Lukijoiden kysymyksiä

Psalmissa 102:26 todetaan, että maa ja taivaat ”tuhoutuvat”. Tarkoittaako tämä sitä, että maapallo tuhotaan?

Psalmista rukoili Jehovaa: ”Kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa. Ne tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään, ja ne kuluvat kaikki niin kuin vaate. Sinä vaihdat ne niin kuin puvun, ja niiden vuoro päättyy.” (Psalmit 102:25, 26.) Tekstiyhteys osoittaa, että näissä jakeissa ei puhuta maan tuhoutumisesta vaan Jumalan ikuisesta olemassaolosta. Tekstiyhteydestä käy lisäksi ilmi, miksi tämä tärkeä totuus lohduttaa Jumalan palvelijoita.

Psalmista, joka oli ehkä pakkosiirtolaisena Babylonissa, kuvailee aluksi ahdinkoaan. Hän valittaa, että hänen elämänsä kiitää ohitse ”niin kuin savu”. Raastava tuska piinaa hänen ruumistaan saaden hänen luunsa ”hehkumaan niin kuin tulisija”. Hän on nääntynyt, ”kuivettunut kuin kasvillisuus”, ja hän tuntee olevansa ”kuin yksinäinen lintu katolla”. Koettelemustensa vuoksi hän on menettänyt ruokahalunsa, ja hänen päivänsä ovat täynnä murhetta. (Psalmit 102:3–11.) Silti psalmista ei ole heittänyt kaikkea toivoaan. Miksi ei? Sitä pitää yllä se, mitä Jehova on luvannut tehdä Siionille eli Jerusalemille.

Vaikka Siion on tuhottu, Jehova on luvannut, että se ennallistetaan. (Jesaja 66:8.) Sen vuoksi psalmista sanoo luottavaisesti Jehovalle: ”Olet armollinen Siionille, sillä aika on olla sille suosiollinen, sillä määräaika on tullut. Sillä Jehova on rakentava Siionin, hän on näyttäytyvä kunniassaan.” (Psalmit 102:13, 16.) Sitten psalminkirjoittaja palaa omiin kärsimyksiinsä. Hän päättelee, että jos kerran Jumalalla on voimaa ennallistaa autioitettu Jerusalem, Jumala pystyy varmasti pelastamaan hänetkin hänen viheliäisestä tilastaan. (Psalmit 102:17, 20, 23.) On toinenkin syy, miksi psalmista voi luottaa täysin Jehovaan, nimittäin se, että Jumala on ikuinen.

Jehovan ikuinen olemassaolo muodostaa jyrkän vastakohdan psalmistan oman elämän lyhyydelle. ”Sinun vuotesi kestävät sukupolvesta sukupolveen”, hän sanoo Jehovalle. (Psalmit 102:24.) Seuraavaksi hän selittää: ”Kauan sitten sinä laskit maan perustukset, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.” (Psalmit 102:25.)

Vaikka maa ja taivaat ovat olleet olemassa hyvin kauan, niiden ikää ei voida verrata Jehovan ikuiseen olemassaoloon. Psalmista lisää: ”Ne [maa ja taivaat] tuhoutuvat, mutta sinä tulet pysymään.” (Psalmit 102:26.) Kirjaimellinen maa ja kirjaimelliset taivaat ovat katoavaisia. Tosin toisaalla Raamatussa Jehova ilmoitti, että ne pysyvät ikuisesti (Psalmit 119:90; Saarnaaja 1:4). Mutta ne voitaisiin tuhota, jos se olisi hänen tarkoituksensa. Jumala sitä vastoin ei voi kuolla. Aineellinen luomakunta pysyy ”paikoillaan ikuisesti” vain siksi, että hän pitää sitä yllä (Psalmit 148:6). Jos Jehova lakkaisi uudistamasta aineellisia luomistöitään, ne kuluisivat ”kaikki niin kuin vaate” (Psalmit 102:26). Samoin kuin ihminen poistaa kuluneet vaatteensa käytöstä, Jehovakin voisi poistaa luomakuntansa olemassaolosta – jos hän niin haluaisi. Toiset raamatunkohdat kuitenkin osoittavat, että se ei ole hänen tahtonsa. Jumala vakuuttaa sanassaan, että kirjaimellinen maa ja kirjaimelliset taivaat pysyvät ikuisesti hänen päätöksensä mukaisesti (Psalmit 104:5).

On lohduttavaa tietää, että Jehova täyttää aina kaikki lupauksensa. Kohtaammepa millaisia koetuksia tahansa, niin kun pyydämme häneltä apua, voimme luottaa siihen, että ”hän on kääntyvä niiden rukouksen puoleen, joilta kaikki on riistetty, eikä hän halveksi heidän rukoustaan” (Psalmit 102:17). Psalmissa 102 esitetty vakuutus Jehovan tuesta on jopa jalkojemme alla olevaa maatakin lujempi.