”Nyt on erityisen otollinen aika”
”Nyt on erityisen otollinen aika”
”Katso! Nyt on erityisen otollinen aika. Katso! Nyt on pelastuksen päivä.” (2. KOR. 6:2)
1. Miksi meidän on tärkeää ymmärtää, mitä milloinkin on tehtävä?
”KAIKELLE on määräaika, niin, aika joka asialle taivaiden alla.” (Saarn. 3:1.) Salomon mukaan on tärkeää tajuta suotuisin ajankohta mille tahansa merkitykselliselle hankkeelle, olipa kyse maanviljelyksestä, matkustamisesta, liiketoimista tai viestinnästä toisten kanssa. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää myös, mikä työ on milloinkin tärkein. Toisin sanoen meidän pitää olla perillä tärkeysjärjestyksestämme.
2. Miten Jeesus osoitti maan päällä ollessaan tietävänsä tarkoin, mitä aikaa hän eli?
2 Maan päällä ollessaan Jeesus tiesi tarkoin, mitä aikaa hän eli ja mitä hänen oli tehtävä. Koska hänellä oli tärkeysjärjestys selvänä mielessään, hän ymmärsi, että kauan odotettu aika monien messiaanisten ennustusten toteutumiselle oli käsillä (1. Piet. 1:11; Ilm. 19:10). Hänen täytyi nyt tehdä ihmisille selväksi, että hän oli luvattu Messias. Hänen piti antaa perusteellinen todistus Valtakunnan totuudesta ja koota niitä, joista tulisi hänen perijätovereitaan tuohon Valtakuntaan. Lisäksi hänen täytyi laskea perusta kristilliselle seurakunnalle, joka ulottaisi saarnaamisen ja opetuslasten tekemisen maan ääriin asti. (Mark. 1:15.)
3. Miten se, että Jeesus oli selvillä ajasta, vaikutti hänen toimintaansa?
3 Tämä tieto vaikutti Jeesukseen myönteisesti ja kannusti häntä täyttämään Isänsä tahdon innokkaasti. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Eloa on tosiaan paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2; Mal. 4:5, 6.) Jeesus valitsi opetuslapsistaan ensin 12 ja sitten 70, antoi heille tarkat ohjeet ja lähetti heidät saarnaamaan innostavaa sanomaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Hänestä itsestään kerrotaan: ”Kun nyt Jeesus oli päättänyt ohjeiden antamisen kahdelletoista opetuslapselleen, hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa.” (Matt. 10:5–7; 11:1; Luuk. 10:1.)
4. Millä tavoin Paavali oli Jeesuksen Kristuksen jäljittelijä?
4 Jeesus oli kaikille seuraajilleen täydellinen innon ja antaumuksen esimerkki. Apostoli Paavali viittasi tähän kehottaessaan toisia uskovia: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. Kor. 11:1.) Millä tavoin Paavali oli Kristuksen jäljittelijä? Ennen muuta siten, että hän ei säästellyt vaivojaan saarnatessaan hyvää uutista. Hän käytti seurakunnille kirjoittamissaan kirjeissä sellaisia ilmauksia kuin ”älkää vitkastelko toimissanne”, ”palvelkaa Jehovan orjina”, ”aina runsaasti tehtävää Herran työssä” ja ”mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle” (Room. 12:11; 1. Kor. 15:58; Kol. 3:23). Paavali ei koskaan unohtanut kohtaamistaan Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa Damaskoksen tiellä eikä seuraavia Jeesuksen sanoja, jotka opetuslapsi Ananias epäilemättä välitti hänelle: ”Tämä mies on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansakunnille samoin kuin kuninkaille ja Israelin pojille.” (Apt. 9:15; Room. 1:1, 5; Gal. 1:16.)
”Erityisen otollinen aika”
5. Mikä kannusti Paavalia olemaan innokas sananpalveluksessaan?
5 Apostolien tekojen kirjaa lukiessamme emme voi olla huomaamatta, millaista rohkeutta ja intoa Paavali ilmaisi sananpalveluksessaan (Apt. 13:9, 10; 17:16, 17; 18:5). Paavali tajusi elävänsä merkittävää aikaa. Hän sanoi: ”Katso! Nyt on erityisen otollinen aika. Katso! Nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2.) Babylonissa olevilla pakkosiirtolaisilla oli vuonna 537 eaa. ollut otollinen aika palata kotimaahansa (Jes. 49:8, 9). Mutta mitä Paavali noilla sanoilla tarkoitti? Tekstiyhteys auttaa meitä ymmärtämään, mitä hänellä oli mielessään.
