Hyvä uutinen jota kaikki tarvitsevat
Hyvä uutinen jota kaikki tarvitsevat
”Hyvä uutinen – – on Jumalan voima pelastukseksi.” (ROOM. 1:16)
1, 2. Miksi saarnaat ”valtakunnan hyvää uutista”, ja mitä sen piirteitä korostat?
”HYVÄN uutisen kertominen tuo minulle päivästä toiseen iloa.” Sinäkin olet luultavasti ajatellut tai sanonut tähän tapaan. Innokkaana Jehovan todistajana tiedät, miten tärkeää on saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. Saatat muistaa ulkoa Jeesuksen ennustuksen, jossa hän kertoi tästä työstä. (Matt. 24:14.)
2 Saarnatessasi ”valtakunnan hyvää uutista” jatkat Jeesuksen aloittamaa työtä. (Lue Luukkaan 4:43.) Epäilemättä korostat sananpalveluksessa muun muassa sitä, että Jumala puuttuu pian ihmisten asioihin. ”Suuressa ahdistuksessa” hän tekee lopun väärästä uskonnosta ja poistaa maasta pahuuden (Matt. 24:21). Tähdennät luultavasti myös sitä, että Jumalan valtakunta ennallistaa maan päälle paratiisin, jossa rauha ja onnellisuus vallitsevat. ”Valtakunnan hyvä uutinen” onkin osa ”Abrahamille etukäteen [julistettua] hyvää uutista, nimittäin: ’Sinun välitykselläsi tullaan siunaamaan kaikki kansakunnat.’ ” (Gal. 3:8.)
3. Miksi voimme sanoa, että apostoli Paavali korosti Roomalaiskirjeessä hyvää uutista?
3 Voisiko kuitenkin olla niin, ettemme kiinnitä riittävästi huomiota erääseen tärkeään piirteeseen, joka sisältyy ihmisten tarvitsemaan hyvään uutiseen? Apostoli Paavali käytti Roomalaiskirjeessä sanaa ”valtakunta” vain kerran mutta ilmausta ”hyvä uutinen” 12 kertaa. (Lue Roomalaiskirjeen 14:17.) Mihin hyvän uutisen piirteeseen hän viittasi niin usein tässä kirjeessä? Miksi juuri tuo piirre on elintärkeä? Entä miksi meidän tulisi pitää se mielessä, kun saarnaamme ”Jumalan hyvää uutista” alueemme ihmisille? (Mark. 1:14; Room. 15:16; 1. Tess. 2:2.)
Mitä Roomassa asuvat tarvitsivat?
4. Mitä Paavali saarnasi ollessaan ensi kertaa vangittuna Roomassa?
4 On opettavaista panna merkille, mitä aiheita Paavali otti esille ollessaan ensi kertaa vangittuna Roomassa. Raamatussa kerrotaan, että kun hänen luokseen tuli lukuisia juutalaisia, hän 1) todisti perusteellisesti Jumalan valtakunnasta ja 2) puhui heille vakuuttavasti Jeesuksesta. Millaisin tuloksin? ”Jotkut alkoivat uskoa siihen, mitä sanottiin; toiset kieltäytyivät uskomasta.” Sen jälkeen Paavali ”otti ystävällisesti vastaan kaikki, jotka tulivat Apt. 28:17, 23–31.) Paavali selvästikin kiinnitti huomiota Jumalan valtakuntaan. Mutta mitä muuta hän tähdensi? Jotakin sellaista, millä on Valtakunnan kannalta keskeinen merkitys, nimittäin Jeesuksen osaa Jumalan tarkoituksessa.
hänen luokseen”, ja 1) saarnasi heille Jumalan valtakuntaa ja 2) opetti Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita. (5. Minkä tarpeellisuuteen Paavali suuntasi Roomalaiskirjeessä huomion?
5 Kaikkien ihmisten on tarpeen saada tietoa Jeesuksesta ja ilmaista uskoa häneen. Paavali suuntasi Roomalaiskirjeessä huomion tähän. Sen alkupuolella hän kirjoitti: ”Jumala, jolle suoritan pyhää palvelusta hengelläni hänen Poikaansa koskevan hyvän uutisen yhteydessä, on todistajani.” Sitten hän lisäsi: ”Minä en häpeä hyvää uutista; sehän on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.” Jäljempänä hän sanoi: ”Jumala tuomitsee Kristuksen Jeesuksen välityksellä ihmisten salaisuudet julistamani hyvän uutisen mukaan.” Lisäksi hän kertoi: ”Jerusalemista lähtien ja aina Illyriaan saakka ulottuvassa kierroksessa olen perusteellisesti saarnannut Kristusta koskevaa hyvää uutista.” (Room. 1:9, 16; 2:16; 15:19.) * Minkähän vuoksi Paavali puhui roomalaisille paljon Jeesuksesta Kristuksesta?
