Lukijoiden kysymyksiä

Koska muinaisen Israelin kuninkaasta Salomosta tuli vanhoilla päivillään uskoton Jumalaa kohtaan, voimmeko päätellä, että hän ei saa ylösnousemusta? (1. Kuninkaiden kirja 11:3–9.)

Raamattu mainitsee nimeltä joitakin uskon miehiä ja naisia, jotka epäilemättä saavat ylösnousemuksen, mutta se ei sano nimenomaisesti jokaisesta nimeltä mainitusta yksilöstä, herätetäänkö hänet kuolleista (Heprealaisille 11:1–40). Salomon tapauksessa voimme kuitenkin saada osviittaa Jumalan tuomiosta, kun vertaamme toisiinsa hänen ja eräiden uskollisten kuolemaan liittyviä yksityiskohtia.

Raamatussa esitetään kuolleiden tapauksessa vain kaksi vaihtoehtoa: väliaikainen olemattomuus tai ikuinen kuolema. Ne joita ei katsota arvollisiksi ylösnousemukseen, heitetään ”Gehennaan” eli ”tulijärveen” (Matteus 5:22; Markus 9:47, 48; Ilmestys 20:14). Näiden joukossa ovat ensimmäinen ihmispari Aadam ja Eeva, kavaltaja Juudas Iskariot ja ne, jotka kuolivat Jumalan pannessa tuomion täytäntöön heitä vastaan, kuten Nooan ajan ihmiset sekä Sodoman ja Gomorran asukkaat. * Ne joille aikanaan suodaan ylösnousemus, menevät kuollessaan ihmiskunnan yhteiseen hautaan, Šeoliin eli Haadekseen. Raamattu sanoo heidän tulevaisuudestaan: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan.” (Ilmestys 20:13.)

Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainitut uskolliset ovat siis Šeolissa eli Haadeksessa odottamassa ylösnousemusta. Heitä ovat Jumalan uskolliset palvelijat Abraham, Mooses ja Daavid. Pane merkille, miten Raamattu puhuu heidän kuolemastaan. Jehova sanoi Abrahamille: ”Sinä taas menet esi-isiesi luo rauhassa; sinut haudataan hyvässä vanhuusiässä.” (1. Mooseksen kirja 15:15.) Moosekselle Jehova ilmoitti: ”Katso! Sinä menet lepoon esi-isiesi luo.” (5. Mooseksen kirja 31:16.) Ja Salomon isästä Daavidista Raamattu kertoo: ”Daavid meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.” (1. Kuninkaiden kirja 2:10.) Ilmaus ”mennä lepoon esi-isiensä luo” merkitsee siis samaa kuin mennä Šeoliin.

Mitä Salomolle tapahtui, kun hän kuoli? Raamattu vastaa: ”Niitä päiviä, jotka Salomo oli hallinnut Jerusalemissa koko Israelia, oli neljäkymmentä vuotta. Sitten Salomo meni lepoon esi-isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin.” (1. Kuninkaiden kirja 11:42, 43.) Näyttää siis järkevältä päätellä, että Salomo on Šeolissa eli Haadeksessa, josta hän tulee saamaan ylösnousemuksen.

Tämä päätelmä merkitsee sitä, että ylösnousemuksen mahdollisuus on avoinna muillekin, joiden Raamattu nimenomaan sanoo menneen ”lepoon esi-isiensä luo”. Monista Salomon jälkeen hallinneista kuninkaista sanotaan näin, vaikka he olivat uskottomia. Tätä ei ole vaikea käsittää sen valossa, että ylösnousemuksen tulevat saamaan ”sekä vanhurskaat että epävanhurskaat” (Apostolien teot 24:15). Tietenkin vasta sitten kun ”kaikki muistohaudoissa olevat” on herätetty kuolleista, tiedämme varmasti, keille ylösnousemus suotiin (Johannes 5:28, 29). Niinpä meidän ei tule olla ehdottomia sen suhteen, saako joku vanhan ajan henkilö ylösnousemuksen, vaan odottaa ja luottaa Jehovan täydelliseen ratkaisuun.

[Alaviite]