Anna elämän lahjalle sille kuuluva arvo
Anna elämän lahjalle sille kuuluva arvo
”Kristuksen veri – – [tulee] puhdistamaan meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle.” (HEPREALAISILLE 9:14)
1. Mikä osoittaa, että pidämme elämää suuressa arvossa?
JOS sinulta kysyttäisiin, minkä arvoisena pidät elämääsi, niin mitä vastaisit? Annamme suuren arvon elämälle – omallemme ja toisten. Se voi näkyä siitä, että menemme lääkärin vastaanotolle, kun tarvitsemme sairauden vuoksi hoitoa tai kun on säännöllisten tarkastusten aika. Haluamme pysyä elossa ja terveinä. Useimmat niistäkään, jotka ovat iäkkäitä tai huonokuntoisia, eivät halua kuolla; he haluavat pysyä elossa.
2, 3. a) Mitä velvollisuutta Sananlaskujen 23:22 tähdentää? b) Miten Jumala liittyy Sananlaskujen 23:22:ssa mainittuun velvollisuuteen?
2 Arvostuksesi elämää kohtaan vaikuttaa siihen, miten suhtaudut toisiin ihmisiin. Jumalan sanassa neuvotaan muun muassa: ”Kuuntele isääsi, joka sai aikaan syntymäsi, äläkä halveksi äitiäsi vain siksi, että hän on tullut vanhaksi.” (Sananlaskut 23:22.) Tässä sananlaskussa mainittu ’kuunteleminen’ ei merkitse vain sanojen kuulemista vaan sitä, että kuulee ja sitten tottelee (2. Mooseksen kirja 15:26; 5. Mooseksen kirja 7:12; 13:18; 15:5; Joosua 22:2; Psalmit 81:13). Minkä syyn Jumalan sana esittää kuuntelemiselle? Ei vain sitä, että isälläsi ja äidilläsi on enemmän ikää tai kokemusta kuin sinulla. Syyksi mainitaan se, että he ’saivat aikaan syntymäsi’. Joissakin käännöksissä tämä jae kuuluu: ”Kuuntele isääsi, joka antoi sinulle elämän.” On selvää, että jos arvostat elämääsi, tunnet olevasi kiitollisuudenvelassa niille, joilta olet sen saanut.
3 Jos olet tosi kristitty, tunnustat tietysti elämäsi tulleen alun perin Jehovalta. Hänessä sinulla ”on elämä”; voit ’liikkua’, käyttää aistejasi; olet parhaillaan ”olemassa” ja voit ajatella tai suunnitella tulevaisuutta, myös pysyvää elämää. (Apostolien teot 17:28; Psalmit 36:9; Saarnaaja 3:11.) Sopusoinnussa Sananlaskujen 23:22:n kanssa meidän on oikein ’kuunnella’ tottelevaisesti Jumalaa – haluamme ymmärtää hänen näkemyksensä elämästä ja toimia sen mukaisesti sen sijaan, että korottaisimme jonkun muun näkemyksen sen yläpuolelle.
Osoita kunnioitusta elämää kohtaan
4. Miten kunnioituksesta elämää kohtaan tuli polttava kysymys ihmiskunnan historian varhaisessa vaiheessa?
4 Jo ihmiskunnan historian varhaisessa vaiheessa Jehova teki selväksi, ettei ihmisillä ollut oikeutta käyttää elämää miten hyvänsä. Kain teki mustasukkaisen raivon vallassa lopun syyttömän ihmisen, veljensä Abelin, elämästä. Oliko Kainilla mielestäsi oikeus suhtautua elämään sillä tavalla? Jumala ei ollut sitä mieltä. Hän vaati Kainin tilille: ”Mitä olet tehnyt? Kuuntele! Veljesi veri huutaa minulle maasta.” (1. Mooseksen kirja 4:10.) Huomaa, että maassa oleva Abelin veri edusti hänen elämäänsä, joka oli raa’asti lopetettu ennen aikojaan, ja se huusi Jumalalle vaatien kostoa (Heprealaisille 12:24).
5. a) Minkä kiellon Jumala asetti Nooan päivinä, ja keitä se koski? b) Missä mielessä tämä kielto oli tärkeä askel?