6, 7. Mitä voidaan sanoa Rooman seurakunnan alkuvaiheista ja koostumuksesta?
6 Emme tiedä, miten Rooman seurakunta sai alkunsa. Palasivatko jotkut vuoden 33 helluntaijuhlassa olleet juutalaiset tai käännynnäiset Roomaan kristittyinä? (Apt. 2:10.) Vai toivatko kristityt kauppiaat tai matkustajat totuuden Roomaan? Joka tapauksessa silloin, kun Paavali noin vuonna 56 kirjoitti kirjeensä, seurakunta oli jo vakiintunut (Room. 1:8). Millaisista ihmisistä tämä seurakunta koostui?
7 Joillakuilla oli juutalainen tausta. Paavali lähetti terveisiä Andronikokselle ja Juniaalle, ja koska hän sanoi heitä ”sukulaisikseen”, he olivat todennäköisesti hänen tavallaan juutalaisia. Teltantekijä Aquila, joka oli Roomassa vaimonsa Priscillan kanssa, oli hänkin juutalainen. (Room. 4:1; 9:3, 4; 16:3, 7; Apt. 18:2.) Toisaalta monet veljet ja sisaret, joille Paavali lähetti terveisiä, olivat todennäköisesti pakanoita. Näihin saattoivat sisältyä jotkut ”keisarin huonekuntaan” kuuluvista. He olivat kenties keisarin orjia tai alempia virkamiehiä. (Fil. 4:22; Room. 1:5, 6; 11:13.)
8. Missä tukalassa tilanteessa roomalaiset olivat?
8 Jokainen roomalaiskristitty oli tukalassa tilanteessa, ja niin olemme mekin. Paavali ilmaisi asian näin: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Room. 3:23.) Kaikkien Paavalin kirjeen vastaanottajien piti selvästikin tunnustaa olevansa syntisiä ja uskoa häneen, jonka välityksellä Jumala auttaisi heitä saamaan tilanteensa korjattua.
Tärkeää tunnustaa synnin ongelma
9. Mihin hyvän uutisen mahdolliseen vaikutukseen Paavali kiinnitti huomiota?
9 Paavali kertoi Roomalaiskirjeen alkupuolella, miten suurenmoinen vaikutus voisi olla hyvällä uutisella, jonka hän toistuvasti mainitsi. Hän kirjoitti: ”Minä en häpeä hyvää uutista; sehän on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle.” Oli tosiaan mahdollista pelastua. Tarvittiin kuitenkin uskoa, kuten Paavali kirjoitti Habakukin 2:4:ssä olevaa syvällistä totuutta lainaten: ”Vanhurskas tulee elämään uskosta.” (Room. 1:16, 17; Gal. 3:11; Hepr. 10:38.) Mutta miten tuo pelastuksen mahdollistava hyvä uutinen liittyy siihen, että ”kaikki ovat tehneet syntiä”?
10, 11. Miksi Roomalaiskirjeen 3:23:ssa mainittu käsite on joillekuille vieras, mutta toisille ei?
Saarnaajan 7:20.) Ovatpa he samaa mieltä tai eivät, heillä on ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Kaikki ovat tehneet syntiä.” (Room. 3:23.) Sananpalveluksessa saatamme kuitenkin tavata monia, jotka eivät ymmärrä näitä sanoja.
10 Ennen kuin joku voi saada pelastukseksi koituvan uskon, hänen täytyy myöntää olevansa syntinen. Ajatus ihmisen syntisyydestä ei ole vieras niille, jotka ovat lapsesta saakka uskoneet Jumalaan ja tuntevat jonkin verran Raamattua. (Lue11 Joissakin maissa ihmistä ei kasvateta ajattelemaan, että hän on syntynyt syntisenä eli on perisynnin alainen. Luultavasti hän kyllä tajuaa, että hänellä on ei-toivottuja luonteenpiirteitä, että hän tekee virheitä ja että hän on saattanut syyllistyä johonkin pahaan. Hän huomaa myös toisten olevan samanlaisessa tilanteessa. Taustansa vuoksi hän ei silti pohjimmiltaan ymmärrä, miksi hän ja muut ovat sellaisia. Joissakin kielissä jonkun luonnehtiminen syntiseksi voi jopa saada toiset ajattelemaan, että häntä pidetään rikollisena tai ainakin sellaisena, joka on rikkonut sääntöjä. Ilmeisestikään tällaisessa ympäristössä kasvanut ihminen ei luonnostaan katso olevansa Paavalin tarkoittamassa merkityksessä syntinen.
