’Hyvä saa Jumalan hyväksynnän’

KAIKKI elämä on lähtöisin Jehova Jumalasta (Psalmit 36:9). ”Hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” (Apostolien teot 17:28.) Eikö kiitollisuus täytäkin sydämemme ajatellessamme palkintoa, jonka hän suo niille, joilla on läheinen suhde häneen? Tosiaan ”Jumalan lahja on ikuinen elämä” (Roomalaisille 6:23). Meidän on elintärkeää pyrkiä saamaan Jehovan hyväksyntä!

Psalmista vakuuttaa, että Jumala ”antaa suosiota” (Psalmit 84:11). Mutta kenelle hän antaa sitä? Nykyään ihmiset suosivat toisia usein koulutuksen, varallisuuden, ihonvärin, etnisen taustan ja muiden samankaltaisten seikkojen perusteella. Keitä Jumala suosii? Muinaisen Israelin kuningas Salomo vastaa: ”Hyvä saa Jehovan hyväksynnän, mutta pahaa hautovan miehen hän julistaa pahaksi.” (Sananlaskut 12:2.)

Jehova selvästikin mielistyy sellaiseen, joka on hyvä – hyveelliseen ihmiseen. Hyvän ihmisen hyveisiin kuuluvat muun muassa luonteenlujuus, oikeudenmukaisuus, nöyryys, myötätunto ja harkitsevuus. Hänen ajatuksensa ovat vanhurskaita, sanansa rohkaisevia, tekonsa oikeita ja hyödyllisiä. Raamatun Sananlaskujen kirjan 12. luvun alkuosassa osoitetaan, miten hyvyyden tulisi vaikuttaa päivittäiseen elämäämme ja mitä hyötyä tämän ominaisuuden ilmaisemisesta on. Tämän osuuden tarkastelun ansiosta voimme ’ymmärtää tehdä hyvää’ (Psalmit 36:3). Sen viisaiden neuvojen soveltaminen auttaa meitä saamaan Jumalan hyväksynnän.

Kuri välttämätöntä

”Joka rakastaa kuria, rakastaa tietoa”, sanoo Salomo, ”mutta ojennusta vihaava on järjetön.” (Sananlaskut 12:1.) Hyvä ihminen kaipaa kuria, koska hän haluaa edistyä. Hän soveltaa ripeästi neuvoja, joita hän saa kristillisissä kokouksissa tai keskustellessaan toisten kanssa. Raamatun ja raamatullisten julkaisujen sanat ovat kuin häräntutkaimet, jotka ohjaavat häntä oikeaan suuntaan. Hän etsii tietoa ja tekee sen avulla polkunsa suoriksi. Kuria rakastava rakastaa siis myös tietoa.

Kuri, varsinkin itsekuri, on tosi palvojille välttämätöntä. Saatamme toivoa, että tuntisimme Jumalan sanan syvällisemmin. Haluaisimme ehkä olla tehokkaampia kristillisessä sananpalveluksessa ja parempia Jumalan sanan opettajia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Näiden toiveiden toteuttaminen vaatii kuitenkin itsekuria. Itsekuria tarvitaan myös muilla elämänalueilla. Esimerkiksi nykyään on tarjolla runsaasti aineistoa, joka on suunniteltu herättämään luvattomia haluja. Eikö katseen pitäminen pois sopimattomista asioista vaadikin itsekuria? Lisäksi koska ”ihmisen sydämen taipumus on paha hänen nuoruudestaan lähtien”, mielen sopukoissa voi syntyä jokin moraaliton ajatus (1. Mooseksen kirja 8:21). Tarvitaan itsekuria, jottei tällaista ajatusta jää hautomaan.

 Toisaalta se, joka vihaa ojennusta, ei rakasta sen enempää kuria kuin tietoakaan. Hän antaa myöten ihmisen syntiselle taipumukselle loukkaantua ojennuksesta, jolloin hän alentuu samalle tasolle järjettömän eläimen kanssa, jolla ei ole moraalista arvostelukykyä. Meidän on vastustettava lujasti tällaista taipumusta.