6, 7. Mikä suuri kunnia on annettu nykyään eläville voidelluille kristityille, ja ketkä työskentelevät heidän rinnallaan?
6 Paavali oli aiemmin samassa kirjeessä kirjoittanut suuresta kunniasta, joka oli annettu hänelle ja muille voidelluille kristityille. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 5:18–20.) Hän selitti Jumalan kutsuneen heidät tiettyä tarkoitusta varten: huolehtimaan ”sovituksen palvelustoimesta”, pyytämään, että ihmiset antaisivat ”sovittaa itsensä Jumalan kanssa”. Tämä merkitsi ihmisen ja Jumalan välisen ystävyyssuhteen tai sopusoinnun palauttamista.
7 Eedenissä tapahtuneesta kapinasta lähtien koko ihmiskunta on ollut vieraantuneena Jehovasta (Room. 3:10, 23). Tämä on syössyt ihmiskunnan hengelliseen pimeyteen, mistä on seurannut kärsimystä ja kuolemaa. ”Me tiedämme, että koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka”, kirjoitti Paavali (Room. 8:22). Mutta Jumala on ottanut aloitteen, jotta ihmisiä kehotettaisiin ja jopa ”pyydettäisiin” palaamaan takaisin eli tulemaan sovitetuiksi hänen kanssaan. Juuri tätä koskeva palvelustoimi oli tuolloin uskottu Paavalille ja toisille voidelluille kristityille. Tuo ”otollinen aika” saattoi osoittautua ”pelastuksen päiväksi” niille, jotka uskoivat Jeesukseen. Voidellut kristityt ja heidän rinnallaan työskentelevät ”muut lampaat” kutsuvat edelleen ihmisiä hyötymään ”otollisesta ajasta” (Joh. 10:16).
8. Miksi kutsu tulla sovitetuksi on merkittävä?
8 Kutsun tulla sovitetuksi tekee vieläkin merkittävämmäksi se, että vaikka välirikko johtui yksinomaan toisesta osapuolesta – ihmisestä, joka nousi kapinaan Eedenissä – Jumala otti itse aloitteen välirikon korjaamiseksi (1. Joh. 4:10, 19). Mitä hän teki? Paavali vastaa: ”Jumala sovitti Kristuksen välityksellä kanssaan maailman eikä laskenut heidän tililleen heidän hairahduksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2. Kor. 5:19; Jes. 55:6.)
9. Miten Paavali osoitti arvostavansa Jumalan armoa?
9 Järjestämällä lunastusuhrin Jehova mahdollisti sen, että uskoa ilmaisevat ihmiset voivat saada hairahduksensa anteeksi ja päästä jälleen ystävyyteen tai sopusointuun hänen kanssaan. Hän lähetti lisäksi edustajiaan kehottamaan ihmisiä kaikkialla tekemään rauhan hänen kanssaan, kun siihen vielä olisi tilaisuus. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 2:3–6.) Koska Paavali tunsi Jumalan tahdon ja tajusi, mitä aikaa hän eli, hän uurasti väsymättä ”sovituksen palvelustoimessa”. Jehovan tahto ei ole muuttunut. Hän tarjoaa ihmisille sovitusta vielä meidänkin päivinämme. Paavalin sanat ”nyt on erityisen otollinen aika” ja ”nyt on pelastuksen päivä” pitävät yhä paikkansa. Miten armollinen ja sääliväinen Jumala Jehova onkaan! (2. Moos. 34:6, 7.)
Älä ”jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta”
10. Mitä ”pelastuksen päivä” on merkinnyt voidelluille kristityille menneisyydessä ja nykyaikana?
10 Tästä ansaitsemattoman hyvyyden ilmauksesta hyötyivät ensin ”Kristuksen yhteydessä” olevat (2. Kor. 5:17, 18). Heille ”pelastuksen päivä” koitti vuoden 33 helluntaina. Siitä lähtien heidän tehtävänään on ollut julistaa ”sovituksen sanaa”. Voideltujen kristittyjen jäännös huolehtii vielä nykyäänkin ”sovituksen palvelustoimesta”. He tajuavat, että apostoli Johanneksen profeetallisessa näyssä näkemät neljä enkeliä ”pitävät tiukasti kiinni maan neljää tuulta, jotta mikään tuuli ei puhaltaisi maan päälle”. Niinpä nyt on edelleen ”pelastuksen päivä” ja ”erityisen otollinen aika”. (Ilm. 7:1–3.) Tästä syystä voideltu jäännös on 1900-luvun alkupuolelta saakka innokkaasti keskittynyt ”sovituksen palvelustoimeen” maan kaukaisimmillakin kulmilla.