5 Kun ihmiskunta sai uuden alun vedenpaisumuksen jälkeen, maan päällä eli vain kahdeksan sielua. Jumala esitti kaikkia ihmisiä koskevan julistuksen, jossa hän paljasti lisää siitä, millaisen arvon hän antaa elämälle ja verelle. Hän sanoi, että ihmiset saisivat syödä eläinten lihaa, mutta esitti seuraavan rajoituksen: ”Jokainen liikkuva, elossa oleva eläin olkoon teille ravinnoksi. Minä annan sen kaiken teille kuten vihreät kasvitkin. Ainoastaan lihaa sieluineen – verineen – ette saa syödä.” (1. Mooseksen kirja 9:3, 4.) Jotkut juutalaiset tulkitsevat tämän niin, että ihmiset eivät saaneet syödä sellaisen eläimen lihaa tai verta, joka oli yhä elossa. Myöhemmin kävi kuitenkin selväksi, että Jumala kielsi tässä veren käyttämisen elämän ylläpitämiseen. Lisäksi säädös, jonka Jumala antoi Nooan kautta, oli tärkeä askel kohti Hänen verta koskevan ylevän tarkoituksensa toteutumista, tarkoituksen, jonka ansiosta ihmiset voisivat saada ikuisen elämän.
6. Miten Jumala korosti Nooan välityksellä näkemystään elämän arvosta?
6 Jumala jatkoi: ”Minä vaadin takaisin teidän sielunne veren. Minä vaadin sen takaisin jokaisen elollisen kädestä, ja ihmisen sielun minä vaadin takaisin ihmisen kädestä, hänen jokaisen veljensä kädestä. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa, sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.” (1. Mooseksen kirja 9:5, 6.) Tästä koko ihmissuvulle esitetystä julistuksesta ilmenee, että Jumala katsoo ihmisen veren edustavan hänen elämäänsä. Luoja antaa ihmiselle elämän, eikä kenenkään ihmisen pitäisi riistää tuota elämää, jota veri edustaa. Jos joku Kainin tavoin tekee murhan, Luojalla on oikeus vastaavasti vaatia murhaajan elämä.
7. Miksi sen, mitä Jumala sanoi Nooalle verestä, pitäisi kiinnostaa meitä?
7 Tällä julistuksellaan Jumala kielsi ihmisiä käyttämästä verta väärin. Oletko koskaan miettinyt, mistä se johtui? Miksi Jumala suhtautui vereen tällä tavalla? Vastaus liittyy yhteen Raamatun tärkeimmistä opetuksista. Se on kristillisen sanoman perusasioita, vaikka monet kirkot jättävätkin sen huomiotta. Mikä tuo opetus on, ja miten se vaikuttaa elämääsi, ratkaisuihisi ja toimiisi?
Miten verta sai käyttää?
8. Minkä rajoituksen Jehova asetti Laissa veren käytölle?
8 Jehova esitti elämästä ja verestä yksityiskohtaisempaa tietoa, kun hän antoi Israelille Lain. Samalla hän astui askeleen eteenpäin tarkoituksensa toteuttamiseksi. Luultavasti tiedät, että Laissa vaadittiin esittämään Jumalalle uhreja, esimerkiksi viljaa, öljyä ja viiniä (3. Mooseksen kirja 2:1–4; 23:13; 4. Mooseksen kirja 15:1–5). Eläimiäkin uhrattiin. Jumala sanoi niistä: ”Lihan sielu on veressä, ja minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne, sillä sovituksen tuottaa veri siinä olevan sielun perusteella. Siksi olen sanonut Israelin pojille: ’Yksikään sielu teistä ei saa syödä verta.’” Jehova lisäsi, että jos joku, esimerkiksi metsästäjä tai maanviljelijä, tappoi eläimen ruoaksi, hänen piti vuodattaa veri pois ja peittää se tomuun. Maa on Jumalan jalkojen alusta, ja vuodattamalla veren maahan ihminen tunnusti, että elämä palautettiin Elämänantajalle. (3. Mooseksen kirja 17:11–13; Jesaja 66:1.)
9. Ainoastaan millä tavoin verta voitiin Lain mukaan käyttää, ja mikä oli tämän tarkoitus?
9 Tuo laki ei ollut pelkkä uskonnollinen muotomeno, jolla ei olisi merkitystä meille. Huomasitko, miksi israelilaiset eivät saaneet nauttia verta? Jumala sanoi: ”Siksi olen sanonut Israelin pojille: ’Yksikään sielu teistä ei saa syödä verta.’” Mikä oli tuo syy? ”Minä olen pannut sen [veren] alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne.” Havaitsetko, miten tämä valaisee syytä, jonka vuoksi Jumala sanoi Nooalle, että ihmiset eivät saisi syödä verta? Luoja päätti antaa verelle ylevän merkityksen ja varata sen yhteen erityiskäyttöön, joka voisi pelastaa monien elämän. Sillä piti olla tärkeä osa syntien peittämisessä (sovituksessa). Lain alaisuudessa Jumala antoi siis luvan käyttää verta vain alttarilla sovituksen tuottamiseksi niille israelilaisille, jotka etsivät hänen anteeksiantoaan.
