Tiesitkö?

Miksi Jeesus paransi sokean miehen vähitellen?

Markuksen 8:22–26:ssa kerrotaan, miten Jeesus paransi Betsaidassa erään sokean miehen. Jeesus pani sylkeä hänen silmiinsä ja kysyi sitten, mitä hän näki. Miehen vastaus paljasti, että hän oli koko lailla hämmentynyt: ”Näen ihmisiä, sillä havaitsen sellaista, mikä näyttää puilta, mutta ne kävelevät.” Tällöin Jeesus kosketti miehen silmiä uudelleen, minkä jälkeen ”mies näki selvästi ja palautui ennalleen ja näki kaiken terävästi”. Jeesus ilmeisesti paransi miehen vähitellen, asteittain. Miksi?

Raamattu ei vastaa tähän suoraan, mutta voisimme tarkastella erästä mahdollista selitystä. Se että näkee ensimmäistä kertaa vuosiin tai koko elämänsä aikana, on valtava muutos. Tätä havainnollistaa se, mitä tapahtui poneille, joita käytettiin aikoinaan juhtina kaivoksissa. Ne sopeutuivat pimeään siinä määrin, että kun ne tuotiin maan pinnalle, meni kokonainen päivä ennen kuin ne tottuivat päivänvaloon. Sokealle muutos olisi vielä suurempi. Nykyään kirurgit ovat joissakin tapauksissa pystyneet korjaamaan sokeiden silmissä olevia rakennevikoja ja palauttamaan heidän näkönsä. Nämä potilaat ovat kuitenkin joutuneet ymmälleen sen informaation määrästä, jonka silmät ovat välittäneet aivoille. Maailma, joka on täynnä värejä, muotoja ja mittasuhteita, on tuntunut heistä hämmentävältä, eivätkä he ole kyenneet tunnistamaan edes tuttuja esineitä. Ajan mittaan aivot oppivat tulkitsemaan sen, mitä silmät näkevät.

Se että Jeesus paransi sokean miehen vähä vähältä, saattoi johtua rakkaudellisesta kiinnostuksesta, jota hän tunsi tätä kohtaan. Lopulta mies ”näki kaiken terävästi” ja ymmärsi näkemänsä.

Miksi kirjakäärön lukeminen oli Jeesuksen päivinä työlästä?

Kirjakääröt tehtiin tavallisesti 23–28 senttimetriä korkeista ja 15–23 senttimetriä leveistä arkeista. Niitä liimattiin kiinni toisiinsa tai ommeltiin yhteen pellavalangalla. Toisinaan käytettiin pitempiä kaistaleita. Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluva Jesaja-käärö oli tehty 17 pergamenttikaistaleesta, ja se on nykyisessä muodossaan yli 7 metriä pitkä. Jesajan kirjakäärö, jota Jeesus luki Nasaretin synagogassa on saattanut olla jokseenkin samanpituinen (Luukas 4:16, 17).

Alan Millard viittaa tähän kertomukseen kirjassaan Jeesuksen aika avautuu: ”Lukija piti kirjaa [kirjakääröä] vasemmassa kädessään ja avasi sen keräten toista puolta oikeaan käteensä palsta palstalta. Löytääkseen Jesajan luvun 61 Jeesuksen on täytynyt rullata suurin osa kirjaa oikeaan käteensä.”

Tuolloin ei Jesajan kirjaa ollut jaettu lukuihin ja jakeisiin, kuten nykyään. Kun Jesajan kirjakäärö ojennettiin Jeesukselle Nasaretin synagogassa, hänen täytyi etsiä kohta, joka on nykyisessä Raamatussa Jesajan 61:1, 2. Jeesus ”löysi kohdan” helposti, mikä osoitti, että hän tunsi Jumalan sanan hyvin.