Kuuntele sisäistä ääntäsi

”Kansakuntien ihmiset, joilla ei ole [Jumalan] lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa.” (ROOMALAISILLE 2:14)

1, 2. a) Mitä monet ovat tehneet hyvää hyvyyttään? b) Millaisia esimerkkejä Raamatussa kerrotaan ihmisystävällisyydestä?

MUUAN 20-vuotias nuorukainen sai epilepsiakohtauksen metrolaiturilla ja putosi kiskoille. Kun eräs sivullinen näki sen, hän päästi irti pikkutyttöjensä kädestä ja hyppäsi alas auttamaan. Mies veti epileptikon kiskojen väliseen syvennykseen ja suojeli häntä heidän ylitseen ajavalta metrojunalta, joka saapui asemalle jarrut kirskuen. Jotkut sanoivat pelastajan olevan sankari, mutta hän itse totesi: ”Ihmisen pitää tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta. Tein sen hyvää hyvyyttäni, en saadakseni kiitosta tai kunniaa.”

² Saatat tuntea jonkun, joka on auttanut toisia vaaraa uhmaten. Monet tekivät niin toisen maailmansodan aikana järjestäessään piilopaikan tuiki tuntemattomille. Kun apostoli Paavali ja 275 muuta matkustajaa haaksirikkoutuivat Sisilian lähistöllä sijaitsevaan Maltan saareen, sikäläiset asukkaat auttoivat näitä muukalaisia ja osoittivat heille ”poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä” (Apostolien teot 27:27–28:2). Entä se israelilaistyttö, joka ei ehkä vaarantanut henkeään mutta oli vilpittömän kiinnostunut syyrialaisen vangitsijansa hyvinvoinnista? (2. Kuninkaiden kirja 5:1–4.) Mietihän myös Jeesuksen tunnettua vertausta lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Pappi ja leeviläinen vähät välittivät puolikuolleesta juutalaistoveristaan, mutta samarialainen näki paljon vaivaa hänen hyväkseen. Tämä vertaus on vuosisatojen varrella koskettanut monenlaisissa kulttuureissa elävien ihmisten sydäntä. (Luukas 10:29–37.)

3, 4. Mitä epäitsekkyyden yleisyys osoittaa evoluutioteoriasta?

³ On totta, että elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”, ja monet ovat ”raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta” (2. Timoteukselle 3:1–3). Emmekö silti olekin nähneet hyväntahtoisuutta ja ehkä kokeneet sitä itsekin? Pyrkimys auttaa toisia vaivojaan säästämättä on niin luontaista ihmisille, että jotkut nimittävät sitä humaaniudeksi eli ihmisyydeksi.

⁴ Tällaista auttamishalua, silloinkin kun se vaatii uhrauksia, nähdään kaikkien rotujen ja kulttuurien keskuudessa. Se sotii sitä väitettä vastaan, että ihmisen kehitystä ohjasi viidakon laki, ”sopivimpien eloon jääminen”. Francis S. Collins, geneetikko joka johti erästä ihmisen perimää selvittänyttä yhdysvaltalaista tutkimusprojektia, sanoi: ”Epäitsekkyys tuottaa paljon päänvaivaa evoluution kannattajille. – – Yksittäisten itsekkäiden geenien pyrkimys säilyä elossa ei pysty selittämään sitä.” Hän totesi vielä: ”Jotkut uhrautuvat sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät kuulu heidän ryhmäänsä ja joiden kanssa heillä ei ole kerrassaan mitään yhteistä. – – Tätä ei nähtävästikään voida selittää Darwinin teorian avulla.”

”Omantunnon ääni”

5. Mikä on tunnusomaista useimmille ihmisille?

⁵ Francis Collins kiinnittää huomion epäitsekkyyden erääseen piirteeseen: ”Omantunnon ääni vaatii meitä auttamaan toisia, vaikkemme saisi siitä mitään korvaukseksi.” * Tämä ”omaatuntoa” koskeva maininta voi tuoda mieleen apostoli Paavalin sanat: ”Aina  kun kansakuntien ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heidän omat ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Roomalaisille 2:14, 15.)

