”Viisaus on suojaksi”

”OI KUINKA paljon parempaa onkaan viisauden hankkiminen kuin kulta! Ja ennemmin tulee valita ymmärryksen hankkiminen kuin hopea”, sanotaan Sananlaskujen 16:16:ssa. Miksi viisaus on näin arvokasta? Siksi että ”viisaus on suojaksi samoin kuin raha on suojaksi, mutta tiedon etuna on, että viisaus varjelee omistajansa elossa” (Saarnaaja 7:12). Miten viisaus sitten varjelee omistajansa elossa?

Se että hankimme jumalista viisautta eli Jumalan sanan Raamatun täsmällistä tuntemusta ja toimimme sen mukaan, auttaa meitä vaeltamaan Jumalan hyväksymällä tiellä (Sananlaskut 2:10–12). Muinaisen Israelin kuningas Salomo sanoo: ”Oikeamielisten valtatie on pahasta pois kääntymistä. Joka tiensä varjelee, säilyttää sielunsa.” (Sananlaskut 16:17.) Viisaus vapauttaa omistajansa pahoilta teiltä ja varjelee heidät elossa. Sananlaskujen 16:16–33:een muistiin merkityt sanat osoittavat, kuinka hyödyllinen vaikutus jumalisella viisaudella voi olla asenteisiimme, sanoihimme ja tekoihimme. *

”Ole nöyrähenkinen”

Personoidun viisauden kuvaillaan sanovan: ”Itsensä korottamista ja ylpeyttä – – olen vihannut.” (Sananlaskut 8:13.) Ylpeys ja viisaus ovat toistensa täydelliset vastakohdat. Meidän on toimittava viisaasti ja varottava, ettemme ylpisty. Meidän pitää olla varuillamme etenkin jos olemme saavuttaneet menestystä elämässämme tai meille on uskottu vastuuta kristillisessä seurakunnassa.

”Ylpeys edeltää romahdusta ja pöyhkeä henki kompastumista”, varoitetaan Sananlaskujen 16:18:ssa. Mietihän kaikkeuden suurinta ”romahdusta”: Jumalan täydellinen henkipoika lankesi ja teki itsestään Saatana Panettelijan (1. Mooseksen kirja 3:1–5; Ilmestys 12:9). Eikö hän ilmaissutkin pöyhkeää henkeä ennen romahdustaan? Raamattu viittaa tähän sanoessaan, ettei kristillisen seurakunnan valvojan virkaan tulisi  nimittää äsken kääntynyttä miestä, ”jottei hän pöyhistyisi ylpeydestä ja joutuisi Panettelijalle langetettuun tuomioon” (1. Timoteukselle 3:1, 2, 6). Meidän on tärkeää varoa, ettemme ruoki toisten ylpeyttä emmekä anna ylpeyden kehittyä itsessämme.

”Parempi olla nöyrähenkisenä sävyisien kanssa kuin jakaa saalista itsensä korottaneiden kanssa”, todetaan Sananlaskujen 16:19:ssä. Tämä on hyvä neuvo, kuten käy ilmi muinaisen Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin tapauksesta. Hän pystytti ylpeänä Duran tasangolle suunnattoman 27 metriä korkean kuvapatsaan, joka ehkä seisoi hyvin korkealla jalustalla ja esitti häntä itseään. (Daniel 3:1.) Tämän jättiläismäisen monumentin oli määrä olla vaikuttava symboli Nebukadnessarin imperiumista. Korkeat rakennelmat, kuten tuo kuvapatsas tai obeliskit, kirkontornit ja pilvenpiirtäjät, saattavat tehdä vaikutuksen ihmisiin mutta eivät Jumalaan. Psalmista lauloi: ”Jehova on korkea, ja kuitenkin hän näkee nöyrän, mutta ylpeän hän tuntee ainoastaan kaukaa.” (Psalmit 138:6.) ”Se, mikä on ihmisten keskuudessa korkeaa, on Jumalan silmissä iljetys.” (Luukas 16:15.) Meidän on parempi ”pitää ohjenuorana sitä, mikä on vaatimatonta”, kuin ”kohdistaa mielemme siihen, mikä on ylvästä” (Roomalaisille 12:16).

