JEESUS KRISTUS opetti seuraajiaan: ”Teidän on siis rukoiltava näin: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.’” (Matteus 6:9, 10.) Tästä rukouksesta, jonka monet tuntevat Isä meidän -rukouksena, käy ilmi, mitä tarkoitusta Jumalan valtakunta palvelee.

Valtakunnan välityksellä Jumalan nimi pyhitetään. Se puhdistetaan kaikesta häpeästä, jota Saatanan ja ihmisten kapina on sille aiheuttanut. Tämä on välttämätöntä. Kaikkien älyllisten luomusten onnellisuus riippuu siitä, pitävätkö he Jumalan nimeä pyhänä ja tunnustavatko he halukkaasti hänen oikeutensa hallita heitä (Ilmestys 4:11).

Lisäksi Valtakunta perustettiin, jotta Jumalan tahto tapahtuisi ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Mikä hänen tahtonsa sitten on? Jehova Jumalan, Kaikkeuden Suvereenin, tahto on, että hänen ja ihmiskunnan välille palautetaan samanlainen suhde kuin Aadamilla alun perin oli häneen. Valtakunta palvelee myös sitä Jumalan tarkoitusta, että maan päälle ennallistetaan paratiisi, missä hyvät ihmiset voivat elää ikuisesti. Jumalan valtakunta tekee siis tyhjäksi kaiken ensimmäisen synnin aiheuttaman vahingon ja toteuttaa Jumalan rakkaudellisen tarkoituksen maan suhteen (1. Johanneksen kirje 3:8). Tämä Valtakunta ja se, mitä se saa aikaan, on itse asiassa Raamatun pääteema.

Jumalan valtakunta on todellinen hallitus, jolla on suuri valta. Profeetta Daniel antoi meille käsityksen siitä, kuinka voimakas se on. Hän ennusti kauan sitten: ”Taivaan Jumala pystyttää valtakunnan, joka – – murskaa kaikki nämä [ihmisten] valtakunnat ja tekee niistä lopun.” Toisin kuin ihmisten hallitukset, jotka tulevat ja menevät, Jumalan valtakunta ”ei ikinä tuhoudu”. (Daniel 2:44.) Tämä Valtakunta on joka suhteessa ylivertainen kaikkiin ihmisten hallintojärjestelmiin verrattuna.

Jumalan valtakunnalla on ylivertainen Kuningas.

Kuka tämä Kuningas on? Danielille annettiin ”uni ja – – näkyjä”, joissa hän näki Jumalan valtakunnan Hallitsijana ”jonkun ihmisen pojan kaltaisen”, joka vietiin Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja jolle annettiin pysyvä ”hallitusvalta ja kunnia ja valtakunta” (Daniel 7:1, 13, 14). Tuo Ihmisen Poika ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus, Messias (Matteus 16:13–17). Jehova Jumala asetti Valtakuntansa Kuninkaaksi oman Poikansa Jeesuksen. Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi jumalattomille fariseuksille: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”, millä hän tarkoitti sitä, että hän – tuon Valtakunnan tuleva Kuningas – oli heidän keskuudessaan (Luukas 17:21).

Kenellä ihmisellä voisi olla paremmat suositukset Hallitsijaksi kuin Jeesuksella? Jeesus on jo osoittautunut läpikotaisin vanhurskaaksi,  luotettavaksi ja myötätuntoiseksi Johtajaksi. Evankeliumit kuvaavat hänet toiminnan mieheksi, joka oli kuitenkin myös lempeä ja syvästi tunteva ihminen. (Matteus 4:23; Markus 1:40, 41; 6:31–34; Luukas 7:11–17.) Kuolleista herätetty Jeesus ei myöskään enää kuole, eikä hänellä ole muita ihmisten rajoituksia. (Jesaja 9:6, 7.)

Jeesuksen ja hänen hallitsijatovereittensa hallintopaikka on ylivertainen.

Daniel näki unessaan myös, että ”valtakunta ja hallitusvalta – – [annettiin] pyhien kansalle” (Daniel 7:27). Jeesus ei hallitse yksin. Hänellä on tovereita, jotka toimivat hänen kanssaan kuninkaina ja pappeina. (Ilmestys 5:9, 10; 20:6.) Apostoli Johannes kirjoitti heistä: ”Minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siioninvuorella ja hänen kanssaan sataneljäkymmentäneljätuhatta, – – jotka on ostettu maasta.” (Ilmestys 14:1–3.)