”Vankasti juurillaan”

Hyvä ihminen ei voi tietenkään olla epävanhurskas eikä epäoikeudenmukainen. Siksi myös vanhurskaus on välttämätön ominaisuus Jehovan hyväksynnän saamiseksi. Kuningas Daavid lauloi: ”Sinä, oi Jehova, siunaat jokaista vanhurskasta, sinä ympäröit hänet hyväksynnällä kuin suurella kilvellä.” (Psalmit 5:12.) Salomo vertaa toisiinsa vanhurskaan ja jumalattoman tilaa sanoen: ”Ihminen ei tule pysymään jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskaiden perusjuurta ei horjuteta.” (Sananlaskut 12:3.)

Jumalattomat voivat näyttää menestyvän. Ajatellaanpa psalmista Asafin kokemusta. Hän sanoo: ”Minun jalkani olivat vähällä poiketa sivuun, askeleeni olivat liukastua.” Miksi? Hän vastaa: ”Aloin näet kadehtia ylpeilijöitä nähdessäni jumalattomien rauhan.” (Psalmit 73:2, 3.) Mutta kun hän sitten tuli Jumalan temppelipyhäkköön, hän tajusi, että Jehova oli asettanut jumalattomat liukkaalle (Psalmit 73:17, 18). Heidän näennäinen menestyksensä on tilapäistä. Miksi siis kadehtisimme heitä?

Toisaalta Jehovan hyväksynnästä nauttiva on vakaa. Salomo käyttää kielikuvana puun vahvaa juuristoa sanoen: ”Vanhurskas on vankasti juurillaan.” (Sananlaskut 12:3, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Jättiläismäisen puun, esimerkiksi mammuttipetäjän, näkymättömissä olevat juuret voivat ulottua puolentoista hehtaarin suuruiselle alueelle ja toimia lujana ankkurina tulvissa ja kovassa tuulessa. Valtava mammuttipetäjä voi kestää jopa voimakkaan maanjäristyksen.

Tällaisten ravitsevaan maaperään työntyvien juurten tavoin mielemme ja sydämemme on kaivauduttava laajalle Jumalan sanaan ja imettävä sen elämää antavia vesiä. Näin uskostamme tulee lujasti juurtunut ja vahva ja toivostamme varma ja luja (Heprealaisille 6:19). Tällöin ei ”jokainen [väärän] opetuksen tuuli – – [kuljeta meitä] sinne tänne” (Efesolaisille 4:14). Tunnemme tietenkin myrskyisten koettelemusten vaikutukset ja saatamme jopa vavista vastoinkäymisissä. ’Perusjuurtamme ei kuitenkaan horjuteta.’

”Pystyvä vaimo on omistajansa kruunu”

Monet tuntevat sanonnan: ”Jokaisen menestyvän miehen takana on hyvä nainen.” Salomo kiinnittää huomion siihen, miten arvokas tuki nainen on miehelleen, kun hän sanoo: ”Pystyvä vaimo on omistajansa kruunu, mutta häpeällisesti toimiva on kuin mätä hänen luissaan.” (Sananlaskut 12:4.) Sana ”pystyvä” pitää sisällään monia hyvyyden piirteitä. Oivallisen vaimon hyveisiin, joita kuvaillaan yksityiskohtaisesti Sananlaskujen luvussa 31, kuuluvat uutteruus, uskollisuus ja viisaus. Nainen, jolla on nämä ominaisuudet, on aviomiehensä kruunu, sillä hänen hyvä käytöksensä tuo miehelle kunniaa ja nostaa tämän arvoa muiden silmissä. Hän ei koskaan kunnianhimoisesti pyri miehensä edelle eikä kilpaile tunnustuksen saamisesta hänen kanssaan. Hän on sen sijaan miehensä apu hänen täydennyksekseen.

