Valtakunnan julistajat kertovat

”Tule – – ja auta meitä”

VUODEN 2000 heinäkuussa saksankielisille Jehovan todistajille esitettiin Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä kutsu muuttaa Boliviaan. Miksi? Koska 300 kilometrin säteellä Santa Cruzin kaupungista sijaitsee eristyksissä olevia maatalousyhteisöjä, joissa saksankieliset mennoniitat olivat osoittaneet voimakasta kiinnostusta Raamattuun.

Noin 140 todistajaa vastasi kutsuun. Jotkut lähtivät Boliviaan muutamaksi viikoksi, toiset vuodeksi tai pitemmäksikin aikaa. Tällä tavoin he ilmaisivat samanlaista henkeä kuin ensimmäisen vuosisadan lähetystyöntekijät, jotka noudattivat pyyntöä ”tule yli Makedoniaan ja auta meitä” (Apostolien teot 16:9, 10).

Millaista tuolla alueella on työskennellä? Eräs sikäläisen seurakunnan vanhin selittää: ”Matka johonkin noista 43 mennoniittayhdyskunnasta voi kestää nelivetoisella autolla pitkin päällystämättömiä teitä jopa kahdeksan tuntia. Kaukaisimmissa paikoissa käyminen merkitsee usein neljän päivän retkeä ja muutamaa yötä teltassa. Mutta se on ilman muuta vaivan arvoista, koska tuskin kukaan noista ihmisistä on kuullut hyvää uutista aiemmin.”

Aluksi monet mennoniitat eivät olleet ilahtuneita todistajien käynneistä, mutta kun heidän luonaan on käyty edelleen, he ovat vähitellen havainneet, mitä todistajilla on tarjottavanaan. Esimerkiksi eräs maanviljelijä kertoi lukeneensa Herätkää!-lehteä vuoden verran. Sitten hän lisäsi: ”Tiedän, että monet täällä eivät hyväksy sitä, mitä te sanotte, mutta minä uskon, että se on totuus.” Toisessa yhdyskunnassa muuan mies sanoi: ”Jotkut naapureistani sanovat, että te olette vääriä profeettoja; toiset sanovat, että teillä on totuus. Minä haluan selvittää asian itse.”

Nyt Boliviassa on saksankielinen seurakunta, johon kuuluu 35 julistajaa, joista 14 on kokoaikaisia evankelistoja. Tähän mennessä 14 entisestä mennoniitasta on tullut julistajia, ja 9 muuta käy kokouksissa säännöllisesti. Eräs ikääntyvä mies, joka kastettiin hiljattain, sanoi: ”Näemme selvästi Jehovan ohjauksen. Hän on lähettänyt kokeneita saksankielisiä veljiä ja sisaria auttamaan meitä. Olemme hyvin kiitollisia.” Miehen 17-vuotias tytär, joka hänkin on käynyt kasteella, lisäsi: ”Tänne tulleiden nuorten veljien ja sisarten into on tarttuvaa. Useimmat heistä ovat tienraivaajia, ja he käyttävät aikaansa ja varojaan toisten auttamiseen. Heidän esimerkkinsä kannustaa minua tekemään samoin.”

Ne jotka lähtivät Boliviaan auttamaan, ovat totisesti saaneet vaivojensa palkaksi paljon iloa ja tyydytystä.