6. Miksi kaikki ihmiset ovat tilivelvollisia Luojalle?

⁶ Kirjoittaessaan roomalaisille Paavali osoitti, että ihmiset ovat tilivelvollisia Jumalalle, koska hänen olemassaolonsa ja ominaisuutensa ovat olleet ”selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien” (Roomalaisille 1:18–20; Psalmit 19:1–4). Monet tosin jättävät Luojansa huomiotta ja viettävät irstasta elämää. Jumala kuitenkin haluaa, että ihmiset tunnustavat hänen vanhurskautensa ja katuvat pahoja tekojaan. (Roomalaisille 1:22–2:6.) Juutalaisilla oli tähän painava syy: heille oli annettu Mooseksen välityksellä Jumalan laki. Mutta niidenkin kansojen, jotka eivät olleet saaneet ”Jumalan pyhiä julistuksia”, olisi pitänyt tunnustaa Jumalan olemassaolo. (Roomalaisille 2:8–13; 3:2.)

7, 8. Kuinka yleistä oikeustaju on, ja mitä se osoittaa?

⁷ Ihmisen sisäinen oikean ja väärän taju antaa kaikille hyvän syyn tunnustaa Jumalan olemassaolo ja osoittaa se toiminnallaan. Oikeustajumme todistaa, että meillä on omatunto. Kuvittelehan seuraavaa tilannetta: Pikkulapset odottavat vuoroaan päästäkseen keinumaan. Yhtäkkiä yksi heistä etuilee jonossa. Useimpien lasten mielestä sellainen on epäreilua. Eikö olekin hämmästyttävää, että oikeustaju ilmenee jopa monien lasten spontaanista toiminnasta? Heidän käytöksensä heijastaa heidän sisäistä moraalitajuaan. Paavali kirjoitti: ”Aina kun kansakuntien ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa.” Hän ei sanonut ”jos joskus” ikään kuin jostakin harvoin tapahtuvasta, vaan hän sanoi ”aina kun” tai ”kun”, mikä viittaa johonkin usein tapahtuvaan. Ihmiset toisin sanoen ”luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa”, mikä tarkoittaa sitä, että heidän sisäinen moraalitajunsa saa heidät toimimaan sopusoinnussa Jumalan kirjoitetun lain kanssa.

⁸ Tällainen moraalisuus on ollut ilmeistä monissa kansoissa. Eräs Cambridgen yliopiston professori sanoi, että babylonialaisten, egyptiläisten, kreikkalaisten sekä Australian ja Amerikan alkuasukkaiden normistot sisälsivät ”sääntöjä jotka tuomitsivat sorron, murhan, petoksen ja valheen, käskyjä jotka vaativat osoittamaan ystävällisyyttä niin vanhoille, nuorille kuin heikoillekin”. Lisäksi tri Collins kirjoitti: ”Käsitys oikeasta ja väärästä näyttää olevan yleismaailmallinen: se näkyy kaikkien ihmissukuun kuuluvien keskuudessa.” Eikö tämä tuokin mieleen Roomalaiskirjeen 2:14:n?

Miten omatunto toimii?

9. Mikä omatunto on, ja miten se voi auttaa sinua ennen kuin teet jotakin?

⁹ Raamatun mukaan omatunto on sisäinen kyky tarkastella ja arvioida omia tekojaan. Sisältäsi ikään kuin kuuluu ääni, joka kertoo, onko jokin menettely oikein vai ei. Paavali viittasi tähän sisäiseen ääneen sanoessaan: ”Omatuntoni todistaa kanssani pyhässä hengessä.” (Roomalaisille 9:1.) Tämä ääni voi esimerkiksi varoittaa etukäteen, kun mietit jonkin teon moraalisia seuraamuksia. Omatunto voi auttaa sinua punnitsemaan aikomustasi ja sitä, miltä sinusta tuntuisi, jos toteuttaisit sen.

