Ainutlaatuista kieliryhmää palvellaan Koreassa

HYVIN innostunut mutta melko hiljainen ryhmä oli kokoontunut erääseen Jehovan todistajien piirikonventtiin kesällä 1997. Tämä oli Korean ensimmäinen kuuroille ja huonokuuloisille järjestetty konventti. Läsnäolijoiden huippu oli 1174. Koko ohjelma – puheet, haastattelut ja näytelmä – esitettiin korealaisella viittomakielellä, ja suurelle valkokankaalle heijastettu kuva näkyi kaikkialle konventtisaliin. Tässä tilaisuudessa huipentui monien vapaaehtoisten vuosikausia kestänyt uurastus.

Maallisessa paratiisissa koittaa aika, jolloin ”kuurojen korvat aukenevat” (Jesaja 35:5). Kaikkien niiden – myös kuurojen – jotka haluavat elää tuossa paratiisissa, täytyy ensin astua hengelliseen paratiisiin, Jumalan onnellisen kansan kukoistavaan hengelliseen tilaan. Heistä täytyy tulla vihkiytyneitä, kastettuja Jehovan todistajia, joita Jehova opettaa. (Miika 4:1–4.)

Vaatimaton alku

Kuurojen parissa saarnattiin jonkin verran 1960-luvulla, mutta vasta 1970-luvulla muutamat heistä alkoivat käydä Jehovan todistajien kokouksissa Korean pääkaupungissa Soulissa. Eräs kristitty veli, joka osasi kirjoittaa nopeasti, merkitsi liitutaululle puheiden pääkohdat, raamatunkohdat mukaan lukien.

Vuonna 1971 eräs Taejonin kaupungissa asuva todistaja alkoi opettaa kuurolle pojalleen ja tämän kuuroille ystäville Valtakunnan sanomaa. Tästä ryhmästä on lähtöisin useita innokkaita julistajia, jotka toimivat nyt viittomakielisen alueen tukipilareina. (Sakarja 4:10.)

Nuoret tarjoutuvat halukkaasti

Myös muiden vapaaehtoisten täytyisi ponnistella melkoisesti, jotta kuurot pystyisivät hankkimaan Jehovan ja Jeesuksen tuntemusta ja pääsisivät näin elämän tielle (Johannes  17:3). Verrattain monet Jehovan todistajat ovatkin tämän takia opetelleet viittomakieltä, ja he ovat saaneet hienoja kokemuksia.

Park In-sun -niminen 15-vuotias poika otti tavoitteekseen opetella viittomakieltä ja meni siksi harjoittelijaksi erääseen tehtaaseen, jossa oli töissä 20 kuuroa. Kahdeksan kuukautta hän työskenteli läheisesti heidän kanssaan oppiakseen kuurojen kielen ja ajattelutavan. Seuraavana vuonna hänestä tuli vakituinen tienraivaaja eli kokoaikainen Valtakunnan julistaja, ja hän toimi Raamatun totuudesta kiinnostuneiden kuurojen parissa. Ryhmä kasvoi hyvin nopeasti, ja pian yli 35 henkeä oli läsnä sunnuntaisin pidettävissä kokouksissa. (Psalmit 110:3.)

Jonkin ajan kuluttua Soulissa järjestettiin ensi kertaa sellaisia kristillisiä kokouksia, joissa käytettiin yksinomaan viittomakieltä. Veli Park In-sun toimi erikoistienraivaajana tässä kasvavassa ryhmässä. Hän osasi jo hyvin viittomakieltä. Joinakin kuukausina hän johti 28:aa Raamatun kotitutkistelua kuuroille. Monet heistä edistyivät, ja heistä tuli Jehovan todistajia.

Tämän erittäin aktiivisen vapaaehtoistyön ansiosta Souliin perustettiin lokakuussa 1976 ensimmäinen viittomakielinen seurakunta: siihen kuului 40 julistajaa ja kaksi vakituista tienraivaajaa. Tämä vauhditti toimintaa muissakin Korean kaupungeissa. Monet kuurot kaipasivat hyvää uutista ja odottivat, että joku tulisi heidän luokseen.

