Milloin muinainen Jerusalem tuhottiin? Osa 1

Mitä merkitystä sillä on? Mitä todisteet osoittavat?

Tämä on ensimmäinen Vartiotornin perättäisissä numeroissa julkaistavista kahdesta kirjoituksesta, joissa käsitellään muinaisen Jerusalemin tuhon ajankohtaan liittyviä opillisia kysymyksiä. Kirjoituksissa esitetään perusteellisesti tutkittuja ja Raamattuun perustuvia vastauksia kysymyksiin, jotka ovat vaivanneet joitakin lukijoita.

”Historiantutkijat ja arkeologit ovat yleensä sitä mieltä, että Jerusalem tuhottiin vuonna 586 tai 587 eaa. * Miksi Jehovan todistajat sanovat, että tuo tuho tapahtui vuonna 607 eaa.? Millä perusteella olette päätyneet tähän ajankohtaan?”

NÄIN kirjoitti muuan lukijamme. Mutta miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, minä nimenomaisena vuonna Babylonian kuningas Nebukadnessar II hävitti Jerusalemin? Ensiksikin siksi, että tuo tuho oli merkittävä käännekohta Jumalan kansan historiassa. Erään historioitsijan mukaan se johti ”lopulliseen katastrofiin”. Tuona vuonna tuhoutui temppeli, joka oli ollut Kaikkivaltiaan Jumalan palvonnan keskuksena yli 400 vuotta. Raamatun psalmista ilmaisi tämän johdosta suruaan seuraavin sanoin: ”Jumala, – – he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.” (Psalmit 79:1, Kirkkoraamattu 1938 *.)

Toiseksi tuon ”lopullisen katastrofin” tarkan ajankohdan tietäminen sekä sen ymmärtäminen, miten tosi palvonnan ennallistaminen Jerusalemiin täytti Raamatun yksityiskohtaisen profetian, rakentaa luottamustamme Jumalan sanan todenmukaisuuteen. Miksi Jehovan todistajat siis pitävät kiinni ajankohdasta, joka poikkeaa yleisesti hyväksytystä ajanlaskusta noin 20 vuodella? Lyhyesti sanottuna Raamatun sisäisten todisteiden vuoksi.

Keitä ”seitsemänkymmentä vuotta” koskivat?

Vuosia ennen Jerusalemin tuhoa juutalainen profeetta Jeremia antoi tärkeän vihjeen siitä, mihin aikakauteen Raamattu sijoittaa sen. Hän varoitti ”kaikkia Jerusalemin asukkaita” sanoen: ”Koko tämä maa tulee täyteen raunioita ja autioituu, ja nämä kansat palvelevat Babylonian kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” (Jeremia 25:1, 2, 11, Kirkkoraamattu 1992.) Myöhemmin hän lisäsi: ”Näin on Jehova sanonut: ’Seitsemänkymmenen vuoden täytyttyä Babylonissa minä käännän huomioni teihin ja olen vahvistava teitä kohtaan hyvän sanani tuomalla teidät takaisin tähän paikkaan.’ ” (Jeremia 29:10.) Mikä on näiden ”seitsemänkymmenen vuoden” merkitys? Miten  tämä ajanjakso auttaa määrittämään Jerusalemin tuhon ajankohdan?

Monissa käännöksissä ei puhuta 70 vuodesta ”Babylonissa” vaan ”Babylonian” 70 vuodesta (KR-1992, KR-1938). Niinpä jotkut historiantutkijat esittävät, että nuo 70 vuotta soveltuvat Babylonian maailmanvaltaan. Maallisen ajanlaskun mukaan babylonialaiset pitivät muinaista Juudan maata ja Jerusalemia hallinnassaan noin 70 vuotta, suunnilleen vuodesta 609 eaa. vuoteen 539 eaa., jolloin Babylonian pääkaupunki vallattiin.

