Barsillai – mies joka tiesi omat rajoituksensa

”MIKSI – – palvelijasi pitäisi tulla enää taakaksi herralleni kuninkaalle?” kysyi 80-vuotias Barsillai Israelin kuninkaalta Daavidilta. Raamattu kertoo, että Barsillai oli ”hyvin huomattava mies”, epäilemättä varakkuutensa vuoksi. (2. Samuelin kirja 19:32, 35.) Hän asui Gileadin maassa, Jordanin itäpuolella sijaitsevassa vuoristossa (2. Samuelin kirja 17:27; 19:31).

Missä tilanteessa Barsillai sanoi Daavidille edellä mainitut sanat? Miksi tämä iäkäs mies esitti tällaisen ajatuksen?

Kapina kuningasta vastaan

Daavid oli vaarassa. Hänen poikansa Absalom oli kaapannut vallan ”varastettuaan Israelin miesten sydämet”. Oli selvää, ettei Absalom säästäisi ketään, joka oli uskollinen hänen isälleen. Niinpä Daavid palvelijoineen lähti Jerusalemista. (2. Samuelin kirja 15:6, 13, 14.) Kun Daavid saapui Jordanin itäpuolelle Mahanaimiin, Barsillai auttoi häntä.

Barsillai sekä kaksi muuta Daavidin uskollista alamaista, Sobi ja Makir, antoivat hänelle avokätisesti monenlaisia tarvikkeita. He osoittivat tajuavansa Daavidin ja hänen kanssaan olevien tukalan tilanteen sanoessaan: ”Väki on nälissään ja väsynyttä ja janoissaan erämaassa.” He tekivät kaiken voitavansa tyydyttääkseen Daavidin ja hänen miestensä tarpeet ja järjestivät heille muun  muassa vuoteita, vehnää, ohraa, jauhoja, paahdettuja jyviä, härkäpapuja, linssejä, hunajaa, voita ja lampaita. (2. Samuelin kirja 17:27–29.)

Oli vaarallista auttaa Daavidia. Absalom ei todennäköisesti jättäisi rankaisematta ketään, joka tuki laillista kuningasta. Barsillai ilmaisi rohkeutta pysyessään uskollisena Daavidille.

Osat vaihtuvat

Pian tämän jälkeen Absalomin johtamat kapinalliset kohtasivat Daavidin miehet. Taistelu käytiin Efraiminmetsässä, luultavasti Mahanaimin lähistöllä. Absalomin armeija kärsi tappion, ja ”mieshukka osoittautui siellä sinä päivänä suureksi”. Absalom yritti paeta mutta sai pian surmansa. (2. Samuelin kirja 18:7–15.)

Kuninkuus oli jälleen kiistatta Daavidin käsissä. Enää hänen kannattajiensa ei tarvinnut elää pakolaisina. Koska he olivat olleet uskollisia Daavidille, he saivat osakseen myös hänen kunnioituksensa ja kiitollisuutensa.

Kun Daavid oli palaamassa Jerusalemiin, ”gileadilainen Barsillai tuli alas Rogelimista, jotta hän kulkisi Jordanille kuninkaan kanssa saattaakseen hänet Jordanille”. Tuolloin Daavid esitti iäkkäälle Barsillaille kutsun: ”Tule sinäkin mukanani yli, niin minä toimitan sinulle ruoan luonani Jerusalemissa.” (2. Samuelin kirja 19:15, 31, 33.)

Daavid oli varmasti erittäin kiitollinen Barsillaille hänen avustaan. Nähtävästi kuningas ei kuitenkaan aikonut palkita Barsillaita vain antamalla hänelle elämän välttämättömyyksiä. Ei tämä varakas mies sellaisen avun tarpeessa ollut. Daavid ehkä halusi kutsua iäkkään Barsillain luokseen hoviin hänen ihailtavien ominaisuuksiensa vuoksi. Olisi ollut kunnia asettua sinne pysyvästi ja nauttia kuninkaan ystävyydestä siihen liittyvine etuuksineen.

