Miten ihmeessä hän pystyisi saarnaamaan?

Kaikkialla maailmassa on erinomaisia esimerkkejä veljistä ja sisarista, jotka osallistuvat uskollisesti saarnaamistyöhön huolimatta vakavista terveysongelmista. Yksi heistä on Liettuan pääkaupungissa Vilnassa asuva Dalia.

Dalia on noin 35-vuotias sisar. Hän on syntymästään asti kärsinyt aivohalvauksen seurauksista: hän ei kykene liikkumaan, ja hänellä on vaikea puhevika. Siksi vain hänen perheenjäsenensä saavat selvää hänen puheestaan. Dalia asuu äitinsä Galinan kanssa, joka huolehtii hänen tarpeistaan. Vaikka Dalian elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä ja huolia, hän suhtautuu asioihin myönteisesti. Miten se on mahdollista?

Hänen äitinsä selittää: ”Vuonna 1999 serkkuni Apolonija tuli käymään luonamme. Apolonija, joka on Jehovan todistaja, tiesi selvästikin paljon Raamatusta, ja Dalia alkoi pommittaa häntä kysymyksillä. Ennen pitkää Dalialle aloitettiin raamatuntutkistelu. Osallistuin silloin tällöin tutkisteluun tulkkaamalla Dalian puhetta. Huomasin, että hän todella hyötyi kaikesta oppimastaan. Pian pyysin itsekin raamatuntutkistelua.”

Kun Dalia oppi ymmärtämään Raamatun totuuksia, eräs asia alkoi vaivata häntä yhä enemmän. Ennen pitkää hän rohkaistui kysymään Apolonijalta: ”Miten ihmeessä tällainen halvaantunut pystyisi saarnaamaan?” (Matt. 28:19, 20.) Apolonija rauhoitteli Daliaa: ”Älä ole huolissasi. Jehova varmasti auttaa sinua.” Ja niin Jehova on tehnytkin.

Miten Dalia sitten saarnaa? Monin tavoin. Kristityt sisaret auttavat häntä laatimaan kirjeitä, joissa on raamatullinen sanoma. Ensiksi Dalia kertoo ajatuksiaan sisarille, ja sitten he muokkaavat niistä kirjeen. Dalia todistaa myös lähettämällä matkapuhelimellaan tekstiviestejä. Sään salliessa jotkut seurakunnan jäsenet lähtevät hänen kanssaan ulos, jotta hän voi lähestyä ihmisiä puistoissa ja kadulla.

Dalia ja hänen äitinsä ovat jatkaneet hengellistä edistymistä. He molemmat vihkiytyivät Jehovalle, ja heidät kastettiin marraskuussa 2004. Syyskuussa 2008 Vilnaan muodostettiin puolankielinen ryhmä. Koska tähän ryhmään kaivattiin lisää Valtakunnan julistajia, Dalia ja hänen äitinsä liittyivät siihen. Dalia sanoo: ”Jos en jonakin kuukautena vielä ole päässyt kenttäpalvelukseen, alan huolestua. Mutta kun olen rukoillut Jehovaa asian johdosta, yleensä joku tulee pian pyytämään minua kentälle.” Mitä rakas sisaremme ajattelee tilanteestaan? Hän toteaa: ”Tämä sairaus on halvaannuttanut ruumiini mutta ei mieltäni. Olen hyvin onnellinen siitä, että pystyn kertomaan toisille Jehovasta!”