Raamattu voi muuttaa elämän
Raamattu voi muuttaa elämän
MITEN nuori nainen, jolla oli traaginen lapsuus, löysi elämälleen todellisen tarkoituksen? Miten yhteiskuntaa vastaan kapinoivasta väkivaltaisesta nuoresta tuli rauhaa rakastava hyvän uutisen saarnaaja? Saat vastaukset seuraavista kertomuksista.
”Kaipasin kipeästi rakkautta ja lämpöä.” (INNA LEŽNINA)
SYNTYMÄVUOSI: 1981
KOTIMAA: VENÄJÄ
TAUSTA: TRAAGINEN LAPSUUS
AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vanhempani ovat kuuroja, ja minäkin olen syntynyt kuurona. Elämäni ensimmäiset kuusi vuotta olivat onnellisia, mutta sitten vanhempani erosivat. Vaikka olin tuolloin hyvin nuori, ymmärsin, mitä ero merkitsi, ja se koski minuun kovasti. Eron jälkeen isä ja isoveljeni jäivät asumaan Troitskiin, kun minä muutin äidin kanssa Tšeljabinskiin. Aikanaan hän avioitui uudelleen. Kasvatusisäni oli alkoholisti, ja hän pahoinpiteli usein sekä äitiä että minua.
Vuonna 1993 rakas isoveljeni hukkui. Se oli perheellemme suuri järkytys. Äiti alkoi juoda, ja kasvatusisäni tavoin hänkin ryhtyi pahoinpitelemään minua. Halusin parempaa elämää ja kaipasin kipeästi rakkautta ja lämpöä. Kävin eri kirkoissa hakemassa lohtua, mutten saanut sitä.
RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Kun olin 13-vuotias, muuan luokkatoverini, joka oli Jehovan todistaja, kertoi minulle Raamatun kertomuksia. Minusta oli mukava saada tietää sellaisista henkilöistä kuin Nooa ja Job, jotka palvelivat Jumalaa vaikeista olosuhteista huolimatta. Pian aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa ja käydä heidän kokouksissaan.
Raamatun tutkiminen avasi silmäni monille suurenmoisille totuuksille. Oli koskettavaa saada tietää, että Jumalalla on nimi (Psalmit 83:18). Minuun teki vaikutuksen se, miten täsmällisesti Raamatussa on ennustettu ”viimeisten päivien” olosuhteet (2. Timoteukselle 3:1–5). Lisäksi olin aivan ihastuksissani siitä, että on olemassa ylösnousemustoivo: saisin nähdä jälleen veljeni! (Johannes 5:28, 29.)
Kaikki eivät kuitenkaan jakaneet iloani. Äiti ja kasvatusisä suhtautuivat vihamielisesti Jehovan todistajiin. He yrittivät painostaa minua lopettamaan Raamatun tutkimisen, mutta minä nautin kaikesta oppimastani eikä minulla ollut aikomustakaan lopettaa.
Perheen vastustusta ei ollut helppo kestää. Lisäksi koimme jälleen järkytyksen, kun myös pikkuveljeni, joka oli käynyt kanssani todistajien kokouksissa, hukkui. Todistajat olivat kuitenkin aina tukenani. Löysin heidän keskuudestaan sen rakkauden ja lämmön, jota olin kaivannut koko ikäni. Tiesin, että tämä oli oikea uskonto, ja minut kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1996.
SAAMANI HYÖTY: Viimeiset kuusi vuotta olen ollut naimisissa ihanan miehen, Dmitrin, kanssa, ja palvelemme yhdessä Jehovan todistajien haaratoimistossa Pietarissa. Ajan mittaan vanhempieni suhtautuminen uskonkäsityksiini on pehmennyt.
Olen sydämestäni kiitollinen siitä, että tunnen Jehovan. Hänen palvelemisensa on antanut elämälleni todellisen tarkoituksen.
”Mieltäni vaivasivat monet kysymykset.” (RAUDEL RODRÍGUEZ RODRÍGUEZ)
SYNTYMÄVUOSI: 1959
KOTIMAA: KUUBA
TAUSTA: KAPINOI POLIITTISTA JÄRJESTELMÄÄ VASTAAN
AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Olen syntynyt Havannassa ja vartuin köyhällä asuinalueella, jolla käytiin paljon katutappeluita. Kiinnostuin judosta ja muista taistelulajeista.