Raamatussa kuitenkin osoitetaan, että noiden 70 vuoden piti olla ajanjakso, jolloin Jumala rankaisi ankarasti erityisesti Juudan ja Jerusalemin asukkaita, jotka olivat tehneet liiton hänen kanssaan ja luvanneet totella häntä (2. Mooseksen kirja 19:3–6). Kun he kieltäytyivät kääntymästä pahoilta teiltään, Jumala sanoi: ”Minä kutsun – – Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan – – tämän maan, sen asukkaiden ja kaikkien sen naapurikansojen kimppuun.” (Jeremia 25:4, 5, 8, 9, KR-1992.) Vaikka Babylonian vihan kohteeksi joutuisi myös naapurikansoja, Jeremia sanoi Jerusalemin tuhoa ja sitä seuraavaa 70-vuotista pakkosiirtolaisuutta rangaistukseksi ”oman kansansa rikoksesta”, sillä Jerusalem oli ”raskaasti – – rikkonut” (Valituslaulut 1:8; 3:42; 4:6; KR-1992).

Raamatun mukaan nuo 70 vuotta olivat siis Juudalle katkeran kurituksen aikaa, ja Jumala pani tuon ankaran rangaistuksen täytäntöön babylonialaisten välityksellä. Hän sanoi kuitenkin juutalaisille: ”Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä – – tuon teidät takaisin omaan maahanne”, Juudaan ja Jerusalemiin. (Jeremia 29:10, KR-1992.)

Milloin ”seitsemänkymmentä vuotta” alkoivat?

Historioitsija Esra, joka eli sen jälkeen kun Jeremian profetian 70 vuotta olivat kuluneet, kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa kuningas Nebukadnessarista: ”Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi. Näin toteutui Herran sana, jonka Jeremia oli julistanut: maa on oleva autio, ja se lepää seitsemänkymmentä vuotta, kunnes se on saanut hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista.” (2. Aikakirja 36:20, 21, KR-1992.)

Noiden 70 vuoden piti siis olla ajanjakso, jona Juudan maa ja Jerusalem saisivat ”hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista”. Tämä tarkoitti sitä, että maata ei viljeltäisi: peltoja ei kylvettäisi eikä viinitarhojen köynnöksiä leikattaisi (3. Mooseksen kirja 25:1–5, KR-1992). Jumalan kansan tottelemattomuus ja synnit, joihin saattoi kuulua sapattivuosien laiminlyöminen, johtaisivat siihen, että rangaistukseksi maa olisi autiona 70 vuotta eikä sitä viljeltäisi (3. Mooseksen kirja 26:27, 32–35, 42, 43).

Milloin Juudan maa autioitui ja jäi viljelemättömäksi? Babylonialaiset hyökkäsivät Jerusalemiin Nebukadnessarin johdolla kaksi kertaa, ja välissä ehti kulua vuosia. Kummalla kerralla nuo 70 vuotta alkoivat? Eivät ainakaan sen jälkeen kun Nebukadnessar piiritti Jerusalemia ensimmäisen kerran, sillä vaikka hän veikin Jerusalemista paljon vankeja Babyloniin, Juudan maahan myös jäi asukkaita eikä itse kaupunkia hävitetty. Vielä vuosien ajan tämän ensimmäisen maastakarkotuksen jälkeen Juudaan jäänyt ”maan kansan alhaiso” sai elantonsa tuosta maasta. (2. Kuninkaiden kirja 24:8–17.) Mutta sitten tilanne muuttui dramaattisesti.

Juutalaisten kapina toi babylonialaiset takaisin Jerusalemiin (2. Kuninkaiden kirja 24:20; 25:8–10). He hävittivät kaupungin ja sen pyhän temppelin maan tasalle ja veivät suuren osan asukkaista vankeina Babyloniin. Kahden kuukauden kuluttua ”koko [jäljelle jäänyt] kansa pienimmästä suurimpaan, aina sotaväen päälliköitä myöten, lähti pakomatkalle Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia [babylonialaisia]” (2. Kuninkaiden kirja 25:25, 26, KR-1992). Vasta tällöin, juutalaisen kalenterin seitsemännessä eli tisrikuussa (syys-lokakuu) samana vuonna voitiin sanoa, että autioitunut ja viljelemätön maa oli päässyt sapatinlepoon.  Jumala sanoi Jeremian välityksellä Egyptissä oleville juutalaispakolaisille: ”Te olette itse nähneet, millaisen onnettomuuden minä olen antanut kohdata Jerusalemia ja kaikkia muita Juudan kaupunkeja. Nyt ne ovat raunioina, eikä niissä enää asuta.” (Jeremia 44:1, 2, KR-1992.) Nuo 70 vuotta alkoivat ilmeisestikin tästä tilanteesta. Mistä vuodesta oli kyse? Meidän on ensin selvitettävä, milloin 70 vuotta päättyivät.

