1–3. Mitä esteitä Jeesuksen opetuslapset kohtasivat pyrkiessään saarnaamaan hyvää uutista ”kaikille kansakunnille”?

JEESUS KRISTUS antoi seuraajilleen valtavan tehtävän. Hän käski heitä: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” Lopulta ”tämä valtakunnan hyvä uutinen” saarnattaisiin ”koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille”. (Matt. 24:14; 28:19.)

² Opetuslapset rakastivat sekä Jeesusta että hyvää uutista. Silti he ovat saattaneet ihmetellä, miten he voisivat täyttää saamansa tehtävän. Heitähän oli vain kourallinen. Jeesus, jonka he julistivat olevan Jumalan Poika, oli surmattu. Opetuslapsia itseään pidettiin ”koulunkäymättöminä ja tavallisina” (Apt. 4:13). Heidän piti kuitenkin viedä sanomaa, joka oli ristiriidassa arvovaltaisten, korkeasti koulutettujen uskonnollisten johtajien ikiaikaisten perinteiden kanssa. Opetuslapsia ei liiemmin arvostettu omassa kotimaassaan – ja mitäpä oli Israel verrattuna koko loistavaan Rooman valtakuntaan!

 ³ Lisäksi Jeesus oli varoittanut opetuslapsiaan, että heitä vihattaisiin ja vainottaisiin ja joitakuita heistä tapettaisiin (Luuk. 21:16, 17). Heitä kavallettaisiin, ja he joutuisivat vastatusten väärien profeettojen sekä laittomuuden lisääntymisen kanssa (Matt. 24:10–12). Vaikka heidän sanomansa saisi hyvänkin vastaanoton, miten he voisivat viedä sen ”maan ääriin asti”? (Apt. 1:8.) Esteiden on täytynyt vaikuttaa ylipääsemättömiltä!

4. Miten varhaiskristityt menestyivät saarnaamistyössään?

⁴ Kaikista haasteista huolimatta opetuslapset ryhtyivät julistamaan hyvää uutista paitsi Jerusalemissa ja Samariassa myös koko silloin tunnetussa maailmassa. Noin 30 vuodessa hyvää uutista olikin ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”, ja ”se kantoi hedelmää ja lisääntyi kaikessa maailmassa” (Kol. 1:6, 23). Esimerkiksi apostoli Paavali saarnasi Kyproksessa, missä roomalainen prokonsuli Sergius Paulus ”tuli uskovaksi, koska hän hämmästyi perin pohjin Jehovan opetuksesta”. (Lue Apostolien tekojen 13:6–12.)

5. a) Mitä Jeesus vakuutti opetuslapsilleen? b) Mitä eräässä kirjassa todetaan ensimmäisellä vuosisadalla vallinneista olosuhteista?

⁵ Opetuslapset tiesivät, etteivät he voisi tehdä saarnaamistyötä omin voimin. Jeesus oli sanonut, että hän olisi heidän kanssaan ja pyhä henki auttaisi heitä (Matt. 28:20). Olosuhteet saattoivat tuolloin olla muutenkin suotuisat hyvän uutisen julistamiselle. Eräässä varhaisseurakunnan evankelioimistyötä käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Alkukirkko olisi tuskin voinut syntyä parempaan aikaan maailmanhistoriassa kuin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla – –. Toiselle vuosisadalle tultaessa kristityt – – alkoivat esittää, että maailma oli valmistettu kristillisyyden saapumiselle Jumalan sallimuksesta.” (Evangelism in the Early Church.)

6. a) Mitä käsitellään tässä kirjoituksessa? b) Entä seuraavassa kirjoituksessa?

⁶ Raamatussa ei kerrota, missä määrin Jumala vaikutti ensimmäisen vuosisadan olosuhteisiin mahdollistaakseen hyvän uutisen laajamittaisen saarnaamisen. Varmaa on kuitenkin se, että Jehova halusi sitä saarnattavan, mutta Saatana ei. Tässä kirjoituksessa käsitellään seikkoja, jotka saattoivat tehdä saarnaamistyöstä helpompaa ensimmäisellä vuosisadalla kuin muina historian aikoina. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan nykyisiä kehitysvaiheita, jotka ovat auttaneet meitä saarnaamaan hyvää uutista maan ääriin asti.