11, 12. Miten voidellut kristityt osoittivat 1900-luvun alussa ymmärtävänsä, mitä aikaa he elivät? (Ks. kuva s. 15.)
11 Kuten kirjassa Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia kerrotaan, 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa esimerkiksi ”C. T. Russell uskoi tovereineen lujasti siihen, että he elivät elonkorjuuaikaa ja että ihmisten oli tarpeellista kuulla vapauttavasta totuudesta”. Mitä nämä veljet tekivät asian hyväksi? Koska he ymmärsivät elävänsä elonkorjuun aikaa, ”erityisen otollista aikaa”, he eivät tyytyneet vain kutsumaan ihmisiä uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten kristikunnan papisto oli pitkään toiminut. Sen sijaan nämä voidellut kristityt alkoivat etsiä muita käytännöllisiä tapoja levittää hyvää uutista. He muun muassa käyttivät työnsä edistämisessä viisaasti hyödykseen uusinta tekniikkaa.
12 Tuo pieni joukko innokkaita julistajia levitti Valtakunnan hyvää uutista traktaattien, kirjasten, lehtien ja kirjojen avulla. He myös valmistivat saarnoja ja artikkeleja julkaistavaksi tuhansissa sanomalehdissä. He lähettivät raamatullisia ohjelmia kansallisten ja kansainvälisten radioasemien kautta. Jopa ennen kuin viihdeteollisuus alkoi tuottaa yleiseen levitykseen tarkoitettuja äänielokuvia, he valmistivat ja esittivät elokuvia, joihin tahdistettiin ääni. Mitä tästä hellittämättömästä innosta on ollut tuloksena? Nykyään eri puolilla maailmaa on noin seitsemän miljoonaa ihmistä, jotka ovat osoittaneet vastakaikua ja liittyneet julistamaan sanomaa: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Nuo varhaiset Jehovan palvelijat olivat tosiaankin erinomaisia esimerkkejä innon osoittamisesta haastavissa olosuhteissa.
13. Mihin Jumalan tarkoitukseen meidän tulisi suhtautua vakavasti?
13 Paavalin sanat ”nyt on erityisen otollinen aika” pitävät edelleen paikkansa. Me jotka olemme maistaneet Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä, olemme kiitollisia saamastamme mahdollisuudesta kuulla ja ottaa vastaan sovituksen sanoma. Sen sijaan että tulisimme itsetyytyväisiksi, suhtaudumme vakavasti seuraaviin Paavalin sanoihin: ”Me myös pyydämme hartaasti, ettette ota vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta.” (2. Kor. 6:1.) Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tarkoitus on se, että hän ”sovittaa Kristuksen välityksellä kanssaan maailman” (2. Kor. 5:19).
14. Mitä mahdollisuuksia avautuu monissa maissa?
14 Ihmiskunnan enemmistö, jonka Saatana on sokaissut, on edelleen vieraantunut Jumalasta ja tietämätön hänen ansaitsemattoman hyvyytensä tarkoituksesta (2. Kor. 4:3, 4; 1. Joh. 5:19). Maailman olosuhteiden huonontuessa monet ovat kuitenkin osoittaneet vastakaikua, kun heille on kerrottu, että Jumalasta vieraantuminen on ihmisten pahuuden ja kärsimyksen alkusyy. Niissäkin maissa, joissa useimmat ovat suhtautuneet saarnaamistyöhömme välinpitämättömästi, monet ottavat nyt vastaan hyvän uutisen ja ryhtyvät toimiin tullakseen sovitetuiksi Jumalan kanssa. Ymmärrämmekö, että meidän on nyt aika keskittyä entistäkin innokkaammin kaiuttamaan kutsua: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”?