Milloin ”seitsemänkymmentä vuotta” päättyivät?

Profeetta Daniel, joka eli siihen asti, ”kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi”, oli itse Babylonissa ja laski, milloin noiden 70 vuoden oli määrä päättyä. Hän kirjoitti: ”Minä, Daniel, kirjoituksia tutkiessani havaitsin, että Herra oli ilmoittanut profeetta Jeremialle niiden vuosien määrän, jotka Jerusalem oli oleva raunioina, ja se luku oli seitsemänkymmentä vuotta.” (Daniel 9:1, 2, KR-1992.)

Esra puolestaan pohdiskeli Jeremian profetioita ja yhdisti noiden seitsemänkymmenen vuoden päättymisen siihen aikaan, jolloin ”Herra – – johdatti [Persian kuninkaan] Kyyroksen kuuluttamaan” juutalaisten vapauttamisesta (2. Aikakirja 36:21, 22, KR-1992). Milloin tämä tapahtui? Säädös, joka teki lopun heidän pakkosiirtolaisuudestaan, annettiin ”Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä vuonna” (ks. tekstiruutu  ”Historiallinen kiinnekohta”). Näin ollen juutalaiset olivat palanneet Jerusalemiin ennallistamaan tosi palvonnan vuoden 537 syksyyn mennessä eaa. (Esra 1:1–5; 2:1; 3:1–5.)

Raamatun ajanlaskun mukaan 70 vuotta olivat siis kirjaimellinen ajanjakso, joka päättyi  vuonna 537 eaa. Kun tästä vuodesta lasketaan taaksepäin 70 vuotta, ajanjakson alkukohdaksi saadaan vuosi 607 eaa.

Mutta jos henkeytetyn Raamatun todisteet osoittavat selvästi, että Jerusalem tuhottiin vuonna 607 eaa., miksi monet asiantuntijat pitävät kiinni vuodesta 587 eaa.? Heidän käsityksensä perustuu kahteen tietolähteeseen: klassisen ajan historioitsijoiden teksteihin ja Ptolemaioksen kaanoniin. Ovatko nämä lähteet luotettavampia kuin Raamattu?

Kuinka tarkkoja ovat klassisen ajan historioitsijat?

Lähempänä Jerusalemin tuhon aikaa eläneet historioitsijat esittävät ristiriitaisia tietoja uusbabylonialaisista kuninkaista (ks. tekstiruutu  ”Uusbabylonialaisia kuninkaita”). * Heidän tietoihinsa perustuva ajanlasku ei ole yhtäpitävä Raamatun ajanlaskun kanssa. Miten luotettavia heidän kirjoituksensa sitten ovat?

Yksi lähimpänä uusbabylonialaista kautta eläneistä historioitsijoista oli Berossos, babylonialainen ”Belin pappi”. Hänen alkuperäinen teoksensa Babyloniaca, jonka hän kirjoitti noin vuonna 281 eaa., on kadonnut, eikä siitä ole jäljellä kuin joitakin katkelmia toisten historiankirjoittajien teoksissa. Hän väitti käyttäneensä ”kirjoja, joita oli säilytetty Babylonissa erittäin huolellisesti”. ¹ Oliko Berossos tarkka historioitsija? Tarkastellaanpa yhtä esimerkkiä.

