Seuraatko Kristusta täysipainoisesti?
Seuraatko Kristusta täysipainoisesti?
”Niin kuin vaellattekin, jatkakaa siinä yhä täydemmin.” (1. TESS. 4:1)
1, 2. a) Mitä suurenmoista monet Jeesuksen päivien ihmiset näkivät? b) Miksi myös meidän aikamme on merkityksellistä?
OLETKO joskus miettinyt, miten suurenmoista olisi ollut elää siihen aikaan, kun Jeesus oli maan päällä? Mieleesi saattoi tulla, että Jeesus olisi voinut parantaa sinut ja olisit näin päässyt eroon jostakin koettelevasta sairaudesta. Tai ehkä ajattelit, miten hienoa olisi ollut nähdä Jeesus ja kuulla häntä – saada häneltä opetusta ja nähdä hänen suorittavan jonkin ihmeteon. (Mark. 4:1, 2; Luuk. 5:3–9; 9:11.) Olisi ollut todella mahtavaa olla paikalla, kun Jeesus teki kaikki nuo ihmeet (Luuk. 19:37). Siitä pitäen ei yksikään sukupolvi ole nähnyt vastaavaa, ja se, mitä Jeesus sai aikaan maan päällä ”uhraamalla itsensä”, ei toistu koskaan (Hepr. 9:26; Joh. 14:19).
2 Kuitenkin myös nykyinen aikamme on merkityksellistä. Miksi on näin? Raamatun ennustuksissa aikaamme sanotaan ”lopun ajaksi” ja ”viimeisiksi päiviksi” (Dan. 12:1–4, 9; 2. Tim. 3:1). Tämä on aikaa, jona Saatana on heitetty pois taivaasta. Pian hänet sidotaan ja heitetään ”syvyyteen”. (Ilm. 12:7–9, 12; 20:1–3.) Tämä on myös aikaa, jona meillä on erityinen kunnia julistaa ”valtakunnan hyvää uutista” kautta maailman, kertoa ihmisille toivon sanomaa tulevasta paratiisista. Se on työtä, joka ei tule koskaan toistumaan. (Matt. 24:14.)
3. Mitä Jeesus juuri ennen taivaaseen nousemistaan käski seuraajiaan tekemään, ja mitä siihen sisältyisi?
3 Juuri ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apt. 1:8.) Tuo työ merkitsisi maailmanlaajuista opettamista. Mikä olisi sen tavoite? Tehdä opetuslapsia, uusia Kristuksen seuraajia, ennen kuin tulee loppu. (Matt. 28:19, 20.) Miten voimme onnistua Kristuksen antaman tehtävän täyttämisessä?
4. a) Minkä tarpeellisuutta 2. Pietarin kirjeen 3:11, 12:ssa olevat Pietarin sanat tähdentävät? b) Minkä suhteen meidän täytyy olla varuillamme?
4 Huomaa, että apostoli Pietari huudahti: ”Millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne Jehovan päivän läsnäoloa ja pitäessänne sen läheisenä mielessänne!” (2. Piet. 3:11, 12.) Pietarin sanat tähdentävät, miten tärkeää meidän on näinä viimeisinä päivinä varmistautua jatkuvasti siitä, että elämämme keskittyy jumalisen antaumuksen tekoihin. Näihin tekoihin sisältyy hyvän uutisen saarnaaminen. Tunnemme siksi suurta iloa nähdessämme, miten innokkaasti veljemme kaikkialla maailmassa huolehtivat Kristuksen antamasta saarnaamistehtävästä. Samalla tajuamme, ettemme missään tapauksessa saa antaa päivittäisten paineiden, jotka johtuvat Saatanan maailmasta ja omista perityistä lihallisista taipumuksistamme, laimentaa intoamme palvella Jumalaa. Pohditaanpa siksi, miten voimme pitää huolen siitä, että seuraamme jatkuvasti Kristusta.
