Tutustumme Chester Beattyn aarteisiin

”KIRJASTO, joka on täynnä kadonneiden kulttuurien aarteita [ja] jonka miniatyyrien ja maalausten kauneus häikäisee.” Näin kuvaili entinen intendentti R. J. Hayes Dublinissa Irlannissa sijaitsevaa Chester Beattyn kirjastoa. Siellä säilytetään suunnatonta kokoelmaa, johon sisältyy kallisarvoisia muinaisesineitä, upeita taideteoksia ja lähes mittaamattoman arvokkaita harvinaisia kirjoja ja käsikirjoituksia. Kuka oli Chester Beatty, ja millaisia aarteita hän keräsi?

Skottilaista, irlantilaista ja englantilaista syntyperää oleva Alfred Chester Beatty syntyi vuonna 1875 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Täyttäessään 32 vuotta hän oli jo hankkinut melkoisen omaisuuden kaivosinsinöörinä ja kaivosalan asiantuntijana. Hän käytti suurta varallisuuttaan läpi elämänsä kauniiden ja valiolaatuisten esineiden keräilemiseen. Kun hän kuoli 92-vuotiaana vuonna 1968, hän jätti koko kokoelmansa Irlannin kansalle.

Mitä hän keräsi?

Beattyn kokoelma on laaja ja monipuolinen. Siitä on kerrallaan esillä vain noin yksi prosentti. Hän keräili harvinaisia ja arvokkaita esineitä, jotka ovat peräisin monista eri kulttuureista tuhansien vuosien ajalta, muun muassa keski- ja renessanssiajan Euroopasta ja useista Aasian ja Afrikan maista. Esimerkiksi hänen mestarillisten japanilaisten puupiirrosten kokoelmaansa pidetään yhtenä maailman parhaista.

Täydellisenä vastakohtana taideteoksille on kiehtova kokoelma, joka käsittää yli sata muinaista babylonialaista ja sumerilaista nuolenpäätaulua. Mesopotamiassa yli 4000 vuotta sitten eläneet ihmiset kirjoittivat yksityiskohtaisesti elämästään kosteille savitauluille, jotka sitten poltettiin. Monet näistä tauluista ovat säilyneet meidän päiviimme saakka, ja ne osoittavat selvästi, miten vanha taito kirjoitustaito on.

Viehtymys kirjoihin

Chester Beattya nähtävästi viehättivät taiturimaisesti valmistetut kirjat. Hän keräsi tuhansia maallisia ja uskonnollisia kirjoja, muun muassa joitakin upeasti koristeltuja Koraaneja. Erään kirjoittajan mukaan häntä ”kiehtoivat arabialaisen kirjoituksen matemaattiset mittasuhteet – – ja hänen värisilmäänsä hiveli se, miten kirjoitus oli koristettu kullalla, hopealla ja muilla värikkäillä materiaaleilla”.

Myös jade kiehtoi Beattya kuten joitakuita Kiinan keisareitakin menneinä vuosisatoina. Nuo keisarit pitivät hienoa jadea arvokkaimpana materiaalina, mitä on olemassa – paljon arvokkaampana kuin kultaa. He leikkauttivat etevillä käsityöläisillä jadeharkoista sileitä, ohuen ohuita levyjä, minkä jälkeen taitavat taiteilijat tekivät noille jadesivuille kirjoituksen ja kuvat kullasta. Näin syntyi kirjoja, jotka kuuluvat historian henkeäsalpaavimpiin. Beattyn jadekirjakokoelma on maailmankuulu.

Mittaamattoman arvokkaita Raamatun käsikirjoituksia

Niiden silmissä, jotka arvostavat Raamattua, Chester Beattyn kalleimmat aarteet ovat Raamatun käsikirjoitusten mittavassa kokoelmassa. Osa käsikirjoituksista on peräisin vanhalta ajalta, osa  keskiajalta. Kauniit käsin kirjoitetut ja koristellut tekstit kertovat jäljentäjiensä kärsivällisyydestä ja kyvyistä ja painetut kirjat puolestaan varhaisten kirjansitojien ja painajien taidoista. Esimerkiksi Biblia Latinan painoi vuonna 1479 Nürnbergissä Johannes Gutenbergin aikalainen Anton Koberger, jonka sanotaan olleen ”varhaisista painajista merkittävimpiä ja aktiivisimpia”.

Eräs poikkeuksellinen näyttelyesine Chester Beattyn kirjastossa on 300-luvulta peräisin oleva veliinikäsikirjoitus, syyrialaisen oppineen Efraimin kommentaari. Efraim lainaa laajalti Tatianuksen 100-luvulla laatimaa teosta nimeltä Diatessaron. Tatianus yhdisti siinä neljä Jeesuksen Kristuksen elämästä kertovaa evankeliumia yhdeksi johdonmukaiseksi kertomukseksi. Myöhemmät kirjoittajat viittasivat Diatessaroniin, mutta siitä ei ole säilynyt ainoatakaan jäljennöstä. Jotkut 1800-luvun oppineet jopa epäilivät sen olemassaoloa. Vuonna 1956 Beatty sai kuitenkin käsiinsä Efraimin kommentaarin Tatianuksen Diatessaronista, ja tämä löytö tarjosi jälleen yhden lisätodisteen Raamatun aitouden ja totuudenmukaisuuden puolesta.

