”Oi miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!”

ERÄÄSSÄ Jehovan todistajien yksipäiväisessä konventissa Kim-niminen äiti yritti parhaansa mukaan kuunnella ohjelmaa ja tehdä muistiinpanoja sekä saada samalla kaksi- ja puolivuotiaan tyttärensä istumaan hiljaa paikallaan. Ohjelman päätyttyä samassa penkkirivissä istunut kristitty sisar tuli kiittämään vilpittömästi Kimiä siitä, miten tämä oli aviomiehensä kanssa huolehtinut tyttärestään ohjelman aikana. Sisaren kiitos merkitsi Kimille niin paljon, että nyt vuosien päästä hän sanoo: ”Silloin kun olen kokouksessa hyvin väsynyt, ajattelen tuon sisaren ystävällisiä sanoja. Ne kannustavat minua edelleen valmentamaan tytärtämme.” Oikealla hetkellä lausutut sanat voivat todella kohottaa mielialaa. ”Oi miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!” sanotaan Raamatussa (Sananlaskut 15:23).

Joillekuille meistä toisten kiittäminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Joskus se voi johtua siitä, että tiedostamme omat puutteemme. Muuan kristitty sanoo: ”Toisten kehuminen saa minut tuntemaan alemmuutta. Mitä ylemmäksi nostan toisia, sitä mitättömämmäksi tunnen itseni.” Myös sellaiset seikat kuin ujous, epävarmuus tai väärinymmärretyksi tulemisen pelko voivat tehdä kiitoksen antamisesta vaikeaa. Toisten kiittäminen voi olla haaste myös silloin, jos emme varttuessamme saaneet itse juurikaan tunnustusta.

Sen tietäminen, miten myönteisesti kiitos voi vaikuttaa sekä antajaan että saajaan, voi kaikesta huolimatta saada meidät tekemään parhaamme esittääksemme kiitoksen sanoja oikeaan aikaan (Sananlaskut 3:27). Mitä myönteisiä vaikutuksia kiitoksella voi olla? Tarkastellaan niistä muutamia.

Myönteisiä vaikutuksia

Sopivan kiitoksen saaminen voi vahvistaa itseluottamusta. ”Kun toiset kiittävät minua, tunnen, että he luottavat ja uskovat minuun”, sanoo Elaine-niminen kristitty vaimo. Kiittämällä jotakuta sellaista, jolla on huono itsetunto, voimme rohkaista häntä selviämään haasteista ja sitä kautta saamaan iloa. Erityisesti nuoret hyötyvät saadessaan ansaittua kiitosta. Eräs teini-ikäinen nuori, jota hänen omat kielteiset ajatuksensa masentavat, toteaa: ”Yritän aina parhaani mukaan miellyttää Jehovaa, mutta joskus tuntuu, että teenpä mitä tahansa, se ei riitä. Kun joku sitten antaa minulle kiitosta, se tuntuu todella hyvältä.” Raamatun sananlaskussa sanotaankin: ”Kuin kultaomenoita hopeisissa kaiverrustöissä on oikeaan aikaan puhuttu sana.” (Sananlaskut 25:11.)

Kiitos voi kannustaa. ”Kiitoksen sanat rohkaisevat minua työskentelemään ahkerammin ja parantamaan palvelukseni laatua”, sanoo eräs kokoaikainen sananpalvelija. Eräs kahden lapsen äiti on pannut merkille, että kun toiset seurakunnan jäsenet kiittävät hänen lapsiaan siitä, että nämä vastaavat kokouksissa, lapset vastaavat entistä innokkaammin. Kiitos voi siis kannustaa nuoria edistymään kristillisessä elämässä. Tosiasiassa me kaikki haluamme kuulla, että meitä kunnioitetaan ja arvostetaan. Nykyinen stressin täyttämä maailma voi uuvuttaa ja lannistaa meitä. Muuan kristitty vanhin sanoo: ”Silloin  kun olen masentunut, kiitoksen sanat ovat kuin vastaus rukouksiini.” Myös Elaine mainitsee: ”Joskus minusta tuntuu, että Jehova ilmaisee minulle hyväksyntänsä toisten ihmisten sanojen välityksellä.”

