Jehovan luomakunnan loisto

”Ei lakkaa – – kesä eikä talvi”

PAAHTAVA aurinko korventaa aavikkoa. Muualla päin maailmaa aurinko suo lämpöä kylmän talven jälkeen. Auringon lämpö on tosiaankin yksi ilmastoihin ja vuodenaikoihin vaikuttavista perustekijöistä.

Vuodenajoille tyypilliset olosuhteet vaihtelevat ympäri maapalloa, mutta miten vuodenajat vaikuttavat sinuun? Nautitko keväisen luonnon raikkaudesta nähdessäsi puiden ja kukkien heräävän jälleen eloon? Miltä tuntuvat leppeät kesäillat? Pidätkö kirpeistä syyspäivistä ja väriään vaihtavien lehtien upeasta kirjosta? Onko luminen metsä mielestäsi rauhoittava näky?

Mistä vuodenajat johtuvat? Lyhyesti sanottuna maan kallistuskulmasta. Kun maa kiertää aurinkoa, sen pyörimisakseli ei ole kiertorataan nähden pystysuorassa, vaan noin 23,5 astetta kallellaan. Ilman akselin kallistumaa vuodenaikoja ei olisi. Ilmasto pysyisi koko ajan samanlaisena. Tämä vaikuttaisi kasvillisuuteen ja sadontuotantoon.

Vuodenaikojen vaihtelussa voi nähdä Luojan kädenjäljen. Psalmista sanoikin Jehova Jumalalle sopivasti: ”Sinä asetit kaikki maan rajat, kesän ja talven – sinä ne muodostit.” (Psalmit 74:17.) *

Maan päällä olevan tarkkailijan näkökannalta taivaankappaleet osoittavat selvästi eri vuodenajat. Luodessaan aurinkokuntamme Jumala määräsi: ”Tulkoon valonlähteitä taivaiden laajuuteen – –, ja niiden on oltava merkkeinä sekä vuodenaikojen ja päivien ja vuosien osoittajina.” (1. Mooseksen kirja 1:14.) Maa saavuttaa vuoden kuluessa kiertoradallaan kaksi sellaista pistettä, joissa aurinko paistaa keskipäivän aikaan päiväntasaajalla kohtisuoraan. Näitä tilanteita sanotaan päiväntasauksiksi, ja monissa maissa ne merkitsevät kevään ja syksyn alkua. Päiväntasausten aikana päivä ja yö ovat kaikkialla maapallolla lähes yhtä pitkät.

Vuodenaikojen olemassaolo ja vaihtelu eivät kuitenkaan johdu vain taivaankappaleiden liikkeistä. Vuodenajat, ilmasto ja sää muodostavat kaikki yhdessä monimutkaisen elämää ylläpitävän kokonaisuuden. Puhuessaan Vähässä-Aasiassa asuville ihmisille, joista monille maanviljelys ja ruoan tuotanto oli hyvin tuttua, apostoli Paavali ja hänen matkakumppaninsa Barnabas sanoivat, että Jumala ”[antaa] teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja – – [täyttää] sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä” (Apostolien teot 14:14–17).

Ihmeellinen yhteyttämisprosessi ylläpitää maan päällä olevaa kasvillisuutta ja merissä elävää kasviplanktonia. Tästä syystä nykyinen ravintoketju ja koko elollinen luonto reagoivat säähän ja ilmastoon monin toisiinsa nivoutuvin tavoin. Paavali viittasi sattuvasti Jehovan osuuteen kaikessa tässä sanoen: ”Maa, joka imee sisäänsä päälleen usein tulevan sateen ja tuottaa sitten soveliasta kasvillisuutta niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa korvaukseksi siunauksen Jumalalta.” (Heprealaisille 6:7.)

Sana ”siunaus” saa lisää merkitystä, jos pysähdyt hetkeksi miettimään, mitä tapahtuu niillä seuduilla, joilla kevät tuo tullessaan lämpimämmät ilmat, pitemmät päivät, enemmän auringonpaistetta ja suotuisia sateita. Kukat  puhkeavat kukkaan ja hyönteiset kaivautuvat esiin talvehtimispaikoistaan valmiina pölyttämään kasveja. Linnut, kuten oheisessa kuvassa näkyvä sinitöyhtönärhi, täyttävät metsän väreillä ja laululla, ja maisema kuhisee elämää. Elämänrytmi kiihtyy, ja eliölajit jatkavat syntymän, eloon heräämisen ja kasvun kiertokulkuaan. (Laulujen laulu 2:12, 13.) Loppukesällä tai syksyllä koittaa lopulta sadonkorjuun aika (2. Mooseksen kirja 23:16).

Se miten maa on sijoitettu, ja päivän ja yön, vuodenaikojen sekä kylvöajan ja sadonkorjuun vuorottelu ovat suurenmoinen todiste siitä, että Jehova on kaiken tämän takana. Olemme varmoja siitä, että kesä seuraa talvea. Lupasihan itse Jumala: ”Sillä koskaan – –, kaikkina päivinä joina maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei kylmyys eikä kuumuus, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” (1. Mooseksen kirja 8:22.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Elämälle välttämätön kiertolainen

Kuu on innoittanut ja ihmetyttänyt ihmisiä kautta aikojen. Mutta tiesitkö, että kuu vaikuttaa vuodenaikoihin? Kuu nimittäin vakauttaa maan kallistuskulmaa. Sillä on siksi ”tärkeä osa Maan säilyttämisessä elinkelpoisena”, sanoo tieteellisistä aiheista kirjoittava Andrew Hill. Ellei maapallolla olisi suurta luonnollista kiertolaista, joka vakauttaisi sen kallistuskulmaa, lämpötilat joko laskisivat tai nousisivat huimasti ja elämä maan päällä kävisi todennäköisesti mahdottomaksi. Eräs tähtitieteilijöiden ryhmä tekikin seuraavanlaisen päätelmän: ”Kuuta voitaisiin pitää mahdollisena maapallon ilmaston säätelijänä.” (Psalmit 104:19.)

[Lähdemerkintä]

Kuu: U.S. Fish & Wildlife Service, Washington, D.C./Bart O’Gara

[Kuva s. 9]

Kameleita, Pohjois-Afrikka ja Arabian niemimaa