7. Mikä oli pax Romana, ja mitä poikkeuksellista siinä oli?

⁷ Roomalaisessa maailmassa vallinnut rauha, niin sanottu pax Romana, helpotti jossain määrin kristittyjen saarnaamistyötä. Rooman laaja valtakunta turvasi asukkailleen kohtalaisen vakaat olot. Silloin tällöin kuultiin kyllä ”sodista ja sanomia sodista”, kuten Jeesus oli ennustanut (Matt. 24:6). Rooman armeijat tuhosivat Jerusalemin vuonna 70, ja valtakunnan rajaseuduilla kahakoitiin. Jeesuksen aikaa seuranneet noin 200 vuotta olivat Välimeren alueella kuitenkin melko rauhallisia. Eräässä historiakirjassa sanotaan: ”Ihmiskunnan historiassa ei ollut  koskaan aikaisemmin ollut niin pitkää suhteellisen seesteistä kautta, eikä rauhaa enää milloinkaan kyetty säilyttämään niin pitkään niin monien ihmisten kesken.” (The Horizon Book of Ancient Rome.)

8. Miten varhaiskristityt hyötyivät rauhan ajasta?

⁸ Kolmannella vuosisadalla elänyt teologi Origenes kirjoitti tuosta rauhan ajasta: ”Jos valtakuntia olisi ollut useita, se olisi estänyt Jeesuksen opetusta leviämästä kaikkeen maahan, – – koska kaikki miehet olisi pakotettu sotapalvelukseen ja taistelemaan oman maansa puolesta. – – Miten siis tämä rauhan sanoma, joka ei salli kenenkään edes kostaa vihollisilleen, olisi voinut menestyä, jollei kansainvälinen tilanne olisi muuttunut kaikkialla ja jollei Jeesuksen tullessa olisi vallinnut lempeämpi ilmapiiri?” Valtakunnan julistajia tosin vainottiin, mutta he rakastivat rauhaa ja nähtävästi hyötyivät siitä suhteellisesta rauhasta, joka Rooman valtakunnan alueella tuolloin vallitsi. (Lue Roomalaiskirjeen 12:18–21.)

9, 10. Miksi opetuslasten oli suhteellisen helppo matkustaa Rooman valtakunnan alueella?

⁹ Kristityt hyödynsivät Rooman tieverkostoa. Roomalla oli vahva ja tehokas armeija alamaistensa suojelemiseksi ja järjestyksen ylläpitämiseksi. Jotta joukkoja voitiin siirtää paikasta toiseen nopeasti, tarvittiin hyviä teitä, ja roomalaiset olivat taitavia rakentamaan niitä. Yli 80 000 kilometriä pitkä tieverkosto yhdisti lähes kaikki provinssit toisiinsa. Tiet kulkivat läpi metsien, halki aavikoiden ja yli vuorten.

¹⁰ Teiden lisäksi valtakunnan alueella oli noin 27 000 kilometriä purjehduskelpoisia jokia ja kanavia. Roomalaisia aluksia kulki satojen satamien välisillä noin 900 merireitillä. Niinpä kristityt pääsivät matkustamaan imperiumin joka kolkkaan. Epämukavuuksista huolimatta apostoli Paavali ja muut pystyivät liikkumaan eri puolilla valtakuntaa ilman matkustusasiakirjoja ja rajamuodollisuuksia. Rikolliset pelkäsivät Rooman langettamia rangaistuksia, joten teillä oli suhteellisen turvallista kulkea. Myös merimatkat olivat turvallisia, sillä Rooman laivasto huolehti siitä, ettei merirosvousta harjoitettu. Vaikka Paavali koki haaksirikkoja ja joutui merellä muihinkin vaaroihin, Raamatussa ei kerrota, että merirosvot olisivat häirinneet hänen matkantekoaan (2. Kor. 11:25, 26).