Berossos kirjoitti, että Assyrian kuningas Sanherib nousi valtaistuimelle ”veljensä hallituskauden” jälkeen ja että ”hänen jälkeensä hänen poikansa [Assarhaddon hallitsi] 8 vuotta; sen jälkeen Sammuges [Šamaš-šuma-ukin] 21 vuotta” (Babyloniaca, III, 2.1, 4). Kauan ennen Berossoksen aikaa kirjoitetuissa Babylonian historiaa käsittelevissä aikakirjoissa kuitenkin sanotaan, että Sanherib seurasi valtaistuimelle isäänsä Sargon II:ta, ei veljeään, ja että Assarhaddon hallitsi 12 vuotta, ei 8, ja Šamaš-šuma-ukin 20 vuotta, ei 21. Tutkija R. J. van der Spek, joka antaa tunnustusta siitä, että Berossos käytti babylonialaisia aikakirjoja, kirjoitti: ”Se ei estänyt häntä tekemästä omia lisäyksiä ja tulkintoja.” ²

Miten muut oppineet suhtautuvat Berossokseen? ”Aikaisemmin Berossosta pidettiin tavallisesti historioitsijana”, sanoi hänen teoksiaan huolellisesti tutkinut S. M. Burstein, mutta totesi: ”Historiankirjoituksena hänen työnsä on katsottava puutteelliseksi. Jopa ne harvat katkelmat, joita Babyloniacasta on nykyisin käytettävissä, sisältävät hämmästyttävän yksinkertaisia asiavirheitä – –. Historioitsijalle sellaiset virheet olisivat anteeksiantamattomia, mutta Berossoksen tarkoitusperäthän eivät olleet historialliset.” ³

Mitä ajattelet edellä esitetystä? Voidaanko Berossoksen laskelmia pitää poikkeuksetta oikeina? Entä muut klassisen ajan historioitsijat, jotka perustivat ajanlaskunsa suurimmaksi osaksi Berossoksen kirjoituksiin, voidaanko heidän päätelmiään pitää luotettavina?

 Ptolemaioksen kaanon

Vuodelle 587 eaa. haetaan tukea myös ajanlaskumme toisella vuosisadalla eläneen tähtitieteilijän Klaudios Ptolemaioksen kaanonista eli kuningasluettelosta. Juuri sitä pidetään muinaisen historian, myös uusbabylonialaisen kauden, ajanlaskun perustana.

Ptolemaios laati luettelonsa noin 600 vuotta uusbabylonialaisen kauden päätyttyä. Miten hän siis päätteli, milloin hänen luettelonsa ensimmäinen kuningas alkoi hallita? Hän selitti, että hän oli ”laskenut [luettelon ensimmäisen kuninkaan] Nabonassarin hallituskauden alun” muun muassa pimennyksiin perustuvien tähtitieteen laskelmien avulla. ⁴ British Museumin tutkija Christopher Walker sanoo, että Ptolemaioksen kaanon oli ”keinotekoinen järjestelmä, jonka tarkoituksena oli tarjota tähtitieteilijöille yhdenmukainen ajanlasku – – eikä esittää historioitsijoille tarkkaa luetteloa kuninkaiden valtaannousun ja kuoleman ajankohdista”. ⁵

”Kaanonin on jo pitkään tiedetty olevan tähtitieteen kannalta luotettava”, kirjoittaa professori Leo Depuydt, yksi Ptolemaioksen innokkaimmista puolustajista, ”mutta se ei automaattisesti tarkoita, että se on historiallisesti luotettava.” Hän lisää: ”Varhaisempien hallitsijoiden [muun muassa uusbabylonialaisten kuninkaiden] osalta kaanonia olisi verrattava nuolenpääaineistoon hallituskausi hallituskaudelta.” ⁶

Mikä on tämä nuolenpääaineisto, jonka avulla Ptolemaioksen kaanonin historiallista tarkkuutta voidaan arvioida? Siihen sisältyvät babylonialaiset aikakirjat, kuningasluettelot ja liiketoimia koskevat savitaulut – nuolenpäätekstit, joita uusbabylonialaisena aikana tai sen tienoilla eläneet kirjurit kirjoittivat. ⁷

