Valintoja jotka johtavat onnellisuuteen

”KUNPA olisin tehnyt toisin!” Kuinka monta kertaa olet sanonut näin itsellesi? Me kaikki haluamme tehdä valintoja, joita meidän ei tarvitse katua. Tämä pitää paikkansa erityisesti niistä valinnoista, jotka vaikuttavat elämämme suuntaan. Miten sitten voimme tehdä valintoja, jotka johtavat onnellisuuteen?

Ensinnäkin meillä täytyy olla normeja, jotka ovat todella luotettavia. Onko tällaisia normeja olemassa? Monien mielestä ei ole. Erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan 75 prosenttia viimeistä vuottaan collegessa opiskelevista uskoo, ettei mitään sellaista kuin oikea ja väärä ole olemassakaan ja että hyvän ja pahan käsitteet vaihtelevat ”yksilöllisten arvojen ja kulttuurin” mukaan.

Onko järkevää ajatella, että moraalinormeissa olisi kyse vain henkilökohtaisesta tai yleisestä mielipiteestä? Ei ole. Jos ihmiset saisivat tehdä mitä ikinä haluavat, syntyisi kaaos. Kuka haluaisi elää paikassa, missä ei olisi lakeja, ei oikeusistuimia eikä poliiseja? Henkilökohtainen mielipide ei sitä paitsi ole aina luotettava opas. Voimme päättää tehdä jotain, mitä pidämme oikeana, mutta jälkeenpäin huomaamme erehtyneemme. Koko ihmishistoria osoittaa todeksi seuraavat Raamatun sanat: ”Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Mistä sitten voimme saada opastusta, kun teemme ratkaisuja elämän tärkeissä kysymyksissä?

Edellisessä kirjoituksessa mainittu nuori hallitusmies toimi viisaasti, kun hän meni Jeesuksen luo. Kuten havaitsimme, Jeesus vastasi tämän nuoren miehen kysymykseen lainaamalla Jumalan lakia. Jeesus tunnusti,  että Jehova Jumala on tiedon ja viisauden korkein Lähde ja tietää, mikä koituu Hänen luomustensa parhaaksi. Niinpä Jeesus sanoi: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun, vaan hänen, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 7:16.) Jumalan sana on tosiaankin luotettava opas, joka auttaa meitä tekemään elämässämme viisaita valintoja. Tarkastelemme nyt joitakin Jumalan sanan periaatteita, jotka edistävät onnellisuuttamme, mikäli toimimme niiden mukaan.

Kultainen sääntö

Jeesus opetti kuuluisassa vuorisaarnassaan erään perusperiaatteen, joka voi auttaa meitä tekemään viisaita ratkaisuja suhteissamme toisiin. Hän sanoi: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Tätä käytösnormia sanotaan usein kultaiseksi säännöksi.

Jotkut ovat esittäneet saman ajatuksen kielteisessä muodossa: ”Älä tee toiselle, mitä et tahtoisi tehtävän itsellesi.” Kun mietit Jeesuksen vertausta lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta, niin huomaat, miten kultainen sääntö ja sen kielteinen muoto eroavat toisistaan. Muuan juutalainen hakattiin ja jätettiin puolikuolleena tien varteen. Pappi ja leeviläinen näkivät hänet mutta menivät ohi. Koska he eivät tehneet mitään lisätäkseen miehen kärsimyksiä, heidän voitaisiin sanoa toimineen kultaisen säännön kielteisen version mukaan. Tietä kulkenut samarialainen sitä vastoin pysähtyi auttamaan. Hän sitoi miehen haavat ja vei hänet majataloon. Hän teki miehelle sen, mitä hän olisi toivonut tehtävän itselleen. Hän noudatti kultaista sääntöä – ja teki oikean valinnan. (Luukas 10:30–37.)