Miten nainen voisi toimia häpeällisesti, ja millaiset olisivat seuraukset? Häpeällinen käytös voi ulottua riidanhaluisuudesta aviorikokseen (Sananlaskut 7:10–23; 19:13). Tällainen toiminta vain repii miestä maahan. Vaimo on kuin ”mätä – – [miehen] luissa” siten, että ”hän tuottaa tälle tuhoa kuin tauti, joka heikentää ruumista”, kuten eräässä lähdeteoksessa sanotaan. Toisen lähdeteoksen mukaan ”vastaava ilmaus nykyään voisi olla ’syöpä’ – salakavala tauti, joka vähitellen ehdyttää ihmisen elinvoiman”.  Kristittyjen vaimojen tulee pyrkiä saamaan Jumalan hyväksyntä ilmaisemalla pystyvän vaimon hyveitä.

Ajatuksista tekoihin, teoista seurauksiin

Ajatukset johtavat tekoihin, ja teoilla on seurauksensa. Seuraavaksi Salomo osoittaa, miten ajatukset johtavat tekoihin, ja vertaa vanhurskaita jumalattomiin. Hän sanoo: ”Vanhurskaiden ajatukset ovat oikeutta; jumalattomien ohjaus on petosta. Jumalattomien sanat ovat veren väijymistä, mutta oikeamieliset vapauttaa heidän suunsa.” (Sananlaskut 12:5, 6.)

Hyvien ihmisten ajatuksetkin ovat moraalisesti tervemielisiä ja suuntautuneet siihen, mikä on tasapuolista ja vanhurskasta. Koska vanhurskaiden vaikuttimena on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin, heidän aikeensa ovat hyvät. Jumalattomien vaikuttimena on puolestaan itsekkyys. Niinpä heidän hankkeensa – keinot, joilla he pyrkivät päämääräänsä – ovat vilpillisiä. Heidän tekonsa ovat petollisia. He eivät epäröi asettaa ansaa viattomalle, kenties esittämällä vääriä syytöksiä oikeudessa. Heidän sanansa ovat ”veren väijymistä”, koska he haluavat vahingoittaa viattomia uhrejaan. Oikeamieliset voivat välttää tämän vaaran, sillä he ovat selvillä jumalattomien juonista ja ovat kyllin viisaita varoakseen. He voivat kenties jopa varoittaa harkitsemattomia ja auttaa heitä välttymään jumalattomien vehkeilyiltä.

Miten vanhurskaan ja jumalattoman käy? ”Jumalattomat kukistetaan, eikä heitä enää ole”, Salomo vastaa, ”mutta pystyssä pysyy vanhurskaiden huone.” (Sananlaskut 12:7.) Erään lähdeteoksen mukaan huone edustaa tässä ”huonekuntaa ja kaikkea, mikä on yksilölle kallisarvoista ja minkä ansiosta hän voi todella elää”. Se voi viitata jopa perheeseen ja vanhurskaan jälkeläisiin. Joka tapauksessa sananlaskun ydin on selvä: vanhurskas pysyy lujana vastoinkäymisissä.

Nöyrän asema on parempi

Israelin kuningas Salomo tähdentää tarkkanäköisyyden arvoa sanoessaan: ”Suunsa ymmärtäväisyydestä miestä ylistetään, mutta sydämeltä vääristynyt joutuu halveksituksi.” (Sananlaskut 12:8.) Tarkkanäköinen ihminen ei ole hätäinen puheessaan. Hän ajattelee ennen kuin puhuu, ja hänellä on rauhaisat suhteet toisiin, sillä hänen ”suunsa ymmärtäväisyys” saa hänet valitsemaan sanansa huolellisesti. Kun tarkkanäköiselle ihmiselle esitetään typeriä tai spekulatiivisia kysymyksiä, hän pystyy ’pidättelemään sanojaan’ (Sananlaskut 17:27). Tällaista ihmistä arvostetaan, ja hän miellyttää Jehovaa. Hän on täysin erilainen kuin se, jonka ’vääristynyt sydän’ tuo esiin vääristyneitä näkemyksiä.