15. Mitä haluamme ihmisten kaikkialla tietävän sen sijaan, että vain helpottaisimme saarnaamisellamme heidän oloaan?
15 Meidän tehtävämme ei ole vain kertoa ihmisille, että jos he kääntyvät Jumalan puoleen, hän auttaa heitä kaikissa ongelmissa ja heidän olonsa helpottuu. Pelkästään tätä monet odottavat käydessään kirkossa, ja kirkot ruokkivat mielellään tällaista halua. (2. Tim. 4:3, 4.) Tämä ei ole meidän sananpalveluksemme tavoite. Saarnaamamme hyvä uutinen on se, että Jehova on rakkaudessaan valmis antamaan hairahdukset anteeksi Kristuksen välityksellä. Niinpä yksilöt voivat vapautua vieraantuneesta tilasta ja tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa. (Room. 5:10; 8:32.) ”Erityisen otollinen aika” on kuitenkin pian päättymässä.
”Olkaa hengestä palavia”
16. Mikä auttoi Paavalia ilmaisemaan rohkeutta ja intoa?
16 Miten sitten voimme kehittää intoa tosi palvonnan puolesta ja säilyttää sen? Jotkut saattavat olla luonteeltaan ujoja ja arkoja, ja heistä on ehkä vaikeaa olla avoimia tai ulospäin suuntautuneita. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei into ole pelkästään tunteiden ulkonaista ilmaisemista; se ei myöskään riipu ihmisen persoonallisuudesta. Paavali paljasti, mikä on innon osoittamisen avain, kun hän kehotti toisia kristittyjä: ”Olkaa hengestä palavia.” (Room. 12:11.) Jehovan hengellä oli huomattava osa siinä, että apostolit olivat rohkeita ja kestäviä saarnaamistyössä. Paavalin into ei laantunut niiden yli 30 vuoden kuluessa, jotka hän palveli siitä lähtien, kun Jeesus kutsui hänet, aina siihen saakka, kun hän oli viimeistä kertaa vankeudessa ja kuoli marttyyrina Roomassa. Paavali luotti aina Jumalaan, joka antoi hänelle tarvittavaa voimaa hengen välityksellä. ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua”, hän sanoi (Fil. 4:13). Voimme hyötyä suuresti, jos otamme oppia hänen esimerkistään.
17. Miten voimme olla ”hengestä palavia”?
17 ”Palavaksi” käännetty sana merkitsee kirjaimellisesti ’kiehuvaa’ (Kingdom Interlinear). Jotta vesikattila kiehuisi, se tarvitsee koko ajan lämpöä. Vastaavasti me voimme olla ”hengestä palavia” vain, jos saamme jatkuvasti Jumalan henkeä. Voimme saada sitä hyödyntämällä kaikkia niitä järjestelyjä, jotka Jehova tekee vahvistaakseen meitä hengellisesti. Tämä merkitsee sitä, että suhtaudumme vakavasti palvontaan perheenä ja seurakuntana – olemme säännöllisiä, kun on kyse tutkimisesta henkilökohtaisesti ja perheenä, rukoilemisesta ja kokoontumisesta yhteen toisten kristittyjen kanssa. Tämän ansiosta ”tuli” voi pitää yllä ”kiehumista” ja me pysymme ”hengestä palavina”. (Lue Apostolien tekojen 4:20; 18:25.)
18. Mihin tavoitteeseen meidän vihkiytyneiden kristittyjen tulisi keskittyä?
18 Ihminen, joka on vihkiytynyt johonkin hankkeeseen, keskittyy siihen täysin eikä helposti lannistu tai anna huomionsa hajaantua. Vihkiytyneinä kristittyinä meidän tavoitteemme on Jeesuksen tavoin tehdä mitä tahansa Jehova tahtoo meidän tekevän (Hepr. 10:7). Nykyään Jehovan tahto on, että mahdollisimman monet tulisivat sovitetuiksi hänen kanssaan. Osallistukaamme siksi Jeesusta ja Paavalia jäljitellen innokkaasti tähän tärkeimpään ja kiireellisimpään työhön, jota nykyaikana tehdään.
Muistatko?
• Mikä oli Paavalille ja muille voidelluille kristityille uskottu ”sovituksen palvelustoimi”?
• Miten voideltu jäännös on käyttänyt hyödyksi ”erityisen otollista aikaa”?
• Millä tavoin kristityt sananpalvelijat voivat olla ”hengestä palavia”?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 12]
Paavali ei koskaan unohtanut kohtaamistaan Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa.