Raamattu voi muuttaa elämän

Mistä muuan mies, joka oli jo nuorena alkanut polttaa marihuanaa ja tupakkaa, sai voimaa lopettaa tämän tavan? Millä tavalla väkivaltainen jengiläinen oppi hallitsemaan suuttumuksensa ja pääsi voitolle rotuvihastaan? Annetaan heidän nyt kertoa hiukan elämästään.

TIEDOT

NIMI: HEINRICH MAAR

IKÄ: 38

KOTIMAA: KAZAKSTAN

TAUSTA: OLI RIIPPUVAINEN MARIHUANASTA JA TUPAKASTA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Synnyin Etelä-Kazakstanissa noin 120 kilometrin päässä Taškentin kaupungista. Kesäisin siellä oli kuumaa ja kuivaa ja lämpötila kohosi jopa 45 asteeseen, kun taas talvisin oli enimmillään kymmenisen astetta pakkasta. Näissä olosuhteissa oli ihanteellista kasvattaa niin viinirypäleitä kuin marihuanaakin.

Vanhempani olivat syntyperältään saksalaisia. He molemmat kuuluivat evankeliseen kirkkoon mutta eivät harjoittaneet uskontoaan. He kuitenkin opettivat minut lausumaan Isä meidän -rukouksen ulkomuistista. Ollessani 14-vuotias äitini ja isosiskoni tutkivat jonkin aikaa Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Kerran satuin kuulemaan, kun äidin kanssa tutkivat kaksi todistajaa näyttivät hänelle hänen omasta vanhasta Raamatustaan Jumalan nimen Jehova. Se teki minuun vaikutuksen. Mutta kun äiti lakkasi tutkimasta, hengelliset asiat jäivät minultakin vähälle huomiolle. Myöhemmin opettajamme toisti koulussa kaikenlaisia valheita niin kutsutusta Jehovan todistajien lahkosta. Koska olin joskus käynyt siskoni kanssa Jehovan todistajien kokouksissa, sanoin opettajalle, etteivät hänen kertomansa asiat pitäneet paikkaansa.

Kun täytin 15 vuotta, minut lähetettiin Leningradiin eli nykyiseen Pietariin, jotta oppisin ammatin. Kerroin huonetovereilleni sen vähän, minkä olin oppinut Jehovasta. Kaikesta huolimatta aloin polttaa. Käydessäni kotona Kazakstanissa sain helposti ostettua marihuanaa, vaikka se olikin laitonta. Join lisäksi liikaa vodkaa ja kotiviiniä.

Sain ammattikoulun päätökseen ja värväydyin sitten kahdeksi vuodeksi neuvostoarmeijaan. Muistin kuitenkin yhä jotain siitä, mitä olin nuorempana oppinut  Raamatusta. Aina tilaisuuden tullen puhuin toisille sotilaille Jehovasta ja puolustin todistajia, kun heistä kerrottiin valheita.

Sotapalveluksen päätyttyä muutin Saksaan. Maahanmuuttajille tarkoitetulla leirillä sain Jehovan todistajien valmistaman kirjan, joka opasti Raamatun tutkimisessa. Innoissani luin sen ja tajusin, että siinä oli totuus. En kuitenkaan kyennyt pääsemään eroon tupakasta ja marihuanasta. Jonkin ajan kuluttua muutin Karlsruhen kaupungin liepeille. Siellä tapasin erään Jehovan todistajan, ja hän alkoi tutkia Raamattua kanssani.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Olin jo kauan ollut sitä mieltä, että Raamattu on Jumalan sana. Kun sitten olin lukenut Raamatun tutkimiseen tarkoitetun julkaisun, tiesin varmasti, että Raamattu vastaa kaikkiin elämän tärkeisiin kysymyksiin. Tapojeni muuttaminen ei kuitenkaan käynyt hetkessä. Lopulta 2. Korinttilaiskirjeen 7:1:ssä oleva Raamatun neuvo teki minuun voimakkaan vaikutuksen, ja päätin ”puhdistautua kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”, mikä merkitsi marihuanasta ja tupakasta luopumista.

Pystyin melkein heti lopettamaan marihuanan käytön, mutta meni kuusi pitkää kuukautta, ennen kuin pääsin eroon tupakasta. Erään kerran todistaja, joka tutki kanssani Raamattua, kysyi minulta: ”Mikä on elämäsi tarkoitus?” Se sai minut toden teolla ajattelemaan riippuvuuttani tupakasta. Olin lukuisia kertoja yrittänyt lopettaa polttamisen. Nyt kuitenkin päätin rukoilla ennen kuin lähtisin hapuilemaan savuketta sen sijaan, että pyytäisin Jumalalta anteeksi jälkeenpäin. Vuonna 1993 löin lukkoon päivän, jona lopettaisin polttamisen. Jehovan avun ansiosta en ole sen koommin koskenut savukkeisiin.

SAAMANI HYÖTY: Nyt kun olen päässyt eroon kalliista ja vahingollisesta riippuvuudesta marihuanaan ja tupakkaan, terveyteni on kohentunut. Nykyään saan olla vapaaehtoistyössä Jehovan todistajien Saksan-haaratoimistossa. Iloitsen suuresti siitä, että olen oppinut soveltamaan Raamatussa olevaa viisautta omaan elämääni! Sen tietäminen, mitä Raamattu opettaa, on antanut elämälleni todellisen tarkoituksen.

