Elämää pakolaisleirissä

MITÄ sinun mieleesi tulee kuullessasi sanan pakolaisleiri? Oletko koskaan käynyt sellaisessa? Tiedätkö miltä sellainen näyttää?

Tämän artikkelin kirjoitushetkellä Tansanian länsiosassa oli 13 pakolaisleiriä. Yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) kanssa Tansanian hallitus auttaa noin puolta miljoonaa muualta Afrikasta sisällissotien takia paennutta ihmistä. Millaista elämä leirissä on?

Leiriin saapuminen

Teini-ikäinen Kandida selittää, mitä tapahtui, kun hän saapui maahan perheensä kanssa muutama vuosi sitten: ”Saimme ruokakortin, jossa oli tunnistusnumero, ja sitten perheemme lähetettiin Nyarugusun pakolaisleiriin. Siellä saimme ensin tietää tonttimme ja katumme numeron. Sitten meille neuvottiin, mistä voimme kaataa puita ja koota heinää oman pienen talomme rakennustarpeiksi. Teimme tiiliä savesta. UNHCR antoi meille muovia kattoa varten. Työ oli rankkaa, mutta olimme onnellisia saadessamme vaatimattoman kotimme valmiiksi.”

Ruokakorttia tarvitaan joka toinen keskiviikko. ”Asetumme jonoon ruokalan luo ja keräilemme UNHCR:n toimittamia peruselintarvikkeita”, Kandida jatkaa.

Mitä yhden hengen päivittäisiin tarvikkeisiin kuuluu?

”Saamme seitsemisen desiä maissijauhoja, pari kolme desiä papuja, 20 grammaa soijajauhoja, kaksi ruokalusikallista öljyä ja ruokalusikallisen suolaa. Silloin tällöin saamme saippuapalan, jonka täytyy riittää kuukaudeksi.”

Entä onko puhdasta vettä saatavilla? Nuori Riziki-niminen nainen sanoo: ”Vettä pumpataan läheisistä joista ja johdetaan  putkia pitkin valtaviin säiliöihin. Se kloorataan ja johdetaan sitten leirien lukuisiin jakelupisteisiin. Yritämme silti keittää veden ennen juomista, ettemme sairastuisi. Usein koko päivä menee siihen, että keräämme vettä ja pesemme vaatteemme näissä jakelupisteissä. Saamme vain puolitoista sangollista vettä päivässä.”

Leirin läpi ajaessa voi nähdä esikouluja sekä ala- ja yläkouluja. Joissakin leireissä koulutetaan myös aikuisia. Leirin ulkopuolella on poliisiasema ja valtion virasto, joissa huolehditaan leirin turvallisuudesta. Silmiin saattaa osua myös suuri tori, jonka kojuista pakolaiset voivat ostaa vihanneksia, hedelmiä, kalaa, kanaa ja muita perusruokatarvikkeita. Jotkut paikallisista asukkaista tulevat torille myymään tuotteitaan. Mutta mistä pakolaiset saavat rahaa ostoksiin? Joillakuilla on pieni vihannestarha, jonka satoa he myyvät torilla. Toiset myyvät osan saamistaan jauhoista tai pavuista ostaakseen hieman lihaa tai hedelmiä. Leiri näyttääkin ehkä enemmän suurelta kylältä kuin leiriltä. Torilla näkee usein ihmisten nauravan ja pitävän hauskaa aivan kuten heillä oli kotimaassaankin tapana.

Sairaalassa pistäytyessäsi lääkäri saattaa kertoa, että leirissä on muutama klinikka, joissa hoidetaan lieviä tapauksia. Kiireelliset tapaukset ja vakavasti loukkaantuneet ja sairastuneet viedään sairaalaan.  On ymmärrettävästi tärkeää, että sairaalassa on synnytysosasto, sillä 48000 pakolaisen leirissä voi syntyä joka kuukausi noin 250 vauvaa.

Hengellisesti hyvin ravittuja

Muissa maissa asuvat Jehovan todistajat ovat varmasti kiinnostuneita Tansanian leireissä asuvista hengellisistä veljistään. Heitä on leireissä yhteensä noin 1200, ja heidät on järjestetty 14 seurakunnaksi ja 3 ryhmäksi. Mitä heille mahtaa kuulua?

Nämä antaumukselliset kristityt kysyivät pian leireihin tultuaan, voisivatko he saada tontin valtakunnansalia varten. Näin leirin asukkaat tietävät, mistä löytää todistajia ja missä he pitävät viikoittaisia kokouksiaan. Lugufun leirissä on seitsemän seurakuntaa, joissa on yhteensä 659 aktiivista kristittyä. Sunnuntaisin näiden seurakuntien kokouksissa käy tavallisesti yhteensä noin 1700 henkeä.