Ota Jumalan antamat vastuut halukkaasti vastaan
5, 6. a) Mistä Paavali kiitti Jerusalemissa asuvia uskonveljiään, ja mistä hän varoitti heitä? b) Miksi meidän ei tulisi suhtautua Jumalan antamiin vastuisiimme välinpitämättömästi?
5 Jerusalemin kristityille osoittamassaan kirjeessä apostoli Paavali kiitti näitä uskonveljiään siitä, että he olivat kestäneet uskollisina jopa vainojen aikana. Hän sanoi: ”Muistakaa – – jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä.” Jehova ei unohtanut heidän uskollista vaellustaan. (Hepr. 6:10; 10:32–34.) Paavalin lämmin kiitos epäilemättä rohkaisi noita heprealaiskristittyjä suuresti. Samassa kirjeessä Paavali kuitenkin myös varoitti eräästä inhimillisestä taipumuksesta, joka – ellei sitä pidettäisi kurissa – voisi heikentää intoa palvella Jumalaa. Hän sanoi, ettei kristittyjen tulisi ”pyytää vapautusta” Jumalan käskyjen noudattamisesta keksimällä verukkeita (Hepr. 12:25).
6 Tuo varoitus taipumuksesta ”pyytää vapautusta” eli vältellä Jumalan antamia vastuita soveltuu myös kristittyihin nykyään. Tajuamme, ettemme saa koskaan suhtautua kristillisiin vastuisiimme välinpitämättömästi emmekä antaa intomme Jumalan palvelemiseen heiketä (Hepr. 10:39). Pyhän palveluksen suorittamisessa on loppujen lopuksi kyse elämästä ja kuolemasta (1. Tim. 4:16).
7, 8. a) Mikä auttaa meitä säilyttämään intomme palvella Jumalaa? b) Mitä meidän tulisi muistaa Jehovasta ja Jeesuksesta, mikäli intomme on laimentunut?
7 Mikä auttaa meitä niin, että voimme täyttää velvollisuutemme Jumalan edessä keksimättä verukkeita? Yksi tärkeä keino on mietiskellä säännöllisesti vihkiytymislupauksemme merkitystä. Lupasimme Jehovalle, että panisimme hänen tahtonsa tekemisen elämässämme ensi sijalle, ja haluamme pitää tuon lupauksen. (Lue Matteuksen 16:24.) Meidän on siksi aika ajoin syytä pysähtyä kysymään itseltämme: Haluanko edelleen noudattaa Jumalalle antamaani vihkiytymislupausta yhtä päättäväisesti kuin halusin kasteeni aikaan? Vai onko intoni vuosien mittaan laimentunut?
8 Jos rehellinen itsetutkistelu osoittaa, että olemme hidastaneet tahtia, meidän on hyvä palauttaa mieleen profeetta Sefanjan innostavat sanat: ”Älkööt kätesi vaipuko alas. Jehova, sinun Jumalasi, on keskelläsi. Väkevänä hän pelastaa. Hän riemuitsee sinusta iloiten.” (Sef. 3:16, 17.) Nämä rohkaisevat sanat soveltuivat alun perin niihin muinaisiin israelilaisiin, jotka palasivat Babylonin vankeudesta Jerusalemiin. Mutta sama vakuutus soveltuu nykyiseen Jumalan kansaan. Koska teemme Jehovan työtä, meidän pitäisi muistaa, että niin Jehova kuin hänen Poikansakin tukee ja vahvistaa meitä voidaksemme huolehtia täysipainoisesti Jumalan antamista vastuistamme (Matt. 28:20; Fil. 4:13). Jos pyrimme jatkuvasti tekemään innokkaasti Jumalan työtä, hän siunaa meitä ja auttaa meitä menestymään hengellisesti.
Etsi innokkaasti ”ensin Jumalan valtakuntaa”
9, 10. Minkä ajatuksen Jeesus halusi välittää vertauksellaan suurista illallisista, ja mitä me voimme oppia siitä?