10. Miten omatunto usein toimii?

¹⁰ Useimmiten omatunto alkaa toimia sen jälkeen, kun olet tehnyt jotakin. Kun Daavid pakeni kuningas Saulia, hänellä oli mahdollisuus toimia epäkunnioittavasti Jumalan voideltua kuningasta kohtaan, ja hän toimikin niin. Jälkeenpäin ”Daavidin sydän soimasi häntä”. (1. Samuelin kirja 24:1–5; Psalmit 32:3, 5.) Tässä kertomuksessa ei käytetä sanaa ”omatunto”, mutta juuri sen äänen Daavid kuuli – hänen omatuntonsa kolkutti. Samaan tapaan me kaikki olemme kärsineet  omantunnontuskia. Teimme jotakin, ja sitten toimintamme alkoi vaivata meitä. Esimerkiksi joitakuita omatunto on soimannut niin ankarasti maksamattomien verojen vuoksi, että myöhemmin he ovat maksaneet ne. Omantunnon pistokset ovat saaneet jotkut tunnustamaan puolisolleen aviorikoksen (Heprealaisille 13:4). Kun ihminen toimii omantuntonsa mukaan, hän voi olla tyytyväinen ja rauhallinen.

11. Miksi voisi olla vaarallista vain jättäytyä omantuntonsa opastettavaksi? Valaise.

¹¹ Voimmeko siis vain jättäytyä omantuntomme opastettavaksi? Vaikka meidän on kyllä hyvä kuunnella omaatuntoamme, se voi johtaa meidät pahasti harhaan. ”Sisäisen ihmisemme” ääni saattaa pettää meidät (2. Korinttilaisille 4:16). Otetaanpa yksi esimerkki. Raamatussa kerrotaan Stefanoksesta, Kristuksen innokkaasta seuraajasta, joka oli ”täynnä miellyttävyyttä ja voimaa”. Jotkut juutalaiset ajoivat Stefanoksen Jerusalemin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Saul (josta tuli myöhemmin apostoli Paavali) seisoi lähellä ja ”hyväksyi hänen murhansa”. Nuo juutalaiset olivat nähtävästi niin varmoja siitä, että he toimivat oikein, ettei heidän omatuntonsa vaivannut heitä. Saulinkin omantunnon on täytynyt olla puhdas, sillä tämän jälkeen hän ”uhosi yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan”. Hänen omantuntonsa ääni ei selvästikään ollut tuolloin luotettava. (Apostolien teot 6:8; 7:57–8:1; 9:1.)

12. Millä saattaa olla vaikutusta omaantuntoon?

¹² Mikä oli saattanut vaikuttaa Saulin omaantuntoon? Hän oli ehkä saanut vaikutteita läheisiltä tovereiltaan. Monet meistä ovat puhuneet puhelimessa sellaisen miehen kanssa, jonka ääni kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin hänen isänsä ääni. Osaksi hänen äänenvärinsä voi olla perittyä, mutta myös isän puhetapa on voinut vaikuttaa häneen. Samoin Sauliin oli ehkä vaikuttanut hänen läheinen yhteytensä juutalaisiin, jotka vihasivat Jeesusta ja vastustivat hänen opetuksiaan (Johannes 11:47–50; 18:14; Apostolien teot 5:27, 28, 33). Saulin toverit olivat siis saattaneet vaikuttaa ääneen, jonka hän kuuli sisältään, hänen omaantuntoonsa.