TIEDOT

NIMI: TITUS SHANGADI

IKÄ: 43

KOTIMAA: NAMIBIA

TAUSTA: VÄKIVALTAINEN JENGILÄINEN

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vartuin maalaiskylässä Ohangwenan alueella Pohjois-Namibiassa. Siellä käydyn sodan aikana 1980-luvulla kotikyläni asukkaita piestiin ja tapettiin. Kyläläisten mielestä pojasta oli mieheksi vain, jos hän oli hyvä tappelemaan ja pystyi löylyttämään muut pojat. Niinpä minusta tuli hyvä tappelija!

Koulun loputtua muutin enoni luo Swakopmundin rannikkokaupunkiin. Siellä liityin pian kapinallisten nuorten miesten jengiin. Meillä oli tapana mennä haastamaan  riitaa hotelleihin, baareihin ja muihin paikkoihin, joihin mustat eivät olleet tervetulleita. Otimme useasti yhteen vartijoiden ja poliisien kanssa. Minulla oli joka ilta mukanani terävä, pitkä viidakkoveitsi eli panga, jotta olisin pystynyt hyökkäämään, jos joku olisi sattunut antamaan siihen aihetta.

Yhtenä iltana pääsin melkein hengestäni tappelussa kilpailevaa jengiä vastaan. Eräs toiseen jengiin kuuluva tuli takaapäin ja oli iskemäisillään pääni irti, mutta silloin muuan jengimme jäsen löi hänet tajuttomaksi. Vaikka kävin näin lähellä kuolemaa, väkivalta hallitsi edelleen elämääni. Jos vain jouduin riitoihin jonkun – miehen tai naisen – kanssa, minun piti päästä lyömään ensiksi.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Ensimmäinen tapaamani Jehovan todistaja oli muuan nainen, joka luki joitakin jakeita psalmista 37 ja kertoi sitten, että Raamatun Ilmestyskirjassa on lisää suurenmoisia tulevaisuutta koskevia lupauksia. Mutta koska hän ei sanonut, missä päin tuota kirjaa lupaukset olivat, etsin käsiini Raamatun ja luin illalla koko Ilmestyskirjan. Pidin kovasti Ilmestyksen 21:3, 4:ssä olevasta lupauksesta, jonka mukaan tulevaisuudessa ”kuolemaa [ei] enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole”. Kun todistajat palasivat, otin vastaan heidän tarjouksensa tutkia kanssani Raamattua.

Minun oli erittäin vaikea muuttaa ajattelu- ja toimintatapaani. Mutta opin Apostolien tekojen 10:34, 35:stä, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen”. Ponnistelin myös kovasti soveltaakseni Roomalaiskirjeen 12:18:n neuvoa: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa.”

Sen lisäksi, että minun oli opittava hallitsemaan suuttumukseni, minun täytyi myös päästä eroon voimakkaasta riippuvuudestani tupakkaan. Rukoilin usein kyyneleet silmissä Jehovaa auttamaan minua. Aluksi toimin kuitenkin selvästi väärin, kun sanoin polttavani vielä ”viimeisen” savukkeen ja rukoilin jälkeenpäin. Kanssani tutkiva todistaja auttoi minua ymmärtämään, miksi minun kannatti rukoilla ennen kuin otin savukkeen sormiini. Minun oli myös vältettävä niiden seuraa, jotka polttivat. Myöhemmin noudatin ehdotusta puhua työtovereilleni tupakoimisen haitoista. Siitä oli tosiaankin apua, sillä sen jälkeen saatavissani ei enää ollut ilmaisia savukkeita – työpaikan muut tupakoitsijat eivät nimittäin enää tarjonneet niitä minulle.

Viimein pystyin lopettamaan tupakoimisen ja irtautumaan aiemmasta elämäntavastani. Kun olin opiskellut ja soveltanut Raamatun periaatteita puolen vuoden ajan, minut voitiin kastaa Jehovan todistajaksi.

SAAMANI HYÖTY: Vakuutuin siitä, että Jehovan todistajat harjoittavat tosi uskontoa, kun näin, että heidän keskuudessaan vallitsee rakkaus rodusta ja ihonväristä riippumatta. Jo ennen kuin minut oli kastettu Jehovan todistajaksi, eräs valkoihoinen seurakuntalainen kutsui minut kotiinsa syömään. Se tuntui aivan epätodelliselta. En ollut koskaan ennen istunut rauhassa valkoihoisen kanssa saati sitten nauttinut hänen luonaan ateriaa. Kuuluin nyt aitoon kansainväliseen veljesseuraan.

Aikaisemmin vartijat ja poliisit yrittivät pakottaa minut muuttamaan ajattelu- ja toimintatapaani, mutta he eivät onnistuneet siinä. Vain Raamatulla on ollut voimaa muuttaa persoonallisuuttani ja tehdä elämästäni onnellista.

[Huomioteksti s. 29]

”Rukoilin usein kyyneleet silmissä Jehovaa auttamaan minua.”