”Valmenna itseäsi”
”Valmenna itseäsi”
CITIUS, altius, fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin! Tällaisiin ihanteisiin kreikkalaiset ja roomalaiset urheilijat muinoin pyrkivät. Olympiassa, Delfoissa, Nemeassa ja Isthmoksessa järjestettiin satojen vuosien ajan jumalten ”siunauksella” suuria urheilukisoja, joissa kävi tuhansia katsojia. Tilaisuus kilpailla näissä kisoissa oli monien vuosien kovan työn tulosta. Voitto toi kunniaa sekä voittajille että heidän kotikaupungeilleen.
Tämän kulttuuritaustan huomioon ottaen ei ole yllättävää, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat vertasivat kristittyjen hengellistä kilpailua urheilukisoihin. Apostolit Pietari ja Paavali käyttivät kisoihin perustuvia vertauksia taitavasti voimakkaiden opetusten esittämiseen. Meidän päivinämme kristittyjen sama kiihkeä kilpailu jatkuu. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen täytyi kamppailla juutalaisen asiainjärjestelmän kanssa; meidän täytyy ’kilpailla’ tuhon partaalla olevan maailmanlaajuisen järjestelmän kanssa (2. Timoteukselle 2:5; 3:1–5). Henkilökohtainen ”uskon kilpailu” voi joistakuista tuntua ankaralta ja uuvuttavalta (1. Timoteukselle 6:12, Uusi testamentti nykysuomeksi). Joidenkin urheiluaiheisten Raamatun vertausten tarkasteleminen voikin hyödyttää meitä suuresti.
Loistava valmentaja
Urheilijan menestys riippuu pitkälti valmentajasta. Eräässä antiikin Kreikkaa käsittelevässä teoksessa sanotaan muinaisista kisoista: ”Kilpailijoiden täytyi vannoa, että he olivat harjoitelleet ennen kisoja kymmenen kokonaista kuukautta.” (Archaeologia Graeca.) Myös kristityt tarvitsevat tiivistä harjoittelua. Paavali kehotti Timoteusta, joka oli kristitty vanhin: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi.” (1. Timoteukselle 4:7.) Kuka on kristityn ”urheilijan” valmentaja? Itse Jehova Jumala. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala – – saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” (1. Pietarin kirje 5:10.)
Ilmaus ”saattaa – – päätökseen valmennuksenne” tulee kreikkalaisesta verbistä, joka tarkoittaa erään Raamatun sanakirjan mukaan pohjimmiltaan ”tehdä jokin [tai joku] sopivaksi tarkoitukseensa, valmistaa se ja mukauttaa se tehtäväänsä” (Theological Lexicon of the New Testament). Eräässä toisessa sanakirjassa todetaan samoin, että tätä verbiä voidaan määritellä sanoilla ”valmistaa, valmentaa tai varustaa täysin” (Liddell ja Scott, Greek-English Lexicon). Millä tavoin Jehova ”valmistaa, valmentaa tai varustaa [meidät] täysin” vaativaan kristilliseen kilpailuun? Jotta ymmärtäisimme tämän vertauksen, tarkastellaanpa joitakin niistä menetelmistä, joita valmentajat käyttivät.
Eräässä Olympian kisoista kertovassa kirjassa sanotaan: ”Ne jotka olivat vastuussa nuorukaisten valmentamisesta, käyttivät kahta perusmenetelmää. Ensimmäisen tarkoituksena oli kannustaa oppilasta ponnistelemaan fyysisesti niin paljon kuin mahdollista, jotta hän yltäisi parhaisiin tuloksiin, ja toisen tarkoituksena oli hioa hänen tekniikkaansa ja tyyliään.” (The Olympic Games in Ancient Greece.)
Samalla tavoin Jehova kannustaa ja voimistaa meitä hyödyntämään kykyjämme parhaamme mukaan ja hiomaan taitojamme hänen palveluksessaan. Jehova vahvistaa meitä Raamatun, maanpäällisen järjestönsä ja kypsien kristittyjen välityksellä. Joskus hän käyttää valmennuksessamme kuria (Heprealaisille 12:6). Toisinaan hän voi sallia meille erilaisia koettelemuksia ja vastoinkäymisiä, jotta kestävyytemme kasvaisi (Jaakobin kirje 1:2–4). Lisäksi hän antaa tarvittavan voiman. Profeetta Jesaja sanoo: ”Jehovaan toivonsa panevat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jesaja 40:31.)
Ennen kaikkea Jumala antaa meille runsaasti pyhää henkeään, joka vahvistaa meitä jatkamaan hänen palvelemistaan otollisesti (Luukas 11:13). Jumalan palvelijat ovat monesti kestäneet kovia, pitkäaikaisia uskonkoetuksia. Nämä miehet ja naiset ovat olleet aivan tavallisia ihmisiä, ihan niin kuin kuka tahansa meistä. Mutta koska he ovat luottaneet Jumalaan täydellisesti, he ovat kestäneet. Tosiaankin ’se voima, joka ylittää tavanomaisen, on Jumalan eikä heistä itsestään’ (2. Korinttilaisille 4:7).