Kiitos voi luoda yhteenkuuluvuudentunteen. Vilpitön kiitos on osoitus huomaavaisuudesta. Se luo lämmintä ilmapiiriä, jossa toinen voi tuntea, että häntä arvostetaan ja että hänen on turvallista olla. Se todistaa, että me todella rakastamme ja arvostamme toisia kristittyjä. Josie-niminen äiti kertoo: ”Minun piti aikoinaan asennoitua totuuden puolelle uskonnollisesti jakautuneessa perheessä. Silloin kypsien kristittyjen antama tunnustus vahvisti päätöstäni olla antamatta periksi.” Raamatussa sanotaankin, että me ”olemme toinen toisellemme kuuluvia jäseniä” (Efesolaisille 4:25).

Halu kiittää toisia auttaa meitä näkemään heidän hyvät puolensa. Meitä kiinnostavat toisten hyvät ominaisuudet eivätkä heidän puutteensa. David-niminen kristitty vanhin sanoo: ”Kun arvostamme sitä, mitä toiset tekevät, meidän on helpompi kiittää heitä useammin.” Sen miettiminen, miten auliisti Jehova ja hänen Poikansa puhuvat hyvää epätäydellisistä ihmisistä, saa meidät jakamaan kiitoksen sanoja avokätisesti (Matteus 25:21–23; 1. Korinttilaisille 4:5).

Ketkä ansaitsevat kiitosta?

Koska Jehova on kaiken Luoja, hän on ensimmäinen niistä, jotka ansaitsevat ylistyksemme (Ilmestys 4:11). Jehova ei tarvitse kiitostamme itsetuntonsa vahvistamiseksi tai kannustimekseen. Mutta kun ylistämme häntä, koska hän herättää kunnioittavaa  pelkoa ja ilmaisee rakkaudellista huomaavaisuutta, pääsemme lähelle häntä ja kehitämme ystävyyssuhteen hänen kanssaan. Lisäksi Jumalan ylistäminen edistää tervettä ja vaatimatonta näkemystä omista saavutuksistamme ja saa meidät antamaan kunnian menestymisestämme Jehovalle (Jeremia 9:23, 24). Vielä yksi syy kiittää Jehovaa on se, että hän antaa kaikille arvollisille ihmisille ikuisen elämän odotteen (Ilmestys 21:3, 4). Muinainen kuningas Daavid paloi halusta ”ylistää Jumalan nimeä” ja ”julistaa hänen suuruuttaan kiitoksin” (Psalmit 69:30). Olkoon se meidänkin halumme.

Myös toiset Jehovan palvojat ansaitsevat sopivaa kiitosta. Kiittäessämme heitä noudatamme Jumalan antamaa käskyä ottaa toinen toisemme huomioon kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin (Heprealaisille 10:24). Paavali oli tässä suhteessa esimerkillinen. Hän kirjoitti Rooman seurakunnalle: ”Ensiksikin kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teistä kaikista, koska teidän uskostanne puhutaan koko maailmassa.” (Roomalaisille 1:8.) Samoin apostoli Johannes kiitti Gaius-nimistä kristittyä siitä erinomaisesta esimerkistä, jonka hän oli antanut totuudessa vaeltamisesta (3. Johanneksen kirje 1–4).

Nykyään meille tarjoutuu hyvä tilaisuus esittää kiitoksemme, kun joku kristitty jäljittelee esimerkillisesti jotakin Kristuksen ominaisuutta tai esittää kokouksessa hyvin valmistetun ohjelmanosan tai sydämestä lähtevän vastauksen. Tai voimme lausua kiitoksen, kun joku lapsi yrittää kovasti etsiä raamatunkohtia seurakunnan kokouksissa. Aikaisemmin lainattu Elaine toteaa: ”Meillä on erilaisia lahjoja. Kun panemme merkille sen, mitä joku toinen tekee, osoitamme arvostavamme sitä, että Jumalan kansan joukosta löytyy monia erilaisia kykyjä.”

 Perheessä

Voimmeko kiittää omia perheenjäseniämme? Perheen hengellinen, tunneperäinen ja aineellinen tukeminen vaatii aviomieheltä ja -vaimolta paljon aikaa, voimia ja rakkaudellista huomiota. He ansaitsevat varmasti kiitosta toisiltaan ja lapsiltaan (Efesolaisille 5:33). Esimerkiksi pystyvästä vaimosta Jumalan sanassa sanotaan: ”Hänen poikansa ovat nousseet ja alkaneet sanoa häntä onnelliseksi; hänen omistajansa nousee ja ylistää häntä.” (Sananlaskut 31:10, 28.)