Miten ”ymmärtäväisyys” ja ”suostuttelukyky” ilmenevät puheestamme?

Kuinka viisauden hankkiminen vaikuttaa puheeseemme? Salomo sanoo: ”Joka osoittaa ymmärtäväisyyttä asiassa, löytää hyvää, ja onnellinen on se, joka luottaa Jehovaan. Viisassydämistä sanotaan ymmärtäväiseksi, ja sulohuulisella on enemmän suostuttelukykyä. Ymmärtäväisyys on omistajilleen elämän lähde, ja tyhmien kuri on tyhmyyttä. Viisaan sydän panee hänen suunsa ilmaisemaan ymmärtäväisyyttä, ja hänen huulilleen se lisää suostuttelukykyä.” (Sananlaskut 16:20–23.)

Viisaus auttaa meitä puhumaan ymmärtäväisesti ja vakuuttavasti – se ”lisää suostuttelukykyä” huulillemme. Miksi? Koska viisassydäminen ihminen yrittää ”löytää hyvää” asioista ja hän ”luottaa Jehovaan”. Kun koetamme löytää hyvää toisista, meidän on helpompi puhua heistä myönteiseen sävyyn. Emme ole töykeitä emmekä riidanhaluisia, vaan puhumme miellyttävästi ja vakuuttavasti. Se että tunnemme toisten olosuhteet, auttaa meitä ymmärtämään, millaisia vastoinkäymisiä heillä voi olla ja miten kovasti he joutuvat kamppailemaan selviytyäkseen niistä.

Puheestamme tulee heijastua viisaus myös silloin, kun saarnaamme Valtakuntaa ja teemme opetuslapsia. Tavoitteenamme Jumalan sanan opettajina ei ole vain välittää raamatullista tietoa. Pyrimme tavoittamaan ihmisten sydämen. Tämä vaatii meitä ”lisäämään suostuttelukykyä” huulillemme  siten, että puhumme vakuuttavasti. Apostoli Paavali kehotti toveriaan Timoteusta: ”Pysy sinä siinä, – – mihin uskomisesta olet tullut vakuuttuneeksi.” (2. Timoteukselle 3:14, 15.)

W. E. Vinen sanakirjan (An Expository Dictionary of New Testament Words) mukaan kreikan sana, joka vastaa ilmausta ”puhua vakuuttavasti”, merkitsee ”saada aikaan mielenmuutos järkisyiden tai moraalisten näkökohtien nojalla”. Jotta pystyisimme esittämään vakuuttavia todisteita, jotka saavat kuulijassa aikaan mielenmuutoksen, meidän täytyy ymmärtää hänen ajattelutapaansa, kiinnostuksen kohteitaan, olosuhteitaan ja taustaansa. Miten voimme saada tällaista ”ymmärtäväisyyttä”? Opetuslapsi Jaakob vastaa: ”Täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan.” (Jaakobin kirje 1:19.) Tekemällä puhuteltavalle kysymyksiä ja kuuntelemalla häntä tarkkaavaisesti voimme saada selville, mitä hän ajattelee.

Apostoli Paavali osasi käyttää suostuttelukykyä ja puhua vakuuttavasti (Apostolien teot 18:4). Jopa yksi hänen vastustajistaan, hopeaseppä Demetrios, myönsi: ”Tämä Paavali on, ei ainoastaan Efesoksessa, vaan miltei koko Aasian piirikunnassa, taivuttanut melkoisen ihmisjoukon ja muuttanut sen käsityksiä.” (Apostolien teot 19:26.) Ottiko Paavali saarnaamistyöstään kunnian itselleen? Ei, vaan hän sanoi, että hän saarnasi Jumalan ”hengen ja voiman osoituksin” (1. Korinttilaisille 2:4, 5). Jehovan pyhä henki tukee meitäkin. Koska luotamme Jehovaan, tiedämme hänen auttavan meitä, kun yritämme sananpalveluksessa puhua ymmärtäväisesti ja vakuuttavasti.

