1, 2. a) Kerro kokemus, joka valaisee hyvin valittujen kysymysten arvoa. (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Miksi meidän ei tarvitse arastella haastavia aiheita?

JOITAKIN vuosia sitten muuan kristitty sisar keskusteli Raamatusta ei-uskovan miehensä kanssa, joka oli aikaisemmin kuulunut nimellisesti erääseen kristikunnan kirkkoon. Keskustelun aikana mies sanoi uskovansa kolmiyhteiseen Jumalaan. Sisar huomasi, ettei hänen miehensä tainnut ymmärtää, mistä kolminaisuusopissa oikein on kysymys, ja kysyi siksi tahdikkaasti: ”Uskotko, että Jumala on Jumala, Jeesus on Jumala ja pyhä henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala?” Yllättyneenä mies sanoi, ettei hän suinkaan niin uskonut. Tämän jälkeen virisi eloisa keskustelu Jumalan todellisesta olemuksesta.

² Tämä kokemus valaisee tahdikkaiden, hyvin valittujen kysymysten arvoa. Se korostaa myös sitä tärkeää seikkaa, ettei meidän tarvitse arastella haastavia aiheita, kuten kolminaisuutta, helvettiä tai Luojan olemassaoloa. Jos turvaudumme Jehovaan ja hänen antamaansa valmennukseen, voimme usein vastata vakuuttavasti ja tavoittaa kuulijoiden sydämen (Kol. 4:6). Katsotaanpa nyt, miten jotkut sananpalvelijat ovat käsitelleet tällaisia aiheita hyvällä menestyksellä. Perehdymme myös siihen, miten voimme 1) esittää kysymyksiä, jotka  saavat kuulijan avautumaan, 2) perustella asioita Raamatun avulla ja 3) selventää asian ydintä kuvauksilla.

3, 4. Miksi on tärkeää selvittää kysymysten avulla, mihin henkilö uskoo? Kerro esimerkki.

³ Kysymysten avulla voimme saada selville, mihin henkilö uskoo. Miksi tämä on tärkeää? ”Kun joku vastaa ennen kuin kuulee asian, on se tyhmyyttä hänen taholtaan ja nöyryytys”, sanotaan Sananlaskujen 18:13:ssa. Ennen kuin alamme käsitellä Raamatun kantaa jostakin asiasta, meidän on siis hyvä selvittää, mihin kuulijamme todellisuudessa uskoo. Muuten meiltä saattaisi kulua paljon aikaa jonkin sellaisen ajatuksen kumoamiseen, johon hän ei ole alun perinkään uskonut (1. Kor. 9:26).

⁴ Kuvitellaanpa, että keskustelemme jonkun kanssa helvetistä. Kaikki eivät usko helvetin olevan kirjaimellinen tulisen piinan paikka, vaan monien mielestä se merkitsee eroa Jumalasta. Voisimme siksi sanoa: ”Helvetistä on monenlaisia käsityksiä, joten saanko kysyä, mitä sinä ajattelet siitä?” Kuultuamme puhuteltavan vastauksen meidän on helpompi auttaa häntä ymmärtämään, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta.

5. Miten kysymykset auttavat saamaan selville, miksi ihmisellä on jokin nimenomainen uskonkäsitys?

⁵ Tahdikkaat kysymykset auttavat saamaan selville myös sen, miksi ihmisellä on jokin nimenomainen uskonkäsitys. Kenttäpalveluksessa joku voi esimerkiksi sanoa meille, ettei hän usko Jumalaan. Saattaisimme herkästi olettaa, että häneen ovat vaikuttaneet evoluutioteoria ja muut sen kaltaiset ei-raamatulliset näkemykset (Ps. 10:4). Jotkut ovat kuitenkin menettäneet uskonsa Jumalaan siksi, että he ovat nähneet paljon kärsimystä tai joutuneet itse kärsimään kovasti. Heidän on ehkä vaikea sovittaa yhteen näitä kärsimyksiä ja ajatusta rakastavasta Luojasta. Niinpä jos ovenavaaja sanoo epäilevänsä Jumalan olemassaoloa, saattaisimme kysyä: ”Oletko aina ajatellut niin?” Jos hän vastaa kieltävästi, voisimme kysyä, onko jokin tietty asia saanut hänet epäilemään sitä. Vastaus auttaa ehkä ratkaisemaan, millaista hengellistä apua hänelle on parasta antaa. (Lue Sananlaskujen 20:5.)