Millainen Ptolemaioksen luettelo on nuolenpääaineistoon verrattuna? Alla olevassa tekstiruudussa  ”Ptolemaioksen kaanon ja muinaiset savitaulut” on katkelma tuosta kaanonista ja sitä verrataan yhteen muinaiseen nuolenpäätekstiin, Urukin kuningasluetteloon. Huomaa, että Ptolemaios luettelee Babylonian hallitsijoiden Kandalanun ja Nabunaidin välissä vain neljä kuningasta, kun taas Urukin luettelossa heidän välissään mainitaan seitsemän kuningasta. Olivatko puuttuvien kuninkaiden  hallituskaudet lyhyitä ja merkityksettömiä? Erään liiketoimia koskevan savitaulun mukaan yksi heistä hallitsi seitsemän vuotta. ⁸

Nuolenpääteksteissä on myös vahvoja todisteita sen puolesta, että Nabopolassaria (uusbabylonialaisen kauden ensimmäistä kuningasta) edelsi kuningas (Aššur-etel-ilani), joka hallitsi Babyloniaa neljä vuotta. Lisäksi maassa ei ollut lainkaan kuningasta yli vuoteen. ⁹ Näitä tietoja ei kuitenkaan ole Ptolemaioksen kaanonissa.

Miksi Ptolemaios jätti mainitsematta jotkut hallitsijat? Hän ei ilmeisestikään pitänyt heitä Babylonian laillisina hallitsijoina. ¹⁰ Luettelossa ei esimerkiksi ole uusbabylonialaista kuningasta Labaši-Mardukia. Nuolenpäätekstien mukaan Babyloniaa kuitenkin hallitsivat nekin kuninkaat, jotka Ptolemaios sivuutti.

Ptolemaioksen kaanonia pidetään pääpiirteittäin tarkkana. Mutta kun otetaan huomioon, että siitä selvästikin puuttuu joitakin hallitsijoita, voidaanko sitä käyttää ehdottoman täsmällisen historiallisen ajanlaskun pohjana?

Todisteisiin perustuva johtopäätös

Raamatussa puhutaan selvästi 70 vuoden pituisesta pakkosiirtolaisuudesta. On olemassa painavia todisteita sen puolesta, että juutalaispakkosiirtolaiset palasivat kotimaahansa vuoteen 537 eaa. mennessä, ja useimmat tutkijat ovat tästä samaa mieltä. Kun tästä vuodesta lasketaan 70 vuotta taaksepäin, Jerusalemin tuho olisi tapahtunut vuonna 607 eaa. Vaikka klassisen ajan historioitsijat ja Ptolemaioksen kaanon eivät tuekaan tuota vuotta, heidän kirjoitustensa tarkkuus voidaan hyvästä syystä kyseenalaistaa. Nämä lähteet tuskin antavat riittäviä perusteita Raamatun ajanlaskun kumoamiseen.

Jäljelle jää vielä kysymyksiä. Eikö tosiaankaan ole mitään historiallisia todisteita, jotka puoltaisivat Raamattuun perustuvaa vuotta 607 eaa.? Mitä saadaan selville ajoitettavissa olevista nuolenpääteksteistä, joista monien kirjoittajat olivat muinaisten tapahtumien silminnäkijöitä? Käsittelemme näitä kysymyksiä tämän lehden seuraavassa numerossa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 28]

 HISTORIALLINEN KIINNEKOHTA

Kyyros II valloitti Babylonian vuonna 539 eaa. seuraavien lähteiden perusteella.

▪ Muinaiset historialliset tekstit ja nuolenpäätaulut: Diodoros Sisilialainen (n. 80–20 eaa.) kirjoitti, että Kyyroksesta tuli Persian kuningas ”55. olympiadin ensimmäisenä vuonna” (Historical Library, IX, 21). Tuo vuosi oli 560 eaa. Kreikkalainen historioitsija Herodotos (n. 485–425 eaa.) sanoi, että Kyyros sai surmansa ”hallittuaan kaikkiaan yhdeksänkolmatta [29] vuotta”, eli hän kuoli 30. hallitusvuotenaan, vuonna 530 eaa. (Historiateos, I, 214). Nuolenpäätaulujen mukaan Kyyros hallitsi Babyloniaa yhdeksän vuotta ennen kuolemaansa, joten hänen on täytynyt valloittaa Babylon vuonna 539 eaa.

