Teloitettuja Jehovan todistajia muistetaan

KÖRMENDIN kaupungissa Länsi-Unkarissa paljastettiin 7. maaliskuuta 2002 muistolaatta, jossa kunnioitetaan kolmen Jehovan todistajan muistoa. Natsit murhasivat heidät vuonna 1945.

Laatta on kiinnitetty sen Hunyadikadulla sijaitsevan rakennuksen seinään, joka toimi näiden julkisten teloitusten näyttämönä. Nykyisin tuossa rakennuksessa toimii keskuspaloasema. Laatta on omistettu ”niiden – – [kristittyjen] muistolle, jotka teloitettiin maaliskuussa 1945, koska he omantunnonsyistä kieltäytyivät sotapalveluksesta”: Antal Hőnischille (1911–45), Bertalan Szabólle (1921–45) ja János Zsondorille (1923–45).

Teloitukset pantiin toimeen vain kaksi kuukautta ennen toisen maailmansodan päättymistä. Miksi nämä kristityt surmattiin? Unkarilainen sanomalehti Vas Népe selittää: ”Hitlerin noustua valtaan Saksassa juutalaisten lisäksi myös Jehovan todistajien uskollisia jäseniä vainottiin ja kidutettiin, vietiin keskitysleireille ja tapettiin, jos he eivät kieltäneet uskonnollista vakaumustaan. – – maaliskuu 1945 oli Unkarin länsiosassa hirmuvallan aikaa. – – Sortoon sisältyi Jehovan todistajien karkottaminen ja tappaminen.”

Muistolaatan paljastamiseen liittyvä ohjelma oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa pidettiin Batthyányn linnan teatterissa, jossa puhuivat muun muassa professori Szabolcs Szita, Budapestissa sijaitsevan natsien hirmutekojen dokumentointikeskuksen johtaja; László Donáth, parlamentin ihmisoikeus-, vähemmistöasiain- ja uskontoasiainkomitean jäsen, sekä Kálmán Komjáthy, teloitusten silminnäkijä ja kaupungin historian tuntija. Yli 500 läsnäolijaa kävelivät kaupungin halki seuraamaan ohjelman toista osaa, muistolaatan paljastamista, jonka suoritti Körmendin pormestari József Honfi.

Jäähyväiskirjeessään Ján Žondor (János Zsondor), toivoi, etteivät hänen kristityt veljensä ja sisarensa surisi. Hän kirjoitti: ”Mielessäni ovat yhä Ilmestyksen 2:10:ssä olevat Johanneksen sanat: ’Osoittaudu uskolliseksi aina kuolemaan saakka.’ – – Sanokaa kotipuolessa oleville, etteivät sure, sillä kuolen totuuden puolesta enkä rikollisena.”

[Kuva s. 32]

Bertalan Szabó

[Kuva s. 32]

Antal Hőnisch

[Kuva s. 32]

Ján Žondor