Ymmärtäväistä ihmistä tosiaan arvostetaan. Seuraava sananlasku puolestaan antaa opetuksen nöyryyden arvosta. Siinä sanotaan: ”Parempi on halpana pidetty, jolla on palvelija, kuin itseään kunniaan korottava, jolta puuttuu leipää.” (Sananlaskut 12:9.) Salomo tarkoittaa ilmeisesti sitä, että on parempi olla nöyrä ja vähävarainen, vain yhden palvelijan omistaja, kuin käyttää rahansa elämän välttämättömyyksien sijasta korkean yhteiskunnallisen aseman pönkittämiseen. Todella järkevä neuvo: eläkäämme varojemme mukaan!

Maaseudun elämä tarjoaa opetuksia hyvyydestä

Salomo esittää kaksi opetusta hyvyydestä kuvailemalla maaseudun elämää. ”Vanhurskas pitää huolta kotieläimensä sielusta, mutta jumalattomien armonosoitukset ovat julmat.” (Sananlaskut 12:10.) Vanhurskas ihminen kohtelee kotieläimiään hyvin. Hän tietää niiden tarpeet ja on kiinnostunut niiden hyvinvoinnista. Jumalaton voi sanoa olevansa kiinnostunut eläimistä, mutta niiden tarpeet eivät todellisuudessa liikuta häntä. Hänen vaikuttimensa ovat itsekkäät, ja hän kohtelee eläimiä sen mukaan, mitä hyötyä hän voisi  niistä saada. Se, mitä tällainen ihminen pitää riittävänä huolenpitona, voisi todellisuudessa olla julmuutta eläimiä kohtaan.

Kotieläinten hyvää kohtelua koskeva periaate soveltuu yhtä lailla lemmikkieläimiin. Olisi julmaa ottaa lemmikkieläin ja sitten aiheuttaa sille tarpeetonta kärsimystä laiminlyömällä sitä tai kohtelemalla sitä huonosti. Mikäli eläin kärsii kovasti vakavan sairauden tai loukkaantumisen vuoksi, voi olla armollisinta lopettaa se.

Salomo puhuu vielä eräästä maaseudun elämän piirteestä, maanviljelystä, ja sanoo: ”Maataan viljelevä saa itse kylliksi leipää.” Merkityksellinen, kova työ tuottaa tosiaan tulosta. ”Mutta arvottomia tavoittelevalta puuttuu sydäntä.” (Sananlaskut 12:11.) Kun ihmiseltä ”puuttuu sydäntä”, hänellä ei ole arvostelukykyä, ja hän tuhlaa aikaansa tyhjänpäiväisiin, riskialttiisiin ja arvottomiin hankkeisiin. Näiden kahden jakeen opetus on selvä: olkaamme armollisia ja ahkeria.

Vanhurskas on tuottoisa

”Jumalaton on himoinnut verkkoon pyydystettyä pahojen saalista”, viisas kuningas Salomo sanoo. (Sananlaskut 12:12a.) Millä tavoin jumalaton syyllistyy tällaiseen? Ilmeisesti himoitsemalla vääryydellä hankittua voittoa.

Mitä on sanottava hyvästä ihmisestä? Hän rakastaa kuria, ja hän on juurtunut syvälle uskoon. Hän on vanhurskas ja oikeudenmukainen, ymmärtäväinen ja nöyrä, myötätuntoinen ja ahkera. ”Vanhurskaiden juuri on tuottoisa”, Salomo jatkaa. (Sananlaskut 12:12b.) Tai kuten An American Translation sanoo: ”Vanhurskaiden juuri pysyy ikuisesti.” Tällainen ihminen on vakaa ja turvassa. Tosiaankin ’hyvä saa Jumalan hyväksynnän’. Luottakaamme siis Jehovaan ja tehkäämme hyvää. (Psalmit 37:3.)

[Kuvat s. 31]

Vanhurskaan usko on terveen puun tavoin lujasti juurtunut