13. Miten ympäristö voisi vaikuttaa ihmisen omaantuntoon?

¹³ Myös kulttuuri tai asuinympäristö voi muovata ihmisen omaatuntoa, aivan kuten ympäristö voi saada jonkun puhumaan murteella tai vieraalla korostuksella (Matteus 26:73). Näin varmasti kävi muinaisille assyrialaisille. Heidät tunnettiin sotaisuudestaan, ja heidän reliefeissään kuvataan vankien kiduttamista (Nahum 2:11, 12; 3:1). Joonan päivien niniveläisistä todetaan, etteivät he tienneet ”eroa oikean ja vasemman kätensä välillä”. Heillä ei toisin sanoen ollut kunnollista normia sen ratkaisemiseksi, mikä oli Jumalan näkökannalta oikein tai väärin. Kuvittele, miten tuollainen ympäristö saattoi vaikuttaa jonkun Ninivessä varttuvan omaantuntoon! (Joona 3:4, 5; 4:11.) Samoin nykyään ympäristön asenteet voivat vaikuttaa ihmisen omaantuntoon.

Miten voimme koulia sisäistä ääntämme?

14. Miten omastatunnostamme kuvastuu se, mitä sanotaan 1. Mooseksen kirjan 1:27:ssä?

¹⁴ Jehova antoi Aadamille ja Eevalle omantunnon, ja me olemme perineet sen heiltä. 1. Mooseksen kirjan 1:27:ssä sanotaan, että ihmiset on tehty Jumalan kuviksi. Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme fyysisesti hänen kaltaisiaan, sillä hän on henki ja me olemme lihaa. Olemme Jumalan kuvia sikäli, että meillä on samanlaisia ominaisuuksia kuin hänellä, muun muassa moraalitaju, johon liittyy toimiva omatunto. Tämä kohdistaa huomiomme yhteen tapaan, jolla voimme vahvistaa omantunnon ääntä ja tehdä siitä entistä luotettavamman: meidän tulee hankkia lisää tietoa Luojasta ja lähestyä häntä.

15. Miten voimme hyötyä siitä, että opimme tuntemaan Isämme?

¹⁵ Raamattu osoittaa, että eräässä mielessä Jehova on meidän kaikkien Isä (Jesaja 64:8). Uskolliset kristityt, onpa heidän toivonsa  mennä taivaaseen tai elää paratiisissa maan päällä, voivat kutsua Jumalaa Isäksi (Matteus 6:9). Meidän tulisi haluta päästä entistä lähemmäs Isäämme ja omaksua hänen näkemyksensä ja norminsa (Jaakobin kirje 4:8). Monet eivät ole kiinnostuneita tästä. He ovat niiden juutalaisten kaltaisia, joille Jeesus sanoi: ”Te ette ole milloinkaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen hahmoaan, eikä hänen sanansa pysy teissä.” (Johannes 5:37, 38.) Emme ole varsinaisesti kuulleet Jumalan ääntä, mutta hänen sanansa voi ikään kuin olla meissä, ja siten meistä voi tulla hänen kaltaisiaan ja voimme oppia ajattelemaan samoin kuin hän.

16. Miten Joosefia koskeva kertomus valaisee sitä, että meidän on hyvin tärkeää valmentaa omaatuntoamme ja kuunnella sen ääntä?

¹⁶ Joosefia koskeva kertomus valaisee tätä. Kun hän asui Potifarin talossa, tämän vaimo yritti vietellä hänet. Vaikka Joosef eli aikana, jolloin ei ollut vielä kirjoitettu yhtään Raamatun kirjaa eikä annettu kymmentä käskyä, hän vastasi: ”Miten minä siis voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?” (1. Mooseksen kirja 39:9.) Hän ei reagoinut näin vain miellyttääkseen perhettään – hänen perheensähän asui kaukana. Ensisijaisesti hän halusi miellyttää Jumalaa. Joosef tiesi Jumalan avioliittonormin: yksi mies ja yksi nainen, ja nuo kaksi ovat ”yhtä lihaa”. Hän oli todennäköisesti kuullut, mitä kuningas Abimelek ajatteli saatuaan tietää, että Rebekka oli naimisissa: olisi väärin kajota häneen ja saattaa näin koko kansa syylliseksi. Tuossa tapauksessa Jehova siunasi lopputuloksen ja osoitti, miten hän suhtautuu aviorikokseen. Kaiken tämän tietäminen oletettavastikin voimisti Joosefin omantunnon ääntä ja pani hänet torjumaan sukupuolisen moraalittomuuden. (1. Mooseksen kirja 2:24; 12:17–19; 20:1–18; 26:7–14.)