10. Miksi eläinten veri ei voinut johtaa täyteen anteeksiantoon, mutta mistä Lain alaisuudessa annetut uhrit muistuttivat?
10 Tämä ajatus ei ole vieras kristityille. Kristitty apostoli Paavali viittasi tähän Laissa esitettyyn Jumalan järjestelyyn, kun hän kirjoitti: ”Miltei kaikki puhdistetaankin verellä Lain mukaan, ja ellei verta vuodateta, ei anteeksiantoa tapahdu.” (Heprealaisille 9:22.) Paavali osoitti selvästi, että vaaditut uhrit eivät tehneet israelilaisista täydellisiä, synnittömiä ihmisiä. Hän kirjoitti: ”Näissä uhreissa on vuodesta vuoteen muistutus synneistä, sillä sonnien ja vuohien veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.” (Heprealaisille 10:1–4.) Tällaiset uhrit olivat silti hyödyllisiä. Ne muistuttivat israelilaisia siitä, että he olivat syntisiä ja tarvitsivat jotain muuta saadakseen täydellisen anteeksiannon. Mutta jos eläinten elämää edustava veri ei voinut täysin peittää ihmisten syntejä, voisiko mikään elämänveri tehdä niin?
Elämänantajan ratkaisu
11. Mistä tiedämme, että eläinten veren uhraaminen viittasi johonkin?
11 Laki viittasi todellisuudessa johonkin sellaiseen, mikä toteutti Jumalan tahdon paljon tarkemmin. Paavali kysyi: ”Miksi sitten Laki?” Hän vastasi: ”Se lisättiin tekemään rikkomukset ilmeisiksi, kunnes saapuisi se siemen, jolle lupaus oli annettu, ja se välitettiin enkelien kautta välittäjän [Mooseksen] kädellä.” (Galatalaisille 3:19.) Paavali kirjoitti myös: ”Laissa on tulevan hyvän varjo mutta ei itse asioiden todellista olemusta.” (Heprealaisille 10:1.)
12. Miten verta koskeva Jumalan tarkoitus on vähitellen paljastunut?
12 Tähän mennessä olemme siis oppineet seuraavaa: Nooan päivinä Jumala antoi ihmisille luvan syödä eläinten lihaa elämänsä ylläpidoksi, mutta he eivät saaneet nauttia verta. Aikanaan Jumala sanoi, että ”lihan sielu on veressä”. Hän katsoi, että veri edusti elämää, ja sanoi: ”Minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne.” Jumalan tarkoituksen piti kuitenkin paljastua edelleen suurenmoisella tavalla. Laki kuvasi tulevia hyviä asioita. Mitä ne olivat?
13. Miksi Jeesuksen kuolemalla oli tärkeä merkitys?
13 Se todellisuus, johon kaikki tähtäsi, oli Jeesuksen Kristuksen kuolema. Jeesusta kidutettiin ja hänet pantiin paaluun. Hän kuoli kuin rikollinen. Paavali kirjoitti: ”Ollessamme vielä heikkoja Kristus tosiaankin kuoli jumalattomien puolesta määräaikana. – – Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” (Roomalaisille 5:6, 8.) Kuollessaan puolestamme Kristus antoi lunnaat syntiemme peittämiseksi. Lunnaat kuuluvat kristillisen sanoman ydinasioihin. (Matteus 20:28; Johannes 3:16; 1. Korinttilaisille 15:3; 1. Timoteukselle 2:6.) Miten tämä liittyy vereen ja elämään, ja miten se koskee sinun elämääsi?
14, 15. a) Miten jotkin Efesolaiskirjeen 1:7:n käännökset korostavat Jeesuksen kuolemaa? b) Mikä Efesolaiskirjeen 1:7:ään liittyvä asia voisi jäädä huomaamatta?
