Tiesitkö?

Mitä muita alkoholijuomia kuin viiniä tehtiin Raamatun aikoina?

▪ Raamatussa ”viini” ja ”väkijuoma” mainitaan usein yhdessä (5. Mooseksen kirja 14:26; Luukas 1:15). Sanaa ”väkijuoma” ei tule ymmärtää niin, että nämä juomat olisi valmistettu tislaamalla, sillä tislaaminen keksittiin vasta satoja vuosia myöhemmin. Alkoholijuomia valmistettiin paitsi hedelmistä, kuten viinirypäleistä, taateleista, viikunoista, omenoista ja granaattiomenista, myös hunajasta.

”Väkijuoma” voi tarkoittaa myös olutta. Hepreankielinen ”väkijuomaksi” käännetty sana on sukua akkadilaiselle sanalle, joka voi merkitä tavallista mesopotamialaista ohraolutta. Sen alkoholipitoisuus oli alhainen, mutta liikaa nautittuna se saattoi päihdyttää (Sananlaskut 20:1). Muinaisista egyptiläisistä haudoista on löytynyt savesta tehtyjä olutpanimoiden pienoismalleja sekä maalauksia oluenpanijoista. Babyloniassa olut oli jokapäiväinen juoma sekä palatseissa että köyhien kodeissa. Filistealaisilla oli samantapainen juoma. Arkeologit ovat löytäneet joka puolelta Palestiinaa kannuja, joissa on siivilällä varustettu nokka. Niillä voitiin siivilöidä oluen panemisessa käytettyjen ohrien kuoret pois juomasta.

Miksi apostoli Paavalin päivinä purjehtiminen oli erityisen vaarallista tiettyihin aikoihin vuodesta?

▪ Epäsuotuisien tuulten vuoksi apostoli Paavalia kuljettaneelta laivalta kului melkoisesti aikaa sen pyrkiessä länteen pitkin Vähän-Aasian rannikkoa. Raamatussa kerrotaan, että eräässä vaiheessa purjehtiminen muuttui ”vaaralliseksi, koska sovituspäivän paastokin oli jo mennyt”. Paavali sanoi kanssaan matkustaville, että matkan jatkaminen vaarantaisi paitsi lastin ja laivan myös matkalaisten hengen. (Apostolien teot 27:4–10.)

Sovituspäivän paasto osui syyskuun loppuun tai lokakuun alkuun. Roomalaiset merenkulkijat tiesivät, että merimatkat olivat yleensä turvallisia toukokuun 27. päivän ja syyskuun 14. päivän välisenä aikana. Jälkimmäisen päivämäärän ja marraskuun 11. päivän välisenä aikana purjehtimista pidettiin riskialttiina, ja marraskuun 11. päivän ja maaliskuun 10. päivän välisenä aikana tavallisen merenkulun ajateltiin olevan liian vaarallista. Yksi syy tähän oli sään epävakaisuus, kuten se, mitä Paavali seuraavaksi koki, selvästi osoittaa. (Apostolien teot 27:13–44.) Merenkulkijat saattoivat joutua rajuihin myrskyihin, ja heidän oli vaikeampaa navigoida. Päivällä aurinko ja yöllä tähdet olivat pilvien peitossa. Sumu ja sade huononsivat lisäksi näkyvyyttä ja vaikeuttivat vaarojen havaitsemista.

[Kuva s. 23]

Egyptiläinen puumalli olutpulloista

[Lähdemerkintä]

Erich Lessing/Art Resource, NY

[Kuva s. 23]

Roomalainen rahtialus noin vuosilta 100–200

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.