Mistä löytää oikeat hengelliset arvot?

”JOS aikoo tunnustaa jotain uskontoa pelkkien suvun perinteiden vuoksi, niin miksei saman tien valitsisi sitä kelttiläistä uskontoa, jota esi-isämme harjoittivat 2000 vuotta sitten?” kysyy Rodolphe huumorin pilkahdus äänessään. Ajatus vetää hänen nuoren kuulijansa suun hymyyn.

”Suhteeni Jumalaan on minulle hyvin tärkeä”, sanoo Rodolphe. ”Vastustan ehdottomasti sellaista ajatusta, että minun pitäisi omaksua jokin uskonto perinteiden vuoksi – pelkästään siksi, että sukulaiseni, jotka ovat eläneet kymmeniä tai jopa satoja vuosia sitten, harjoittivat sitä.” Rodolphe ei tyytynyt noudattamaan tässä tärkeässä asiassa pelkkiä perinteitä, vaan harkitsi ratkaisuaan tarkkaan.

Vaikka uskonnon periytyminen sukupolvelta toiselle ei olekaan enää yhtä yleistä kuin ennen, enemmistö ihmisistä pitää yhä kiinni perheensä uskonnosta. Mutta onko vanhempien uskonnollisista arvoista kiinni pitäminen aina oikein? Mitä Raamattu sanoo tästä?

Mooseksen seuraaja Joosua kehotti israelilaisia 40-vuotisen erämaavaelluksen jälkeen tekemään valinnan: ”Jos nyt teistä näyttää pahalta palvella Jehovaa, niin valitkaa itsellenne tänään, ketä te palvelette, niitä jumaliako, joita Virran toisella puolella olleet esi-isänne palvelivat, vai niiden amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun huonekuntani palvelemme Jehovaa.” (Joosua 24:15.)

Yksi esi-isistä, joihin Joosua viittasi, oli Abrahamin isä Terah. Hän asui Urin kaupungissa, joka sijaitsi tuolloin Eufratvirran itäpuolella. Raamattu kertoo Terahista oikeastaan vain sen, että hän palveli muita jumalia. (Joosua 24:2.) Hänen poikansa Abraham oli kuitenkin valmis lähtemään kotikaupungistaan Jehova Jumalan käskystä, vaikka hänellä ei ollut tarkkaa tietoa Jumalan tarkoituksesta. Abraham valitsi siis eri uskonnon kuin isänsä. Tämän ansiosta Abraham sai Jumalan lupaamat siunaukset, ja hänestä tuli, kuten monissa uskonnoissa tunnustetaan, ”kaikkien niiden isä, jotka uskovat” Jumalaan (Roomalaisille 4:11, vuoden 1992 kirkkoraamattu).

Raamattu esittää myönteisessä valossa myös Jeesuksen Kristuksen esiäidin Ruutin tarinan. Ruut oli moabilainen nainen, joka oli naimisissa israelilaismiehen kanssa, mutta kun hän jäi leskeksi, hänen edessään oli valinta: jäisikö hän omaan maahansa, vai palaisiko hän anoppinsa kanssa Israeliin? Ruut tajusi Jehovan palvonnan ylivertaisen arvon verrattuna esi-isiensä harjoittamaan epäjumalanpalvelukseen ja sanoi anopilleen: ”Sinun kansasi on minun  kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” (Ruut 1:16, 17.)

Kommentoidessaan tämän kertomuksen merkitystä Raamatun kaanonissa teos Dictionnaire de la Bible selittää, että se osoittaa, ”kuinka vierasmaalaisesta naisesta, joka oli syntynyt Israelille vihamieliseen ja Israelin vihaamaan pakanakansaan, – – tuli täysin kaitselmuksen ansiosta pyhän kuningas Daavidin esiäiti, koska hän rakasti Jehovan kansaa ja palvontaa”. Ruut ei epäröinyt valita erilaista uskontoa kuin vanhempansa, ja tuon päätöksen johdosta hän sai Jumalalta siunauksia.

Kertomus kristillisyyden alkutaipaleesta osoittaa vieläkin selvemmin, miksi Jeesuksen opetuslapset hylkäsivät esi-isiensä uskonnon. Vakuuttavassa puheessaan apostoli Pietari kehotti kuulijoitaan ”[pelastautumaan] tästä kierosta sukupolvesta” siten, että he katuisivat syntejään ja antaisivat kastaa itsensä Jeesuksen Kristuksen nimessä (Apostolien teot 2:37–41). Saul, juutalainen kristittyjen vainooja, oli huomattava esimerkki henkilöstä, joka toimi näin. Hän näki Damaskokseen johtavalla tiellä näyn Kristuksesta, minkä jälkeen hänestä tuli kristitty ja hänet tultiin tuntemaan apostoli Paavalina. (Apostolien teot 9:1–9.)