Ei ihme, että ”viisassydämistä” sanotaan ”älykkääksi” tai ”arvostelukykyiseksi” (Sananlaskut 16:21, An American Translation; New International Version). ”Ymmärtäväisyys on omistajilleen elämän lähde.” Entä mitä on sanottava tyhmistä? He ”halveksivat viisautta ja kuria”. (Sananlaskut 1:7.) Millaista satoa he korjaavat hylätessään Jehovan kurin? Salomo sanoo: ”Tyhmien kuri on tyhmyyttä.” (Sananlaskut 16:22.) He saavat lisää kuritusta, usein ankaran rangaistuksen. Tyhmät voivat aiheuttaa itselleen myös kärsimystä, häpeää, sairauksia ja jopa ennenaikaisen kuoleman.

Israelin kuningas Salomo kohdistaa vielä huomion siihen terveelliseen vaikutukseen, joka viisaudella on puheeseemme: ”Miellyttävät sanat ovat hunajakenno: makeat sielulle ja lääkitys luille.” (Sananlaskut 16:24.) Hunaja on makeaa, ja se virkistää nälkäistä nopeasti; myös miellyttävillä sanoilla on virkistävä ja rohkaiseva vaikutus. Lisäksi hunaja on terveellistä, ja sillä on parantavia ominaisuuksia. Samoin miellyttävät sanat ovat hengellisesti terveellisiä. (Sananlaskut 24:13, 14.)

Varo oikealta näyttävää tietä

”On tie, joka on miehestä oikea”, Salomo sanoo, ”mutta sen loppuna ovat myöhemmin  kuoleman tiet.” (Sananlaskut 16:25.) Tässä varoitetaan väärästä järkeilystä ja Jumalan lain vastaisesta menettelystä. Jokin tie voi epätäydellisestä ihmisestä näyttää oikealta, mutta todellisuudessa se voi olla vastoin Jumalan sanan vanhurskaita periaatteita. Lisäksi Saatana voi pettää ihmistä niin että tämä lähtee omasta mielestään oikealle tielle, joka johtaakin kuolemaan.

Itsepetokselta meitä suojaavat viisas, ymmärtäväinen sydän ja Jumalan sanan avulla valmennettu omatunto. Kun elämässä on tehtävä ratkaisuja – koskivatpa ne moraalia, palvontaa tai mitä muuta tahansa – voimme parhaiten välttää itsepetoksen ansan noudattamalla hyvää ja pahaa koskevia Jumalan normeja.

”Nälkä miehen työhön ajaa”

Kuningas Salomo jatkaa: ”Kovan työn tekijän sielu on tehnyt kovasti työtä hänen hyväkseen, koska hänen suunsa on pakottanut häntä.” (Sananlaskut 16:26.) Salomo osoittaa, että työntekijän halu saada ruokaa voi ”tehdä kovasti työtä hänen hyväkseen”, koska nälkä ”pakottaa” eli kannustaa häntä. Vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan tämä jae kuuluu: ”Nälkä miehen työhön ajaa, oma suu on häntä hoputtamassa.” Ruokahalun kaltainen normaali halu voi kannustaa meitä olemaan tuotteliaita. Sellainen halu on hyödyllinen. Mutta entä jos oikean halun annetaan voimistua liikaa niin että se muuttuu ahneudeksi? Seuraukset ovat samankaltaiset kuin silloin, jos leirituli karkaa roihuavaksi metsäpaloksi. Ahneus on tuhoisaa halua, joka on riistäytynyt hallinnasta. Viisas tajuaa vaaran ja pitää terveetkin halut kurissa.

Älä kulje ”tietä, joka ei ole hyvä”

Suustamme tulevat sanat voivat olla yhtä tuhoisia kuin korventava tuli. Salomo osoittaa, kuinka vahingollista on etsiä toisten virheitä ja toitottaa niitä ympäriinsä: ”Kelvoton mies kaivaa esiin pahaa, ja hänen huulillaan on ikään kuin korventava tuli. Juonitteleva mies aiheuttaa jatkuvasti riitaa, ja panettelija erottaa keskenään läheiset toisistaan.” (Sananlaskut 16:27, 28.)

