Abraham – hengellinen mies

Ilta on tyyni ja rauhaisa. Abraham seisoo ulkona ja nostaa katseensa kohti kirkasta tähtitaivasta. Se tuo hänelle heti mieleen Jumalan hänelle antaman lupauksen: jonain päivänä hänen jälkeläisiään olisi yhtä paljon kuin noita valopisteitä on taivaalla (1. Mooseksen kirja 15:5). Tähdet ovat Abrahamille näkyvä muistutus tuosta lupauksesta. Ne ovat myös tae sen täyttymisestä, sillä jos Jehovalla kerran oli voimaa luoda koko suuri maailmankaikkeus, hän myös varmasti pystyisi mahdollistamaan sen, että Abraham ja Saara saisivat lapsen. Tällainen usko Abrahamilla on.

MITÄ ON USKO? Raamatussa usko tarkoittaa lujaa luottamusta siihen, mitä ei voi nähdä mutta mistä on vankkoja todisteita. Jumalaan uskova keskittää huomionsa hänen lupaustensa täyttymiseen ja on niistä yhtä varma kuin jos ne olisivat jo todellisuutta.

MITEN ABRAHAM ILMAISI USKOA? Abraham osoitti käytännössä, että hän uskoi Jumalan lupauksiin. Uskon vaikutuksesta hän lähti synnyinmaastaan luottaen siihen, että Jehova pitäisi lupauksensa ja osoittaisi hänelle toisen paikan asuttavaksi. Uskon vaikutuksesta hän vaelsi pitkin Kanaania vakuuttuneena siitä, että aikanaan hänen jälkeläisensä saisivat tuon maan haltuunsa. Uskon vaikutuksesta hän myös tottelevaisesti yritti uhrata Iisakin luottaen siihen, että Jehova herättäisi tämän tarvittaessa kuolleista. (Heprealaisille 11:8, 9, 17–19.)

Abraham keskittyi menneiden sijasta tulevaan. Abraham ja Saara olivat ehkä eläneet mukavammin Urissa kuin nyt Kanaanissa, mutta ”he eivät ajatelleet jatkuvasti maata, josta he olivat lähteneet” (Heprealaisille 11: 15, Today’s English Version). Sen sijaan he kohdistivat huomionsa siihen, miten Jumala siunaisi heitä ja heidän jälkeläisiään tulevaisuudessa (Heprealaisille 11:16).

Abrahamin usko ei ollut turhaa, sillä Jehova piti sanansa. Aikanaan Abrahamin jälkeläiset lisääntyivät, niin että heistä tuli kokonainen kansa, Israel. Myöhemmin he asettuivat asumaan Kanaaniin eli juuri siihen maahan, jonka Jehova oli luvannut Abrahamille (Joosua 11:23).

MITÄ VOIMME OPPIA? Voimme luottaa siihen, että Jehova pitää kaikki lupauksensa. Vaikka niiden täyttyminen näyttäisi ihmisestä joskus mahdottomalta, tiedämme, että ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (Matteus 19:26).

Abrahamin esimerkki opettaa meitä myös keskittymään menneiden sijasta siihen, mistä saamme nauttia tulevaisuudessa. Tätä havainnollistaa Jasonin tapaus. Hän sairastaa tautia, joka on halvaannuttanut hänet kokonaan. ”Täytyy myöntää, että välillä huomaan ajattelevani mennyttä”, hän kertoo. ”Eniten kaipaan pieniä asioita, kuten sitä, että saisin halata vaimoani Amandaa.”

Jason uskoo kuitenkin vakaasti siihen, että Jehova tulee täyttämään lupauksensa. Hänen sanansa mukaan maasta tulee pian paratiisi ja uskolliset ihmiset saavat elää sen päällä ikuisesti täydellisen terveinä (Psalmit 37:10, 11, 29; Jesaja 35:5, 6; Ilmestys 21:3, 4). * ”Muistutan itseäni siitä, että paras aika on vasta edessä”, hän sanoo. ”Pian tämä kaikki on ohi – stressi, ahdistus, suru, syyllisyydentunne – eikä se enää koskaan palaa.” Miten erinomainen esimerkki samanlaisesta uskosta kuin oli Abrahamilla!

[Alaviite]