6. Mitä meidän tulisi tehdä esitettyämme kysymyksen?

⁶ Esitettyämme kysymyksen meidän on tarpeen kuunnella henkilön vastaus ja ottaa huomioon hänen tunteensa. Joku saattaa kertoa, että jokin murhenäytelmä on saanut hänet epäilemään rakastavan Luojan olemassaoloa. Ennen kuin alamme todistella, että Jumala on olemassa, meidän on hyvä ilmaista myötätuntoa ja sanoa puhuteltavalle, ettei ole väärin pohtia, miksi joudumme kärsimään (Hab. 1:2, 3). Kärsivällisen ja huomaavaisen suhtautumisemme ansiosta hän haluaa ehkä tietää enemmän. *

7. Mistä palveluksessa saamamme tulokset suurelta osin riippuvat?

⁷ Katsotaanpa seuraavaksi, miten voimme perustella asioita Raamatun avulla. Raamattu on ilman muuta tärkein työvälineemme sananpalveluksessa. Sen avulla voimme olla ”täysin päteviä, täydelleen varustautuneita kaikkeen hyvään työhön” (2. Tim. 3:16, 17). Palveluksessa saamamme tulokset eivät riipu niinkään siitä, kuinka monta raamatunkohtaa luemme, vaan siitä, miten perustelemme asioita niiden pohjalta ja miten selitämme niitä. (Lue Apostolien tekojen 17:2, 3.) Seuraavat kolme tilannetta valaisevat asiaa.

8, 9. a) Miten voisimme perustella sitä, etteivät Jeesus ja Jumala ole yhdenvertaisia? b) Millä muilla tavoilla olet perustellut tätä asiaa?

 ⁸ Tilanne 1: Tapaamme palveluksessa jonkun, joka uskoo Jeesuksen ja Jumalan olevan yhdenvertaisia. Millä raamatunkohdilla voisimme perustella, ettei niin ole? Saattaisimme pyytää henkilöä lukemaan Johanneksen 6:38:n, jossa Jeesus sanoo: ”Minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut.” Tarkasteltuamme tätä jaetta voisimme kysyä: ”Jos Jeesus on Jumala, niin kuka lähetti hänet alas taivaasta? Eikö sen täytyisi olla joku Jeesusta suurempi? Lähettäjähän on aina sen yläpuolella, joka on lähetetty.”

⁹ Voisimme lukea myös Filippiläiskirjeen 2:9:n, jossa apostoli Paavali kuvailee, mitä Jumala teki Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Siinä sanotaan: ”Jumala korottikin hänet [Jeesuksen] ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella.” Auttaaksemme puhuteltavaa tekemään päätelmiä tämän raamatunkohdan pohjalta voisimme kysyä: ”Jos Jeesus olisi ollut tasaveroinen Jumalan kanssa ennen kuolemaansa, niin eikö hän olisi ylempään asemaan korottamisen jälkeen ollut jopa Jumalan yläpuolella? Voiko kukaan kuitenkaan olla ylempi kuin Jumala?” Jos henkilö kunnioittaa Jumalan sanaa ja on sydämeltään rehellinen, tällainen perustelu voi saada hänet tutkimaan aihetta tarkemmin (Apt. 17:11).

10. a) Miten voisimme perustella sitä, ettei tulista helvettiä ole olemassa? b) Millä muilla tavoilla olet perustellut tätä asiaa?

