1, 2. a) Millaiseksi Jumalaksi Jehova osoittautui Israelin kansalle? b) Mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?

NEHEMIAN päivinä joukko leeviläisiä tunnusti julkisessa rukouksessa, että heidän esi-isänsä olivat toistuvasti ”kieltäytyneet kuuntelemasta” Jehovan käskyjä. Mutta kerta toisensa jälkeen oli käynyt ilmi, että Jehova on ”anteeksiantojen Jumala, suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa”. Hän osoitti edelleenkin ansaitsematonta hyvyyttä noille israelilaisille, jotka Nehemian päivinä palasivat kotiin pakkosiirtolaisuudesta. (Neh. 9:16, 17.)

² Kukin meistä voisi kysyä itseltään: mitä Jehovan anteeksiantavaisuus merkitsee minulle? Saadaksemme vastauksen tähän tärkeään kysymykseen tarkastelemme nyt sitä, miten Jehova kohteli kahta kuningasta, jotka hyötyivät hänen anteeksiantavaisuudestaan – Daavidia ja Manassea.

3–5. Mihin vakaviin synteihin Daavid syyllistyi?

³ Vaikka Daavid oli Jumalaa pelkäävä mies, hän syyllistyi vakaviin synteihin. Kaksi niistä liittyi Batsebaan ja hänen aviomieheensä Uuriaan. Näistä synneistä koitui tuskallisia seurauksia kaikille asianosaisille. Jehova kuitenkin oikaisi Daavidia tavalla, joka kertoo paljon hänen anteeksiantavaisuudestaan. Katsotaanpa, mitä tapahtui.

⁴ Daavid lähetti Israelin armeijan piirittämään ammonilaisten pääkaupunkia Rabbaa. Se sijaitsi noin 80 kilometriä Jerusalemista itään, Jordanin toisella puolella. Daavid, joka oli jäänyt Jerusalemiin, näki palatsinsa katolta Batseban – naimisissa olevan naisen – peseytymässä. Tämän aviomies oli armeijan mukana piirityksessä. Daavid kiihottui Batsebaa katsellessaan  siinä määrin, että tuotatti hänet palatsiinsa ja teki hänen kanssaan aviorikoksen. (2. Sam. 11:1–4.)

⁵ Kun Daavid sai tietää Batseban tulleen raskaaksi, hän käski lähettää tämän aviomiehen Uurian takaisin Jerusalemiin siinä toivossa, että tämä olisi sukupuolisuhteissa vaimonsa kanssa. Mutta Uuria ei Daavidin kehotuksista huolimatta suostunut edes menemään kotiinsa. Siksi kuningas kirjoitti salaa sotapäällikölleen, että Uuria tuli panna ”ankarimpien hyökkäysten eteen” ja toisten sotilaiden oli vetäydyttävä hänen takaansa. Uuria oli viholliselle helppo kohde, ja hän kuoli taistelussa aivan kuten Daavid oli suunnitellut. (2. Sam. 11:12–17.) Kuningas siis syyllistyi aviorikoksen lisäksi myös viattoman miehen tapattamiseen.

6. Miten Jehova toimi Daavidin syntien johdosta, ja mitä tämä paljastaa hänestä?

⁶ Jehova tietenkin näki kaiken. Häneltä ei jää mitään huomaamatta. (Sananl. 15:3.) Vaikka Daavid myöhemmin ottikin Batseban vaimokseen, se mitä hän oli tehnyt, ”osoittautui pahaksi Jehovan silmissä” (2. Sam. 11:27). Miten Jumala siis toimi Daavidin syyllistyttyä noihin vakaviin synteihin? Hän lähetti tämän luo profeettansa Natanin. Anteeksiantavaisena Jumalana Jehova oli ilmeisesti kiinnostunut löytämään jonkin perusteen armon osoittamiseksi. Eikö hänen suhtautumisensa lämmitäkin sydäntäsi? Jehova ei pakottanut Daavidia tunnustamaan syntejään vaan pani Natanin esittämään hänelle kertomuksen, joka valaisi niiden vakavuutta. (Lue 2. Samuelin kirjan 12:1–4.) Jumalan tapa käsitellä tämä arkaluonteinen tilanne tuotti hyviä tuloksia.

