JEHOVA lupaa niille, jotka ovat hänen suosiossaan: ”Minä tulen antamaan anteeksi heidän erheensä enkä heidän syntiään tule enää muistamaan.” (Jeremia 31:34.) Näin hän vakuuttaa, että antaessaan anteeksi katuville synnintekijöille, hän ei enää muista heidän syntejään. Merkitseekö tämä sitä, että koko suuren maailmankaikkeuden Luoja ei kykene palauttamaan mieleensä anteeksi antamiaan syntejä? Hesekielin sanat luovat valoa siihen, millä tavoin Jumala antaa anteeksi ja unohtaa (lue Hesekielin 18:19–22).

Jehova lausui profeetta Hesekielin välityksellä tuomion uskotonta Juudaa vastaan. Kansakunta oli hylännyt Jehovan palvonnan ja täyttänyt maan väkivallalla, ja Jehova ennusti, että babylonialaiset hävittäisivät sen pääkaupungin Jerusalemin. Tuomion ohella hän antoi kuitenkin toivoa: jokainen yksilö oli vastuussa omista teoistaan ja saattoi tehdä valinnan (jakeet 19 ja 20).

Mitä jos joku muuttui ja alkoi tehdä pahan sijasta hyvää? Jehova sanoi: ”Jos nyt joku jumalaton kääntyy pois kaikista synneistään, jotka hän on tehnyt, ja todella pitää kaikki säädökseni ja toteuttaa oikeutta ja vanhurskautta, hän saa ehdottomasti elää. Hän ei kuole.” (Jae 21.) Jehova oli tosiaan ”altis antamaan anteeksi” synnintekijälle, joka kääntyi pois omapäisiltä teiltään ja katui aidosti (Psalmit 86:5).

Hänen synneistään Jehova sanoi: ”Mitään hänen rikkomuksiaan, jotka hän on tehnyt, ei muisteta häntä vastaan.” (Jae 22.) Katuvan syntejä ei siis enää ”muistettaisi häntä vastaan”. Mitä tämä merkitsee?

Raamatussa ”muistamiseksi” käännetty heprean sana voi tarkoittaa muutakin kuin menneiden palauttamista mieleen. Erään hakuteoksen mukaan tuo sana ”viittaa todellisuudessa melko usein toimintaan tai esiintyy yhdessä toimintaa kuvaavien verbien kanssa”. Kun siis Jehova sanoo, että katuvan synnintekijän syntejä ”ei muisteta häntä vastaan”, hän tarkoittaa, ettei hän myöhemmin enää toimi tuota ihmistä vastaan tämän syntien johdosta. Hän ei esimerkiksi syytä tai rankaise häntä niistä. *

Hesekielin 18:21, 22 maalaa koskettavan kuvan Jumalan anteeksiannon syvyydestä. Kun hän antaa syntimme anteeksi, hän ei enää koskaan myöhemmin käytä niitä meitä vastaan, vaan jättää ne taakseen (Jesaja 38:17). Hän aivan kuin pyyhkäisee niitä koskevat merkinnöt pois (Apostolien teot 3:19).

Me epätäydelliset ihmiset tarvitsemme Jumalan armoa, sillä teemme syntiä monta kertaa (Roomalaisille 3:23). Mutta Jehova haluaa meidän tietävän, että jos kadumme vilpittömästi, hän on altis antamaan anteeksi. Ja kun hän antaa anteeksi, hän unohtaa – hän ei enää ota väärintekojamme uudelleen esiin syyttääkseen tai rangaistakseen meitä. Miten lohduttava ajatus! Herättääkö Jumalan armollisuus sinussa halun saada häneen läheisemmän suhteen?

Ehdotus: Lue Raamatusta heinäkuussa

▪ Hesekiel 6–20

[Alaviite]