12. Miksi monet eivät usko kaikkien olevan syntisiä?
12 Edes kristikunnan maissa monet eivät usko syntisyyden käsitteeseen. Miksi eivät? Vaikka he kävisivät aika ajoin kirkossa, he pitävät Raamatun kertomusta Aadamista ja Eevasta vain satuna tai myyttinä. Jotkut toiset kasvavat aikuisiksi jumalanvastaisessa ilmapiirissä. He epäilevät Jumalan olemassaoloa, eivätkä he siksi ymmärrä, että Korkein on asettanut ihmisille moraalinormeja ja että niiden rikkominen on syntiä. He ovat jossain mielessä kuin ne ensimmäisellä vuosisadalla eläneet, joiden Paavali sanoi olevan vailla toivoa ja ”ilman Jumalaa maailmassa” (Ef. 2:12).
13, 14. a) Miksi ne, jotka eivät usko Jumalaan eivätkä pidä itseään syntisinä, eivät ole puolustettavissa? b) Mihin epäusko on johtanut monet?
13 Paavali esitti Roomalaiskirjeessä kaksi syytä, joiden vuoksi sellainen tausta ei ollut mikään puolustus silloin eikä ole nykyään. Ensimmäinen syy on se, että luomakunta todistaa Luojan olemassaolosta. (Lue Roomalaiskirjeen 1:19, 20.) Tämä on sopusoinnussa seuraavien sanojen kanssa, jotka Paavali kirjoitti Roomasta heprealaisille: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” (Hepr. 3:4.) Tämä todistelu puhuu sen puolesta, että on Luoja, joka rakensi eli saattoi olemassaoloon koko maailmankaikkeuden.
14 Paavalilla oli siis hyvät perusteet kirjoittaa roomalaisille, että ketkään muinaisista israelilaisista ja muista, jotka omistivat antaumuksensa elottomille kuville, ”eivät ole puolustettavissa”. Samaa voidaan sanoa niistä, jotka antautuivat moraalittomaan, miehen ja naisen ruumiin luonnollisen käytön vastaiseen sukupuolikäyttäytymiseen. (Room. 1:22–27.) Paavali päätteli aivan oikein, että ”juutalaiset niin kuin kreikkalaisetkin ovat kaikki synnin alaisuudessa” (Room. 3:9).
Omatunto todistaa
15. Mikä kaikilla ihmisillä on, ja miten se vaikuttaa?
15 Roomalaiskirjeessä esitetään toinenkin Room. 2:12.) Hän perustelee asiaa edelleen korostamalla sitä, että tuosta Jumalan lakikokoelmasta tietämättömien kansakuntien tai etnisten ryhmien ihmiset usein ”luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa”. Miksi sukurutsaus, murhaaminen ja varastaminen ovat yleensä kiellettyjä heidän keskuudessaan? Paavali esitti syyksi sen, että heillä on omatunto. (Lue Roomalaiskirjeen 2:14, 15.)
syy, jonka vuoksi ihmisten tulee tunnustaa olevansa syntisiä ja tarvitsevansa ulospääsyä tästä tukalasta tilanteesta. Paavali kirjoitti Jumalan muinaiselle Israelille antamasta lakikokoelmasta: ”Kaikki, jotka tekivät syntiä lain alaisuudessa, tullaan tuomitsemaan lain mukaan.” (16. Mikä osoittaa, että omatunto ei välttämättä saa kaikkia karttamaan syntiä?
16 Todennäköisesti olet kuitenkin huomannut, että vaikka jollakulla on sisäisenä todistajana toimiva omatunto, hän ei välttämättä noudata sen opastusta. Muinaisen Israelin historia osoittaa tämän todeksi. Vaikka Jehova oli antanut israelilaisille omantunnon ja nimenomaisia lakeja, jotka kielsivät varastamisen ja aviorikoksen, he rikkoivat usein sekä omaatuntoaan että hänen lakejaan vastaan (Room. 2:21–23). He olivat kaksin verroin moitittavia ja siksi varmasti syntisiä, jotka eivät täyttäneet Jumalan normeja ja tahtoa. Tämä vaikutti hyvin vahingollisesti heidän ja heidän Tekijänsä väliseen suhteeseen. (3. Moos. 19:11; 20:10; Room. 3:20.)
17. Miten Roomalaiskirje rohkaisee meitä?
17 Tähän mennessä Roomalaiskirjeestä tarkastelemamme asiat voisivat näyttää maalaavan synkän kuvan asemasta, joka ihmisillä – myös meillä – on Kaikkivaltiaan edessä. Paavali ei kuitenkaan lopettanut tähän. Lainaten psalmissa 32:1, 2 olevia Daavidin sanoja hän kirjoitti: ”Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on peitetty; onnellinen on se mies, jonka syntiä Jehova ei missään tapauksessa ota lukuun.” (Room. 4:7, 8.) Jumala on järjestänyt laillisesti pätevän keinon syntien anteeksi antamiseksi.