Myötätuntoinen valmentaja
Yksi muinaisen valmentajan tehtävistä oli ”arvioida, kuinka paljon ja millaisia harjoituksia kukin urheilija tarvitsi jotakin nimenomaista lajia varten”, kertoo eräs tutkija. Valmentaessaan meitä Jumala ottaa huomioon henkilökohtaiset olosuhteemme, kykymme, edellytyksemme ja rajoituksemme. Saatamme useinkin rukoilla Jehovaa valmennuksemme aikana Jobin tavoin: ”Muistathan tehneesi minut savesta.” (Job 10:9.) Miten myötätuntoinen valmentajamme vastaa? Daavid kirjoitti Jehovasta: ”Hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:14.)
Sinulla voi olla jokin vakava terveysongelma, joka rajoittaa palvelustasi, tai saatat kamppailla huonon itsetunnon kanssa. Kenties yrität päästä eroon jostakin pahasta tavasta, tai sinusta voi tuntua, ettet kykene kestämään naapureittesi tai työ- tai koulutovereittesi painostusta. Olivatpa olosuhteesi millaiset tahansa, älä koskaan unohda, että Jehova ymmärtää ongelmiasi paremmin kuin kukaan muu – jopa paremmin kuin sinä itse! Huolehtivaisen valmentajan tavoin hän on aina valmis auttamaan, jos turvaudut häneen (Jaakobin kirje 4:8).
Muinaiset valmentajat ”pystyivät erottamaan, milloin uupumus tai heikkous ei johtunut harjoituksista vaan muista, psykologisista
syistä: huonotuulisuudesta, masennuksesta ja niin edelleen. – – [Valmentajien] toimivalta oli niin suuri, että he jopa seurasivat urheilijoiden yksityiselämää ja puuttuivat siihen, kun katsoivat sen tarpeelliseksi.” (The Olympic Games in Ancient Greece.)Tunnetko joskus itsesi uupuneeksi tai heikoksi tämän maailman jatkuvien paineiden ja houkutusten vuoksi? Valmentajanasi Jehova on erittäin kiinnostunut sinusta (1. Pietarin kirje 5:7). Hän panee nopeasti merkille kaikki hengellisen heikkouden ja väsymyksen merkit. Vaikka Jehova kunnioittaakin vapaata tahtoamme ja omia valintojamme, hän antaa meille tarvittaessa runsaasti apua ja oikaisua, koska hän on kiinnostunut ikuisesta hyvinvoinnistamme (Jesaja 30:21). Miten? Raamatun, Raamattuun perustuvien julkaisujen, seurakunnan hengellisten vanhinten ja rakkaudellisen veljesseuramme välityksellä.
”Itsehillintää kaikessa”
Menestymiseen tarvittiin tietysti muutakin kuin hyvä valmentaja. Tulokset riippuivat paljolti urheilijasta itsestään ja hänen sitoutumisestaan tiiviiseen harjoitteluun. Vaatimukset olivat kovat, sillä valmennukseen sisältyivät tiukka pidättyvyys ja ruokavalio. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. elänyt runoilija Horatius kirjoitti, että kilpailija, joka ”pyrkii tavoitteeseensa”, pysyy ”erossa lemmestä ja viinistä” (Ars Poetica – Runotaide). Raamatunoppineen F. C. Cookin mukaan kisoihin osallistuvien urheilijoiden piti harjoittaa ”itsehillintää – – [ja noudattaa] ankaraa ruokavaliota – – kymmenen kuukautta”.
Paavali käytti tätä vertausta, kun hän kirjoitti Korintin kristityille, jotka tunsivat hyvin kaupungin lähistöllä pidetyt Isthmoksen kisat: ”Jokainen kilpailuun osallistuva harjoittaa itsehillintää kaikessa.” (1. Korinttilaisille 9:25.) Tosi kristityt karttavat maailman materialistista, moraalitonta ja epäpuhdasta elämäntapaa (Efesolaisille 5:3–5; 1. Johanneksen kirje 2:15–17). Myös syntiset ja epäraamatulliset piirteet täytyy riisua pois ja korvata sellaisilla ominaisuuksilla, joita Kristuksella oli (Kolossalaisille 3:9, 10, 12).
Miten tämä voidaan tehdä? Huomaa ensinnäkin, millaisen vastauksen Paavali antaa voimakkaan kuvauksen välityksellä: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Korinttilaisille 9:27.)
Paavali esittää tässä voimakkaan ajatuksen. Hän ei suositellut fyysistä itsekidutusta, vaan myönsi, että hänelläkin oli sisäisiä ristiriitoja. Joskus hän teki sellaista, mitä ei halunnut tehdä, eikä tehnyt sellaista, mitä olisi halunnut tehdä. Hän kuitenkin taisteli, jotteivät hänen heikkoutensa koskaan pääsisi niskan päälle. Hän kuritti lyönnein ruumistaan siten, että hän hillitsi päättäväisesti lihalliset halunsa ja taipumuksensa. (Roomalaisille 7:21–25.)