17. Miksi olemme paremmassa asemassa kuin Joosef yrittäessämme tulla Isämme kaltaisiksi?

¹⁷ Olemme toki nykyään paremmassa asemassa,  koska meillä on koko Raamattu. Sieltä saamme selville, mitä Isämme ajattelee ja tuntee ja minkä hän hyväksyy ja minkä kieltää. Mitä enemmän uppoudumme Raamatun kirjoituksiin, sitä lähemmäs pääsemme Jumalaa ja sitä enemmän meistä tulee hänen kaltaisiaan. Näin omatuntomme alkaa todennäköisesti toimia entistä paremmin sopusoinnussa Isämme ajattelun ja tahdon kanssa. (Efesolaisille 5:1–5.)

18. Miten voimme koulia omastatunnostamme entistä luotettavamman, olipa menneisyytemme millainen tahansa?

¹⁸ Entä miten ympäristö muovaa omaatuntoamme? Sukulaisemme ja kasvuympäristömme ovat saattaneet vaikuttaa ajatteluumme ja toimintaamme. Omantuntomme ääni on siksi voinut vaimentua tai vääristyä. Se ikään kuin puhuu ympärillämme olevien ihmisten vieraalla ”korostuksella”. Menneisyyttämme emme voi tietenkään muuttaa, mutta voimme päättää valita sellaisia ystäviä ja sellaisen ympäristön, joilla on hyvä vaikutus omaantuntoomme. On tärkeää olla säännöllisesti innokkaiden kristittyjen seurassa, jotka ovat jo pitkään yrittäneet olla Isänsä kaltaisia. Seurakunnan kokoukset samoin kuin ennen niitä ja niiden jälkeen käytävät keskustelut tarjoavat tähän erinomaisia tilaisuuksia. Voimme huomata, kuinka toisten kristittyjen ajattelu ja toiminta perustuvat Raamattuun ja kuinka valppaasti he kuuntelevat, kun heidän omatuntonsa toistaa Jumalan ajattelu- ja toimintatapoja. Tämä voi ajan mittaan auttaa meitä saattamaan omantuntomme sopusointuun Raamatun periaatteiden kanssa ja saada meidät heijastamaan entistä täydemmin Jumalan kuvaa. Kun viritämme sisäisen äänemme Isämme periaatteiden mukaan ja annamme toisten kristittyjen vaikuttaa meihin myönteisesti, omastatunnostamme tulee entistä luotettavampi ja meistä tulee aina vain halukkaampia kuuntelemaan, mitä se sanoo. (Jesaja 30:21.)

19. Mitkä omaantuntoon liittyvät piirteet ansaitsevat vielä huomiomme?

¹⁹ Jotkut joutuvat silti ponnistelemaan päivittäin toimiakseen omantuntonsa mukaan. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään joitakin kristittyjen eteen tulleita tilanteita. Niiden tarkasteleminen voi auttaa meitä ymmärtämään entistä selvemmin, mihin omaatuntoa tarvitaan, miksi kaikkien omatunto ei toimi samalla tavalla ja miten voimme entistä tarkemmin kuunnella omantuntomme ääntä. (Heprealaisille 6:11, 12.)

[Alaviite]

Mitä opit?

• Miksi oikean ja väärän taju eli omatunto on ollut nähtävissä kaikissa kulttuureissa?

• Miksi meidän täytyy varoa vain jättäytymästä omantuntomme opastettavaksi?

• Miten voimme koulia sisäistä ääntämme?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 23]

Omatunto soimasi Daavidia...

...mutta ei tarsolaista Saulia.

[Kuva s. 24]

Voimme valmentaa omaatuntoamme.