Nuolenpäätaulu vahvistaa ajankohdan: Eräs babylonialainen tähtitiedettä käsittelevä savitaulu (BM 33066) vahvistaa sen, että Kyyros kuoli vuonna 530 eaa. Vaikka sen jotkin taivaankappaleiden asemia koskevat tiedot ovatkin virheellisiä, siinä kuvaillaan kahta kuunpimennystä, joiden se sanoo sattuneen Kyyroksen pojan ja seuraajan Kambyses II:n seitsemäntenä vuonna. Ne samastetaan Babylonissa 16. heinäkuuta 523 eaa. ja 10. tammikuuta 522 eaa. havaittuihin kuunpimennyksiin. Tästä voidaan päätellä, että Kambyseen seitsemäs vuosi alkoi vuoden 523 eaa. keväällä. Tällöin hänen ensimmäinen hallitusvuotensa oli vuosi 529 eaa. ja Kyyroksen viimeinen vuosi puolestaan vuosi 530 eaa. Näin ollen Kyyros alkoi hallita Babyloniaa vuonna 539 eaa.

[Lähdemerkintä]

Savitaulu: © The Trustees of the British Museum

[Tekstiruutu s. 31]

LYHYESTI

▪ Maalliset historiantutkijat sanovat tavallisesti, että Jerusalem tuhottiin vuonna 587 eaa.

▪ Raamatun ajanlasku osoittaa, että se tuhottiin vuonna 607 eaa.

▪ Maalliset historiantutkijat perustavat päätelmänsä pääasiassa klassisen ajan historioitsijoiden teksteihin ja Ptolemaioksen kaanoniin.

▪ Klassisen ajan historioitsijoiden kirjoituksissa on merkittäviä virheitä, eivätkä ne ole aina yhtäpitäviä savitaulujen tekstien kanssa.

[Tekstiruutu s. 31]

Lisäaineisto

  1. Babyloniaca (Chaldaeorum Historiae), I, 1.1.

  2. Studies in Ancient Near Eastern World View and Society, s. 295.

  3. The Babyloniaca of Berossus, s. 8.

  4. Almagest, III, 7. Engl. kääntänyt G. J. Toomer. Kirjassa: Ptolemy’s Almagest, 1998, s. 166. Ptolemaios tiesi, että babylonialaiset tähtitieteilijät laskivat matemaattisesti menneiden ja tulevien pimennysten ajankohdat, koska he olivat saaneet selville, että samanlaiset pimennykset toistuivat 18 vuoden välein (Almagest, IV, 2).

  5. Mesopotamia and Iran in the Persian Period, s. 17, 18.

  6. Journal of Cuneiform Studies, 1995, vol. 47, s. 106, 107.

  7. Nuolenpääkirjoituksessa pehmeään savitauluun painettiin merkkejä kiilanmuotoisella terävällä piirtimellä.

  8. Sin-šarra-iškun hallitsi seitsemän vuotta; 57 hänen liikeasiakirjaansa on päivätty eri vuosina valtaannousuvuodesta seitsemänteen hallitusvuoteen asti. Ks. Journal of Cuneiform Studies, 1983, vol. 35, s. 54–59.

  9. Liikeasiakirja C.B.M. 2152 on peräisin Aššur-etel-ilanin neljänneltä hallitusvuodelta. (Clay, A.T., Legal and Commercial Transactions Dated in the Assyrian, Neo-Babylonian and Persian Periods—Chiefly From Nippur. 1908, s. 74.) Hänet mainitaan luettelossa juuri ennen Nabopolassaria myös Harranista löytyneissä Nabunaidin piirtokirjoituksissa (H1B, palsta 1, rivi 30). (Anatolian Studies, 1958, vol. VIII, s. 35, 47.) Kausi ilman kuningasta, ks. BM 25127 rivi 14 (Assyrian and Babylonian Chronicles, s. 87, 88).