11. Miksi opetuslapset käyttivät kreikan kieltä?

¹¹ Koinee- eli yleiskreikka helpotti kommunikointia ja edisti ykseyttä kristillisten seurakuntien välillä. Aleksanteri Suuren sotaretkien vuoksi kreikkaa puhuttiin ja ymmärrettiin laajalti. Jumalan palvelijat pystyivät siksi puhumaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, mikä vaikutti osaltaan hyvän uutisen leviämiseen. Lisäksi Egyptissä asuvat juutalaiset olivat kääntäneet Raamatun heprealaiset kirjoitukset kreikaksi. Tätä Septuagintana tunnettua käännöstä käytettiin yleisesti, ja Kristuksen varhaiset seuraajat lainasivat sitä paljon. Kreikan kieli soveltui hyvin myös uusien raamatunkirjojen kirjoittamiseen. Sen sanavarasto oli kattava, ja siinä oli runsaasti ilmauksia, joilla voitiin selittää hengellisiä totuuksia.

12. a) Mikä on koodeksi, ja miten se oli parempi kuin kirjakäärö? b) Milloin koodeksin käyttö yleistyi kristittyjen keskuudessa?

 ¹² Miten kristityt pystyivät lukemaan Raamatun kirjoituksia sananpalveluksessa? Kirjakääröt olivat epäkäytännöllisiä, sillä niitä piti kääriä auki ja kokoon, ja niissä oli yleensä tekstiä vain toisella puolella. Yksistään Matteuksen evankeliumi täytti kokonaisen kirjakäärön. Sitten keksittiin koodeksi, kirjan varhaisin muoto. Siinä oli sivuja, jotka oli kiinnitetty yhteen, ja lukija saattoi avata sen ja löytää helposti haluamansa kohdan. Vaikkei olekaan tarkkaa tietoa siitä, milloin kristityt alkoivat käyttää koodeksia, eräässä lähdeteoksessa sanotaan: ”Kristityt käyttivät koodeksia niin yleisesti 100-luvulla, että heidän on täytynyt ottaa se käyttöön hyvissä ajoin ennen vuotta 100.” (The Birth of the Codex.)

13, 14. a) Miten Paavali hyötyi Rooman kansalaisuudestaan? b) Miten Rooman lait hyödyttivät kristittyjä?

¹³ Samat lait olivat voimassa kaikkialla imperiumin alueella, ja Rooman kansalaisella oli arvokkaita etuoikeuksia ja vahva oikeusturva. Paavali hyötyi usein Rooman kansalaisuudestaan. Kun hänet aiottiin ruoskia Jerusalemissa, hän kysyi roomalaiselta upseerilta: ”Onko teidän lupa ruoskia miestä, joka on roomalainen ja jota ei ole tuomittu?” Ruoskimiseen ei ollut lupaa. Kun Paavali sanoi olleensa Rooman kansalainen syntymästään saakka, ”miehet, jotka aikoivat kuulustella häntä kiduttamalla, vetäytyivät – – heti pois hänen luotaan, ja sotapäällikkö pelästyi saatuaan tietää, että hän oli roomalainen ja että hän oli sitonut hänet”. (Apt. 22:25–29.)

¹⁴ Paavalin kansalaisuus ja Rooman lait vaikuttivat siihen, miten häntä kohdeltiin Filippissä (Apt. 16:35–40). Efesoksessa kaupungin kansleri viittasi Rooman oikeusjärjestelmään rauhoitettuaan vihaisen väkijoukon (Apt. 19:35–41). Vetoomus, jonka Paavali esitti Kesareassa, avasi hänelle tilaisuuden puolustaa uskoaan keisarin edessä (Apt. 25:8–12). Näin Rooman lait mahdollistivat ”hyvän uutisen puolustamisen ja laillisen vahvistamisen” (Fil. 1:7).

