Tyydytystä tuottavaa elämää äitinä

KAUTTA maapallon enemmistö naisista työskentelee nykyään kodin ulkopuolella. Teollisuusmaissa naisia ja miehiä on ansiotyössä lähes yhtä paljon, ja kehitysmaissa naiset tekevät usein pitkiä päiviä maataloustöissä auttaakseen perheen elättämisessä.

Monia naisia repii sisäinen ristiriita: he haluaisivat pitää huolta perheestään ja kodistaan mutta heidän täytyy työskennellä elatuksen hankkimiseksi. Sen lisäksi, että he hankkivat rahaa ruokaan, vaatteisiin ja asumiseen, he myös valmistavat ruoan, pesevät vaatteet ja siivoavat kodin.

Kristityt äidit pyrkivät myös juurruttamaan hengellisiä arvoja lastensa sydämeen. ”Suoraan sanottuna työ- ja perhevelvollisuuksien tasapainottaminen on todella vaikeaa, varsinkin kun lapset ovat pieniä”, myöntää kahden pienen tytön äiti Cristina. ”Ei ole helppoa osoittaa lapsille niin paljon huomiota kuin he tarvitsevat.”

Mikä saa äidit lähtemään töihin kodin ulkopuolelle? Millaisia haasteita he kohtaavat? Onko ansiotyö edellytys sille, että nainen voi kokea täyttymyksen tunteen elämässään?

Miksi äidit käyvät työssä?

Monien äitien on pakko tehdä kokopäivätyötä. Joillakuilla ei ole puolisoa, joka jakaisi vastuun perheen elatuksesta. Toisaalta pariskunnatkin saattavat tulla siihen tulokseen, että yksi palkka ei yksinkertaisesti riitä perheen perustarpeisiin.

Kaikki äidit eivät tosin tee kokopäivätyötä olosuhteiden pakosta. Useat heistä työskentelevät kodin ulkopuolella kohentaakseen itsetuntoaan. Jotkut saattavat käydä ansiotyössä saadakseen jonkin verran taloudellista riippumattomuutta tai voidakseen hankkia ylellisyystavaroita. Monet ovat työssään hyviä ja nauttivat siitä.

Äitejä voi ajaa työelämään myös ympäristön paine. Vaikka yleisesti myönnetään, että työssäkäyvät äidit taistelevat jatkuvasti stressiä ja uupumusta vastaan, niitä jotka päättävät jäädä kotiin, ei  useinkaan ymmärretä vaan jopa pilkataan. ”Ei ole helppoa selittää toisille, että on ’vain kotiäiti’”, tunnustaa eräs nainen. ”Jotkut antavat sanoillaan tai ilmeillään ymmärtää, että heität elämäsi hukkaan.” Rebeca, jolla on kaksivuotias tytär, sanoo: ”Vaikka yhteiskuntamme myöntää, että naisten tulisi huolehtia lapsistaan, minusta tuntuu, että se pitää työssäkäymättömiä äitejä jotenkin huonompina.”

Kuvitelmat ja todellisuus

Joissakin maissa media on luonut kuvan ”ihannenaisesta”, joka menestyy valitsemallaan uralla: hän on itsevarma, saa hyvää palkkaa ja pukeutuu moitteettomasti. Kun hän tulee kotiin, hänellä on voimia ratkoa lasten pulmat, korjata miehen kömmähdykset ja selvittää kaikki mahdolliset kodin ongelmat. Harva nainen ymmärrettävästikään pystyy tähän tosielämässä.

Todellisuudessa monet naisille tarjolla olevat työt ovat yksitoikkoisia ja suhteellisen pienipalkkaisia. Työssäkäyvät äidit saattavat pettymyksekseen huomata, etteivät he voi hyödyntää luontaisia kykyjään työssään täysin määrin. Kirjassa Social Psychology todetaan: ”Tasa-arvokehityksestä huolimatta miesten työpaikat ovat edelleen paremmin palkattuja ja vastuullisempia. Siksi naiset, jotka rakentavat identiteettinsä työnsä varaan, ovat selvästi epäedullisessa asemassa.” Espanjalainen sanomalehti El País kertoo: ”On arvioitu, että naiset kärsivät stressin aiheuttamasta ahdistuneisuudesta kolme kertaa todennäköisemmin kuin miehet, koska suuri enemmistö heistä tekee yhä kahta työtä – yhtä työpaikalla ja toista kotona.”

Miten aviomiehet voivat auttaa?

Se pitäisikö kristityn äidin käydä ansiotyössä vai ei, on tietysti henkilökohtainen asia. Naimisissa olevan naisen tulisi kuitenkin tehdä ratkaisu yhdessä miehensä kanssa, kun he ovat ensin punninneet huolellisesti kaikkia asiaan liittyviä tekijöitä (Sananlaskut 14:15).