Kaikkien kristittyjen täytyy toimia samoin. Paavali kertoi, että jotkut korinttilaiset olivat aiemmin olleet haureellisia, epäjumalanpalvelijoita, homoseksuaaleja ja varkaita mutta olivat sitten tehneet muutoksia. Mikä teki sen mahdolliseksi? Jumalan sanan voima ja pyhä henki yhdessä heidän oman päättäväisyytensä kanssa. ”Mutta teidät on pesty puhtaiksi”, sanoi Paavali, ”mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Korinttilaisille 6:9–11.) Pietari kirjoitti samansuuntaisesti niistä, jotka olivat hylänneet tällaiset pahat tavat. Kristityiksi tullessaan he olivat kaikki tehneet todellisia muutoksia. (1. Pietarin kirje 4:3, 4.)
Tarkoituksenmukainen ponnistelu
Paavali valaisi määrätietoista ja kiinteää keskittymistään hengellisiin tavoitteisiin sanomalla: ”En suuntaa iskujani sillä tavalla kuin hosuisin ilmaan.” (1. Korinttilaisille 9:26.) Miten nyrkkeilijä suuntaisi iskunsa? Muuan historiankirja vastaa: ”Raa’an voiman lisäksi tarvittiin myös tarkkaa silmää vastustajan heikkojen kohtien havaitsemiseksi. Yhtä hyödyllisiä olivat tietyt painikouluissa opitut taitavat työnnöt sekä nopeus vastustajan harhauttamisessa.” (The Life of the Greeks and Romans.)
Epätäydellinen lihamme on yksi vastustajistamme. Olemmeko tunnistaneet omat heikot kohtamme? Olemmeko halukkaita näkemään itsemme sellaisina kuin muut näkevät meidät – erityisesti sellaisina kuin Saatana mahdollisesti näkee meidät? Tämä vaatii rehellistä itsetutkistelua ja halua tehdä muutoksia. On hyvin helppoa pettää itseään ja puolustella epäviisasta toimintaansa. (Jaakobin kirje 1:22; 1. Samuelin kirja 15:13–15, 20, 21.) Se olisi kuin ilmaan hosumista.
Näinä viimeisinä päivinä niillä, jotka haluavat miellyttää Jehovaa ja saada elämän, ei ole varaa epäröidä ratkaisun tekemisessä oikean ja väärän tai Jumalan seurakunnan ja turmeltuneen maailman välillä. Heidän täytyy varoa horjumasta ja olemasta ’päättämättömiä, epävakaita kaikilla teillään’ (Jaakobin kirje 1:8). Heidän ei tule tuhlata voimiaan turhiin pyrkimyksiin. Kun ihminen toimii tällä tavalla määrätietoisesti, hän on onnellinen ja hänen ’edistymisensä on ilmeistä kaikille’ (1. Timoteukselle 4:15).
Kristittyjen kilpailu jatkuu. Jehova, suuri Valmentajamme, antaa rakkaudellisesti juuri sellaista opetusta ja apua, jota tarvitsemme kestääksemme ja saadaksemme lopulta voiton (Jesaja 48:17). Muinaisten urheilijoiden tavoin meidän täytyy kasvattaa itsekuria, itsehillintää ja määrätietoisuutta taistelussamme uskon puolesta. Tarkoituksenmukainen ponnistelumme palkitaan runsaasti (Heprealaisille 11:6).
[Tekstiruutu s. 31]
’Sivelkää häneen öljyä’
Urheilijan valmennuksessa oli antiikin Kreikassa mukana niin sanottu voitelija. Hänen tehtävänään oli voidella harjoittelemaan ryhtyvien miesten vartalo öljyllä. Valmentajat ”huomasivat, että taitavalla lihasten hieronnalla ennen harjoittelua oli myönteinen vaikutus ja että varovainen, kevyt hieronta auttoi urheilijaa rentoutumaan ja palautumaan pitkän harjoitusjakson jälkeen”, sanotaan eräässä Olympian kisoista kertovassa kirjassa (The Olympic Games in Ancient Greece).
Aivan niin kuin kirjaimellisen öljyn levittämisellä vartalolle voi olla rauhoittava ja hoitava vaikutus, myös Jumalan sanan käyttäminen väsyneen kristityn ”urheilijan” hyväksi voi oikaista ja lohduttaa häntä sekä auttaa häntä elpymään. Jehovan ohjauksessa seurakunnan vanhimpia kehotetaankin rukoilemaan tällaisen ihmisen puolesta ja kuvaannollisesti ”[sivelemään] häneen öljyä Jehovan nimessä”, mikä on välttämätöntä hengellisen toipumisen kannalta. (Jaakobin kirje 5:13–15; Psalmit 141:5.)
[Kuva s. 31]
Uhrin uhraamisen jälkeen urheilijat vannoivat, että he olivat harjoitelleet kymmenen kuukautta
[Lähdemerkintä]
Musée du Louvre, Paris
[Kuvan lähdemerkintä s. 29]
Copyright British Museum