Suurin osa varhaiskristityistä ei kokenut mitään yhtä hätkähdyttävää. Silti heidän kaikkien piti hylätä joko juutalaisuus tai pakanajumalien palvonta. Ne jotka omaksuivat kristillisyyden, tekivät niin täysin tietoisina tosiasioista, usein käytyään pitkiä keskusteluja Jeesuksen roolista Messiaana (Apostolien teot 8:26–40; 13:16–43; 17:22–34). Noille varhaiskristityille tehtiin selväksi, että heidän täytyi tehdä elämässään muutoksia. Kutsu esitettiin kaikille, sekä juutalaisille että ei-juutalaisille, mutta viesti oli sama: miellyttääkseen Jumalaa heidän täytyi omaksua uusi uskonto, kristillisyys.

Meidän edessämme oleva valinta

Ensimmäisellä vuosisadalla vaati aivan varmasti rohkeutta hylätä suvun uskonnolliset perinteet – juutalaisuus, keisarinpalvonta ja pakanajumalien palvonta – ja liittyä liikkeeseen, jota sekä juutalaiset että roomalaiset pilkkasivat. Tämä valinta johti pian ankaraan vainoon. Nykyäänkin vaatii rohkeutta olla mukautumatta ”vallitsevaan sovinnaisuuden ilmapiiriin”, kuten Clermont-Ferrandin katolinen piispa Hippolyte Simon asian ilmaisee kirjassaan Vers une France païenne? (Kohti pakanallista Ranskaa?) Vaatii rohkeutta liittyä uskonnolliseen vähemmistöryhmään, jota toisinaan kritisoidaan, Jehovan todistajiin.

Paul-niminen nuori mies, joka on kotoisin Korsikasta Bastiasta, sai katolisen kasvatuksen ja oli silloin tällöin mukana kirkon toiminnassa – hän muun muassa myi leivonnaisia kerätäkseen rahaa eräälle katoliselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Koska hän halusi ymmärtää Raamattua paremmin, hän alkoi käydä säännöllisesti keskusteluja Jehovan todistajien kanssa. Aikanaan hän tajusi, että hänelle olisi pysyvää hyötyä siitä, mitä hän oppi. Niinpä Paul omaksui täysin Raamatun arvot ja hänestä tuli Jehovan todistaja. Hänen vanhempansa kunnioittivat hänen valintaansa, eikä tuo ratkaisu ole vaikuttanut perheen läheisiin väleihin.

Amélie asuu Etelä-Ranskassa. Hänen perheessään on Jehovan todistajia neljässä polvessa. Miksi hän päätti omaksua vanhempiensa uskonnolliset arvot? ”Ei ihmisestä tule Jehovan todistajaa siksi, että hänen vanhempansa tai isovanhempansa ovat tai olivat Jehovan todistajia”, hän sanoo, ”vaan  jonain päivänä sitä sanoo itselleen: ’Tämä on minun uskontoni, koska minä uskon näin.’” Monien muiden nuorten Jehovan todistajien lailla Amélie tietää, että hänen luja uskonnollinen vakaumuksensa antaa hänen elämälleen tarkoituksen ja tuottaa hänelle pysyvää onnellisuutta.

Miksi omaksua Jumalan arvot

Sananlaskujen kirjan luvussa 6 ja jakeessa 20 kehotetaan niitä, jotka haluavat miellyttää Jumalaa: ”Noudata, oi poikani, isäsi käskyä äläkä hylkää äitisi lakia.” Tällainen neuvo ei suosittele sokeaa tottelemista, vaan pikemminkin kannustaa nuoria omaksumaan Jumalan normit siten, että he syventävät omaa uskoaan ja asennoituvat Jumalan puolelle itse. Apostoli Paavali kehotti tovereitaan ’varmistautumaan kaikesta’ – tarkistamaan, oliko se mitä heille opetettiin, sopusoinnussa Jumalan sanan ja tahdon kanssa – ja sitten toimimaan havaintojensa mukaisesti (1. Tessalonikalaisille 5:21).

Yli kuusi miljoonaa sekä nuorta että vanhaa Jehovan todistajaa on tehnyt tällaisen ratkaisun, ovatpa he kasvaneet kristityssä perheessä tai eivät. Tutkimalla huolellisesti Raamattua he ovat löytäneet luotettavat vastaukset elämän tarkoitusta koskeviin kysymyksiinsä ja saaneet selvän käsityksen Jumalan tahdosta ihmiskunnan suhteen. Sen jälkeen he ovat omaksuneet Jumalan arvot ja alkaneet noudattaa Jumalan tahtoa parhaansa mukaan.

Oletpa tämän lehden säännöllinen lukija tai et, mikset hyväksyisi Jehovan todistajien tarjousta auttaa sinua perehtymään Raamattuun ja sen hengellisiin arvoihin. Tällä tavoin voit ’maistaa ja nähdä, että Jehova on hyvä’ ja saada tietoa, joka käytäntöön sovellettuna johtaa ikuiseen elämään (Psalmit 34:8; Johannes 17:3).

[Kuva s. 5]

Erään ranskalaisen Jehovan todistaja -perheen neljä sukupolvea

[Kuva s. 7]

Ruut päätti palvella Jehovaa esi-isiensä jumalien sijasta