¹⁰ Tilanne 2: Syvästi uskonnollisen ovenavaajan on vaikea ymmärtää, ettei pahoja piinata ikuisesti helvetissä. Hän saattaa uskoa tuliseen helvettiin, koska haluaa nähdä jumalattomien joutuvan tilille pahoista teoistaan. Mitä sanoa hänelle? Ensinnäkin voisimme vakuuttaa, että pahoja tullaan rankaisemaan (2. Tess. 1:9). Sitten saattaisimme pyytää häntä lukemaan 1. Mooseksen kirjan 2:16, 17:n, jonka mukaan synnin palkka on kuolema. On myös hyvä selittää, että Aadamin synnin takia kaikki ihmiset syntyvät syntisinä (Room. 5:12). Jumala ei kuitenkaan sanonut, että Aadam joutuisi rangaistukseksi tuliseen helvettiin. Sitten voisimme kysyä: ”Jos Aadam ja Eeva olisivat olleet vaarassa joutua ikuiseen piinaan, niin eikö Jumalan olisi ollut oikein varoittaa heitä siitä?” Seuraavaksi voisimme lukea 1. Mooseksen kirjan 3:19:n, jossa heille julistetaan tuomio heidän tehtyään syntiä. Siinä ei kuitenkaan puhuta mitään helvetin tulesta, vaan Aadamille  sanotaan, että hän palaisi maan tomuun. Voisimme kysyä: ”Olisiko Jumalan ollut oikeudenmukaista sanoa Aadamille, että hän palaisi maan tomuun, jos hän todellisuudessa olikin menossa tuliseen helvettiin?” Tämä kysymys voi saada ennakkoluulottoman ihmisen pohtimaan asiaa syvällisemmin.

11. a) Miten voisimme perustella sitä, etteivät kaikki hyvät ihmiset mene taivaaseen? b) Millä muilla tavoilla olet perustellut tätä asiaa?

¹¹ Tilanne 3: Tapaamme sananpalveluksessa jonkun, joka uskoo kaikkien hyvien ihmisten menevän taivaaseen. Tämä näkemys voi vaikuttaa siihen, miten puhuteltava tulkitsee Raamattua. Ajatellaanpa, että keskustelemme hänen kanssaan Ilmestyksen 21:4:stä. (Lue.) Hän saattaa olettaa, että tässä jakeessa kuvaillaan taivaallisen elämän siunauksia. Sen sijaan että alkaisimme perustella asiaa muilla raamatunkohdilla, voisimme keskittyä erääseen tämän jakeen yksityiskohtaan. Siinä sanotaan: ”Eikä kuolemaa enää ole.” Saattaisimme kysyä: ”Eikö totta, että jos jotain ei enää ole, sen on aikaisemmin täytynyt olla olemassa?” Todennäköisesti puhuteltava on kanssamme samaa mieltä. Sitten voisimme jatkaa, ettei taivaassa ole koskaan ollut kuolemaa, vaan ainoastaan maan päällä kuollaan. Ilmestyksen 21:4:ssä tarkoitetaan siis selvästikin täällä maan päällä saatavia tulevia siunauksia (Ps. 37:29).

12. Miksi Jeesus käytti kuvauksia?

¹² Kysymysten lisäksi Jeesus hyödynsi saarnaamistyössään kuvauksia. (Lue Matteuksen 13:34, 35.) Ne auttoivat häntä saamaan selville kuulijoiden vaikuttimet (Matt. 13:10–15). Lisäksi ne tekivät Jeesuksen opetuksesta vetoavaa ja mieleenpainuvaa. Miten me voimme opettaessamme käyttää kuvauksia?

13. Miten voisimme valaista sitä, että Jumala on Jeesusta ylemmässä asemassa?

¹³ Parhaita ovat yleensä yksinkertaiset kuvaukset. Miten esimerkiksi selittää, että Jumala on Jeesusta ylemmässä asemassa? Aluksi voisimme todeta, että niin Jumala kuin Jeesuskin vertasivat keskinäistä suhdettaan perheenjäsenten väliseen suhteeseen. Jumala sanoi Jeesusta Pojakseen, ja Jeesus puhui Jumalasta Isänään. (Luuk. 3:21, 22; Joh. 14:28.) Sitten saattaisimme kysyä puhuteltavalta: ”Jos yrittäisit perustella minulle, että kaksi ihmistä on tasaveroisia, millä sukulaisuussuhteella valaisisit sitä?” Hän mainitsee ehkä kaksi sisarusta tai jopa kaksoset. Tällöin voisimme sanoa, että tämä rinnastus näyttää tulevan mieleen aivan luonnostaan, ja jatkaa: ”Jos tämä vertaus tuli helposti mieleen meille kummallekin, niin eikö Jeesus Suurena Opettajana olisi käyttänyt samantyyppistä esimerkkiä? Sen sijaan hän sanoi Jumalaa Isäkseen ja antoi näin ymmärtää, että Jumala on häntä vanhempi ja häntä korkeammassa asemassa.”