On olemassa monia onnellisuutta tuottavia tapoja noudattaa tätä käyttäytymissääntöä. Oletetaan, että naapuriisi muuttaa uusi perhe. Mikset menisi tapaamaan heitä ja toivottamaan heidät tervetulleeksi? Voisit tutustuttaa heidät alueeseen, vastata heidän kysymyksiinsä ja antaa muuta tarvittavaa apua. Ottamalla aloitteen käsiisi ja osoittamalla huomaavaisuutta edistät hyviä suhteita uusiin naapureihisi. Lisäksi tunnet tyydytystä siitä, että tiedät toimineesi Jumalaa miellyttävällä tavalla. Eikö tämä olekin viisas ratkaisu?

Valintoja jotka perustuvat toisten rakastamiseen

Kultaisen säännön lisäksi Jeesus antoi muitakin ohjeita, jotka auttavat tekemään viisaita valintoja. Kun häneltä kysyttiin, mikä oli Mooseksen lain suurin käsky, hän vastasi: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näistä kahdesta käskystä riippuvat koko Laki ja Profeetat.” (Matteus 22:36–40.)

Kuolemaansa edeltäneenä iltana Jeesus antoi opetuslapsilleen ”uuden käskyn”: heidän piti rakastaa toisiaan (Johannes 13:34). Miksi hän sanoi tätä käskyä uudeksi? Eikö hän ollut jo selittänyt, että lähimmäisen rakastaminen oli toinen niistä kahdesta käskystä, joista koko Mooseksen laki riippui? Sen alaisuudessa israelilaisia käskettiin: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:18.) Jeesus käski nyt opetuslapsiaan menemään vielä pitemmälle. Samana iltana Jeesus kertoi heille, että hän tulisi pian antamaan elämänsä heidän puolestaan. Sitten hän sanoi: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:12, 13.) Tämä oli tosiaan uusi käsky siinä mielessä, että se vaati asettamaan toisten edun omansa edelle.

Voimme osoittaa tällaista epäitsekästä rakkautta monin tavoin ja mennä pitemmälle kuin katsoa vain omaa etuamme. Kuvitellaanpa vaikka, että asut kerrostalossa ja haluat kuunnella musiikkia niin suurella voimakkuudella, että se saa sinut haltioitumaan mutta häiritsee naapuriasi. Olisitko halukas  tinkimään omasta nautinnostasi naapurisi rauhan vuoksi? Toisin sanoen asettaisitko naapurisi hyvinvoinnin omasi edelle?

Mietihän seuraavaa tilannetta. Oli kylmä ja lumisateinen talvipäivä Kanadassa, ja kaksi Jehovan todistajaa tuli erään iäkkään miehen ovelle. Keskustelun lomassa mies mainitsi, ettei hän sydänvikansa vuoksi pystynyt luomaan lunta kotinsa edustalta. Noin tuntia myöhemmin hän kuuli kovaa rahinaa. Nuo kaksi Jehovan todistajaa olivat tulleet puhdistamaan lumesta hänen talonsa etuovelle johtavan kulkutien ja portaat. ”Tänään koin, miten aito kristillinen rakkaus toimii käytännössä”, hän kirjoitti Jehovan todistajien Kanadan-haaratoimistoon lähettämässään kirjeessä. ”Se tosiaan piristi minua ja muutti yleensä pessimististä näkemystäni tämän päivän maailmasta. Se vahvisti jo ennestään syvää kunnioitustani teidän maailmanlaajuista toimintaanne kohtaan.” Sillä että autamme toisia – miten pieneltä apumme tuntuneekin – voi olla heihin myönteinen vaikutus. Tällaiset uhrautuvuutta heijastavat valinnat tuottavat suurta onnellisuutta.

Valintoja jotka perustuvat Jumalan rakastamiseen

Toinen seikka, joka meidän täytyy ottaa huomioon valintoja tehdessämme, on se, mitä Jeesus sanoi suurimmaksi käskyksi: rakkautemme Jumalaan. Jeesus kohdisti sanansa juutalaisille, jotka olivat kansana jo vihkiytyneet Jehovalle. Silti israelilaisten piti yksilöinä päättää, palvelisivatko he Jumalaansa osoittaen rakkautta koko sielustaan ja koko sydämestään (5. Mooseksen kirja 30:15, 16).