Olin hyvä koulussa, ja vanhempani kannustivat minua menemään yliopistoon. Opiskeluaikana minusta alkoi tuntua, että maani poliittisen järjestelmän olisi muututtava, ja niinpä nousin kapinaan.
Muuan opiskelutoverini ja minä kävimme erään poliisin kimppuun tarkoituksenamme ryöstää hänen aseensa. Käsikähmässä poliisi sai päähänsä vakavia vammoja. Minut ja toverini vangittiin ja tuomittiin ammuttavaksi. Minun olisi kuoltava, vaikka olin vasta 20-vuotias!Ollessani yksin sellissä mietin valmiiksi, miten toimisin teloituskomennuskunnan edessä. En halunnut näyttää siltä kuin pelkäisin. Samaan aikaan mieltäni vaivasivat monet kysymykset: Miksi maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta? Tässäkö on koko elämä?
RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Kuolemantuomiomme muutettiin lopulta 30 vuodeksi vankeutta. Juuri noihin aikoihin tapasin Jehovan todistajia, jotka olivat vankilassa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Minuun teki vaikutuksen heidän rohkea mutta rauhanomainen käytöksensä. Vaikka heidät olikin vangittu aiheettomasti, he eivät olleet vihaisia eivätkä katkeria.
Todistajat opettivat minulle, että Jumalalla on tarkoitus ihmiskunnan suhteen. He näyttivät Raamatusta, että hän tulee muuttamaan maapallon paratiisiksi, jossa ei ole rikollisuutta eikä epäoikeudenmukaisuutta. Sain tietää, että maa tulee olemaan täynnä hyviä ihmisiä, joilla on mahdollisuus elää ikuisesti täydellisissä olosuhteissa. (Psalmit 37:29.)
Pidin siitä, mitä todistajat kertoivat minulle, mutta olin aivan erilainen kuin he. Minusta tuntui, että minun olisi mahdotonta olla poliittisesti puolueeton tai kääntää toinen poski sille, joka loukkaisi minua, ja siksi päätin lukea Raamattua itsekseni. Luettuani sen tajusin, että ainoastaan Jehovan todistajat käyttäytyvät samoin kuin varhaiskristityt.
Raamatun tutkimiseni perusteella tiesin, että minun olisi tehtävä elämässäni suuria muutoksia. Minun olisi muun muassa siivottava suuni, sillä käytin paljon kirosanoja. Lisäksi minun täytyi lopettaa tupakanpoltto, enkä myöskään voinut enää ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin. Muutosten tekeminen ei ollut helppoa, mutta Jehovan tuella se onnistui vähitellen.
Yksi vaikeimmista asioista oli oppia mielenmalttia, ja rukoilen edelleen itsehillintää. Olen saanut suuresti apua esimerkiksi Sananlaskujen 16:32:n ajatuksesta: ”Joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä mies, ja henkensä hillitsevä on parempi kuin kaupungin valloittaja.”
Minut kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1991 vankilassa vesitynnyrissä. Seuraavana vuonna joitakuita meistä vapautettiin vankilasta ja lähetettiin Espanjaan, koska meillä oli siellä sukulaisia. Perille päästyäni aloin heti käydä Jehovan todistajien kokouksissa. Minut otettiin siellä tervetulleena vastaan ikään kuin olisin kuulunut seurakuntaan vuosien ajan, ja minua autettiin pääsemään uuden elämän alkuun.
SAAMANI HYÖTY: Olen onnellinen ja palvelen Jumalaa yhdessä vaimoni ja tyttäriemme kanssa. Minulla on mahdollisuus käyttää suurin osa ajastani siihen, että autan toisia tuntemaan Raamattua. Toisinaan kun muistelen sitä nuorta miestä, joka oli menettää henkensä, tajuan, miten paljon olen sen jälkeen saanut. Sen lisäksi että olen elossa, minulla on myös toivo. Odotan innokkaasti luvattua paratiisia – aikaa, jolloin oikeudenmukaisuus vallitsee ”eikä kuolemaa enää ole” (Ilmestys 21:3, 4).
[Huomioteksti s. 19]
”Oli koskettavaa saada tietää, että Jumalalla on nimi.”
[Kuva s. 20]
Saarnatessamme kuuroille käytämme mieheni kanssa viittomakielisiä julkaisuja.