Vaatimaton ja realistinen

Barsillai vastasi kuningas Daavidin kutsuun: ”Paljonko lienee elinvuosieni päiviä, niin että menisin kuninkaan kanssa ylös Jerusalemiin? Olen nyt kahdeksankymmenvuotias. Osaisinko erottaa hyvää huonosta, tai voisiko palvelijasi maistaa, mitä söisin ja mitä joisin, tai voisinko enää kuunnella laulajien ja laulajattarien ääntä?” (2. Samuelin kirja 19:34, 35.) Kohteliaasti hän kieltäytyi kutsusta ja hylkäsi upean tarjouksen. Mutta miksi?

Yksi syy Barsillain päätökseen on saattanut olla hänen korkea ikänsä ja sen mukanaan tuomat rajoitukset. Hänestä on voinut tuntua, ettei hän eläisi enää kauan (Psalmit 90:10). Hän oli tehnyt voitavansa tukeakseen Daavidia mutta tajusi, että korkea ikä asetti hänelle rajoituksia. Hän suhtautui realistisesti omiin kykyihinsä eikä häikäistynyt mahdollisuudesta saada vaikutusvaltaa ja huomattava asema. Hän ei ollut kunnianhimoinen niin kuin Absalom vaan ilmaisi viisaasti vaatimattomuutta (Sananlaskut 11:2).

Toinen syy Barsillain ratkaisuun on voinut olla se, että hän ei halunnut omien rajoitustensa haittaavan Jumalan asettaman kuninkaan toimintaa. Barsillai kysyi: ”Miksi siis palvelijasi pitäisi tulla enää taakaksi  herralleni kuninkaalle?” (2. Samuelin kirja 19:35.) Vaikka hän edelleen tuki Daavidia, hän ajatteli todennäköisesti, että joku nuorempi pystyisi hoitamaan tehtäviä tehokkaammin kuin hän. Hän tarkoitti luultavasti omaa poikaansa sanoessaan: ”Tässä on palvelijasi Kimham. Menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa yli, ja tee sinä hänelle, mitä hyväksi näet.” Daavid ei loukkaantunut vaan hyväksyi ehdotuksen. Ennen kuin Daavid ylitti Jordanin, hän ”suuteli Barsillaita ja siunasi häntä”. (2. Samuelin kirja 19:37–39.)

Tasapainoa tarvitaan

Kertomus Barsillaista korostaa tasapainon tarpeellisuutta. Meidän ei tulisi kieltäytyä palvelustehtävästä tai olla tavoittelematta sitä, koska haluamme viettää rauhallista elämää tai meistä tuntuu, ettemme pysty kantamaan vastuuta. Jumala voi korvata puutteemme, jos turvaudumme hänen voimaansa ja viisauteensa. (Filippiläisille 4:13; Jaakobin kirje 4:17; 1. Pietarin kirje 4:11.)

Toisaalta meidän on tajuttava omat rajoituksemme. Joku kristitty voi jo olla hyvin ahkera hengellisissä toimissa. Hän ymmärtää, että jos hän ottaisi vastaan lisää tehtäviä, hän saattaisi joutua laiminlyömään raamatullisia velvollisuuksiaan, esimerkiksi perheestä huolehtimista. Eikö hän ilmaisisikin vaatimattomuutta ja järkevyyttä, jos hän siinä tilanteessa kieltäytyisi uusista tehtävistä? (Filippiläisille 4:5; 1. Timoteukselle 5:8.)

Meidän kannattaa mietiskellä Barsillain hyvää esimerkkiä. Hän oli uskollinen, rohkea, antelias ja vaatimaton. Ennen kaikkea hän asetti päättäväisesti Jumalan edut omiensa edelle (Matteus 6:33).

[Kartta s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

80-vuotias Barsillai teki uuvuttavan matkan voidakseen auttaa Daavidia.

GILEAD

Rogelim

Sukkot

Mahanaim

Jordan

Gilgal

Jeriko

Jerusalem

EFRAIM

[Kuva s. 13]

Miksi Barsillai hylkäsi Daavidin tarjouksen?