Todista uskosi elämäntavallasi

”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (JAAKOBIN KIRJE 2:17)

1. Miksi varhaiskristityt kiinnittivät huomiota sekä uskoon että tekoihin?

USEIMMAT varhaiskristityt todistivat uskonsa elämäntavallaan. Opetuslapsi Jaakob kehotti kaikkia kristittyjä tulemaan ”sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi”. Sitten hän lisäsi: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaakobin kirje 1:22; 2:26.) Noin 35 vuotta näiden sanojen kirjoittamisen jälkeen monet kristityt todistivat yhä uskonsa teoilla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Jeesus kiitti Smyrnan seurakuntaa, mutta monelle Sardeen seurakuntaan kuuluvalle hän sanoi: ”Minä tiedän sinun tekosi, että sinulla on se nimi, että olet elossa, mutta sinä olet kuollut.” (Ilmestys 2:8–11; 3:1.)

2. Miten jokaisen tulisi miettiä omaa uskoaan?

² Jeesus kehotti Sardeen seurakunnan jäseniä – ja laajemmin sovellettuna kaikkia, jotka lukisivat hänen sanansa myöhemmin – osoittamaan samanlaista rakkautta kristillistä totuutta kohtaan kuin he olivat alun perin osoittaneet ja pysymään hengellisesti hereillä (Ilmestys 3:2, 3). Jokainen meistä voi kysyä itseltään: Millaisia ovat minun tekoni? Osoittavatko ne selvästi, että yritän parhaani mukaan todistaa uskoni kaikessa, mitä teen, myös silloin, kun kyse ei ole suoranaisesti saarnaamistyöstä tai seurakunnan kokouksista? (Luukas 16:10.) Voisimme tarkastella moniakin elämänalueita, mutta keskitymme tässä kirjoituksessa erilaisten tilaisuuksien, esimerkiksi hääjuhlien, järjestämiseen.

 Vieraiden kutsuminen

3. Mikä on Raamatun kanta yhdessäolotilaisuuksiin?

³ Useimmista meistä on mukava olla koolla iloisten kristittyjen kanssa. Jehova on ”onnellinen Jumala”, joka haluaa myös palvelijoidensa olevan onnellisia (1. Timoteukselle 1:11). Hän ohjasi Salomon sisällyttämään Raamattuun seuraavan tosiasian: ”Minä ylistin iloa siksi, että ihmisellä ei ole mitään parempaa auringon alla kuin syödä ja juoda ja iloita ja että tämän tulisi seurata häntä hänen kovassa työssään hänen elämänsä päivinä.” (Saarnaaja 3:1, 4, 13; 8:15.) Tällaista iloa voi saada aterioitaessa yhdessä perheenä tai vierailtaessa toisten Jehovan palvelijoiden luona (Job 1:4, 5, 18; Luukas 10:38–42; 14:12–14).

4. Mistä tulee olla kiinnostunut, jos kutsuu vieraita?

⁴ Jos kutsut vieraita ja olet vastuussa tilaisuudesta, sinun on hyvä miettiä, millaista tilaisuutta olet suunnitellut, vaikka tarkoitus olisi vain syödä ja rupatella muutaman ystävän kanssa (Roomalaisille 12:13). ”Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan”, niin että ohjenuorana on ”ylhäältä tuleva viisaus” (1. Korinttilaisille 14:40; Jaakobin kirje 3:17). Apostoli Paavali kirjoitti: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Pitäkää jatkuvasti vaari siitä, ettei teistä tule kompastumisen aiheita.” (1. Korinttilaisille 10:31, 32.) Mihin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota? Tämän miettiminen etukäteen voi auttaa varmistamaan, että niin sinä kuin vieraasikin ilmaisette uskonne teoilla. (Roomalaisille 12:2.)

Tilaisuuden luonne

5. Miksi vieraiden isännän on mietittävä tarkasti, tarjoillaanko alkoholia ja soitetaanko musiikkia?

⁵ Monesti on päätettävä, tarjotaanko alkoholijuomia. Ne eivät suinkaan ole välttämättömiä mukavan ilmapiirin luomiseksi. Kun Jeesus tarjosi aterian melkoiselle ihmisjoukolle, joka oli tullut hänen luokseen, hän moninkertaisti leipien ja kalojen määrän. Sen sijaan hänen ei kerrota tässä tapauksessa tehneen ihmeen avulla viiniä, vaikka tiedämme hänen pystyneen siihenkin. (Matteus 14:14–21.) Jos päätät tarjota alkoholia, pidä määrä kohtuullisena ja huolehdi siitä, että tarjolla on myös maittavia vaihtoehtoja (1. Timoteukselle 3:2, 3, 8; 5:23; 1. Pietarin kirje 4:3). Missään tapauksessa kenellekään vieraista ei saa aiheuttaa painetta nauttia sellaista, joka voi ”purra niin kuin käärme” (Sananlaskut 23:29–32). Entä musiikki tai laulaminen? Mikäli musiikki kuuluu suunnitelmiin, kappaleet tulee luonnollisesti valita huolellisesti. Kiinnitä huomiota sekä rytmiin että sanoihin. (Kolossalaisille 3:8; Jaakobin kirje 1:21.) Monet ovat havainneet, että Jehovan todistajien laulukirjan  laulujen soittaminen tai laulaminen yhdessä luo miellyttävää ilmapiiriä (Efesolaisille 5:19, 20). Äänenvoimakkuus on tietenkin pidettävä koko ajan sellaisena, ettei keskustelu vaikeudu eivätkä naapurit häiriinny (Matteus 7:12).