14 Jotkin kirkot korostavat Jeesuksen kuolemaa, ja niiden kannattajat sanovat esimerkiksi, että ”Jeesus on kuollut puolestani”. Katsotaanpa muutamista raamatunkäännöksistä, miten ne esittävät Efesolaiskirjeen 1:7:n: ”Hänessä ja hänen kuolemansa välityksellä meillä on vapautus, toisin sanoen rikkomustemme pois paneminen.” (Frank Scheil Ballentine, The American Bible, 1902.) ”Kristus on kuolemallaan lunastanut meidät vapaiksi ja antanut meille pahat tekomme anteeksi.” (Uusi testamentti nykysuomeksi, 1972.) ”Kristuksessa ja hänen elämänsä uhrissa ja niiden kautta meidät on vapautettu, ja tuo vapautus merkitsee syntien anteeksiantoa.” (William Barclay, The New Testament, 1969.) ”Kristuksen kuoleman välityksellä syntimme on annettu anteeksi ja meidät on vapautettu.” (The Translator’s New Testament, 1973.) Voit nähdä, että näissä käännöksissä korostetaan Jeesuksen kuolemaa. ”Mutta Jeesuksen kuolemahan on todella tärkeä asia”, voi joku sanoa. ”Mitä vikaa näissä käännöksissä on?”
15 Jos olisit riippuvainen tällaisista käännöksistä, sinulta voisi jäädä huomaamatta eräs hyvin tärkeä seikka, ja tämä voisi rajoittaa mahdollisuuttasi ymmärtää Raamatun sanomaa. Nämä käännökset peittävät näkyvistä sen, että Efesolaiskirjeen 1:7:ssä esiintyy alun perin kreikkalainen sana, joka merkitsee ’verta’. Siksi monet Raamatut, esimerkiksi Uuden maailman käännös, kääntävät alkutekstin täsmällisemmin: ”Hänen välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.”
16. Mitä sanojen ”hänen verensä” pitäisi välittää mieleemme?
16 Sanat ”hänen verensä” ovat hyvin merkitykselliset, ja niiden pitäisi välittää mieleemme monia asioita. Pelkkä kuolema ei riittänyt, ei edes täydellisen ihmisen, Jeesuksen, kuolema. Hän täytti sen, mistä annettiin esikuva Laissa, erityisesti sovituspäivän tapahtumissa. Tuona nimenomaisena päivänä uhrattiin tiettyjä eläimiä. Sitten ylimmäinen pappi vei niiden verta tabernaakkelin tai temppelin kaikkeinpyhimpään osastoon, jossa se esitettiin Jumalan edessä, ikään kuin hänen läsnäolossaan. (2. Mooseksen kirja 25:22; 3. Mooseksen kirja 16:2–19.)
17. Miten Jeesus täytti sen, mistä saatiin esikuva sovituspäivänä?
17 Jeesus täytti sen, mistä sovituspäivänä saatiin esikuva, kuten Paavali selitti. Hän mainitsi ensin, että Israelin ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa kaikkeinpyhimpään mukanaan verta, jonka hän uhrasi ”omasta puolestaan ja kansan tietämättömyydensyntien edestä” (Heprealaisille 9:6, 7). Tuon mallin mukaisesti Jeesus, kun hänet oli herätetty henkiolentona, meni itse taivaaseen. Koska hänellä ei ollut enää lihaa ja verta olevaa ruumista vaan hän oli henki, hän saattoi mennä ”Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme”. Mitä hän esitti Jumalalle? Ei mitään aineellista uhria vaan jotain erittäin merkityksellistä. Paavali jatkoi: ”Kun Kristus tuli – – ylimmäiseksi papiksi, – – hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Sillä jos vuohien ja sonnien veri – – pyhittää aina lihan puhtauteen asti, niin kuinka paljon enemmän Kristuksen veri, hänen joka ikuisen hengen välityksellä uhrasi itsensä virheettömänä Jumalalle, tuleekaan puhdistamaan meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle?” Jeesus esitti siis Jumalalle elämänverensä arvon. (Heprealaisille 9:11–14, 24, 28; 10:11–14; 1. Pietarin kirje 3:18.)
18. Miksi sen, mitä Raamattu sanoo verestä, pitäisi olla tärkeää kristityille nykyään?
18 Jumalalta tulevan totuuden ansiosta voimme tajuta verta koskevien Raamatun opetusten suurenmoiset ulottuvuudet: miksi Jumala suhtautuu vereen tietyllä tavalla, miten meidän pitäisi suhtautua siihen ja miksi meidän tulee kunnioittaa niitä rajoituksia, jotka Jumala on asettanut sen käytölle. Lukiessamme Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia löydämme lukuisia viittauksia Kristuksen vereen. (Ks. tekstiruutu.) Niistä käy selvästi ilmi, että jokaisen kristityn pitäisi uskoa ”hänen [Jeesuksen] vereensä” (Roomalaisille 3:25). Voimme saada anteeksiannon ja rauhan Jumalan kanssa vain ”hänen [Jeesuksen] – – vuodattamansa veren kautta” (Kolossalaisille 1:20). Tämä pitää varmasti paikkansa niistä, joiden kanssa Jeesus teki erikoisliiton siitä, että he tulevat hallitsemaan hänen kanssaan taivaassa (Luukas 22:20, 28–30; 1. Korinttilaisille 11:25; Heprealaisille 13:20). Se pitää paikkansa myös nykyisestä ”suuresta joukosta”, joka säilyy elossa tulevasta ”suuresta ahdistuksesta” ja saa elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. He kuvaannollisesti ’pesevät pitkät vaatteensa Karitsan veressä’ (Ilmestys 7:9, 14).