Kuurojen parissa työskenteleminen

Saatat miettiä, miten kuurot löydettiin. Monesti heihin saatiin yhteys tuttavien kautta. Lisäksi paikallisilta riisipuotien omistajilta saatiin kuurojen nimiä ja osoitteita. Jotkin valtion virastot antoivat mielellään näitä tietoja. Kun alueita, joilla asui kuuroja, käytiin ahkerasti, saatiin niin hyviä tuloksia, että aikanaan perustettiin neljä viittomakielistä seurakuntaa. Monia kristittyjä nuoria kannustettiin opettelemaan viittomakieltä.

Jehovan todistajien haaratoimisto määräsi näihin seurakuntiin viittomakieltä osaavia erikoistienraivaajia. Sittemmin näihin seurakuntiin on lähetetty palvelijoiden valmennuskoulun käyneitä veljiä, jotka ovat vahvistaneet niitä hengellisesti.

Työ ei ole aina helppoa. Tällä kentällä palveleminen vaatii sitä, että yrittää ymmärtää kuurojen kulttuuria. Kuurot ovat hyvin suorasukaisia puheissaan ja toimissaan. Tämä hämmästyttää joskus kuulevia ja voi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Lisäksi kun todistajat tutkivat kuurojen kanssa Raamattua, näitä täytyy auttaa kehittämään viittomakielen taitojaan ja kannustaa laajentamaan omaa luku- ja tutkimisohjelmaansa.

Arkielämässä kuurot kohtaavat vaikeuksia, jotka ovat yleensä tuntemattomia muille. Kommunikointi virastoissa ja terveyspalveluja tarjoavissa paikoissa sekä yksinkertaiset liikeasiat synnyttävät usein suuria ongelmia kuuroille. Lähiseurakuntien todistajien rakkaudellisen avun ansiosta kristillisen seurakunnan yhteydessä olevat kuurot ovat saaneet tuntea todellisen veljeyden (Johannes 13:34, 35).

 Vapaamuotoinen todistaminen tuottaa tuloksia

Korean eteläosassa sijaitsevassa suuressa satamakaupungissa Pusanissa muuan todistaja tapasi sattumalta kaksi kuuroa, jotka kirjoittivat paperilapulle: ”Me pidämme paratiisista. Me haluamme oppia raamatunkohtia, jotka kertovat ikuisesta elämästä.” Veli kirjoitti muistiin heidän osoitteensa ja sopi menevänsä heidän luokseen. Kun hän meni tapaamaan heitä, kokonainen huone oli täynnä kuuroja, jotka odottivat kuulevansa Valtakunnan sanomaa. Tämä kokemus innosti häntä aloittamaan viittomakielen opiskelun. Pian Pusaniin perustettiin viittomakielinen seurakunta.

Eräs tuohon seurakuntaan kuuluva veli huomasi kahden kuuron viittovan toisilleen, ja hän lähestyi heitä. Kun hän sai selville, että he olivat juuri olleet uskonnollisessa kokouksessa, hän kutsui heidät valtakunnansaliin, jossa oli kokous tuona samana päivänä kello 14. He tulivat kokoukseen, ja heidän kanssaan alettiin tutkia Raamattua. Pian sen jälkeen nämä kaksi kuuroa ja heidän 20 kuuroa ystäväänsä olivat läsnä piirikonventissa. Useat tästä ryhmästä ovat vihkineet elämänsä Jehovalle. Kahdesta on tullut seurakunnan vanhimpia ja  yhdestä avustava palvelija viittomakielisiin seurakuntiin.

Päättäväisyys palkitaan

Osa kuuroista asuu melko kaukana kaikista viittomakielisistä seurakunnista, joten usein vaaditaan suuria ponnisteluja ja päättäväisyyttä, jotta he voivat saada säännöllisesti hengellistä ravintoa Raamatusta. Esimerkiksi muuan 31-vuotias mies hankki elatuksensa kalastamalla erään saaren edustalla. Hän kuuli Raamatun sanomasta pikkuveljeltään, johon Jehovan todistajat olivat olleet yhteydessä. Tyydyttääkseen hengellisen nälkänsä tämä kuuro kalastaja tuli veneellä 16 kilometrin matkan Korean etelärannikolle Tongyoungin kaupunkiin, missä hän tapasi Masanin kaupungin viittomakieliseen seurakuntaan kuuluvan erikoistienraivaajan. Tämä tienraivaaja matkusti joka maanantai 65 kilometriä vain voidakseen tutkia Raamattua kuuron kalastajan kanssa.