Vastaavasti ne valinnat, joita sinä teet, kertovat tunteistasi Jumalaa kohtaan. Esimerkiksi kun alat yhä paremmin ymmärtää Raamatun käytännöllistä arvoa, edessäsi on valinta. Haluaisitko ruveta tutkimaan järjestelmällisesti Raamattua tavoitteenasi tulla Jeesuksen seuraajaksi? Tällaisen valinnan tekeminen tuo sinulle varmasti onnellisuutta, sillä Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3.)

Emme tiedä, katuiko nuori hallitusmies myöhemmin ratkaisuaan. Sen kuitenkin tiedämme, miltä apostoli Pietarista tuntui, kun hän oli seurannut Jeesusta Kristusta monta vuotta. Noin vuonna 64, kun Pietarin elämä läheni loppuaan, hän rohkaisi uskonveljiään: ”Tehkää kaikkenne, jotta – – [Jumala] lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja moitteettomia ja rauhassa.” (2. Pietarin kirje 1:14; 3:14.) Pietari ei selvästikään katunut valintaa, jonka hän oli tehnyt yli 30 vuotta aiemmin, ja hän rohkaisi myös toisia pitämään kiinni valinnastaan.

Pietarin neuvon noudattaminen merkitsee sitä, että päättää ottaa kannettavakseen opetuslapseuden tuomat vastuut ja totella Jumalan käskyjä (Luukas 9:23; 1. Johanneksen kirje 5:3). Tämä saattaa tuntua vaikealta, mutta Jeesus on antanut lohduttavan lupauksen: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja  oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (Matteus 11:28–30.)

Ajattelehan Arthurin kokemusta. Arthur alkoi kymmenvuotiaana ottaa viulutunteja tähtäimessään viulistin ura. 14-vuotiaana hän oli jo konserttiviulisti. Silti hän ei ollut onnellinen. Hänen isänsä pohdiskeli aina elämän tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä ja kutsui uskonnonopettajia heidän kotiinsa. Isä ei kuitenkaan ollut tyytyväinen saamiinsa vastauksiin. He puhuivat perheenä siitä, onko Jumala olemassa ja miksi hän sallii pahuutta. Sitten Arthurin isä alkoi keskustella Jehovan todistajien kanssa. Keskustelu herätti hänessä vastakaikua, mikä johti siihen, että koko perheen kanssa alettiin tutkia Raamattua.

Aikanaan Arthur oppi ymmärtämään Raamatun avulla, miksi Jumala sallii kärsimystä, ja hän näki selvästi elämän tarkoituksen. Arthur teki kolmen muun perheensä jäsenen kanssa valinnan, jota hän ei ole katunut. Hän vihki elämänsä Jehovalle. ”Olen hyvin onnellinen siitä, että Jehova on siunannut minua totuuden tuntemuksella ja että hän pelasti minut kilpailulta, joka on tyypillistä ammattimuusikoiden keskuudessa. Ihmiset tekevät mitä tahansa menestyäkseen.”

Arthur nauttii edelleen siitä, että hän voi viihdyttää ystäviään soittamalla viulua, mutta hänen elämänsä ei pyöri viulunsoiton ympärillä. Sen sijaan hän keskittyy Jumalan palvelemiseen. Hän työskentelee nykyään eräässä Jehovan todistajien haaratoimistossa. Sinäkin voit Arthurin ja miljoonien muiden tavoin – mutta toisin kuin rikas nuori hallitusmies – tehdä valinnan, joka johtaa suurimpaan mahdolliseen onnellisuuteen: ottaa vastaan Jeesuksen kutsun tulla hänen seuraajakseen.

[Kuva s. 6]

Voit tuoda iloa toisten elämään, kun päätät auttaa heitä.

[Kuva s. 7]

Haluatko sinä tutkia Raamattua ja tulla Jeesuksen seuraajaksi?