19, 20. a) Miksi Jumala on päättänyt asettaa rajat veren käytölle, ja mitä meidän pitäisi ajatella siitä? b) Mitä meidän pitäisi haluta tietää?
19 Verellä on selvästikin erikoismerkitys Jumalan silmissä. Sillä pitäisi olla erikoismerkitys meidänkin silmissämme. Luojalla, joka on kiinnostunut elämästä, on oikeus asettaa rajat sille, mitä ihmiset tekevät verellä. Koska hän on hyvin kiinnostunut meidänkin elämästämme, hän on päättänyt varata veren erittäin merkitykselliseen käyttöön, ainoaan käyttöön, joka mahdollistaa ikuisen elämän. Siihen liittyi Jeesuksen kallisarvoinen veri. Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova Jumala on toiminut hyväksemme käyttämällä verta – Jeesuksen verta – tällä elämää pelastavalla tavalla! Ja miten kiitollisia meidän pitäisikään olla Jeesukselle siitä, että hän on vuodattanut verensä uhriksi puolestamme! Voimme tosiaan ymmärtää tunteita, jotka apostoli Johannes ilmaisi: ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja joka päästi meidät synneistämme omalla verellään – ja hän teki meidät valtakunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen – hänelle olkoon kunnia ja väkevyys ikuisesti. Aamen.” (Ilmestys 1:5, 6.)
20 Kaikkiviisaalla Jumalallamme ja Elämänantajallamme oli kauan mielessään tämä elämää pelastava tehtävä. Voisimme nyt kysyä, miten tämän pitäisi vaikuttaa omiin ratkaisuihimme ja tekoihimme. Tätä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
Miten vastaisit?
• Mitä Abelia ja Nooaa koskevat kertomukset voivat opettaa meille siitä, miten Jumala suhtautuu vereen?
• Minkä rajoituksen Jumala asetti Laissa veren käytölle ja miksi?
• Miten Jeesus täytti sen, mistä sovituspäivä oli esikuva?
• Miten Jeesuksen veri voi pelastaa elämämme?
[Tutkistelukysymykset]
[Tekstiruutu s. 18]
MIKÄ VERI PELASTAA ELÄMÄÄ?
”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” (Apostolien teot 20:28)
”Paljon ennemmin me siis, koska meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi hänen verensä välityksellä, pelastumme hänen kauttaan vihastuksesta.” (Roomalaisille 5:9)
”Teillä [ei] ollut toivoa, ja te olitte ilman Jumalaa maailmassa. Mutta nyt Kristuksen Jeesuksen yhteydessä te, jotka olitte kerran kaukana, olette tulleet lähelle Kristuksen veren välityksellä.” (Efesolaisille 2:12, 13)
”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä ja hänen välityksellään sovittaa kanssaan kaiken muun, – – tekemällä rauhan hänen kidutuspaalussa vuodattamansa veren kautta.” (Kolossalaisille 1:19, 20)
”Sen tähden, veljet, – – meillä on rohkeutta Jeesuksen veren perusteella pyhään paikkaan vievää pääsytietä varten.” (Heprealaisille 10:19)
”Teitä [ei] vapautettu millään turmeltuvalla – – esi-isiltänne perinteenä saamastanne hedelmättömästä käyttäytymismuodosta, vaan kallisarvoisella verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, nimittäin Kristuksen.” (1. Pietarin kirje 1:18, 19)
”Jos vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, niin meillä on osallisuus toistemme kanssa, ja hänen Poikansa Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Johanneksen kirje 1:7)
”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut teurastettiin ja sinä ostit verelläsi ihmisiä Jumalalle jokaisesta heimosta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta.” (Ilmestys 5:9)
”Meidän veljiemme syyttäjä – – on heitetty alas! Ja he voittivat hänet Karitsan veren takia ja todistamisensa sanan takia.” (Ilmestys 12:10, 11)
[Kuva s. 16]
Jumala teki Lain välityksellä selväksi, että verellä saattoi olla tärkeä asema syntien anteeksi saamisessa
[Kuva s. 17]
Jeesuksen veren välityksellä voitiin pelastaa monien elämä