”ILMAISEKSI olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matteus 10:8.) Jeesus antoi apostoleilleen tämän käskyn lähettäessään heidät saarnaamaan hyvää uutista. Noudattivatko he sitä? Kyllä noudattivat, vielä senkin jälkeen, kun Jeesus lähti pois maan päältä.

Esimerkiksi kun entinen noita Simon näki, millaista yliluonnollista voimaa apostoleilla Pietarilla ja Johanneksella oli, hän tarjoutui maksamaan heille, jotta he antaisivat sitä hänellekin. Mutta Pietari nuhteli Simonia: ”Tuhoutukoon hopeasi sinun kanssasi, koska luulit rahalla saavasi Jumalan ilmaisen lahjan hallintaasi.” (Apostolien teot 8:18–20.)

Apostoli Paavali osoitti samanlaista henkeä kuin Pietari. Paavali olisi voinut tulla taloudelliseksi taakaksi Korintissa oleville kristityille veljilleen, mutta sen sijaan hän teki työtä omin käsin elättääkseen itsensä (Apostolien teot 18:1–3). Siksi hän saattoi sanoa varmasti, että hän oli saarnannut hyvää uutista korinttilaisille ”maksutta”. (1. Korinttilaisille 4:12; 9:18.)

Surullista kyllä monet, jotka väittävät olevansa Kristuksen seuraajia, eivät ole olleet yhtä halukkaita antamaan ilmaiseksi. Monet kristikunnan uskonnolliset johtajat opettavat ”maksusta” (Miika 3:11). Jotkut uskonnolliset johtajat ovat jopa rikastuneet keräämällä rahaa seurakuntalaisiltaan. Vuonna 1989 eräs yhdysvaltalainen evankelista sai 45 vuoden vankeustuomion, koska hän oli ”huijannut kannattajiltaan miljoonia dollareita ja ostanut osalla rahoista taloja, autoja, lomamatkoja ja jopa ilmastoidun rakennuksen koiria varten” (People’s Daily Graphic 7.10.1989).

Sanomalehti Ghanaian Times kertoi 31. maaliskuuta 1990, että muuan roomalaiskatolinen pappi otti jumalanpalveluksen aikana kerättyjä rahoja ja viskasi ne seurakuntalaisten päälle. Syyksi lehti mainitsi, että ”aikuisina heidän odotettiin lahjoittavan suurempia seteleitä”. Ei ihme, että monet kirkot yrittävät rahaa kerätessään jopa vedota jäsentensä ahneuteen edistämällä aktiivisesti rahapelitoimintaa ja muuta vastaavaa.

Sitä vastoin Jehovan todistajat pyrkivät jäljittelemään Jeesusta ja hänen varhaisia opetuslapsiaan. Heillä ei ole palkattua papistoa, vaan jokainen heistä on sananpalvelija, jolla on velvollisuus saarnata ”valtakunnan hyvää uutista” toisille (Matteus 24:14). Yli kuusi miljoonaa todistajaa vie siksi ”elämän vettä” ihmisille ilmaiseksi (Ilmestys 22:17). Tällä tavoin myös ”rahattomat” voivat hyötyä Raamatun sanomasta (Jesaja 55:1). Vaikka todistajien maailmanlaajuinen työ rahoitetaan vapaaehtoisin lahjoituksin, he eivät koskaan pyydä rahaa. Jumalan tosi palvelijoina he eivät ole ”Jumalan sanan kaupustelijoita”, vaan he puhuvat ”vilpittöminä, niin, Jumalan lähettäminä” (2. Korinttilaisille 2:17).

 Mutta miksi Jehovan todistajat ovat halukkaita auttamaan toisia omalla kustannuksellaan? Mikä on heidän vaikuttimensa? Merkitseekö ilmaiseksi antaminen sitä, että he antavat saamatta mitään palkkaa vaivannäöstään?

Nykyisten tosi kristittyjen pääasiallisena vaikuttimena on halu miellyttää Jehovaa, ei rikastua. Näin he voivat antaa vastauksen kiistakysymykseen, jonka Saatana Panettelija herätti satoja vuosia sitten. Saatana kysyi Jehovalta uhmakkaasti vanhurskaasta Jobista: ”Suottako Job on pelännyt Jumalaa?” Saatana väitti, että Job palveli Jumalaa vain, koska tämä oli pannut ”suoja-aidan” hänen ympärilleen, ja että hän kiroaisi Jumalan vasten kasvoja, jos hän menettäisi aineellisen omaisuutensa. (Job 1:7–11.)

Vastauksen saamiseksi tähän kiistakysymykseen Jumala antoi Saatanalle luvan koetella Jobia sanoen: ”Kaikki, mitä hänellä on, on sinun käsissäsi.” (Job 1:12.) Mitä tapahtui? Job osoitti Saatanan valehtelijaksi. Kohtasipa Job millaisia vastoinkäymisiä tahansa, hän pysyi uskollisena. ”Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani!” hän sanoi (Job 27:5, 6).

Nykyisillä tosi palvojilla on samanlainen asenne kuin Jobilla. He eivät palvele Jumalaa aineellisista syistä.

Toinen syy tosi kristittyjen halukkuuteen antaa ilmaiseksi on se, että he ovat itse saaneet ilmaiseksi Jumalalta. Ihmiskunta on esi-isämme Aadamin synnin vuoksi synnin ja kuoleman orjuudessa (Roomalaisille 5:12). Jehova järjesti rakkaudellisesti niin, että hänen Poikansa kuoli uhrikuoleman. Jumala siis maksoi lunastuksestamme kalliin hinnan. Ihmiset eivät totisesti ole ansainneet sitä, vaan se on Jumalan lahja. (Roomalaisille 4:4; 5:8; 6:23.)

