Älä petä itseäsi väärällä järkeilyllä

”MITÄ oikein olet tehnyt?” kysyi Jumala Eevalta sen jälkeen, kun tämä oli syönyt kielletystä puusta. ”Käärme minut petti, ja niin minä söin”, Eeva vastasi. (1. Moos. 3:13.) Ovela käärme, joka sai Eevan olemaan tottelematon Jumalalle, oli Saatana. Myöhemmin Saatanaa kutsuttiin ”alkuperäiseksi käärmeeksi, – – joka eksyttää koko asuttua maata” (Ilm. 12:9).

Tämä 1. Mooseksen kirjan kertomus ilmaisee Saatanan keksivän viekkaasti valheita, jotta saisi petettyä varomattomat. Eeva lankesi hänen petokseensa. Meidän ei kuitenkaan tule ajatella, että ainoastaan Saatana voi eksyttää meidät. Raamattu varoittaa meitä myös ”pettämästä itseämme väärällä järkeilyllä” (Jaak. 1:22).

Ajatus itsemme pettämisestä voi vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä tai jopa mahdottomalta. Mutta on selvää, että tätä jumalallista varoitusta ei ole annettu turhaan. Siksi meidän on viisasta tarkastella, miten saattaisimme pettää itseämme ja millainen väärä järkeily voisi johtaa meidät harhaan. Eräs raamatullinen esimerkki on meille avuksi.

Itsensä pettämistä menneisyydessä

Persian kuningas Kyyros Suuri antoi noin vuonna 537 eaa. säädöksen, jonka mukaan Babylonin pakkosiirtolaisuudessa olevat juutalaiset saivat palata Jerusalemiin rakentamaan uudelleen temppeliä (Esra 1:1, 2). Seuraavana vuonna uuden temppelin perustukset laskettiin Jehovan tarkoituksen mukaisesti. Kotimaahansa palanneet iloitsivat ja ylistivät Jehovaa, koska tämän tärkeän hankkeen alkuvaiheella oli ollut hänen siunauksensa. (Esra 3:8, 10, 11.) Mutta pian rakennustyötä alettiin vastustaa ja kansa lannistui (Esra 4:4). Noin 15 vuotta heidän paluunsa jälkeen Persian viranomaiset kielsivät kaiken rakentamisen Jerusalemissa. Saattaakseen kiellon voimaan alueelliset virkamiehet tulivat Jerusalemiin ja ”pysäyttivät heidät [juutalaiset] asevoimin”. (Esra 4:21–24.)

Kohdattuaan tämän vakavan esteen juutalaiset pettivät itsensä väärällä järkeilyllä. ”Aika ei ole tullut, aika Jehovan huoneen rakentamiseksi”, he uskottelivat itselleen (Hagg. 1:2). He päättelivät, ettei Jumala halunnut temppeliä rakennettavan heti. Sen sijaan, että he olisivat pyrkineet tekemään hänen tahtonsa, he hylkäsivät pyhän tehtävänsä ja syventyivät omien kotiensa kohentamiseen. Jumalan profeetta Haggai kysyi heiltä suoraan: ”Onko aika teidän itsenne asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä huone [Jehovan temppeli] on autiona?” (Hagg. 1:4.)

Huomaatko, mitä tämä esimerkki opettaa? Väärä näkemys Jumalan tarkoituksen toteutumisen ajankohdasta voisi johtaa siihen, ettemme enää tajua hengellisten toimien tärkeyttä vaan annamme omien kiinnostuksen kohteidemme viedä huomiomme. Valaistaanpa asiaa. Kuvittele odottavasi vieraita. Tulevaan vierailuun liittyvien tärkeiden askareiden hoitaminen saattaa merkitä vilkasta hyörinää. Mutta sitten saat tietää vieraiden olevan myöhässä. Jätätkö valmistelut sikseen?

Haggai ja Sakarja auttoivat juutalaisia ymmärtämään tärkeän seikan: Jehova halusi yhä, että temppeli rakennetaan viivyttelemättä. ”Olkaa lujat, kaikki te maan kansa – –  ja tehkää työtä”, Haggai kehotti (Hagg. 2:4). Heidän oli tarpeen jatkaa käsillä olevaa työtä luottaen siihen, että Jumalan henki tukisi heitä (Sak. 4:6, 7). Voiko tämä esimerkki auttaa meitä karttamaan väärien päätelmien tekemistä Jehovan päivästä? (1. Kor. 10:11.)

Väärän järkeilyn sijaan tervettä ajattelua

Toisessa kirjeessään apostoli Pietari käsitteli Jehovan aikataulua ”uusien taivaiden ja uuden maan” perustamiselle (2. Piet. 3:13). Hän mainitsi joidenkin pilkkaajien herättäneen epäilyksiä sen suhteen, puuttuisiko Jumala koskaan ihmisten asioihin. He väittivät väärin perustein, ettei mitään tapahtuisi, että ”kaikki [oli] pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti”. (2. Piet. 3:4.) Pietari halusi kumota sellaisen väärän järkeilyn. Hän kirjoitti: ”Minä muistuttamalla herätän teidän selvää ajattelukykyänne.” Hän palautti kristittyjen mieleen, että pilkkaajat olivat väärässä. Jumala oli aiemmin puuttunut ihmiskunnan asioihin aiheuttamalla tuhoisan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen. (2. Piet. 3:1, 5–7.)

