Miksi elää huomista silmällä pitäen?

”ÄLKÄÄ siis huolehtiko huomisesta”, sanoi Jeesus Kristus kuuluisassa puheessaan, jonka hän piti erään vuoren rinteellä Galileassa. Sitten hän jatkoi: ”Huominen pitää itsestään huolen.” (Matteus 6:34, Uusi testamentti nykysuomeksi.)

Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan, että ”huominen pitää itsestään huolen”? Sitäkö, että meidän tulisi elää vain tätä päivää ja unohtaa huominen? Olisiko se sopusoinnussa sen kanssa, mihin Jeesus ja hänen seuraajansa uskoivat?

”Lakatkaa olemasta huolissanne”

Luehan Jeesuksen sanat Matteuksen 6:25–32:sta. Siinä hän sanoi muun muassa: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. – – Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja, sillä ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastohuoneisiin; silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. – – Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä yhtä kyynärääkään elinikäänsä? Ja miksi olette huolissanne vaatteista? Ottakaa oppia kedon liljoista, kuinka ne kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää – – Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansakunnat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia.”

Jeesus päätti puheensa tämän osan kahteen neuvoon. Ensimmäinen kuuluu: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Toinen neuvo on: ”Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.” (Matteus 6:33, 34.)

 Isänne tietää mitä te tarvitsette

Yrittikö Jeesus mielestäsi estää opetuslapsiaan, joiden joukossa oli maanviljelijöitä, ”kylvämästä”, ”leikkaamasta” tai ”kokoamasta” satoa varastoihin? Kielsikö hän heitä ”uurastamasta” ja ”kehräämästä”, hankkimasta tarvitsemiaan vaatteita? (Sananlaskut 21:5; 24:30–34; Saarnaaja 11:4.) Ei tietenkään. Jos he olisivat lopettaneet työnteon, he olisivat melko varmasti päätyneet ”kerjäämään korjuuaikana” vailla ruokaa ja vaatteita (Sananlaskut 20:4).

Entä mitä Jeesus tarkoitti huolissaan olemisella? Sitäkö, että hänen kuulijansa voisivat elää vailla huolen häivää? Se olisi ollut epärealistista. Jeesus itse tunsi syvää tuskaa ja ahdistusta yönä, jona hänet pidätettiin (Luukas 22:44).

Jeesus vain lausui julki erään perustotuuden. Liiallinen huolestuneisuus ei koskaan auta ratkaisemaan eteen tulevia ongelmia, olivatpa ne mitä tahansa. Se ei esimerkiksi pidennä elämää. Kuten Jeesus sanoi, se ei ”lisää yhtä kyynärääkään elinikäämme”. (Matteus 6:27.) Mieltä kaiken aikaa painavat huolet pikemminkin lyhentävät elämäämme.

Hänen neuvonsa olivat erittäin käytännöllisiä. Monesti ne asiat, joista olemme huolissamme, eivät edes käy toteen. Brittiläinen valtiomies Winston Churchill ymmärsi tämän pitäneen paikkansa toisen maailmansodan synkistä päivistä. Hän sanoi joistakin silloisista huolenaiheistaan: ”Kun muistelen kaikkia noita harmeja, mieleeni tulee tarina vanhasta miehestä, joka totesi kuolinvuoteellaan, että hänen elämänsä on ollut täynnä huolia asioista, joista useimmat eivät koskaan tapahtuneet.” Tietyssä mielessä on tosiaankin viisasta elää vain päivä kerrallaan, varsinkin kun kohtaamamme paineet ja ongelmat voisivat saada meidät huolten valtaan.

”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa”

Jeesuksella oli todellisuudessa mielessään paljon muutakin kuin vain kuulijoidensa fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Hän tiesi, että huoli elämän välttämättömyyksistä samoin kuin kiihkeä halu saada omaisuutta ja  nautintoja voi syrjäyttää tärkeämmät asiat (Filippiläisille 1:10). Mutta mikä voisi olla elämän välttämättömyyksiä tärkeämpää? Hengelliset asiat, jotka liittyvät Jumalan palvontaan. Jeesus tähdensi, minkä tulisi olla tärkeintä elämässämme: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” (Matteus 6:33.)

Jeesuksen päivinä monet juoksivat aineellisen perässä. Varallisuuden kartuttaminen oli ensi sijalla heidän elämässään. Jeesus kuitenkin kehotti kuulijoitaan suhtautumaan asioihin toisin. Koska he kuuluivat Jumalalle vihkiytyneeseen kansaan, heidän ”koko velvollisuutensa” oli ”pelätä tosi Jumalaa ja pitää hänen käskynsä” (Saarnaaja 12:13).

Aineelliseen syventyminen – ”tämän asiainjärjestelmän huoli ja rikkauden petollinen voima” – olisi voinut vahingoittaa hänen kuulijoidensa hengellisyyttä (Matteus 13:22). ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita”, kirjoitti apostoli Paavali, ”joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon.” (1. Timoteukselle 6:9.) Auttaakseen seuraajiaan välttämään tämän ”ansan” Jeesus muistutti heitä siitä, että heidän taivaallinen Isänsä tiesi heidän tarvitsevan näitä kaikkia. Jumala huolehtisi heistä aivan kuten hän huolehtii ”taivaan linnuista”. (Matteus 6:26, 32.) Sen sijaan että he olisivat antaneet huolten näännyttää itsensä, heidän piti tehdä kaikki voitavansa huolehtiakseen aineellisista tarpeistaan ja uskoa sitten asiat Jehovan käsiin (Filippiläisille 4:6, 7).

Kun Jeesus sanoi, että ”huominen pitää itsestään huolen”, hän tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että meidän ei tulisi tämän päivän ongelmien lisäksi ottaa kannettavaksemme tarpeetonta huolta huomisesta. Vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntää Jeesuksen sanat seuraavasti: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matteus 6:34.)

”Tulkoon sinun valtakuntasi”

Tarpeeton huoli huomisesta on kuitenkin aivan eri asia kuin se, ettei uhraa sille ajatustakaan. Jeesus ei koskaan sanonut opetuslapsilleen, että heidän pitäisi tyystin unohtaa huomispäivä. Sitä vastoin hän kannusti heitä olemaan hyvin kiinnostuneita tulevaisuudesta. Heidän olisi aivan oikein rukoilla, että he saisivat jokapäiväisen leipänsä eli että heidän senhetkiset tarpeensa täytettäisiin. Mutta ensiksi heidän piti rukoilla tulevaisuuteen liittyviä asioita: Jumalan valtakunnan tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista maan päällä. (Matteus 6:9–11.)

Meidän ei pitäisi olla Nooan päivinä eläneiden ihmisten kaltaisia. He olivat niin uppoutuneita kaikkeen muuhun – he ”söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin” – etteivät he ”panneet merkille”, mitä pian tapahtuisi. Seurauksena oli, että ”vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois”. (Matteus 24:36–42.) Tämän historiallisen tapauksen avulla apostoli Pietari muistutti siitä, että meidän täytyy elää huomispäivää silmällä pitäen. Hän kirjoitti: ”Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne Jehovan päivän läsnäoloa ja pitäessänne sen läheisenä mielessänne!” (2. Pietarin kirje 3:5–7, 11, 12.)

Kerätkää aarteita taivaaseen

Meidän kannattaa tosiaankin pitää Jehovan päivä ”läheisenä mielessämme”. Sen muistaminen vaikuttaa suuresti siihen, miten käytämme aikaamme, voimiamme, varojamme, taitojamme ja kykyjämme. Meidän ei tulisi uppoutua niin täysin tavoittelemaan aineellista – joko elämän välttämättömyyksiä tai nautintoja – että meille jäisi tuskin lainkaan aikaa ”jumalisen antaumuksen tekoihin”. Saattaisi kyllä vaikuttaa siltä, että jos keskittyy yksinomaan tähän päivään, saa välitöntä hyötyä, mutta parhaimmillaankin se on vain tilapäistä. Jeesus sanoi, että on paljon viisaampaa  kerätä ”aarteita taivaaseen” kuin maan päälle (Matteus 6:19, 20).

Jeesus tähdensi tätä kuvauksessaan miehestä, joka teki suurisuuntaisia tulevaisuudensuunnitelmia. Jumala ei noihin suunnitelmiin kuulunut. Miehen maa tuotti hyvin. Hän päätti purkaa varastohuoneensa ja rakentaa tilalle isommat voidakseen viettää mukavaa elämää, syödä, juoda ja pitää hauskaa. Mitä vikaa hänen suunnitelmissaan oli? Hän kuoli ennen kuin pääsi nauttimaan työnsä hedelmistä. Vielä pahempaa oli se, ettei hän ollut kehittänyt suhdetta Jumalaan. Jeesus totesi lopuksi: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” (Luukas 12:15–21; Sananlaskut 19:21.)

Mitä sinä voit tehdä?

Älä tee samaa virhettä kuin mies, josta Jeesus kertoi. Ota selville, mikä on Jumalan tarkoitus tulevaisuuden suhteen, ja rakenna elämäsi sen ympärille. Hän on kertonut avoimesti, mitä hän aikoo tehdä. Muinoin elänyt profeetta Aamos kirjoitti: ”Suvereeni Herra Jehova ei tee mitään, ellei hän ole paljastanut luottamuksellista asiaansa palvelijoilleen, profeetoille.” (Aamos 3:7.) Se mitä Jehova on paljastanut profeettojensa välityksellä, on nykyään luettavissa hänen henkeytetyn Sanansa Raamatun sivuilta (2. Timoteukselle 3:16, 17).

Raamattu paljastaa muun muassa, millainen koko maapalloon ennennäkemättömällä tavalla vaikuttava tapahtuma on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Jeesus sanoi: ”Tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti.” (Matteus 24:21.) Sitä ei yksikään ihminen voi estää. Jumalan palvojat eivät todellisuudessa edes halua estää sitä. Miksi eivät? Koska se poistaa maan päältä kaiken pahuuden ja tuo tilalle ”uuden taivaan ja uuden maan”, toisin sanoen uuden taivaallisen hallituksen ja uuden maanpäällisen yhteiskunnan. Uudessa maailmassa Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän [ihmisten] silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole”. (Ilmestys 21:1–4.)

Eikö sinun olekin nyt järkevää ryhtyä ottamaan selvää siitä, mitä Raamattu sanoo näistä asioista? Tarvitsetko tässä apua? Pyydä sitä tapaamiltasi Jehovan todistajilta tai kirjoita tämän lehden julkaisijoille. Älä tosiaankaan elä vain tätä päivää varten, vaan pidä mielessäsi myös suurenmoinen huominen.

[Kuvat s. 7]

”Lakatkaa olemasta huolissanne – – seuraavalla päivällä on omat huolensa.”