Päästäkseen sunnuntain kokoukseen Masaniin kuuron raamatuntutkisteluoppilaan täytyi ajaa 16 kilometriä veneellä ja sitten vielä 65 kilometriä bussilla. Hänen päättäväisyytensä tuotti hyviä tuloksia. Muutamassa kuukaudessa hänen viittomakielen taitonsa koheni, hän oppi lisää korealaisia kirjoitusmerkkejä ja, mikä tärkeintä, hän oppi ainoan tavan luoda suhde Jehovaan. Hän tajusi kokousten ja säännöllisen todistamisen tärkeyden ja muutti siksi viittomakielisen seurakunnan alueelle. Se ei kuitenkaan ollut helppoa. Hänen oli luovuttava kalastustyöstään, joka tuotti hänelle voittoa 3500 euroa kuussa, mutta hänen päättäväisyytensä palkittiin. Hän edistyi totuudessa, hänet kastettiin, ja nyt hän palvelee onnellisena Jehovaa perheensä kanssa.

Viittomakielinen käännöstyö

Valtakunnan hyvää uutista välitetään usein suullisesti. Jotta Jumalan sanan sanomaa voidaan välittää täsmällisesti, on kuitenkin välttämätöntä, että Raamatun opetus esitetään pysyvämmässä muodossa. Ensimmäisellä vuosisadalla kokeneet vanhimmat kirjoittivat tämän vuoksi kirjoja ja kirjeitä (Apostolien teot 15:22–31; Efesolaisille 3:4; Kolossalaisille 1:2; 4:16). Meidän aikanamme runsaasti hengellistä ruokaa on tarjottu kirjojen ja muiden kristillisten julkaisujen välityksellä. Niitä on käännetty sadoille kielille, myös eri maiden viittomakielille. Korean haaratoimistossa viittomakielen osasto huolehtii kääntämisestä korealaiselle viittomakielelle. Video-osasto tuottaa viittomakielisiä videoita. Näin kaikkialla Koreassa asuvat kuurot hyvän uutisen julistajat ja kiinnostuneet saavat hengellistä ravintoa.

Vaikka monista on tullut taitavia viittojia ja he ovat auttaneet videoiden valmistamisessa, tavallisesti parhaita kääntäjiä ovat kuurojen vanhempien lapset. He ovat oppineet viittomakielen lapsuudessaan. Sen lisäksi että heidän viittomisensa on täsmällistä, heidän eleensä ja kasvonilmeensä antavat sanomalle vetoavuutta ja painokkuutta, ja näin he tavoittavat mielen ja sydämen.

Kuten edellä mainittiin, Koreassa järjestetään nyt säännöllisesti viittomakielisiä konventteja. Tämä vaatii paljon työtä, rahaa ja ponnisteluja. Läsnäolijat ovat kuitenkin kiitollisia tästä järjestelystä. Konventtien päätyttyä monet viipyvät konventtipaikalla, koska he haluavat nauttia tervehenkisestä seurasta ja kerrata saamaansa erinomaista hengellistä opetusta. Tämän ainutlaatuisen ryhmän parissa palvelemisessa on selvästikin omat haasteensa, mutta hengelliset siunaukset tekevät siitä antoisaa.

[Kuva s. 10]

Koreassa valmistettuja viittomakielisiä videoita: ”Mitä Jumala vaatii meiltä?”, ”Arvostus hengellistä perintöämme kohtaan”, ”Varoittavia esimerkkejä meidän ajallemme” ja ”Kunnioita Jehovan valtaa”

[Kuvat s. 10]

Alhaalta myötäpäivään: Viittomakielisen videon valmistusta Korean haaratoimistossa; teokraattisille ilmauksille laaditaan viittomamerkkejä; viittomakielen käännösryhmä; viittojaa ohjataan videoinnin aikana