Siksi Paavali sanoi voidelluille kristityille Roomalaiskirjeen 3:23, 24:ssä: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla, ja se, että heidät hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään julistetaan vanhurskaiksi Kristuksen Jeesuksen maksamien lunnaiden perusteella tapahtuvan vapautuksen välityksellä, on ilmainen lahja.” Nekin, joilla on toivo elää ikuisesti maan päällä, ovat ”ilmaisen lahjan” saajia. Tähän lahjaan sisältyy se, että heidät julistetaan vanhurskaiksi Jehovan ystävinä. (Jaakobin kirje 2:23; Ilmestys 7:14.)

Kristuksen lunastusuhri mahdollistaa myös sen, että kaikki kristityt voivat olla Jumalan palvelijoita. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Minusta tuli tämän [pyhän salaisuuden] palvelija Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ilmaisen lahjan mukaisesti.” (Efesolaisille 3:4–7.) Kristityt on kutsuttu tähän palvelukseen sellaisen lahjan välityksellä, jota he eivät ansaitse eivätkä voisi ansaita. Siksi Jumalan tosi palvelijat voivat tuskin odottaa maksua siitä, että he kertovat tästä lahjasta toisille.

Tarkoittaako tämä sitä, että Jumala odottaa kristittyjen palvelevan häntä ilman minkäänlaista palkinnon toivoa? Ei, sillä apostoli Paavali sanoi toisille uskoville: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Heprealaisille 6:10.) Jehova ei ole myöskään epäoikeudenmukainen (5. Mooseksen kirja 32:4). Päinvastoin, Jehova on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6). Mutta eikö lupaus ikuisesta elämästä paratiisissa saa ihmisen toimimaan itsekkäistä vaikuttimista? (Luukas 23:43.)

Ei suinkaan. Ensinnäkin halu elää ikuisesti paratiisissa maan päällä on lähtöisin Jumalasta itsestään. Juuri hän kertoi tuosta odotteesta ensimmäiselle ihmisparille. (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15–17.) Lisäksi kun Aadam ja Eeva riistivät sen jälkeläisiltään, hän teki sen jälleen mahdolliseksi. Jumala lupaa Sanassaan, että ”itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen” (Roomalaisille 8:21). Siksi nykyisten kristittyjen on täysin sopivaa katsoa Mooseksen tavoin ”kiinteästi kohti palkanmaksua” (Heprealaisille 11:26). Jumala ei tarjoa tätä palkintoa lahjuksena. Hän tarjoaa sitä, koska hän rakastaa vilpittömästi niitä, jotka palvelevat häntä (2. Tessalonikalaisille 2:16, 17). ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” (1. Johanneksen kirje 4:19.)

Kristittyjen täytyy kuitenkin jatkuvasti eritellä, mistä vaikuttimista he palvelevat Jumalaa. Johanneksen 6:10–13:ssa kerrotaan, kuinka Jeesus ruokki ihmeen välityksellä yli viidentuhannen ihmisen joukon. Sen jälkeen jotkut alkoivat seurata Jeesusta puhtaasti itsekkäistä syistä. Jeesus sanoi heille: ”Te – – [etsitte minua] siksi, että söitte niitä leipiä ja tulitte kylläisiksi.” (Johannes 6:26.) Samaten vuosikymmeniä myöhemmin jotkut vihkiytyneet kristityt kyllä palvelivat Jumalaa, mutta ”eivät puhtaasta vaikuttimesta” (Filippiläisille 1:17). Jotkut, jotka eivät olleet ”samaa mieltä – – Jeesuksen Kristuksen terveellisten sanojen kanssa”, jopa yrittivät saada henkilökohtaista hyötyä kanssakäymisestään kristittyjen kanssa (1. Timoteukselle 6:3–5).

Nykyäänkin kristitty voisi toimia itsekkäistä vaikuttimista, jos hän palvelisi Jumalaa ainoastaan siksi, että hän haluaa elää ikuisesti paratiisissa. Ajan mittaan tämä voisi johtaa hengelliseen haaksirikkoon. Koska Saatanan asiainjärjestelmä näyttää kestäneen kauemmin kuin odotettiin, hän saattaisi ’lopen väsyä’ ja ajatella, että loppu viipyy (Galatalaisille 6:9). Hän saattaisi jopa harmitella tekemiään aineellisia uhrauksia. Jeesus muistuttaa meitä: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.” (Matteus 22:37.) Ihminen, jonka pääasiallisena vaikuttimena on rakkaus, ei aseta Jumalan palvelemiselle aikarajaa. Hän on päättänyt palvella Jehovaa ikuisesti! (Miika 4:5.) Hän ei kadu mitään Jumalan palvelemiseen liittyviä uhrauksia, joita hän on tehnyt (Heprealaisille 13:15, 16). Rakkaus Jumalaan pakottaa hänet panemaan elämässään Jumalan edut ensi sijalle (Matteus 6:33).

Nykyään yli kuusi miljoonaa tosi palvojaa ”tarjoutuu halukkaasti” Jehovan palvelukseen (Psalmit 110:3). Oletko sinä yksi heistä? Ellet ole, ajattele mitä Jumala tarjoaa: puhdasta totuuden tuntemusta (Johannes 17:3); vapautta väärien uskonnollisten opetusten orjuudesta (Johannes 8:32); toivoa elää ikuisesti (Ilmestys 21:3, 4). Jehovan todistajat voivat auttaa sinua saamaan selville, miten voit saada Jumalalta tämän kaiken – ilmaiseksi.