 10. Jotkut tutkijat väittävät, että Ptolemaios, jonka uskotaan luetteloineen ainoastaan Babylonian kuninkaita, jätti mainitsematta joitakin kuninkaita siksi, että heitä kutsuttiin ”Assyrian kuninkaaksi”. Mutta kuten sivun 30 tekstiruudusta käy ilmi, myös joillakin Ptolemaioksen kaanonin kuninkailla oli tuo sama arvonimi. Liiketoimia koskevat savitaulut, nuolenpääkirjeet ja piirtokirjoitukset osoittavat selvästi, että kuninkaat Aššur-etel-ilani, Sin-šumu-lišir ja Sin-šarra-iškun hallitsivat Babyloniaa.

[Taulukko/Kuva s. 29]

 (Ks. painettu julkaisu)

UUSBABYLONIALAISIA KUNINKAITA

Jos alla mainitut historioitsijat ovat luotettavia, miksi heidän antamissaan tiedoissa on eroja?

Kuninkaat

Nabopolassar

BEROSSOS n. 350–270 eaa. (21)

POLYHISTOR 105–? eaa. (20)

JOSEFUS 37–100? jaa. (–)

PTOLEMAIOS n. 100–170 jaa. (21)

Nebukadnessar II

BEROSSOS n. 350–270 eaa. (43)

POLYHISTOR 105–? eaa. (43)

JOSEFUS 37–100? jaa. (43)

PTOLEMAIOS n. 100–170 jaa. (43)

Amel-Marduk

BEROSSOS n. 350–270 eaa. (2)

 POLYHISTOR 105–? eaa. (12)

JOSEFUS 37–100? jaa. (18)

PTOLEMAIOS n. 100–170 jaa. (2)

Neriglissar

BEROSSOS n. 350–270 eaa. (4)

POLYHISTOR 105–? eaa. (4)

JOSEFUS 37–100? jaa. (40)

PTOLEMAIOS n. 100–170 jaa. (4)

Labaši-Marduk

BEROSSOS n. 350–270 eaa. (9 kuukautta)

POLYHISTOR 105–? eaa. (–)

JOSEFUS 37–100? jaa. (9 kuukautta)

PTOLEMAIOS n. 100–170 jaa. (–)

Nabunaid

BEROSSOS n. 350–270 eaa. (17)

POLYHISTOR 105–? eaa. (17)

JOSEFUS 37–100? jaa. (17)

PTOLEMAIOS n. 100–170 jaa. (17)

(#) = Kuninkaan hallituskauden pituus (vuosissa) klassisen ajan historioitsijoiden mukaan

[Lähdemerkintä]

Kuva British Museumin luvalla

[Taulukko/Kuvat s. 30]

(Ks. painettu julkaisu)

PTOLEMAIOKSEN KAANON JA MUINAISET SAVITAULUT

Miksi Ptolemaios jättää jotkin kuninkaat pois luettelostaan?

PTOLEMAIOKSEN KAANON

Nabonassar

Nabu-nadin-zeri (Nadinu)

Mukin-zeri ja Pul

Ululayu (Salmanassar V), ”Assyrian kuningas”

Merodak-Baladan

Sargon II, ”Assyrian kuningas”

1. kausi ilman kuningasta

Bel-ibni

Aššur-nadin-šumi

Nergal-ušezib

Mušezib-Marduk

2. kausi ilman kuningasta

Assarhaddon, ”Assyrian kuningas”

Šamaš-šuma-ukin

Kandalanu

Nabopolassar

Nebukadnessar

Amel-Marduk

Neriglissar

Nabunaid

Kyyros

Kambyses

URUKIN KUNINGASLUETTELO MUINAISEN SAVITAULUN MUKAAN

Kandalanu

Sin-šumu-lišir

Sin-šarra-iškun

Nabopolassar

Nebukadnessar

Amel-Marduk

Neriglissar

Labaši-Marduk

Nabunaid

[Kuva]

Babylonialaiset aikakirjat kuuluvat nuolenpääaineistoon, jonka avulla voidaan arvioida Ptolemaioksen kaanonin tarkkuutta.

[Lähdemerkintä]

Kuva British Museumin luvalla

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

Kuva British Museumin luvalla