6. Miten isäntä voi osoittaa, että hänellä on elävä usko, kun on kyse esimerkiksi keskustelusta?

⁶ Kun kristityt kokoontuvat nauttimaan toistensa seurasta, he voivat keskustella monista asioista, lukea ääneen tai kertoa kiinnostavia kokemuksia. Mikäli keskustelu eksyy harhapoluille, isäntä voi tahdikkaasti puuttua asiaan. Hänen tulisi myös huolehtia siitä, ettei kukaan ole koko ajan äänessä. Jos näin uhkaa käydä, isäntä voi harkintansa mukaan ottaa ohjakset käsiinsä ja yrittää saada muita mukaan keskusteluun. Kenties hän voisi pyytää nuoria esittämään ajatuksiaan tai keksiä aiheen, joka innostaa useampia osallistumaan. Sekä nuoret että vanhat nauttivat antoisasta keskustelusta. Jos sinä isäntänä ohjaat asioita viisaasti ja hienotunteisesti, ”järkevyytesi [tulee] tunnetuksi kaikille” läsnä oleville (Filippiläisille 4:5). He havaitsevat, että uskosi on elävää ja vaikuttaa kaikkiin elämäsi puoliin.

Häät

7. Miksi häiden suunnitteluun on syytä kiinnittää huomiota?

⁷ Kristilliset häät tarjoavat erityisen tilaisuuden iloita yhdessä. Jumalan muinaiset palvelijat, kuten Jeesus opetuslapsineen, menivät mielellään häihin, myös niihin liittyviin juhliin (1. Mooseksen kirja 29:21, 22; Johannes 2:1, 2). Viime aikoina kokemus on kuitenkin osoittanut selvästi, että häät vaativat huolellista suunnittelua, jotta ne heijastaisivat hyvää arvostelukykyä ja kristillistä tasapainoa. Kyse on silti normaaliin elämään kuuluvista asioista, joiden yhteydessä kristityt voivat osoittaa uskonsa.

8, 9. Millä tavoin monet häät tuovat mieleen sen, mitä sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 2:16, 17:ssä?

⁸ Usein ihmiset, jotka eivät tunne jumalisia periaatteita tai eivät piittaa niistä, pitävät häitä tilaisuutena, joissa voi mennä äärimmäisyyksiin tai joissa sellaista suvaitaan. Eräässä eurooppalaisessa aikakauslehdessä muuan morsian kertoi omista ”kuninkaallisista” häistään: ”Ajoimme neljän hevosen vetämissä paraativaunuissa, joita seurasivat 12 kiesit ja yhdet suuremmat vaunut, joissa soitti yhtye. Ruokalista oli hienostunut ja musiikki erinomaista; se oli mahtavaa. Olin päivän kuningatar, aivan kuten olin halunnutkin.”

⁹ Tavat vaihtelevat maasta toiseen, mutta edellä kerrottu tapaus tuo mieleen sen, mitä apostoli Johannes kirjoitti: ”Mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.” Voisitko kuvitella, että kypsät kristityt haluaisivat järjestää prameat, ”kuninkaalliset” häät, jotka olisivat kuin suoraan satukirjasta? Eikö heidän sen sijaan tulisi muistaa, että ”se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”? (1. Johanneksen kirje 2:16, 17.)

10. a) Miksi tarvitaan suunnittelua, jotta häät pysyisivät kohtuuden rajoissa? b) Minkä tulisi vaikuttaa siihen, keitä häihin kutsutaan?