Kaikkien leirien todistajat kokoontuvat myös suuriin kristillisiin kierros- ja piirikonventteihin. Kun Lugufun leirissä pidettiin ensimmäinen piirikonventti, läsnä oli 2363 henkeä. Todistajat olivat rakentaneet kastealtaan aivan konventtipaikan viereen. Altaana toimi maahan kaivettu muovilla vuorattu kuoppa, joka täytettiin vedellä. Veljet toivat polkupyörillä vettä joesta, jonne oli melkein kaksi kilometriä. He saivat tehdä matkan monta kertaa, koska he pystyivät tuomaan vain 20 litraa kerralla. Ne jotka olivat menossa kasteelle, jonottivat häveliäissä asuissaan altaaseen pääsyä. Upotuskasteella kävi yhteensä 56 henkeä. Eräs konventissa haastateltu kokoaikainen sananpalvelija kertoi johtavansa raamatuntutkistelua 40 ihmiselle. Neljä hänen oppilastaan kastettiin tuossa konventissa.

Jehovan todistajien haaratoimisto on järjestänyt niin, että matkavalvojat vierailevat säännöllisesti seurakunnissa. Eräs heistä sanoo: ”Veljemme ovat innokkaita palveluksessa.  Heidän alueensa on suuri, ja yhdessä seurakunnassa jokainen todistaja käyttää noin 34 tuntia kuussa palvelukseen. Monet tutkivat Raamattua viiden tai useamman kiinnostuneen kanssa. Eräs tienraivaajana [kokoaikaisena sananpalvelijana] toimiva sisar sanoi, ettei voisi saada parempaa aluetta. Leirien asukkaat arvostavat julkaisujamme kovasti.”

Miten raamatullinen kirjallisuus tulee leireihin? Haaratoimisto lähettää julkaisut junalla Tanganjikajärven itärannalla sijaitsevaan Kigoman kaupunkiin, ja veljet käyvät hakemassa ne ja järjestävät niiden kuljetuksen seurakuntiin. Joskus he vuokraavat avolava-auton ja kuljettavat kirjallisuuden itse kaikkiin leireihin. Se vie kolme tai neljä päivää, koska tiet ovat kehnossa kunnossa.

Aineellista apua

Ranskan, Belgian ja Sveitsin Jehovan todistajat ovat tehneet paljon näissä leireissä asuvien pakolaisten hyväksi. Jotkut ovat käyneet Tansanian leireissä sisäasiainministeriön ja UNHCR:n suostumuksella. Euroopan todistajat ovat keränneet tonneittain soijamaitoa, vaatteita, kenkiä, oppikirjoja ja saippuaa. Ne on lahjoitettu jaeltavaksi kaikille pakolaisille seuraavan Raamatun periaatteen mukaisesti: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.)

Tämä humanitaarinen avustustyö on tuonut hyviä tuloksia, ja apua on voitu antaa suurelle määrälle pakolaisia. Erään leirin pakolaisyhteisön komitea ilmaisi arvostuksensa seuraavasti: ”Meillä on koko yhteisömme puolesta kunnia kirjoittaa teille ja kiittää järjestöltänne kolme kertaa saamastamme humanitaarisesta avusta – – Vaatteita on jaettu 12654:lle niitä tarvitsevalle miehelle, naiselle ja lapselle sekä vastasyntyneelle – – Muyovozin pakolaisleirissä on nyt 37000 asukasta. Apua saivat yhteensä 12654 henkeä, eli 34,2 prosenttia kaikista asukkaista.”

Eräällä leirillä annettiin 12382 pakolaiselle kullekin kolme vaatekappaletta, ja toinen leiri sai tuhansia oppikirjoja ala- ja yläasteen kouluja ja päiväkoteja varten. Yhdellä alueista toimiva UNHCR:n huoltovirkailija sanoi: ”Arvostamme suuresti avustuserää, joka – – [tulee] avustusleireillä kipeään tarpeeseen. Viimeisin tavaralähetys sisälsi viisi konttia kirjoja, jotka yhteisömme huoltovirkailijat ovat jaelleet pakolaisille. – – Suurkiitokset.”

Paikallislehdetkin ovat kirjoittaneet avustushankkeesta. Sunday News -lehden numerossa 20.5.2001 oli otsikko: ”Tansanian pakolaisille lähetetään vaatteita.” Sen numerossa 10.2.2002 todettiin: ”Pakolaisyhteisö arvostaa lahjoitusta, koska jotkut vaatepulan takia koulun keskeyttäneistä lapsista ovat jälleen alkaneet käydä koulua säännöllisesti.”

Ahdistettuja, mutta eivät tyystin umpikujassa

Useimmilta pakolaisilta kestää noin vuoden sopeutua uuteen elämäntapaan leirissä. Heidän elämänsä on yksinkertaista. Leireissä asuvat Jehovan todistajat käyttävät paljon aikaansa siihen, että he kertovat Jumalan sanan Raamatun lohduttavaa hyvää uutista toisille pakolaisille. He kertovat uudesta maailmasta, missä kaikkien ”on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. He eivät nosta miekkaa, kansakunta kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” Silloin kaikki ”istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan, sillä niin on puhunut armeijoiden Jehovan suu”. Hyvyydessään Jumala tulee siis selvästikin saamaan aikaan maailman, jossa ei enää tarvita pakolaisleirejä. (Miika 4:3, 4; Psalmit 46:9.)

[Kuva s. 8]

Taloja Ndutan leirissä

[Kuvat s. 10]

Lukolen valtakunnansali (oikealla)

Kastetilaisuus Lugufussa (alla)

[Kuva s. 10]

Piirikonventti Lugufun leirissä