Haggai esitti samantapaisen kehotuksen lannistuneille, toimettomille juutalaisille vuonna 520 eaa. Hän neuvoi heitä: ”Kohdistakaa sydämenne teihinne.” (Hagg. 1:5.) Herättääkseen palvojatovereidensa ajattelukykyä hän muistutti heitä Jumalan tarkoituksesta ja lupauksista, jotka koskivat Hänen kansaansa (Hagg. 1:8; 2:4, 5). Pian tämän rohkaisun jälkeen rakennustyö aloitettiin uudelleen – virallisesta kiellosta huolimatta. Vastustajat yrittivät jälleen tyrehdyttää rakennushankkeen, mutta menestyksettä. Kielto peruutettiin, ja temppeli saatiin valmiiksi viidessä vuodessa. (Esra 6:14, 15; Hagg. 1:14, 15.)

Sydämen kohdistaminen teihimme nykyään

Voisimmeko me vastoinkäymisiä kohdatessamme lannistua, kuten Haggain päivien juutalaiset? Jos näin tapahtuisi, olisi ehkä vaikeaa jatkaa hyvän uutisen saarnaamista innokkaasti. Mutta mikä voisi saada meidät lannistumaan? Saattaisimme kärsiä nykyisen maailman epäoikeudenmukaisuudesta Habakukin tavoin, joka kysyi: ”Kuinka kauan minun on huudettava sinua auttamaan väkivallan takia, etkä sinä pelasta?” (Hab. 1:2.) Se mitä jotkut ehkä pitävät viivytyksenä, saattaisi saada kristityn menettämään kiireellisyyden tunteensa ja antamaan etusijan mukavalle elämäntyylille. Voisiko näin käydä sinulle? Siinä tapauksessa pettäisit itseäsi. Kuinka tärkeää onkaan, että Raamatun ohjeiden mukaisesti kohdistamme sydämemme teihimme ja herätämme selvää ajattelukykyämme! Voisimme pohtia: pitäisikö sen, että tämä paha asiainjärjestelmä on kestänyt pidempään kuin odotin, tuntua minusta yllättävältä?

Oikea suhtautuminen ajan kulumiseen

Pysähdy miettimään, mitä Jeesus sanoi tämän asiainjärjestelmän päättymisestä. Markuksen  selostus viimeisiä päiviä koskevasta Jeesuksen ennustuksesta paljastaa, että Jeesus kehotti toistuvasti seuraajiaan pysymään valppaina. (Mark. 13:33–37.) Samanlainen varoitus on keskellä sitä profetiaa, joka käsittelee Harmagedonissa käytävää Jehovan suuren päivän sotaa (Ilm. 16:14–16). Miksi nämä toistuvat varoitukset? Ne ovat tarpeellisia, koska on vaara menettää kiireellisyyden tunteensa, kun odotusaika vaikuttaa ennakoitua pidemmältä.

Jeesus valaisi sitä, että meidän on tärkeää pysyä valppaina odottaessamme asiainjärjestelmän loppua. Hän puhui talonisännästä, jonka kotiin oli murtauduttu. Miten isäntä olisi voinut välttyä ryöstöltä? Pysymällä valveilla läpi yön. Jeesus päätti tämän vertauksen neuvomalla: ”Osoittakaa tekin olevanne valmiit, sillä hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:43, 44.)

Kuten tämä vertaus osoittaa, meidän täytyy olla valmiita odottamaan, jopa pitkähkön aikaa. Meidän ei tulisi olla liiaksi huolissamme, vaikka tämä paha järjestelmä on kestänyt ehkä pidempään kuin odotimme. Emme saa pettää itseämme järkeilemällä väärin, että Jehovan ”aika ei ole tullut”. Sellainen ajattelu laimentaisi intoamme saarnata Valtakunnan hyvää uutista (Room. 12:11).

Kitke pois väärä järkeily

Väärään järkeilyyn soveltuu Galatalaiskirjeen 6:7:ssä esitetty periaate: ”Älkää eksykö – – mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Jos maapala jätetään kylvämättä, rikkaruohot valtaavat sen helposti. Samoin jos emme herättele selvää ajattelukykyämme, väärät järkeilyt voivat juurtua mieleemme. Saattaisimme esimerkiksi ajatella, että Jehovan päivä epäilemättä tulee – muttei heti. Tällainen tapahtumien lykkääminen mielessämme voisi saada meidät suhtautumaan teokraattisiin toimiin huolettomasti. Ajan mittaan saattaisimme alkaa hellittää hengellisistä rutiineistamme. Jehovan päivä voisi kohdata meidät yllättäen (2. Piet. 3:10).

Väärä järkeily ei kuitenkaan juurru mieleemme, jos jatkuvasti ”koettelemalla toteamme Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon” (Room. 12:2). Parhaita tapoja tehdä niin on lukea säännöllisesti Jumalan sanaa. Raamattu voi vahvistaa vakaumustamme siitä, että Jehova aina toimii määräaikanaan (Hab. 2:3).

Se että tutkimme, rukoilemme, käymme uskollisesti kokouksissa, saarnaamme sekä teemme huomaavaisia tekoja, auttaa meitä pitämään ”Jehovan päivän läsnäolon – – läheisenä mielessämme” (2. Piet. 3:11, 12). Jehova panee merkille kestävyytemme. Apostoli Paavali muistuttaa: ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” (Gal. 6:9.)

Nyt ei todellakaan ole aika antaa väärän järkeilyn pettää itseämme ja ajatella, että Jehovan päivää on siirretty tuonnemmaksi. Pikemminkin on aika tehdä sydämemme lujaksi, sillä Jehovan päivä on tullut lähelle.

[Kuva s. 4]

Haggai ja Sakarja kehottivat juutalaisia rakentamaan.

[Kuva s. 5]

Mitä jos talonisäntä olisi tiennyt varkaan tulosta?