinan jälkeen? Jehova on luvannut, että hän herättää takaisin eloon ihmisiä, jotka nyt nukkuvat kuolemassa. Apostoli Paavali sanoi: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo – –, että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Nämä ihmiset saavat mahdollisuuden elää maailmassa, jossa ”vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:13).

Aivan niin kuin rakkaudellinen isä, joka antaa suorittaa lapselleen tuskallisen leikkauksen, jos hän tietää, että siitä on pysyvää hyötyä, Jehovakin on antanut ihmisten kokea väliaikaisesti pahuutta maan päällä. Ikuiset siunaukset kuitenkin odottavat kaikkia niitä, jotka pyrkivät tekemään Jumalan tahdon. Paavali selitti: ”Luomakunta alistettiin turhuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan alistajan toimesta, sen toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” (Roomalaisille 8:20, 21.)

Tämä on totisesti hyvä uutinen toisin kuin ne uutiset, joita näemme televisiosta tai luemme sanomalehdestä. Se on uutisista parhain ”kaiken lohdutuksen Jumalalta”, joka todella välittää meistä (2. Korinttilaisille 1:3).

[Kuvat s. 6]

Historia on osoittanut, että ihmiset eivät kykene hallitsemaan itseään menestyksellisesti riippumattomina Jumalasta

[Lähdemerkinnät]

Somalialainen perhe: UN PHOTO 159849/M. GRANT; ydinpommi: USAF photo; keskitysleiri: U.S. National Archives photo