Entä jos pariskunta tulee siihen tulokseen, että molempien on taloudellisista syistä pakko käydä kokopäivätyössä? Silloin viisas aviomies kiinnittää erityistä huomiota seuraavaan Raamatun kehotukseen: ”Te miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen.” (1. Pietarin kirje 3:7, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Mies osoittaa kunnioitusta vaimolleen ottamalla huomioon tämän fyysiset ja henkiset voimavarat. Hän auttaa vaimoaan kotitöissä aina kun mahdollista. Hän on Jeesuksen tavoin halukas tarttumaan nöyrästi halpa-arvoisiinkin tehtäviin eikä karttele niitä ikään kuin ne olisivat hänen arvolleen sopimattomia (Johannes 13:12–15). Sen sijaan hän pitää niitä tilaisuutena osoittaa rakkautta työteliästä vaimoaan kohtaan. Vaimo arvostaa tällaista apua suuresti. (Efesolaisille 5:25, 28, 29.)

Jos molempien puolisoiden on käytävä ansiotyössä, yhteistoiminta kotona on varmasti välttämätöntä. Tätä korosti myös espanjalaisen ABC-lehden raportti. Viitaten sikäläisen Perhepolitiikan instituutin (Instituto de Política Familiar) tutkimukseen se syytti Espanjan korkeista avioeroluvuista paitsi ”uskonnollisten ja moraalisten normien puutetta” myös kahta muuta tekijää: ”naisten astumista työelämään sekä miesten yhteistyöhaluttomuutta kotitöiden hoitamisessa”.

Kristityn äidin tärkeä osa

Jehova on antanut päävastuun lasten kasvattamisesta isille, mutta kristityt äidit tietävät, että myös heille uskottu osa on tärkeä, varsinkin lasten ollessa pieniä (Sananlaskut 1:8; Efesolaisille 6:4). Jehova puhui sekä äideille että isille, kun hän kehotti israelilaisia teroittamaan lapsilleen hänen Lakiaan. Hän  tiesi, että tämä vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä erityisesti lapsen kehitysvuosina. Siksi Jumala sanoi vanhemmille, että heidän tulisi opettaa lapsia ”kotona istuessaan ja tietä kulkiessaan ja maata mennessään ja ylös noustessaan”. (5. Mooseksen kirja 6:4–7.)

Jumalan sanassa tähdennetään äitien tärkeää ja arvokasta osaa, kun siinä varoitetaan lapsia ”hylkäämästä äitinsä lakia” (Sananlaskut 6:20). Naimisissa oleva nainen neuvottelee tietenkin miehensä kanssa ennen kuin laatii lapsille ”lakeja”. Tämä jae kuitenkin osoittaa, että äideillä on siihen oikeus. Lapset, jotka suhtautuvat vakavasti jumalaapelkäävän äitinsä hengellisiin ja moraalisiin ”lakeihin”, hyötyvät suuresti (Sananlaskut 6:21, 22). Teresa, kahden pojan äiti, selittää, miksi hän ei ole hakeutumassa töihin: ”Lasteni kasvattaminen palvelemaan Jumalaa on tärkein tehtäväni. Haluan hoitaa tämän työn mahdollisimman hyvin.”

Esimerkillisiä äitejä

Israelin kuningas Lemuel epäilemättä hyötyi siitä, että hänellä oli tunnollinen äiti. ”Painava sanoma”, jonka hän sai äidiltään ”oikaisuksi”, on jopa sisällytetty Jumalan henkeytettyyn sanaan. (Sananlaskut 31:1; 2. Timoteukselle 3:16.) Tämän äidin kuvaus ”pystyvästä vaimosta” auttaa poikia edelleenkin valitsemaan puolisonsa viisaasti. Samoin hänen varoituksensa moraalittomuudesta ja liiallisesta alkoholinkäytöstä ovat nykyään yhtä ajankohtaisia kuin niiden kirjoittamisen aikaan. (Sananlaskut 31:3–5, 10–31.)

Ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali kiitti sitä hyvää työtä, jota äiti nimeltä Eunike oli tehnyt opettaessaan poikaansa Timoteusta. Euniken täytyi saada Timoteus vakuuttuneeksi ”pyhistä kirjoituksista”, sillä hänen ei-uskova miehensä todennäköisesti palvoi kreikkalaisia jumalia. Mistä lähtien Eunike opetti poikaansa? Raamatun mukaan ”pienokaisesta [eli vauvasta] lähtien”. (2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15.) Raamatullisen opetuksen ohella myös Euniken oma usko ja esimerkki selvästikin valmistivat Timoteusta tulevaan lähetyspalvelukseen (Filippiläisille 2:19–22).

Raamatussa kerrotaan myös äideistä, jotka osoittivat vieraanvaraisuutta uskollisia Jumalan palvelijoita kohtaan ja antoivat näin lapsilleen mahdollisuuden olla tekemisissä erinomaisten roolimallien kanssa. Esimerkiksi eräs sunemilainen nainen piti säännöllisesti vieraanaan profeetta Elisaa. Myöhemmin Elisa herätti hänen poikansa kuolleista. (2. Kuninkaiden kirja 4:8–10, 32–37.) Raamatunkirjoittaja Markuksen äiti Maria nähtävästi tarjosi Jerusalemissa sijaitsevan kotinsa varhaisten opetuslasten käyttöön kokoontumispaikaksi (Apostolien teot 12:12). Markus varmasti hyötyi apostolien ja niiden muiden kristittyjen seurasta, jotka kävivät säännöllisesti hänen kotonaan.