Jeesukseen keskittyvä hyvä uutinen
18, 19. a) Mitä hyvän uutisen piirrettä Paavali korosti Roomalaiskirjeessä? b) Mitä meidän täytyy tunnustaa päästäksemme osallisiksi Valtakunnan siunauksista?
18 Saatat ajatella, että tieto Jehovan järjestelystä syntien anteeksi antamiseksi on todella hyvä uutinen. Niin se onkin, ja tämä tuo meidät takaisin siihen hyvän uutisen piirteeseen, jota Paavali tähdensi Roomalaiskirjeessä. Kuten mainittiin, Paavali kirjoitti: ”Minä en häpeä hyvää uutista; sehän on Jumalan voima pelastukseksi.” (Room. 1:15, 16.)
19 Tuo hyvä uutinen keskittyi Jeesuksen osaan Jumalan tarkoituksen toteutumisessa. Paavali odotti päivää, jota hän kuvaili seuraavin sanoin: ”Jumala tuomitsee Kristuksen Jeesuksen välityksellä ihmisten salaisuudet julistamani hyvän uutisen mukaan.” (Room. 2:16.) Sanoessaan näin hän ei vähätellyt ”Kristuksen ja Jumalan valtakuntaa” eikä sitä, mitä Jumala tulee tekemään tämän Valtakunnan välityksellä (Ef. 5:5). Jotta voisimme elää Jumalan valtakunnan alaisuudessa ja nauttia sen siunauksista, meidän täytyy Paavalin mukaan kuitenkin tunnustaa, 1) että olemme Jumalan edessä syntisiä ja 2) että meidän on uskottava Jeesukseen Kristukseen saadaksemme syntimme anteeksi. Kun ihminen oppii ymmärtämään ja hyväksymään nämä osat Jumalan tarkoituksesta ja näkee, millaisen tulevaisuuden se avaa hänen eteensä, hän voi täydestä syystä huudahtaa: ”Se on todella hyvä uutinen!”
20, 21. Miksi meidän tulisi sananpalveluksessa pitää mielessä se hyvä uutinen, jota korostetaan Roomalaiskirjeessä, ja mihin se voi johtaa?
Room. 10:11; Jes. 28:16.) Jeesusta koskeva perussanoma ei ehkä ole vieras niille, jotka tietävät, mitä Raamattu sanoo synnistä. Toisille taas tämä sanoma on aivan uusi ja tuntematon, sellaista mihin ei ole yleensä uskottu heidän kulttuurissaan. Kun he alkavat uskoa Jumalaan ja luottaa Raamattuun, meidän täytyy selittää heille Jeesuksen osaa. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan sitä, miten Roomalaiskirjeen 5. luku kehittelee tätä hyvän uutisen piirrettä. Tämä aineisto epäilemättä osoittautuu sinulle hyödylliseksi sananpalveluksessa.
20 Kun suoritamme sananpalvelusta, meidän tulisi ehdottomasti pitää mielessämme tämä hyvän uutisen piirre. Paavali lainasi Jesajan sanoja kirjoittaessaan Jeesuksesta: ”Ei kukaan, joka perustaa uskonsa häneen, tule pettymään.” (21 On todella palkitsevaa auttaa rehellissydämisiä ihmisiä ymmärtämään Roomalaiskirjeessä toistuvasti mainittu hyvä uutinen, sillä ”sehän on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo” (Room. 1:16). Sen lisäksi, että meidät palkitaan tällä tavoin, näemme joidenkuiden yhtyvän siihen, mitä Paavali Jesajan ajatusta lainaten sanoo: ”Kuinka miellyttävät ovatkaan niiden jalat, jotka julistavat hyvää uutista hyvistä asioista!” (Jes. 52:7; Room. 10:15.)
[Alaviite]
^ kpl 5 Vastaavia ilmauksia on muissa henkeytetyissä kirjoissa (Mark. 1:1; Apt. 5:42; 1. Kor. 9:12; Fil. 1:27).
Muistatko?
• Mitä hyvän uutisen piirrettä Roomalaiskirje korostaa?
• Mikä seikka meidän tulee auttaa toisia ymmärtämään?
• Miten ”Kristusta koskeva hyvä uutinen” voi merkitä siunauksia meille ja muille?
[Tutkistelukysymykset]
[Huomioteksti s. 8]
Roomalaiskirjeessä korostuvaan hyvään uutiseen sisältyi Jeesuksen tärkeä osa Jumalan tarkoituksessa.
[Kuva s. 9]
Meissä on ollut syntymästämme saakka kohtalokas virhe, synti!