Karitsa on Jeesus Kristus kuninkaallisessa vallassaan (Johannes 1:29; Ilmestys 22:3). Siioninvuori puolestaan kuvaa taivasta (Heprealaisille 12:22). * Jeesus ja hänen 144000 toveriaan hallitsevat taivaasta käsin. Miten ylhäinen hallintopaikka! Tämän ansiosta heillä on asioihin laajempi näkökulma. Hallintopaikkansa mukaisesti Jumalan valtakuntaa sanotaan myös ”taivasten valtakunnaksi” (Luukas 8:10; Matteus 13:11). Tuota taivaallista hallitusta eivät voi vahingoittaa eivätkä kaataa aseelliset hyökkäykset eivätkä ydiniskut. Se on voittamaton, ja se tulee täyttämään Jehovan sille antaman tehtävän. (Heprealaisille 12:28.)

Jumalan valtakunnalla on luotettavia edustajia maan päällä.

Mistä tiedämme tämän? Psalmissa 45:16 sanotaan: ”Sinä nimität [ihmisiä] ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” ”Sinä” viittaa tässä ennustuksessa Jumalan Poikaan (Psalmit 45:6, 7; Heprealaisille 1:7, 8). Itse Jeesus Kristus siis nimittää nämä edustajat. Voimme luottaa siihen, että he toteuttavat hänen käskynsä uskollisesti. Nykyäänkin päteville miehille, jotka palvelevat kristillisessä seurakunnassa vanhimpina, opetetaan, ettei heidän tule ”hallita herroina” toisia uskovia, vaan suojella, virkistää ja lohduttaa heitä (Matteus 20:25–28; Jesaja 32:2).

Valtakunnalla on vanhurskaita alamaisia.

He ovat moitteettomia ja oikeamielisiä Jumalan silmissä (Sananlaskut 2:21, 22). Raamatussa luvataan: ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:11.) Valtakunnan alamaiset ovat sävyisiä – toisin sanoen opinhaluisia, nöyriä, lempeitä ja hyväntahtoisia. He ovat ensisijaisesti kiinnostuneita hengellisistä asioista (Matteus 5:3). He haluavat tehdä sitä, mikä on oikein, ja noudattavat alttiisti Jumalan ohjeita.

Jumalan valtakuntaa ohjaavat ylivertaiset lait.

Valtakunnan lait ja periaatteet tulevat itse Jehova Jumalalta. Ne eivät rajoita meitä tarpeettomasti vaan hyödyttävät meitä (Psalmit 19:7–11). Monet hyötyvät jo nyt siitä, että he elävät Jehovan vanhurskaiden vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi kun aviomiehet, vaimot ja lapset noudattavat Raamatun heille antamia neuvoja, perhe-elämä on harmonisempaa (Efesolaisille 5:33–6:3). Kun noudatamme käskyä ”pukeutua rakkauteen”, suhteemme toisiin paranevat (Kolossalaisille 3:13, 14). Eläessämme Raamatun periaatteiden mukaisesti opimme myös noudattamaan hyvää työmoraalia ja suhtautumaan rahaan tasapainoisesti (Sananlaskut 13:4; 1. Timoteukselle 6:9, 10). Juopumuksen, sukupuolisen moraalittomuuden, tupakan sekä huumeiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien aineiden karttaminen suojelee terveyttämme (Sananlaskut 7:21–23; 23:29, 30; 2. Korinttilaisille 7:1).

Jumalan valtakunta on Jumalan nimittämä hallitus. Sen kuningas – Messias, Jeesus Kristus  – ja kaikki hänen hallitsijatoverinsa ovat vastuussa Jumalalle siitä, että he kannattavat Hänen oikeudenmukaisia lakejaan ja rakkaudellisia periaatteitaan. Valtakunnan alamaiset, myös sen maalliset edustajat, iloitsevat Jumalan lakien noudattamisesta. Jumala on näin ollen sekä Valtakunnan hallitsijoiden että sen alamaisten elämän keskipiste. Siksi Valtakunta on todellinen teokratia, jossa valta kuuluu Jumalalle. Se täyttää varmasti tarkoituksen, jota varten se on perustettu. Mutta milloin Jumalan valtakunta, josta käytetään myös nimitystä messiaaninen Valtakunta, alkaa hallita?

Ratkaisun avain löytyy Jeesuksen sanoista. Hän sanoi: ”Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat täyttyvät.” (Luukas 21:24.) Jerusalem oli ainoa kaupunki maan päällä, joka liitettiin suoranaisesti Jumalan nimeen (1. Kuninkaiden kirja 11:36; Matteus 5:35). Se oli Jumalan hyväksymän maallisen valtakunnan pääkaupunki. Kansakuntien oli määrä tallata Jerusalemia siinä mielessä, että maalliset vallat keskeyttäisivät Jumalan hallinnon kansaansa nähden. Milloin tämä tapahtuisi?