9 Ollessaan aterialla erään fariseusten hallitusmiehen talossa Jeesus esitti vertauksen suurista illallisista. Tuolla vertauksella hän kuvaili monenlaisille ihmisille annettua tilaisuutta päästä ehdolle taivasten valtakuntaan. Hän havainnollisti myös sitä, mitä vapautuksen pyytäminen merkitsee. (Lue Luukkaan 14:16–21.) Jeesuksen vertauksessa kutsuvieraat esittivät verukkeita sille, etteivät he tulisi juhlaan. Yksi sanoi, että hänen piti mennä tarkastamaan äskettäin ostamaansa peltoa. Toinen sanoi ostaneensa nautoja ja haluavansa tarkastaa niitä. Vielä yksi sanoi, ettei voinut tulla, koska oli juuri mennyt naimisiin. Nämä olivat vain tekosyitä. Ihminen, joka ostaa pellon tai karjaa, yleensä tarkastaa ne etukäteen, joten hänellä ei ole kovaa kiirettä niiden tarkastamiseen jälkeen päin. Ja miksi äskettäin solmittu avioliitto estäisi ottamasta vastaan tällaista tärkeää kutsua? Ei ihme, että vertauksen isäntä oli vihainen!
10 Kaikki Jumalan palvelijat voivat oppia Jeesuksen vertauksesta jotakin. Meidän ei tulisi koskaan antaa tässä vertauksessa mainittujen tai muiden henkilökohtaisten asioiden tulla meille niin tärkeiksi, että ne työntävät tieltään Jumalan palvelemisen. Jos kristitty ei pidä henkilökohtaisia asioita oikealla paikallaan, hänen intonsa tehdä kenttäpalvelusta vähitellen hiipuu. (Lue Luukkaan 8:14.) Jottei näin kävisi, noudatamme Jeesuksen kehotusta: ”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” (Matt. 6:33.) Miten rohkaisevaa onkaan havaita, että niin nuoret kuin iäkkäätkin Jumalan palvelijat noudattavat tätä tärkeää neuvoa! Monet ovat ryhtyneet yksinkertaistamaan elämäänsä voidakseen omistaa enemmän aikaa sananpalvelukseen. He oppivat omasta kokemuksestaan, että etsimällä innokkaasti ensin Valtakuntaa he saavat aitoa onnellisuutta ja suurta tyydytystä.
11. Mikä Raamatun kertomus valaisee sitä, miten tärkeää on palvella Jumalaa innokkaasti ja kokosydämisesti?
11 Se mitä tapahtui Israelin kuninkaalle Joasille, auttaa meitä näkemään, miten tärkeää on palvella Jumalaa innokkaasti. Joas oli huolissaan siitä, että Syyria saattaisi voittaa Israelin taistelussa, ja tuli itkien profeetta Elisan luo. Profeetta neuvoi häntä ampumaan ikkunasta nuolen Syyriaa vastaan sen merkiksi, että Jehovan käsi antaisi Israelille voiton tuosta kansasta. Tämän olisi varmasti pitänyt innostaa kuningasta. Seuraavaksi Elisa käski Joasin ottaa nuolensa ja lyödä niillä maata. Joas löi maata kolme kertaa. Elisa närkästyi tästä, sillä maahan lyöminen viidesti tai kuudesti olisi osoittanut, että Joas ”löisi Syyrian perusteellisesti”. Nyt hän saisi vain kolme osittaista voittoa. Koska Joas toimi innottomasti, hänen menestyksensä jäi vaillinaiseksi. (2. Kun. 13:14–19.) Mitä voimme oppia tästä kertomuksesta? Jehova siunaa meitä runsain määrin vain siinä tapauksessa, että teemme hänen työtään kokosydämisesti ja innokkaasti.
12. a) Mikä auttaa meitä säilyttämään intomme palvella Jumalaa huolimatta elämän haasteista? b) Kerro, miten ahkeruus sananpalveluksessa hyödyttää sinua.