7. Miten Daavid reagoi kuullessaan Natanin kertomuksen?

⁷ Natanin sanat vetosivat kuningas Daavidin oikeustajuun. Daavid vihastui kertomuksen rikkaaseen mieheen ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Jehova elää, mies, joka näin tekee, on kuoleman oma!” Lisäksi hän määräsi, että epäoikeudenmukaisuuden uhrin piti saada menetyksestään korvaus. Mutta sitten tuli ankara isku. ”Sinä olet se mies!” julisti Natan. Daavid joutui sen jälkeen kuulemaan, että hänen menettelynsä johdosta ”miekka” ei väistyisi hänen huoneestaan ja hänen perhettään kohtaisi onnettomuus. Rikkomustensa vuoksi häntä myös nöyryytettäisiin julkisesti. Daavid tajusi tekojensa vakavuuden ja tunnusti katuvaisena: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.” (2. Sam. 12:5–14.)

8, 9. Mitä psalmi 51 ilmaisee Daavidin sisimmistä tunteista, ja mitä se opettaa meille Jehovasta?

⁸ Psalmi 51, jonka kuningas Daavid synnintekonsa jälkeen sepitti, ilmaisee hänen sydämestä lähtevän katumuksensa. Tässä laulussa hän esittää Jehovalle koskettavia anomuksia, ja sen sanat osoittavat selvästi, ettei hän pelkästään myöntänyt syntejään vaan myös katui niitä. Daavid oli kiinnostunut ennen kaikkea suhteestaan Jumalaan. ”Sinua, yksin sinua vastaan olen tehnyt syntiä”, hän tunnusti. Hän anoi Jehovalta: ”Luo minuun puhdas sydän, oi Jumala, ja pane minuun uusi, vakaa henki. – – Anna minulle takaisin pelastuksesi riemu, ja tuethan minua alttiilla hengellä.” (Ps. 51:1–4, 7–12.) Oletko sinä yhtä vilpitön ja rehellinen puhuessasi Jehovalle virheistäsi?

⁹ Jehova ei säästänyt Daavidia syntien tuskallisilta seurauksilta. Daavid kärsi niistä lopun elämäänsä. Jehova pani kuitenkin merkille hänen katuvan asenteensa – ”särkyneen ja musertuneen sydämen”  – ja antoi hänelle anteeksi. (Lue psalmi 32:5; Ps. 51:17.) Kaikkivaltias Jumala ymmärtää syntien taustalla olevan todellisen asenteen ja vaikuttimen. Sen sijaan että Jehova olisi antanut ihmistuomarien langettaa Daavidille ja Batseballe Mooseksen lain mukaisen kuolemantuomion, hän käsitteli armossaan tämän aviorikostapauksen itse (3. Moos. 20:10). Jumala jopa teki heidän pojastaan Salomosta Israelin seuraavan kuninkaan (1. Aik. 22:9, 10).

10. a) Minkä lisäperusteen anteeksiannolle Jehova saattoi löytää Daavidin tapauksessa? b) Minkä seikkojen perusteella Jehova antaa anteeksi synnintekijälle?

¹⁰ Jehovan anteeksiantoon saattoi vaikuttaa myös se, että Daavid itse oli osoittanut armoa Saulille (1. Sam. 24:4–7). Kuten Jeesus selitti, Jehova kohtelee meitä samalla tavoin kuin me kohtelemme toisia. Hän sanoi: ”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä tuomitaan teidät, ja millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille.” (Matt. 7:1, 2.) On todella helpottavaa tietää, että Jehova on halukas antamaan anteeksi syntimme – niinkin vakavat synnit kuin aviorikoksen ja murhan! Hän tekee näin jos olemme anteeksiantavaisia, tunnustamme syntimme hänen edessään ja ilmaisemme, että asenteemme on muuttunut. ”Virvoittumisen ajat” tulevat Jehovan luota, kun synnintekijät katuvat aidosti. (Lue Apostolien tekojen 3:19.)