Viimeiselle kuninkaalle, joka istui Jehovan valtaistuimella Jerusalemissa, sanottiin: ”Poista turbaani ja nosta pois kruunu. – – Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” (Hesekiel 21:25–27.) Kruunu nostettaisiin pois tuon kuninkaan päästä, ja Jumalan hallinto kansaansa nähden keskeytyisi. Tämä tapahtui vuonna 607 eaa., kun babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin. Sitä seuraavien ”määräaikojen” kuluessa Jumalalla ei olisi maan päällä valtakuntaa, joka edustaisi hänen hallitusvaltaansa. Vasta noiden aikojen päätyttyä Jehova antaisi hallitusvallan hänelle, ”jolla on laillinen oikeus”, Jeesukselle Kristukselle. Kuinka kauan nuo määräajat kestäisivät?

Danielin kirjassa olevassa ennustuksessa sanotaan: ”Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se. Sen juurakko jättäkää kuitenkin maahan, mutta rauta- ja kuparivanteisena – –, kunnes siltä on kulunut seitsemän aikaa.” (Daniel 4:23.) Kuten tulemme näkemään, tässä mainitut ”seitsemän aikaa” ovat yhtä pitkät kuin ”kansakuntien määräajat”.

Raamatussa puut edustavat toisinaan yksilöitä, hallitsijoita tai valtakuntia (Psalmit 1:3; Jeremia 17:7, 8; Hesekiel, luku 31). Ennustuksen kuvaannollinen puu ”näkyi koko maan ääreen” (Daniel 4:11). Näin ollen hallinto, jota tuo kaadettava ja vanteilla kahlittava puu edusti, ulottui ”maan ääreen”, koko ihmisten valtakuntaan (Daniel 4:17, 20, 22). Puu kuvaa siksi Jumalan korkeinta hallitusvaltaa, erityisesti suhteessa maahan. Tätä hallitusvaltaa ilmensi jonkin aikaa Jehovan perustama Israelin valtakunta. Kuvaannollinen puu kuitenkin kaadettiin ja sen kannon ympärille pantiin rauta- ja kuparivanteet, jotta se ei kasvaisi.  Tämä osoitti, että Jumalaa edustavan hallinnon oli määrä lakata maan päällä, kuten vuonna 607 eaa. tapahtuikin, mutta ei pysyvästi. Puu pysyisi kahlittuna, kunnes olisi kulunut ”seitsemän aikaa”. Tuon ajanjakson päätyttyä Jehova antaisi hallitusvallan sen lailliselle perijälle, Jeesukselle Kristukselle. ”Seitsemän aikaa” ja ”kansakuntien määräajat” viittaavat selvästikin samaan ajanjaksoon.

Raamattu auttaa meitä määrittämään ”seitsemän ajan” pituuden. Sen mukaan 1260 päivää on sama kuin ”aika ja ajat [kaksi aikaa] ja puoli aikaa” eli yhteensä kolme ja puoli ”aikaa” (Ilmestys 12:6, 14). Kaksi kertaa tämä ajanjakso eli seitsemän aikaa on siis 2520 päivää.

Jos vuodesta 607 eaa. lasketaan eteenpäin 2520 kirjaimellista päivää, päädytään vuoteen 600 eaa. Seitsemän aikaa kestivät kuitenkin paljon kauemmin. Ne olivat vielä meneillään, kun Jeesus puhui ”kansakuntien määräajoista”. Seitsemän aikaa on siis profeetallinen ajanjakso, minkä vuoksi meidän on sovellettava raamatullista sääntöä ”päivä vuotta kohti” (4. Mooseksen kirja 14:34; Hesekiel 4:6). Näin ollen seitsemän aikaa, jolloin maalliset vallat hallitsisivat maata Jumalan puuttumatta asioihin, kestäisivät 2520 vuotta. Kun vuodesta 607 eaa. lasketaan eteenpäin 2520 vuotta, tullaan vuoteen 1914 yleistä ajanlaskua. Tuona vuonna päättyivät ”kansakuntien määräajat” eli seitsemän aikaa. Tämä merkitsee sitä, että Jeesus Kristus alkoi hallita Jumalan valtakunnan Kuninkaana vuonna 1914.

Kun kerran messiaaninen Valtakunta on jo perustettu taivaassa, niin pitäisikö meidän yhä rukoilla sen tulemista, kuten Jeesus opetti Isä meidän -rukouksessa? (Matteus 6:9, 10.) Kyllä, tämän pyytäminen on sopivaa ja edelleen merkityksellistä. Jumalan valtakunta ulottaa täyden valtansa maahan vasta tulevaisuudessa.

Millaisia siunauksia uskolliset ihmiset silloin saavatkaan! Raamattu kertoo: ”Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.) Tuolloin ”yksikään – – ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Ne jotka elävät Jumalaa miellyttävällä tavalla, saavat ikuisen elämän (Johannes 17:3). Odottaessamme näiden ja muiden suurenmoisten Raamatun ennustusten toteutumista ”etsikää[mme] jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan” (Matteus 6:33).