12 Elämän haasteet koettelevat intoamme ja haluamme palvella Jumalaa. Monilla veljillä ja sisarilla on vaikea taloudellinen tilanne. Toiset ovat turhautuneita siksi, että vakava sairaus rajoittaa sitä, mitä he pystyvät tekemään Jehovan palveluksessa. Silti me kaikki voimme tehdä jotakin säilyttääksemme intomme ja seurataksemme edelleen Kristusta täysipainoisesti. Joitakin ehdotuksia ja raamatunkohtia on tekstiruudussa ”Mikä auttaa sinua seuraamaan jatkuvasti Kristusta?” Mieti, miten voit noudattaa näitä ohjeita parhaan kykysi mukaan. Jos toimit näin, saat todellista hyötyä. Ahkeruus sananpalveluksessa tasapainottaa ja rikastuttaa elämäämme ja lisää rauhaamme ja onnellisuuttamme (1. Kor. 15:58). Ja Jumalan kokosieluinen palveleminen auttaa meitä pitämään ”Jehovan päivän läsnäolon – – läheisenä mielessä” (2. Piet. 3:12).
Arvioi tilanteesi rehellisesti
13. Miten voimme ratkaista, mitä kokosieluinen palveleminen merkitsee omassa tapauksessamme?
13 On kuitenkin hyvä muistaa, että kokosieluisuutta ei määrää se, miten paljon aikaa käytämme sananpalvelukseen. Yksilöiden olosuhteet vaihtelevat. Jehova voi olla hyvin mielistynyt ihmiseen, joka käyttää kuukausittain kenttäpalvelukseen vain tunnin tai pari, jos hänen terveydentilansa ei salli hänen tehdä enempää (vrt. Mark. 12:41–44). Voidaksemme ratkaista, mitä kokosieluinen Jumalan palveleminen merkitsee omassa tapauksessamme, meidän täytyy arvioida rehellisesti kykyjämme ja olosuhteitamme. Kristuksen seuraajina haluamme myös saattaa näkemyksemme sopusointuun hänen näkemyksensä kanssa. (Lue Roomalaiskirjeen 15:5; 1. Kor. 2:16.) Mitä Jeesus piti tärkeimmällä sijalla elämässään? Hän sanoi Kapernaumista tulleille ihmisille: ”Minun täytyy julistaa – – Jumalan valtakunnan hyvää uutista, sillä sitä varten minut on lähetetty.” (Luuk. 4:43; Joh. 18:37.) Pidä mielessäsi Jeesuksen into sananpalvelusta kohtaan, kun arvioit omia olosuhteitasi nähdäksesi, voisitko lisätä sananpalvelustasi (1. Kor. 11:1).
14. Millä tavoin voisimme laajentaa palvelustamme?
14 Tarkasteltuamme huolellisesti olosuhteitamme saatamme tulla siihen tulokseen, että pystyisimme käyttämään enemmän aikaa kenttäpalvelukseen (Matt. 9:37, 38). Esimerkiksi tuhannet äskettäin koulunsa päättäneet nuoret ovat laajentaneet palvelustaan ja saavat iloa toimimalla innokkaina tienraivaajina. Haluaisitko sinäkin maistaa tuota iloa? Jotkut veljet ja sisaret ovat harkinneet olosuhteitaan ja päättäneet muuttaa jollekin oman maansa tai jopa vieraan maan alueelle, jolla on suurempi tarve Valtakunnan julistajista. Jotkut taas ovat opetelleet uuden kielen voidakseen auttaa vieraskielisiä ihmisiä. Vaikka palveluksen laajentaminen voi olla meille haastavaa, se tuo runsaita siunauksia ja saattaa avata mahdollisuuden auttaa monia muita ”tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:3, 4; 2. Kor. 9:6).
Raamatun esimerkkejä seurattavaksi
15, 16. Keiden Kristuksen innokkaiden seuraajien esimerkkiä voimme jäljitellä?