Jehova selvästikin arvostaa suuresti sitä työtä, jota tällaiset naiset tekevät teroittaakseen lapsilleen hänen periaatteitaan. Hän rakastaa heitä, koska he ovat uskollisia ja pyrkivät luomaan kotiin hengellisen ilmapiirin (2. Samuelin kirja 22:26; Sananlaskut 14:1).

Valinta joka tuottaa eniten tyydytystä

Kuten edellä olevat raamatulliset esimerkit osoittavat, se että huolehtii hyvin perheensä fyysisistä, hengellisistä ja henkisistä tarpeista, on erittäin palkitsevaa. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Äidin työ kotona vaikuttaa usein vaativammalta kuin vastuullinen johtotason tehtävä jossain yrityksessä.

On totta, että jos vaimo miehensä kanssa neuvoteltuaan päättää tehdä vähemmän ansiotyötä, perheen täytyy ehkä tyytyä alhaisempaan elintasoon ja vaimo voi saada osakseen pilkkaa ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä hänen valintaansa. Mutta siitä koituvat hyödyt voivat korvata uhraukset monin verroin.  Paquilla on kolme lasta, ja hänen täytyy tehdä osa-aikatyötä. Hän sanoo: ”Olen mielelläni kotona, kun lapset tulevat koulusta, niin että he voivat jutella jonkun kanssa.” Mitä hyötyä tästä on lapsille? ”Autan heitä läksyjen teossa, ja jos ilmenee ongelmia, voin selvitellä niitä heti”, hän kertoo. ”Ajan viettäminen yhdessä joka päivä auttaa pitämään viestintäkanavat avoimina. Arvostan yhteistä aikaa lasten kanssa niin paljon, että kieltäydyin minulle tarjotusta kokopäivätyöstä.”

Monet kristityt äidit ovat huomanneet, että jos he voivat vähentää ansiotyöhön käyttämäänsä aikaa, koko perhe hyötyy. ”Kun lopetin työt, tuntui siltä kuin perheemme olisi alkanut toimia paljon jouhevammin”, selittää aiemmin mainittu Cristina. ”Minulla oli aikaa jutella lasten kanssa ja auttaa miestäni monissa käytännön asioissa. Aloin nauttia tyttöjemme opettamisesta, kun näin heidän oppivan ja edistyvän.” Yksi esimerkki on Cristinan mielessä erityisen kirkkaana. Hän muistelee: ”Ensimmäinen lapsemme oppi kävelemään tarhassa, mutta toista lastamme opetin kävelemään kotona. Hän otti ensimmäiset askeleensa ja kellahti suoraan syliini. Tuo hetki tuotti minulle tyydytystä aivan valtavasti!”

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että taloudelliset uhraukset saattavat olla odotettua pienemmät. ”Päivähoidosta ja matkoista aiheutuneet kulut veivät todellisuudessa suuren osan palkastani”, kertoo Cristina. ”Kun erittelimme tilannetta huolellisesti, huomasimme, ettei työni tuonut perheelle rahaa kovinkaan paljon.”

Arvioituaan tilannettaan jotkin parit ovat tulleet siihen tulokseen, että taloudelliset uhraukset menettävät merkityksensä niiden hyötyjen rinnalla, joita vaimon kotona olemisesta koituu. ”Olen todella iloinen, että vaimoni voi olla kotona hoitamassa kahta lastamme”, sanoo Cristinan mies Paul. ”Olimme molemmat paljon stressaantuneempia, kun hän oli työssä kodin ulkopuolella.” Millainen vaikutus tällä ratkaisulla on ollut perheen kahteen tyttöön? Paul kertoo: ”Sen lisäksi, että he tuntevat olonsa turvallisemmaksi, he myös ovat suojassa monilta huonoilta vaikutteilta varhaisvuosinaan.” Miksi tämä pariskunta on sitä mieltä, että heidän on tärkeää viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäriensä kanssa? Paul vastaa: ”Olen varma, että jos me vanhemmat emme muovaa lastemme mieltä ja sydäntä, joku muu tekee sen.”

Jokaisen pariskunnan on selvästikin tarkasteltava omaa tilannettaan, eikä kenenkään tulisi arvostella toisten ratkaisuja (Roomalaisille 14:4; 1. Tessalonikalaisille 4:11). Kannattaa kuitenkin miettiä niitä monia hyötyjä, joita perheelle koituu, kun äiti ei tee kokopäivätyötä. Edellä lainattu Teresa tiivistää ajatuksensa seuraavasti: ”Mikään ei tuo yhtä paljon tyydytystä kuin se, että käyttää mahdollisimman paljon aikaa omien lastensa hoitamiseen ja opettamiseen.” (Psalmit 127:3.)

[Kuva s. 31]

Kristityt äidit tekevät tärkeää työtä valmentaessaan lapsiaan.