11. Mitä pahaa kuningas Manasse teki?

¹¹ Tarkastelemme seuraavaksi erästä toista Raamatun kertomusta, joka valaisee sitä, että Jehova menee hyvin pitkälle halukkuudessaan antaa anteeksi. Noin 360 vuotta sen jälkeen, kun Daavid oli alkanut hallita, Manassesta tuli Juudan kuningas. Hänen 55-vuotinen hallituskautensa oli surullisen kuuluisa jumalattomuudestaan, ja Jehova langetti tuomion hänen inhottavista tavoistaan. Manasse muun muassa pystytti alttareita Baalille, palvoi ”kaikkea taivaiden armeijaa”, pani poikansa kulkemaan tulen läpi ja edisti spiritistisiä tapoja. Hän ”teki laajassa mitassa sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”. (2. Aik. 33:1–6.)

12. Miten Manasse palasi Jehovan luo?

¹² Lopulta Manasse vietiin pois kotimaastaan ja hän joutui vankeuteen Babyloniin. Siellä hän on saattanut muistaa seuraavan neuvon, jonka Mooses esitti Israelille: ”Kun olet ahtaalla ja kaikki nämä sanat ovat toteutuneet sinussa päivien lopulla, niin sinun on palattava  Jehovan, Jumalasi, luo ja kuunneltava hänen ääntään.” (5. Moos. 4:30.) Manasse tosiaan palasi Jehovan luo. Miten? Hän ”nöyrtyi suuresti” ja rukoili jatkuvasti Jumalaa (ks. kuva s. 21) (2. Aik. 33:12, 13). Käytössämme ei ole muistiinmerkintöjä noista Manassen rukouksista, mutta voimme kuvitella niiden jollain tavoin muistuttaneen sitä, mitä kuningas Daavid sanoi psalmin 51 mukaan. Joka tapauksessa Manassen sydämentila muuttui täysin.

13. Miksi Jehova antoi Manasselle anteeksi?

¹³ Miten Jehova suhtautui Manassen rukouksiin? ”Hän kuuli hänen [Manassen] rukouksensa ja kuuli hänen suosionpyyntönsä.” Aiemmin eläneen Daavidin tavoin Manasse tunnusti syntiensä vakavuuden ja katui vilpittömästi. Siksi Jumala antoi Manasselle anteeksi ja palautti hänet Jerusalemiin hallitsemaan kuninkaana. Tällä tavoin ”Manasse tuli tietämään, että Jehova on tosi Jumala”. (2. Aik. 33:13.) Tämäkin kertomus on meille rohkaisuksi, sillä se todistaa, että armollinen Jumalamme antaa anteeksi niille, jotka aidosti katuvat syntejään.

14. Mikä ratkaisee, antaako Jehova anteeksi synnintekijöille?

¹⁴ Harva Jumalan nykyinen palvelija joutuu koskaan pyytämään anteeksi yhtä vakavia syntejä kuin Daavid ja Manasse. Mutta heidän esimerkkinsä osoittaa, että Jehova on halukas antamaan anteeksi törkeitäkin syntejä, jos niihin syyllistynyt katuu aidosti.

