Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tarvitsemmeko todella toisia?

Tarvitsemmeko todella toisia?

Tarvitsemmeko todella toisia?

”KUN tarkastelemme elämäämme ja hankkeitamme, huomaamme nopeasti, että lähes kaikki tekomme ja halumme ovat sidoksissa toisten ihmisten olemassaoloon”, totesi tunnettu tiedemies Albert Einstein. Hän lisäsi: ”Syömme toisten tuottamaa ruokaa, käytämme toisten valmistamia vaatteita, asumme toisten rakentamissa taloissa. – – Se, mikä yksilö on ja millainen on hänen merkityksensä, ei johdu niinkään hänen yksilöllisyydestään kuin siitä, että hän kuuluu suureen ihmisyhteisöön, joka ohjaa hänen fyysistä ja henkistä elämäänsä kehdosta hautaan.”

Eläimet pysyttelevät usein vaistonvaraisesti yhdessä. Norsut liikkuvat laumoissa, joissa poikasia pidetään tarkasti silmällä. Naarasleijonat saalistavat yhdessä ja jakavat ruoan urosten kanssa. Delfiinit leikkivät yhdessä, ja ne ovat jopa suojelleet muita eläimiä tai uimareita hädässä.

Yhteiskuntatieteilijät ovat kuitenkin panneet ihmisten keskuudessa merkille suuntauksen, joka antaa aihetta huoleen. Erään Meksikossa julkaistavan sanomalehden mukaan jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että ”vuosikymmeniä kestänyt ihmisten eristäytyminen ja yhteiskuntaelämän rappeutuminen ovat vaatineet Yhdysvaltain yhteiskunnalta raskaan veron”. Sanomalehdessä todettiin, että koko ”kansakunnan hyvinvointi riippuu laajasta yhteiskunnallisesta muutoksesta, johon liittyy yhteiskuntaelämän elpyminen”.

Eristäytymisestä on tullut nopeasti voimistuva suuntaus erityisesti teollisuusmaissa. Ihmiset haluavat elää omaa elämäänsä ja varjelevat tarkoin yksityisyyttään. Tällainen suhtautuminen on joidenkin arvioiden mukaan johtanut siihen, että yhteiskunnassa esiintyy enemmän tunneperäisiä ongelmia, masennusta ja itsemurhia.

Tri Daniel Goleman totesi samansuuntaisesti: ”Sosiaalinen eristäytyneisyys – läheisten ihmissuhteiden ja luotettavien keskustelukumppanien puute – kaksinkertaistaa sairauksien ja kuoleman vaaran.” Science-lehdessä julkaistussa raportissa kerrottiin, että sosiaalinen eristäytyneisyys ”vaikuttaa kuolevuuteen yhtä vahvasti kuin tupakointi, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, liikalihavuus ja liikunnan puute”.

Me siis todella tarvitsemme toisia monestakin syystä. Emme tule toimeen yksin. Miten eristäytyneisyyden ongelma sitten voidaan ratkaista? Mikä on antanut todellista sisältöä monien elämään? Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään näitä kysymyksiä.

[Huomioteksti s. 3]

”Lähes kaikki tekomme ja halumme ovat sidoksissa toisten ihmisten olemassaoloon.” (Albert Einstein)