Papyruskäsikirjoitusten aarrekätkö

Beatty kokosi myös valtavan määrän papyruskäsikirjoituksia, sekä uskonnollisia että maallisia. Yli 50 papyruskoodeksin arvellaan olevan peräisin 300-lukua edeltävältä ajalta. Jotkin käsikirjoitukset pelastettiin suurista papyrusröykkiöistä, tavallaan muinaisista jätepaperikasoista, jotka olivat lojuneet vuosisatojen ajan kätkössä Egyptin autiomaassa. Monet papyrukset olivat hyvin repaleisia, kun ne pantiin myyntiin. Myyjät toivat mukanaan pahvilaatikoita, jotka olivat täynnä papyruspalasia. ”Ne jotka olivat kiinnostuneita niiden ostamisesta, yksinkertaisesti työnsivät kätensä sisään ja valitsivat isoimman palasen, missä oli eniten kirjoitusta”, kertoo Charles Horton, Chester Beattyn kirjaston läntisten kokoelmien intendentti.

Hortonin mukaan Beattyn ”sensaatiomaisin löytö” koostui kallisarvoisista raamattukoodekseista, joiden joukossa oli ”joitakin varhaisimpia tunnettuja kristillisen Vanhan ja Uuden testamentin jäljennöksiä”. Koodeksien arvon tuntevat myyjät olisivat voineet repiä niitä kappaleiksi ja myydä osat eri ostajille, mutta Beatty onnistui ostamaan suurimman osan löydöstä. Miten merkittäviä nämä koodeksit sitten ovat? Sir Frederic Kenyon kuvailee löytöä ”ylivoimaisesti merkittävimmäksi” Tischendorfin vuonna 1844 löytämän Codex Sinaiticuksen jälkeen.

Kyseiset koodeksit on ajoitettu 100- ja 300-lukujen välille. Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjojen joukossa on kaksi kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen mukaista jäljennöstä 1. Mooseksen kirjasta. Kenyon sanoo niiden olevan erityisen arvokkaita, ”koska – – [1. Mooseksen kirja] puuttuu lähes kokonaan Vaticanuksesta ja Sinaiticuksesta”, jotka ovat 300-luvulta peräisin olevia veliinikäsikirjoituksia. Kolme koodeksia sisältää Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoja. Yhdessä on valtaosa neljästä evankeliumista ja suuri osa Apostolien teoista. Toisessa, johon Beatty sai hankittua myöhemmin lisää lehtiä, on lähes kaikki apostoli Paavalin kirjeet, Heprealaiskirje mukaan luettuna. Kolmas koodeksi sisältää noin kolmanneksen Ilmestyskirjasta. Kenyonin mukaan nämä papyrukset ovat ”vahvistaneet erittäin kouriintuntuvasti sitä jo entuudestaan vahvaa perustaa, johon luottamuksemme  meille välittyneeseen Uuden testamentin tekstiin perustuu”.

Chester Beattyn raamattupapyrukset osoittavat, että kristityt alkoivat käyttää kirjan muotoisia koodekseja hankalasti käsiteltävien kirjakääröjen sijasta jo varsin varhain, todennäköisesti ennen ensimmäisen vuosisadan loppua. Papyrukset osoittavat myös, että kirjoitusmateriaalin puutteessa jäljentäjät käyttivät vanhat papyrusarkit usein uudelleen. Esimerkiksi eräs koptilainen käsikirjoitus, joka sisältää osan Johanneksen evankeliumista, näyttää olleen alun perin ”kouluvihko, jossa on kreikkalaisia laskutehtäviä”.

Nämä papyrukset eivät häikäise kauneudellaan, mutta ne ovat korvaamattoman arvokkaita. Ne ovat näkyvä, käsin kosketeltava yhdysside kristillisyyden alkuaikoihin. Charles Horton sanoo: ”Tässä aivan silmienne edessä voitte nähdä sellaisia kirjoja, joita jotkin varhaisimmat kristilliset yhteisöt käyttivät – kirjoja, joita ne pitivät suuressa arvossa.” (Sananlaskut 2:4, 5.) Jos sinulla on joskus mahdollisuus tarkastella näitä aarteita Chester Beattyn kirjastossa, et tule pettymään.

[Kuva s. 31]

Japanilaisia Katsushika Hokusain tekemiä puupiirroksia

[Kuva s. 31]

”Biblia Latina” oli ensimmäisiä painettuja Raamattuja

[Kuva s. 31]

Efraimin kommentaari Tatianuksen ”Diatessaronista” tukee Raamatun aitoutta

[Kuva s. 31]

Chester Beatty P45, yksi maailman vanhimmista koodekseista, sisältää valtaosan neljästä evankeliumista ja suuren osan Apostolien teoista

[Kuvan lähdemerkintä s. 29]

The Trustees of the Chester Beatty Library, Dublin

[Kuvien lähdemerkintä s. 31]

Kaikki kuvat: The Trustees of the Chester Beatty Library, Dublin