¹⁰ Kristityt pyrkivät häitä suunnitellessaan olemaan sekä realistisia että järkeviä, ja Raamattu voi auttaa heitä tässä. Niin merkittävä päivä kuin hääpäivä onkin, kristitty vihkipari tietää, että se on vasta avioliiton ensimmäinen askel, ja heidän edessään on mahdollisuus elää ikuisesti. Heillä ei ole velvollisuutta järjestää suuria häitä. Jos he ylipäänsä järjestävät hääjuhlan tai vastaanoton, heidän tulee laskea kustannukset ja miettiä, millainen tilaisuuden luonne on (Luukas 14:28). Raamatun mukaan mies on kristityn perheen pää (1. Korinttilaisille 11:3; Efesolaisille 5:22, 23). Siksi sulhanen on ensi sijassa vastuussa häistä, vaikka hänen on luonnollisesti rakkaudellista keskustella morsiamensa kanssa siitä, keitä he haluavat tai voivat kutsua, ynnä muusta. Ehkei ole mahdollista tai  käytännöllistä kutsua kaikkia ystäviä ja sukulaisia, joten kannattaa muistaa kohtuus. Vihkiparin pitäisi voida luottaa siihen, että vaikkeivät jotkut heidän ystävistään saisikaan hääkutsua, nämä ymmärtävät tilanteen eivätkä loukkaannu (Saarnaaja 7:9).

”Pitojen ohjaaja”

11. Mikä osa ”pitojen ohjaajalla” voi olla häissä?

¹¹ Jos kihlautuneet päättävät järjestää hääjuhlan, miten he voivat huolehtia siitä, että tilaisuus pysyy arvokkaana? Jo vuosien ajan Jehovan todistajat ovat ymmärtäneet, kuinka viisasta on toimia samoin kuin toimittiin Kaanassa pidetyissä häissä, joissa Jeesuskin oli läsnä: siellä oli ”pitojen ohjaaja”, varmastikin joku luotettava samanuskoinen mies (Johannes 2:9, 10). Nykyäänkin sulhasen on järkevää pyytää jotakuta hengellisesti kypsää kristittyä veljeä tähän tärkeään tehtävään. Sulhanen voi kertoa toiveensa veljelle, minkä jälkeen tämä huolehtii siitä, että niitä noudatetaan sekä ennen häitä että niiden aikana.

12. Mitä sulhasen tulee ottaa huomioon alkoholin tarjoilun suhteen?

¹² Kuten kappaleessa 5 tuli esille, vihkipari voi päättää, ettei juhlissa tarjoilla alkoholia, jottei sen väärinkäyttö vaaranna tilaisuuden onnistumista (Roomalaisille 13:13; 1. Korinttilaisille 5:11). Jos alkoholia kuitenkin tarjoillaan tai pidetään esillä, sulhanen vastaa siitä, että kaikessa noudatetaan kohtuutta. Kaanassa pidetyissä häissä oli viiniä, ja Jeesus teki sinne lisäksi hyvälaatuista viiniä. On kiinnostavaa, että pitojen ohjaaja sanoi sulhaselle: ”Jokainen muu ihminen panee ensin esille hyvän viinin, ja huonompilaatuisen sitten, kun väki päihtyy. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” (Johannes 2:10.) Jeesus ei varmasti mitenkään edistänyt juopottelua; hän piti sitä tuomittavana (Luukas 12:45, 46). Kommentoidessaan yllättyneenä viinin laatua pitojen ohjaaja kuitenkin paljasti, että hän oli nähnyt, kuinka joissakin häissä jotkut vieraat olivat juopuneet (Apostolien teot 2:15; 1. Tessalonikalaisille 5:7). Siksi sekä sulhasen että hänen valitsemansa luotettavan ”pitojen ohjaajan” tulee varmistaa, että kaikki vieraat noudattavat seuraavaa selvää ohjetta: ”Älkää myöskään juopuko viinistä, missä on irstailua.” (Efesolaisille 5:18; Sananlaskut 20:1; Hoosea 4:11.)

13. Mitä vihkiparin tulisi pohtia, mikäli häissä on musiikkia, ja miksi?

¹³ Aivan kuten muissakin tilaisuuksissa, jos juhlassa soitetaan musiikkia, äänenvoimakkuuteen tulee kiinnittää huomiota, niin ettei keskusteleminen käy vaikeaksi. Eräs vanhin totesi: ”Illan mittaan, kun keskustelu vilkastuu tai aletaan tanssia, musiikki alkaa joskus soida kovempaa. Musiikki, joka aluksi soi hiljaa taustalla, voi alkaa pauhata ja estää keskustelun. Häät tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden miellyttävään kanssakäymiseen. On sääli, jos kovaääninen musiikki pilaa tämän mahdollisuuden!” Sulhasen ja ”pitojen ohjaajan” tulee tässäkin asiassa tuntea vastuunsa. Musiikin valintaa ja äänenvoimakkuutta ei tule jättää soittajien päätettäväksi, oli sitten kyse ammattimuusikoista tai harrastelijoista. Paavali kirjoitti: ”Mitä teettekin sanassa tai työssä, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä.” (Kolossalaisille 3:17.) Kun vieraat palaavat kotiin, onko heille jäänyt musiikista sellainen mielikuva, että vihkipari teki kaiken Jeesuksen nimessä? Näin tulisi olla.