15. Mistä tiedämme, että Jehovan anteeksianto ei ole automaattista?

¹⁵ Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että Jehova antaa kaikille automaattisesti anteeksi heidän syntinsä. Verrataanpa Daavidin ja Manassen asennetta Israelin ja Juudan asukkaiden uppiniskaisuuteen. Jumala lähetti Natanin puhuttelemaan  Daavidia ja tarjoamaan tälle mahdollisuutta muuttaa asenteensa. Daavid otti tarjouksen kiitollisena vastaan. Myös Manasse katui vilpittömästi, kun hän huomasi olevansa ahtaalla. Mutta Israelin ja Juudan asukkaat eivät monestikaan osoittaneet katumusta. Siksi Jehova ei antanut heille anteeksi. Sen sijaan hän pani toistuvasti profeettansa ilmoittamaan, mitä mieltä hän oli heidän tottelemattomasta käytöksestään. (Lue Nehemian 9:30.) Pakkosiirtolaisten palattua Babylonista kotimaahansa Jehova edelleenkin lähetti heidän luokseen uskollisia sanansaattajia, kuten pappi Esran ja profeetta Malakian. Kun kansa toimi Jehovan tahdon mukaisesti, se sai kokea suurta iloa. (Neh. 12:43–47.)

16. a) Mitä seurauksia katumattomuudesta koitui koko Israelin kansalle? b) Mikä mahdollisuus on muinaisten israelilaisten yksittäisillä jälkeläisillä?

¹⁶ Jeesus heijasti ihmisenä ollessaan Isänsä näkemystä, kun hän esitti seuraavat koskettavat sanat: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet.” Siksi Jeesus julisti: ”Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matt. 23:37, 38.) Tuon syntisen ja katumattoman kansakunnan tilalle muodostettiin hengellinen Israel (Matt. 21:43; Gal. 6:16). Mutta mitä on sanottava luonnollisen Israelin kansan yksittäisistä jäsenistä? Heillä on mahdollisuus hyötyä Jehovan anteeksiantavaisuudesta ja armosta, jos he uskovat Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin, joka korvasi Israelin eläinuhrit (1. Joh. 4:9, 10). Tämä tilaisuus avautuu myös niille maallisen ylösnousemuksen saaville, jotka eivät ennen kuolemaansa katuneet syntejään (Joh. 5:28, 29; Apt. 24:15).

17, 18. Miten voimme saada Jehovalta anteeksi?

¹⁷ Miten Jehovan halukkuuteen antaa anteeksi tulisi reagoida? Epäilemättä meidän pitäisi toimia kuten Daavid ja Manasse. Meidän tulee myöntää syntisyytemme, katua erheitämme, anoa hartaasti Jehovalta anteeksiantoa ja pyytää häntä luomaan meihin puhdas sydän (Ps. 51:10). Jos olemme syyllistyneet vakavaan syntiin, meidän on myös etsittävä hengellistä apua vanhimmilta (Jaak. 5:14, 15). Olosuhteistamme riippumatta on lohduttavaa muistaa, millaiseksi Jehova kuvaili itseään Moosekselle. Hän on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin”. Jehova ei ole muuttunut. (2. Moos. 34:6, 7.)

¹⁸ Jehova lupasi vaikuttavaa vertailua käyttäen katuville israelilaisille, että hän puhdistaisi heidät täysin synnin tahroista: tekisi sen, mikä oli ollut ”helakanpunaista”, yhtä valkoiseksi kuin ”lumi”. (Lue Jesajan 1:18.) Mitä Jehovan anteeksiantavaisuus sitten merkitsee meille? Voimme saada syntimme ja erheemme täysin anteeksi, jos ilmaisemme kiitollista ja katuvaa asennetta.

19. Mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?

¹⁹ Miten me, jotka hyödymme Jehovan anteeksiantavaisuudesta, voimme jäljitellä häntä suhteissa toisiimme? Miten voimme välttää omaksumasta anteeksiantamatonta asennetta niitä kohtaan, jotka syyllistyvät vakavaan syntiin mutta ilmaisevat katuvansa vilpittömästi? Seuraava kirjoitus auttaa meitä tutkimaan omaa sydäntämme tullaksemme enemmän Isämme Jehovan kaltaisiksi, joka on ”hyvä ja altis antamaan anteeksi” (Ps. 86:5).