14. Mikä kuvaus osoittaa, miten järjenvastaista olisi, että Jumala antaisi Paholaisen piinata ihmisiä helvetissä?

¹⁴ Mietitäänpä toista esimerkkiä. Jotkut uskovat, että ihmiset ovat helvetissä Saatanan vallassa. Seuraava kuvaus saattaa auttaa jotakuta isää tai äitiä ymmärtämään, miten järjenvastaista olisi, että Jumala antaisi Paholaisen piinata ihmisiä helvetin tulessa. Voisimme sanoa vaikkapa: ”Kuvitellaan, että lapsestasi olisi tullut kapinallinen ja hän tekisi paljon kaikenlaista pahaa. Miten reagoisit?” Todennäköisesti isä tai äiti sanoo, että hän panisi lapsen ojennukseen ja ehkä puhuisi asiasta useampaan otteeseen saadakseen tämän lopettamaan pahanteon (Sananl. 22:15). Seuraavaksi voisimme kysyä puhuteltavalta, mitä hän tekisi, jos lapsi ei kaikista yrityksistä huolimatta  kuuntelisi häntä. Useimmat vanhemmat sanoisivat, ettei heillä lopulta olisi muuta vaihtoehtoa kuin rangaista lasta. Sitten saattaisimme kysyä: ”Entä jos saisit tietää, että joku paha ihminen on vaikuttanut lapseesi ja saanut hänet tulemaan kapinalliseksi?” Isä tai äiti olisi epäilemättä vihainen tuolle ihmiselle. Jotta vertauksen ydin tulisi selväksi, voisimme kysyä: ”Jos joku paha ihminen olisi vaikuttanut lapseesi, pyytäisitkö häntä rankaisemaan lasta puolestasi?” Vastaus on tietysti kieltävä. On siis selvää, ettei Jumalakaan pane Saatanaa rankaisemaan niitä ihmisiä, jotka tämä itse on saanut tekemään pahaa!

15, 16. a) Miksi meidän ei tule odottaa, että kaikki ottavat vastaan Valtakunnan sanoman? b) Täytyykö meidän olla erityisen lahjakkaita menestyäksemme opettajina? Selitä. (Ks. myös tekstiruutu ” Palsta joka auttaa vastaamaan kysymyksiin”.)

¹⁵ Ymmärrämme, etteivät kaikki, joille saarnaamme, ota vastaan Valtakunnan sanomaa (Matt. 10:11–14). Tämä pitää paikkansa, vaikka osaisimme esittää juuri oikeat kysymykset, perustella asioita mahdollisimman taitavasti ja keksiä kaikkein osuvimmat kuvaukset. Loppujen lopuksi vain harvat osoittivat vastakaikua Jeesuksen opetukselle – ja hän sentään oli suurin maan päällä koskaan elänyt Opettaja! (Joh. 6:66; 7:45–48.)

¹⁶ Toisaalta voimme saada palveluksessa hyviä tuloksia, vaikka emme omasta mielestämme olisikaan erityisen lahjakkaita. (Lue Apostolien tekojen 4:13.) Jumalan sanan perusteella ei ole epäilystäkään siitä, että ”kaikki ne, joilla on oikea asenne ikuisen elämän saamiseksi” ottavat vastaan hyvän uutisen (Apt. 13:48). Meidän on siis viisasta kehittää ja säilyttää tasapainoinen näkemys itsestämme ja niistä, joille kerromme Valtakunnan hyvää uutista. Haluamme varmasti käyttää täysin hyväksemme Jehovan antamaa valmennusta luottaen siihen, että siitä koituu hyötyä itsellemme ja niille, jotka meitä kuuntelevat (1. Tim. 4:16). Jehova voi auttaa meitä näkemään, kuinka meidän ”pitää kullekin vastata”. Kuten seuraavasta kirjoituksesta huomaamme, yksi keino menestyä palveluksessamme on noudattaa niin sanottua kultaista sääntöä.