15 Miten jotkut, joista tuli apostoleja, reagoivat Kristuksen kutsuun tulla hänen seuraajakseen? Matteuksesta kerrotaan: ”Hän jätti kaiken taakseen, nousi ja lähti seuraamaan häntä.” (Luuk. 5:27, 28.) Pietarista ja Andreaasta, jotka olivat kalastamassa, sanotaan: ”Heti he jättivät verkot ja seurasivat häntä.” Sitten Jeesus näki Jaakobin ja Johanneksen, jotka olivat isänsä kanssa kunnostamassa verkkojaan. Miten he suhtautuivat Jeesuksen kutsuun? ”Heti he jättivät veneen ja isänsä ja seurasivat häntä.” (Matt. 4:18–22.)
16 Erinomaista esimerkkiä näytti myös Saul, josta tuli apostoli Paavali. Vaikka hän oli ollut Kristuksen seuraajien kiivas vainooja, hän muutti menettelyään ja hänestä tuli ”valittu astia” kantamaan Kristuksen nimeä. ”Heti hän [Paavali] alkoi synagogissa saarnata Jeesusta, että tämä on Jumalan Poika.” (Apt. 9:3–22.) Eikä Paavali koskaan menettänyt intoaan, vaikka hän joutui kestämään paljon vaikeuksia ja vainoa (2. Kor. 11:23–29; 12:15).
17. a) Millaisia ajatuksia Kristuksen seuraaminen sinussa herättää? b) Mitä siunauksia saamme, kun teemme Jehovan tahdon koko sydämestämme ja voimastamme?
17 Haluamme varmasti jäljitellä noiden opetuslasten erinomaista esimerkkiä ja vastata Kristuksen kutsuun innokkaasti ja varauksetta (Hepr. 6:11, 12). Millaisia siunauksia saamme, kun pyrimme edelleen seuraamaan Kristusta täysipainoisesti? Saamme aitoa mielihyvää Jumalan tahdon tekemisestä ja koemme tyydytystä, jota tuottaa uusien vastuiden ja palvelustehtävien vastaanottaminen seurakunnassa. (Ps. 40:8; lue 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:1.) Kun tosiaan pyrimme tarmokkaasti seuraamaan Kristusta, saamme osaksemme runsaita ja pysyviä siunauksia, joihin kuuluvat mielenrauha, tyytyväisyys, Jumalan hyväksyntä ja odote ikuisesta elämästä (1. Tim. 4:10).
Muistatko?
• Mikä tärkeä työ on annettu meille, ja miten meidän tulisi suhtautua siihen?
• Mitä inhimillistä taipumusta meidän tulee varoa ja miksi?
• Mitä meidän tulisi arvioida rehellisesti?
• Mikä auttaa meitä seuraamaan jatkuvasti Kristusta?
[Tutkistelukysymykset]
[Tekstiruutu/Kuva s. 27]
Mikä auttaa sinua seuraamaan jatkuvasti Kristusta?
▪ Lue Jumalan sanaa päivittäin ja mieti lukemaasi (Ps. 1:1–3; 1. Tim. 4:15).
▪ Rukoile usein Jumalan hengen tukea ja ohjausta (Sak. 4:6; Luuk. 11:9, 13).
▪ Ole niiden seurassa, jotka osoittavat sydämestä lähtevää intoa sananpalvelusta kohtaan (Sananl. 13:20; Hepr. 10:24, 25).
▪ Pidä mielessä aikojemme kiireellisyys (Ef. 5:15, 16).
▪ Muista, miten vakavat seuraukset on siitä, että ”pyytää vapautusta” (Luuk. 9:59–62).
▪ Ajattele säännöllisesti vihkiytymislupaustasi ja runsaita siunauksia, joita saa palvelemalla Jehovaa ja seuraamalla Kristusta kokosydämisesti (Ps. 116:12–14; 133:3; Sananl. 10:22).