”TUHANNET Jehovan todistajat joutuivat jättämään kotinsa, kun kiistanalaiset vaalit johtivat väkivaltaisuuksiin”, kertoo François, eräässä kehitysmaassa palveleva vanhin. ”Ruoka ja lääkkeet kävivät vähiin, ja jäljellä olevien tarvikkeiden hinta nousi pilviin. Pankit sulkivat ovensa. Pankkiautomaatit tyhjenivät tai lakkasivat toimimasta.”

Haaratoimiston veljet ryhtyivät nopeasti toimittamaan varoja ja avustustarvikkeita todistajille, jotka olivat paenneet kodeistaan ja kokoontuneet valtakunnansaleille eri puolille maata. Toisilleen vihamieliset ryhmäkunnat pystyttivät tiesulkuja, mutta koska molemmat osapuolet tiesivät todistajien pysyvän ehdottoman puolueettomina, haaratoimiston autot päästettiin yleensä läpi.

”Ollessamme matkalla eräälle valtakunnansalille sala-ampujat alkoivat tulittaa pakettiautoamme”, François kuvailee. ”Luodit eivät kuitenkaan osuneet meihin. Kun näimme sotilaan juoksevan meitä kohti ase kädessä, peruutimme kiireen vilkkaa, käännyimme tulosuuntaan ja kiidimme täyttä vauhtia takaisin haaratoimistoon. Kiitimme Jehovaa siitä, että olimme hengissä. Tuolla valtakunnansalilla olleet 130 ystävää pääsivät seuraavana päivänä turvaan. Jotkut tulivat haaratoimistoon, missä huolehdimme heidän hengellisistä ja aineellisista tarpeistaan, kunnes kriisi oli ohi.”

”Haaratoimistoon tuli myöhemmin monia kirjeitä, joissa ystävät eri puolilta maata ilmaisivat syvän kiitollisuutensa”, François kertoo. ”Se että heidän muualla asuvat veljensä ja sisarensa olivat antaneet heille apua, lujitti heidän luottamustaan Jehovaan.”

Luonnononnettomuuksien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien sattuessa emme sano apua tarvitseville veljille ja sisarille: ”Pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina.” (Jaak. 2:15, 16.) Yritämme sen sijaan täyttää heidän fyysiset tarpeensa. Kun opetuslapset saivat ensimmäisellä vuosisadalla tietää tulevasta nälänhädästä, hekin ”päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palveluksena avustusta Juudeassa asuville veljille” (Apt. 11:28–30).

Jehovan palvelijoina haluamme auttaa puutteenalaisia aineellisesti. Ihmisillä on kuitenkin myös hengellinen tarve (Matt. 5:3). Jotta he havaitsisivat tuon tarpeen ja ryhtyisivät toimiin sen täyttämiseksi, Jeesus kehotti seuraajiaan tekemään opetuslapsia (Matt. 28:19, 20). Yksilöinä me omistamme tähän tehtävään paljon aikaa, voimia ja muita resursseja. Lahjoitusvaroja suunnataan jonkin verran aineelliseen apuun, mutta järjestönä käytämme niitä pääasiassa Valtakunnan etujen edistämiseen ja hyvän uutisen levittämiseen. Tällä tavoin osoitamme rakastavamme sekä Jumalaa että lähimmäisiämme (Matt. 22:37–39).

Ne jotka tukevat Jehovan todistajien maailmanlaajuista työtä, voivat olla varmoja siitä, että heidän lahjoituksensa käytetään oikeaan tarkoitukseen ja mahdollisimman hyvin. Pystytkö sinä auttamaan puutteenalaisia veljiäsi ja sisariasi? Haluatko tukea aineellisesti opetuslasten tekemistä? Jos vastaat myöntävästi, ”älä pidätä hyvää niiltä, joille se kuuluu, kun sen tekeminen sattuu olemaan kätesi vallassa” (Sananl. 3:27).