Myös lapset ansaitsevat kiitosta. Valitettavasti jotkut vanhemmat sanovat kyllä herkästi lapsilleen, mitä he näiltä odottavat, mutta harvoin kiittävät näitä, kun nämä yrittävät olla kunnioittavia ja tottelevaisia (Luukas 3:22). Kun lasta kiitetään hänen kehityksensä varhaisina vuosina, se saa usein lapsen tuntemaan, että hän on hyväksytty ja että hänen on turvallista olla.

Vaikka toisten kiittäminen vaatii vaivannäköä, se hyödyttää meitä monin tavoin. Tosiasiassa mitä ahkerammin me toisia kiitämme silloin, kun he kiitosta ansaitsevat, sitä onnellisempia me itse olemme (Apostolien teot 20:35).

Ota vastaan ja anna kiitosta oikeassa hengessä

Joillekuille kiitoksen saaminen voi muodostua koetukseksi (Sananlaskut 27:21). Se voi esimerkiksi ylpeyteen taipuvaisessa ihmisessä ruokkia ylemmyydentunnetta (Sananlaskut 16:18). On siksi syytä olla varuillaan. Apostoli Paavali antoi seuraavan käytännöllisen neuvon: ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella, vaan tulee ajatella tervemielisesti, kunkin sen mukaan, minkä määrän Jumala on hänelle uskoa jakanut.” (Roomalaisille 12:3.) Auttaaksemme toisia välttämään omahyväisyyden ansan voi olla viisasta varoa keskittymästä heidän älykkyyteensä, ulkonäköönsä tai muihin senkaltaisiin ominaisuuksiin. Meidän tulee sen sijaan kiittää toisia heidän hyvistä teoistaan.

Kun kiitoksen sanat esitetään ja otetaan vastaan oikeassa hengessä, ne voivat vaikuttaa meihin myönteisesti. Ne voivat saada meidät näkemään, että mitä tahansa hyvää olemmekin tehneet, olemme siitä kiitollisuudenvelassa Jehovalle. Kiitos voi myös kannustaa meitä käyttäytymään edelleen hyvin.

Vilpitön ja ansaittu kiitos on lahja, jonka jokainen meistä voi antaa. Tämä huomaavainen lahja voi merkitä sen saajalle enemmän kuin arvaammekaan.

[Tekstiruutu/Kuva s. 18]

Kirje joka kosketti hänen sydäntään

Muuan matkavalvoja muistaa hyvin erään hyytävän kylmän talvipäivän, jolloin hän ja hänen vaimonsa palasivat majapaikkaansa vietettyään päivän palveluksessa. Hän kertoo: ”Vaimoni oli kylmissään ja masentunut ja sanoi, että hänestä tuntui siltä, ettei hän enää pystyisi jatkamaan. ’Miten paljon mukavampaa olisi olla kokoaikaisessa palveluksessa yhdessä seurakunnassa, pysyä samassa paikassa ja johtaa omia raamatuntutkisteluja’, hän sanoi. Minä en halunnut tehdä mitään nopeita ratkaisuja, vaan sanoin, että jatkaisimme sen viikon loppuun ja katsoisimme, miltä hänestä tuntuisi silloin. Jos hänellä olisi vielä silloinkin voimakas halu lopettaa, niin kunnioittaisin hänen tunteitaan. Samana päivänä poikkesimme postitoimistossa hakemassa postin. Siellä odotti haaratoimistosta tullut kirje, joka oli osoitettu vaimolleni. Kirjeessä vaimoani kiitettiin lämpimästi hänen ponnistelustaan kenttäpalveluksessa ja hänen kestävyydestään, ja siinä myönnettiin, että ei ole helppoa nukkua joka viikko eri sängyssä. Tuo kiitos kosketti vaimoani niin voimakkaasti, ettei hän enää koskaan sen jälkeen puhunut matkatyön lopettamisesta. Hän jopa kannusti myöhemmin useaan otteeseen minua, kun minä harkitsin lopettamista.” Tämä pariskunta palveli matkatyössä lähes 40 vuotta.

[Kuva s. 17]

Ketkä sinun seurakunnassasi ansaitsevat kiitosta?

[Kuva s. 19]

Lapset kukoistavat saadessaan huomiota ja kiitosta