15. Kuinka laajalla alueella juutalaisia asui ensimmäisellä vuosisadalla?

¹⁵ Kristittyjen evankelioimistyötä on voinut jonkin verran helpottaa juutalaisten diaspora – se että he olivat hajaantuneet ja muodostaneet yhteisöjä moniin maihin. Satoja vuosia aikaisemmin assyrialaiset ja sitten babylonialaiset olivat vieneet juutalaisia pakkosiirtolaisuuteen kotimaastaan. Juutalaisyhteisöjä oli jo 400-luvulla eaa. Persian valtakunnan 127 hallintoalueella (Est. 9:30). Jeesuksen ollessa maan päällä tällaisia yhteisöjä oli Egyptissä ja muualla Pohjois-Afrikassa samoin kuin Kreikassa, Mesopotamiassa ja Vähässä-Aasiassa. On arvioitu, että Rooman valtakunnan 60 miljoonasta asukkaasta noin joka 14. oli juutalainen. Menivätpä juutalaiset minne tahansa, he veivät uskontonsa mukanaan (Matt. 23:15).

16, 17. a) Millä tavoin monet ei-juutalaiset hyötyivät juutalaisten diasporasta? b) Mitä palvontaan liittyviä tapoja kristityt omaksuivat juutalaisilta?

¹⁶ Koska juutalaiset olivat hajaantuneet niin laajalle alueelle, Raamatun heprealaiset kirjoitukset tulivat tutuksi monille ei-juutalaisille. He saivat tietää, että on olemassa vain yksi tosi Jumala ja että hänen palvelijoidensa on pidettävä kiinni korkeista moraalinormeista. Heprealaiset kirjoitukset olivat lisäksi täynnä Messiasta koskevia profetioita (Luuk. 24:44). Sekä juutalaiset että kristityt ymmärsivät noiden kirjoitusten olevan Jumalan henkeyttämiä, minkä ansiosta Paavali pystyi luomaan yhteisen pohjan niiden kanssa, joilla oli vanhurskauteen taipuvainen sydän. Hänellä olikin tapana mennä synagogiin ja puhua perustellen juutalaisten kanssa Raamatun kirjoitusten pohjalta. (Lue Apostolien tekojen 17:1, 2.)

¹⁷ Juutalaiset olivat tottuneet kokoontumaan palvontatilaisuuksiin joko synagogiin tai jonnekin ulkosalle. Yhdessä he sitten lauloivat, rukoilivat ja tutkivat Raamatun kirjoituksia. Nykyään kristillisissä seurakunnissa noudatetaan samaa mallia.

18, 19. a) Minkä ensimmäisellä vuosisadalla vallinneet olosuhteet mahdollistivat? b) Millaisia tunteita tarkastelemamme seikat herättävät sinussa Jehovaa kohtaan?

¹⁸ Hyvän uutisen saarnaamista edistivät siis monet merkittävät seikat. Pax Romana, suhteellisen hyvät kulkuyhteydet, kansainvälinen kieli, Rooman lait ja juutalaisten diaspora auttoivat Jeesuksen opetuslapsia heidän Jumalalta saamassaan saarnaamistyössä.

¹⁹ Kreikkalaisen filosofin Platonin nelisensataa vuotta aikaisemmin kirjoittamassa teoksessa eräs henkilöistä sanoo: ”Tämän kaikkeuden isän ja tekijän löytäminen on todella vaikea tehtävä, ja jos hänet löytääkin, on mahdotonta tehdä hänet kaikille ymmärrettäväksi.” Jeesus sitä vastoin totesi: ”Mikä on mahdotonta ihmisille, se on mahdollista Jumalalle.” (Luuk. 18:27.) Kaikkeuden Luoja haluaa, että ihmiset löytävät hänet ja myös oppivat tuntemaan hänet. Lisäksi Jeesus käski seuraajiaan: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Matt. 28:19.) Tämä tehtävä on mahdollista täyttää Jehova Jumalan avulla. Seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, miten saarnaamistyötä tehdään nykyään.