Mies, joka yrittää pilata lähimmäisensä maineen, on ”kelvoton”. Meidän tulisi yrittää etsiä toisista hyvää ja rakentaa sanoillamme kunnioitusta heitä kohtaan. Entä tulisiko meidän kuunnella niitä, jotka levittävät vahingollisia juoruja? Heidän sanansa voivat helposti synnyttää aiheettomia epäluuloja, erottaa ystävykset ja aiheuttaa jakaumia seurakunnassa. Viisaus saa meidät sulkemaan korvamme heidän puheiltaan.

 Salomo varoittaa siitä, että ihminen voidaan vietellä väärälle tielle: ”Väkivallan mies viettelee lähimmäisensä ja saa hänet kulkemaan tietä, joka ei ole hyvä. Hän vilkuttaa silmiään punoessaan juonia. Huulensa yhteen puristaen hän saattaa ilkityön päätökseen.” (Sananlaskut 16:29, 30.)

Voiko väkivalta vietellä tosi palvojia? Elämme maailmassa, jossa monet on vietelty ”punomaan juonia”. He kannattavat väkivaltaa tai turvautuvat siihen itse. Meidän ei ehkä ole vaikea pysyä erossa suoranaisesta väkivallasta. Mutta voidaanko meidät viekoitella sen pauloihin salakavalasti? Eikö miljoonat ihmiset ole houkuteltu katsomaan väkivaltaa ihannoivaa viihdettä tai urheilua? Raamatussa varoitetaan osuvasti: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.) Millainen suoja jumalinen viisaus onkaan!

Entä jos ihminen on viettänyt koko ikänsä viisauden ja ymmärryksen parissa eikä ole ”kulkenut tietä, joka ei ole hyvä”? Vanhurskauden tiellä vietetty elämä on Jumalan silmissä kaunis, ja se ansaitsee toisten kunnioituksen. ”Harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä”, sanotaan Sananlaskujen 16:31:ssä.

Hillitön suuttumus sen sijaan on kaikkea muuta kuin kaunista. Aadamin ja Eevan esikoispoika Kain ”suuttui kovasti” veljeensä Abeliin ja kävi hänen kimppuunsa ja tappoi hänet (1. Mooseksen kirja 4:1, 2, 5, 8). Vaikka voimmekin joskus aivan aiheellisesti tuntea suuttumusta, meidän täytyy varoa päästämästä sitä valloilleen. Sananlaskujen 16:32:ssa sanotaan selvästi: ”Joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä mies, ja henkensä hillitsevä on parempi kuin kaupungin valloittaja.” Hillitön suuttumus ei ole merkki voimasta eikä hyveellisyydestä vaan heikkoudesta. Se voi saada ihmisen ”kulkemaan tietä, joka ei ole hyvä”.

Kun jokainen ”ratkaisu on Jehovalta”

”Helmaan arpa heitetään, mutta jokainen sen avulla saatu ratkaisu on Jehovalta”, Salomo sanoo (Sananlaskut 16:33). Muinaisessa Israelissa Jehova ilmaisi tahtonsa toisinaan arpojen avulla. Arvat olivat pikkukiviä tai puu- tai kivilaattoja. Ensin Jehovaa pyydettiin ratkaisemaan asia. Sitten arvat heitettiin vaatteen laskoksiin ja otettiin sieltä pois. Tulosta pidettiin Jumalan ratkaisuna.

Enää Jehova ei ilmaise ajatuksiaan kansalleen arpojen välityksellä. Hän on paljastanut tahtonsa Sanassaan Raamatussa. Raamatun täsmällinen tuntemus on välttämätöntä jumalisen viisauden hankkimiseksi. Kuulukoon siis henkeytetyn Raamatun lukeminen jokaiseen päiväämme. (Psalmit 1:1, 2; Matteus 4:4.)

[Alaviite]

[Kuva s. 8]

Miksi viisaus on paljon parempaa kuin kulta?

[Kuva s. 9]

Mikä ”lisää suostuttelukykyä” huulillesi, kun olet sananpalveluksessa?

[Kuva s. 10]

”Kelvoton mies kaivaa esiin pahaa.”

[Kuva s. 11]

Hillitön suuttumus voi saada ihmisen ”kulkemaan tietä, joka ei ole hyvä”.

[Kuva s. 12]

Väkivalta voi vietellä.