14. Millainen muisto kristittyjen häistä pitäisi jäädä?

¹⁴ Hyvin järjestetyistä häistä voi jäädä mukava muisto. Adam ja Edyta, jotka ovat olleet naimisissa 30 vuotta, muistelevat eräitä häitä: ”Kristillinen henki oli käsin kosketeltava.  Joissakin lauluissa ylistettiin Jehovaa, mutta muutakin hyvää ohjelmaa esitettiin. Tanssi ja musiikki eivät olleet pääasia. Tilaisuus oli miellyttävä ja rakentava, ja kaikki tapahtui sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa.” Morsian ja sulhanen voivat selvästikin tehdä paljon osoittaakseen, että he todistavat uskonsa teoillaan.

Häälahjat

15. Mitä Raamatun neuvoja voidaan soveltaa häälahjojen antamiseen?

¹⁵ Monissa maissa on tapana, että ystävät ja sukulaiset antavat häälahjoja. Mitä tällöin on pidettävä mielessä? Muista, mitä Johannes sanoi ”elämän varallisuuden komeilevasta näyttämisestä”. Hän ei liittänyt sitä kristittyihin, jotka ilmaisevat uskonsa teoissa, vaan häviämässä olevaan maailmaan. (1. Johanneksen kirje 2:16, 17.) Kun otetaan huomioon tämä Johanneksen henkeytetty toteamus, pitäisikö vihkiparin ilmoittaa ääneen jokaisen lahjan antaja? Kun Makedonian ja Akhaian kristityt avustivat Jerusalemissa olevia veljiään, missään ei mainita, että heidän nimensä olisi julkistettu (Roomalaisille 15:26). Monet häälahjojen antajat haluaisivat mieluummin pysyä nimettöminä kuin saada osakseen asiatonta huomiota. On hyvä muistaa Matteuksen 6:1–4:ssä olevat Jeesuksen neuvot.

16. Miten vihkipari voi välttää loukkaamasta kenenkään tunteita, kun on kyse lahjoista?

¹⁶ Lahjojen antajien nimien ilmoittaminen voisi ”herättää kilpailuhenkeä” ja saada läsnäolijat vertailemaan, kuka antaa parhaan tai kalleimman lahjan. Siksi vihkiparin ei ole viisasta ilmoittaa lahjojen antajien nimiä. Nimien ilmoittaminen saattaisi olla kiusallista sellaisille vieraille, jotka eivät ehkä ole pystyneet hankkimaan mitään lahjaa. (Galatalaisille 5:26; 6:10.) Ei toki ole väärin antaa vihkiparin tietää, keneltä lahja on, mutta ehkä siihen riittää kortti, joka seuraa lahjan mukana mutta jota ei lueta kaikkien kuullen. Jopa siis silloin kun on kyse niin henkilökohtaisesta asiasta kuin häälahjojen hankkimisesta, antamisesta ja saamisesta, meillä kaikilla on mahdollisuus todistaa, että usko vaikuttaa tekoihimme. *

17. Kun kristityt miettivät uskoaan ja tekojaan, mikä tulisi olla heidän tavoitteensa?

¹⁷ Uskomme todistamiseen kuuluu selvästi enemmän kuin se, että säilytämme korkean moraalin, käymme seurakunnan kokouksissa ja osallistumme saarnaamistyöhön. Meillä jokaisella tulisi olla elävä usko, joka vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme. Voimme todistaa uskomme ”täysin suoritetuilla” teoilla, myös niillä elämänalueilla, joita on käsitelty tässä kirjoituksessa (Ilmestys 3:2).

18. Miten Johanneksen 13:17:n sanat soveltuvat kristittyjen järjestämiin häihin ja muihin tilaisuuksiin?

¹⁸ Sen jälkeen kun Jeesus oli jättänyt uskollisille apostoleilleen hienon esimerkin nöyryydestä pesemällä heidän jalkansa, hän sanoi: ”Jos tiedätte nämä, niin olette onnellisia, jos teette ne.” (Johannes 13:4–17.) Meidän asuinseudullamme ei ehkä ole tarpeellista eikä tavallista pestä toisten – vaikkapa vieraidemme – jalkoja. Kuten olemme huomanneet, on kuitenkin muita asioita, joissa voimme todistaa uskomme rakkaudellisilla, huomaavaisilla teoilla, esimerkiksi silloin kun kokoonnumme iloitsemaan toistemme seurasta. Tämä koskee myös häitä, olemme sitten itse menossa naimisiin tai vieraina niissä.

[Alaviite]

Miten vastaisit?

Miten voit todistaa uskosi

• kun kutsut vieraita?

• kun järjestät häitä?

• kun annat tai saat häälahjoja?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 24]

Ilmaise ”ylhäältä tulevaa viisautta” silloinkin, kun kutsut vain muutamia vieraita